Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (19836)
Vierailija kirjoitti:
Minulle kukat ovat lahjoista mieluisimpia. Ostin juuri ex tempore yhden amppelin parvekkeelle lisää ja pionikimppu on tullut tiensä päähän. Kaikissa lahjoissa olisi syytä tietää saajan mieltymyksistä vähän ja kysellä tarvittaessa läheisiltä lisää.
Jos joku ostaa mulle kukkia niin toivoisin sen olevan ainakin ruukkukukka eikä kimppu. Jotenkin harmittaa siihen kimppuun menevät rahat kun se ei kauaa säily kuitenkaan.
Saajan mieltymysten selvittämisestä täysin samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vähän minimalismiin kallellaan mutta toisaalta tavaraa on kotona aika tavalla. Ahdistavaa. Isäni kuoli muutama kuukausi sitten ja hänen asuntonsa oli aivan täynnä tavaraa, siis paljon käyttökelpoista, osa arvokastakin, paljon muistoesineitä ja iso määrä kirjoja, huonekaluja, tekstiilejä ja aivan hervottomasti valokuvia. Olimme aivan pulassa, sillä kämppä piti tyhjentää nopeasti. Isä oli eläessään tehnyt hyvin selväksi, että tavarat ovat hänelle tärkeitä, hän ei ymmärtänyt ollenkaan omaa vähään tavaramäärään suuntautuvaa tavoitettani. Niinpä reaktioni sen tavaravuoren äärellä, menetyksen surun keskellä oli primitiivinen: halusin vain ongelman pois päiväjärjestyksestä. Yritin muutaman kerran käydä läpi vanhoja kirjeitä ja muistoesineitä sekä valokuvia mutta siitä ei tullut mitään. Isäni tärkeät esineet, juuri nuo vanhoilta vuosikymmeniltä ja jo aikaa sitten menehtyneiden sukulaisten memorabilia ei merkinnyt minulle mitään: joko en tiennyt henkilöistä kuvissa tai esimerkiksi kirjeiden säilyttäminen saati lukeminen tuntui kuin kajoaisin toisten ihmisten yksityisiin asioihin. Päädyin tuhoamaan kaikki paperit ja myymään koko irtaimen kuolinpesä ostajalle pilkkahintaan. Otin itselleni yhden muovipussillisen tavaraa. Aikaa ei ollut joten en voinut kovinkaan kauaa ihmetellä, mitä teen. Tavara-ahdistuksen vuoksi en ottanut tuon enempää ja sekin tavara mitä otin oli aivan järjetöntä: käsisaippuoita, leivinpaperia (oikeasti wtf), muutama kuva lapsuudestani, kivi kesämökiltä ja muutama isoäidilleni kuulunut koru ja pari kirjaa. En pystynyt alkaa myymään mitään, rahaa olisi varmaan muutaman tonnin saanut mutta näin sain kämpän tyhjäksi ja myyntiin nopeasti.
Ja olen katunut ihan hirveästi siitä saakka. Poltettavaksi meni paljon arvokasta ja etenkin isälleni arvokasta paperisälää (hän oli säästänyt ihan kaiken. Oikeasti siellä oli isoisäni palkkakuitteja 50-luvulta, lasten piirustuksia ja kortteja 70-luvulta, random-tilaisuuksien mainoslehdyköitä 90-luvulta jnejneje). Jatkomyyntiin meni paljon rahanarvoista ja toisaalta suurin osa koruista, jotka eivät kyllä olisi minulla tilaa vieneet. Ja melkein kaikki valokuvat meni poltettavaksi. Minulla tai siskolleni ei vain ollut mitään mahiksia alkaa säilöä tavaraa tai siirtämään sitä kaikkea vaikka varastoon ensi hätiin. Sisko sentään oli järkevä ja vei peräkärryllisen tavaraa. Minulla oli se yksi surullinen muovipussi.
Tuntuu kuin olisin pettänyt isän luottamuksen. Olimme läheisiä ja tiesin miten kaikki tavara on hänelle merkityksellistä. Kaikki se, minkä laitoin tasaiseksi tuosta vaan. Tunnen joka päivä ihan hirveää syyllisyyttä siitä. Tiedän, että se on vain tavaraa ja isää ei enää ole mutta silti.
Tulipahan tilitys. En tiedä, miksi avauduin tänne mutta kai tämäkin kertoo tavarasuhteesta.
Haluan vastata pitkän viestin 1504 kirjoittajalle. Et ole vastuussa isäsi tekemisistä tai tavaroista. Sinua ei voida vaatia säilyttämään isällesi tärkeitä tavaroita, joiden kanssa et ole missään tekemisissä kun esim. et ole edes tunnistanut valokuvien ihmisiä. Suurin osa poltettavaksi menneestä on todellakin kuulostanut poltettavalta roskalta. Olet toiminut hankalassa tilanteessa parhaaksi katsomallasi tavalla ja vaikka toimisit nyt ehkä toisin niin mieti sitä, miten paljon tuo tavara sinua nyt ahdistaisi ja sen läpikäynti siirtyisi tulevaisuuteen ja jäisi ehkä tekemättäkin. Ethän nyt varsinaisesti omia tavaroitasi ole menettänyt. Älä kaipaa sellaista, joka ei ennenkään ollut sinun. Parasta, jota voit sinua seuraaville tehdä on huolehtia, että omasta asunnostasi ei tule tuollaista. Järjestä paperisi pariin kansioon jne.
Olen täällä usein omasta tilanteestani kertonut, enkä jaksa nyt uudelleen taas samaa pitkästi kirjoittaa. Kuitenkin kun omalla kohdallani on edessä asunnon tyhjennys lentää suunnilleen kaikki kylmästi roskiin. En tunne siitä huonoa omaatuntoa tai mitään kun tavarat ovat roskakuntoisia ja olen useasti pyytänyt tätä ihmistä käymään tavaroitaan läpi ja heittämään tavaraa pois. Taloyhtiön asukkaiden käyttöön tilaama sekajätelava tuli ja meni, mutta yhtään tavaraa en saanut tuolle lavalle heittää. Ehdotin mm. ilmeisesti 1960-luvulta peräisin olevan yli 20-osainen tietosanakirjan poisheittoa.
Isästäsi kirjoittaneelle: Olen monella tapaa kuin isäsi, vaikka varmasti silti erilainen tavaramieltymyksissäni. Samastun silti. Säilytän kaikenlaisia tejkstejä, kuvia, lappusia, tavaroita, piirustuksia.. ja vaikka mitä. Kuvaus isäsi tavaroista oli minulle <3<3<3 Ymmärrän syvästi isääsi.
Mutta sitten. Minä olen äiti eikä minulle tietenkään mikään ole niin rakasta kuin lapseni. En ikimaailmassa halua, että tavarani koskaan tuottavat heille surua, ahdistusta tai mitään ikävää. Jos he siis päättäisivät tuikata tavarani tuleen kuoltuani tai jakaa ne ilmaisiksi pois, ihan sama. Se on kuitenkin tavaraa.
Mitä yritän tällä sanoa on, että voit toki tuntea harmia jonkin tavaran takia (minäkin tuntisin) ja sitten päästää irti. Älä kuitenkaan tunne yhtään syyllisyyttä isäsi takia. Olen melko varma, että jos hän voisi sinulle jotain sanoa, hän sanoisi saman. Sellaisia me vanhemmat ollaan. Vaikka me jostain asiasta tykättäisiin kuinka, me rakastetaan lapsiamme enemmän kuin mitään muuta. Ja me halutaan lapsillemme onnea ja rakkautta, ei taakkaa. Tavarani ovat minun ja minä nautin niistä, kuten isäsi teki. Sinä olet sinä ja toimit eri tilanteissa kuten sinun silloin täytyy. Rakkaus on ainoa asia, joka meistä tosiasiallisesti toisille jää. <3
Ja loppujen lopuksi ne olivat vain ja ainoastaan isäsi tavaroita, ei isäsi. Valokuvat olisi ainoastaan mielestäni se, joka harmittaisi, mutta jos et edes suurin piirtei juurikaan edes tuntenut kuvien ihmisiä en murehtisi niitäkään. Muistele sen sijaan usein isääsi, kaikkia teidän yhteisiä tekemisiä ja juttuja joille nauroitte yhdessä. Ja jos sinulla on lapsia, niin kerro heille usein isästäsi. Näin isäsi säilyy elävästi mielissä. Tavaroista olisi tullut aikaa myöten teillä arkisia ja olisit kenties pikkuhiljaa heitellyt niitä myöhemmin menemään. Mulla isä kun menehtyi säästin kaiken, siis ihan kaiken. Ja vähän kerrassaan sitten kuitenkin hävittelin niitä, kun enhän ollut ennenkään ollut niitä vaille, niin en tarvinnut niitä sitten kuitenkaan. Nyt meillä taitaa olla iskästä vain rannekello ja muutama valokuva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa kuolleen ihmisen tavaroista on muille vain ongelmajätettä. Usein sitä vain sokaistuu omille tavaroilleen ja kiintyy niihin. Hamstraajilla tästä on sitten jo kehittynyt valtava ongelma.
Aloita siitä, että puhut itsestäsi kauniimmin. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle kukat ovat lahjoista mieluisimpia. Ostin juuri ex tempore yhden amppelin parvekkeelle lisää ja pionikimppu on tullut tiensä päähän. Kaikissa lahjoissa olisi syytä tietää saajan mieltymyksistä vähän ja kysellä tarvittaessa läheisiltä lisää.
Jos joku ostaa mulle kukkia niin toivoisin sen olevan ainakin ruukkukukka eikä kimppu. Jotenkin harmittaa siihen kimppuun menevät rahat kun se ei kauaa säily kuitenkaan
Saajan mieltymysten selvittämisestä täysin samaa mieltä.
Kimpussa on se hyvä puoli että se ei ainakaan lisää tavarapaljoutta. Vähän niin kuin syötävät ja juotavat. Onhan joku kalliimpi suklaarasiakin voinut maksaa ties kuinka paljon ja sitten sen syö hetkessä. Puhumattakaan vaikka usean kympin shampanjapullo. Minusta hyviä lahjoja. Ruukkukasvit/kukat ovat kivoja myös jos sellaisista tykkää mutta ne saattavat kestää useita vuosia tai ainakin kuukausia, mikä taas on tavarapaljouden kannalta vähän niin ja näin varsinkin jos ei tiedä että lahjan saaja juuri erityisesti pitää ruukkukukista.
Edellinen kommentti oli tarkoitettu sille, joka haukkui vartaloaan. Lainaus jäi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isästäsi kirjoittaneelle: Olen monella tapaa kuin isäsi, vaikka varmasti silti erilainen tavaramieltymyksissäni. Samastun silti. Säilytän kaikenlaisia tejkstejä, kuvia, lappusia, tavaroita, piirustuksia.. ja vaikka mitä. Kuvaus isäsi tavaroista oli minulle <3<3<3 Ymmärrän syvästi isääsi.
Mutta sitten. Minä olen äiti eikä minulle tietenkään mikään ole niin rakasta kuin lapseni. En ikimaailmassa halua, että tavarani koskaan tuottavat heille surua, ahdistusta tai mitään ikävää. Jos he siis päättäisivät tuikata tavarani tuleen kuoltuani tai jakaa ne ilmaisiksi pois, ihan sama. Se on kuitenkin tavaraa.
Mitä yritän tällä sanoa on, että voit toki tuntea harmia jonkin tavaran takia (minäkin tuntisin) ja sitten päästää irti. Älä kuitenkaan tunne yhtään syyllisyyttä isäsi takia. Olen melko varma, että jos hän voisi sinulle jotain sanoa, hän sanoisi saman. Sellaisia me vanhemmat ollaan. Vaikka me jostain asiasta tykättäisiin kuinka, me rakastetaan lapsiamme enemmän kuin mitään muuta. Ja me halutaan lapsillemme onnea ja rakkautta, ei taakkaa. Tavarani ovat minun ja minä nautin niistä, kuten isäsi teki. Sinä olet sinä ja toimit eri tilanteissa kuten sinun silloin täytyy. Rakkaus on ainoa asia, joka meistä tosiasiallisesti toisille jää. <3
Aivan upeasti kirjoitettu!
Edelliselle - Kiitos T. Tuon kirjoittanut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piti kiittää sydämellä, mutta eipä tullut emoji, joten edelliseen vielä lisäys <3
Vierailija kirjoitti:
Nyt joudun siis ostamaan uusia sukkia ja jotenkin tämä tuntuu melkein ylitsepääsemättömältä kun sääkin on liian kuuma ja todella tunkkainen ja kostea.
Ehdotan, että ostat itsellesi oikein kauniita sukkia ja iloitset niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi heittää mitään tavaroita pois.
Hallitus leikkasi ansiosidonnaisen ja sen keräysaika piteni 12 kuukauteen.
Irtisanomissuojaa heikennetään kaikilla myös julkisen ja valtion työntekijöillä. Alle 50 hengen yrityksissä ei ole takaisinottovelvoitetta.
Nyt ostetaan vain pelkkää ruokaa ja saippuaa kaupasta.
Onneksi on paljon vaatteita, ne riittävät seuraavat 30 vuotta.
Tästä on toki ollut täällä aikaisemminkin puhetta ja riitelyksi se meni, mutta tämä monen juhlapäivä muistuttaa taas mieliin, että kyllä se raha tai lahjakortti paras lahja on kun tässä tapauksessa se päivänsankari on se nuoreksi oletettu. Rahalahjoituksia se tuore ylioppilas taitaa odottaakin, ei mitään metallisia kestoruusuja.
En muista kaikkia saamiani lahjoja ja varmasti olen surkeita lahjoja muitakin saanut. Kuitenkin kun tämä ylioppilaslahjaksi saamani rautainen ruusu, josta onnistuin jotenkin jo vuosia sitten hankkiutumaan eroon nousee jatkuvasti mieleeni niin kaipa tuo sitten on ollut surkein tai ainakin hämmentävin saamani lahja. Tältä palstalta olen toisesta keskustelusta kuitenkin oppinut, että kaikkein surkein lahja, jota joku on saanut on ollut anopin miniälleen antama laminoitu BMI-taulukko.
Miten nyt alkanut kesäkausi vaikuttaa tavarapaljouteen?
Meillä ei kesäisin ostella kuin vihanneksia, hedelmiä, porevettä, jäätelöä, aurinkovoidetta, huulirasvaa, laastaria.. mitään tavaraa ei kukaan edes ajattele. Kotonakin ollaan poistettu kesäksi pinnoilta kaikki turha sälä, jotta siivoaminen on iisimpää ja nopeampaa lomalla. Ei yleensäkään pyöritä lomien aikana ostoskeskuksissa, niinkuin ei muutenkaan. Murkinat ostetaan lähikaupasta ja torilta. Tietysti jos vaikka polkupyörästä hajoaisi joku osa niin se pitäisi uusia ja yleensäkin, jos jotain nyt menisi hajalle.
Nyt toivon jopa tavaramäärän hallintaa enemmän kunnon sadetta kotikaupunkiini. Täällä ei sada ja sää on ollut vain todella tunkkainen ja kostea. Kateellisena seurasin kun esim. Seinäjoella oli eilen kunnon rankkasade.
Ihan aluksi Redi olisi tarvinnut sen kunnollisen ruokakaupan eli Prisman tai Citymarketin. En myöskään ole varma, että onko tuolla ollut ollenkaan koskaan Mäkkiä, BK:ta tai Hesburgeria.