Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (19914)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkkejä siihen hetkeen kun suurin osa selkeästi näkyvästä turhasta tavarasta on jo poistettu. Millä metodeilla eteenpäin jos haluaa vielä vähentää tavaraa? Jäljellä olevat ovat enimmäkseen jollain tasolla käytössä ja hyödyllisiä mutta kaikkea ei varmasti tarvitse siltikään. Eli puhutaan ehkä tässä kohtaa jatkumoa kohti minimalismia.
Lähtisin katsomaan asiaa siitä näkökulmasta, että et valitse poistettavia tavaroita vaan valitset säilytettävät tavarat. Esimerkiksi vaatteiden kanssa voi tehdä seuraavasti (sama metodi käy mille vain tavarakategorialle): kasaa kaikki vaatteet sängylle ja valitse joukosta ehdottomat suosikkisi. Yleensä tämä on aika helppoa, osa omistamistasi tavaroista oikein pirskahtelee iloa (kyllä, olen konmarini lukenut). Ala laittamaan vaatteita takaisin kaappiin ja tarkkaile fiiliksiäsi. Jossain kohtaa ajatuksesi muuttuvat alun "ah tämä on niin ihana päällä" -tuntemuksista kohti "no onhan tämä ihan kiva, vaikka väri onkin vähän väärähkö". Pysähdy. Analysoi hetki kaapissasi olevia vaatteita ja huomaat ehkä jotain yhtäläisyyksiä kuten "keltainen on selvästi mun väri" tai "en näköjään valinnut yhtäkään paitaa, jossa on puolipitkät hihat, ehkä se ei ole mun juttuni". Jos joskus joudut ostamaan uusia vaatteita, pidä nämä mielessäsi.
Seuraavaksi voit miettiä käytännön näkökulmaa, kun käyt loput vaatteet läpi. Esimerkki: en näköjään valinnut yksiäkään housuja, mutta tarvitsen niitä kuitenkin kahdet. En kuitenkaan enempää, sillä pesen pyykkiä kahdesti viikossa ja käytän useammin mekkoja kuin housuja. Valitse kasasta kahdet housut ja laita loput pois. Mieti siis omia tarpeitasi ja kun ne on täytetty, voit poistaa loput vaatteet. Vaikka olisitkin niitä tähän asti käyttänyt. Luultavasti käytit niitä, koska omistit ne, mutta olisit pärjännyt ilmankin.
Itse tykkään myös ajatusleikistä "jos muuttaisin toiselle mantereelle, ottaisinko tämän tavaran mukaani?". Sitäkin voi miettiä lempiasioita valitessa.
Auttoiko tämä yhtään?
Ihanan positiivinen kirjoitus. Kiitos siitä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä kävin just joulukoristeita läpi ja laitoin osan kiertoon. Ei olla joulun pyhien aikaan kotona, joten lupasin kuusenjalan, alusmaton ja koristeita ystävälle lainaan. Ihanaa, että tuolle tavaralle tulee käyttöä, eikä ystävän tarvitse vielä hankkia omaa. Enkä noita omia halua heittää pois, kyllä joku joulu ollaan kotona.
Mun yksi mekkokin on kaverilla lainassa. Heillä oli hautajaiset, joten kaveri lainasi minun mustaa mekkoa, kun itsellään ei ollut. Tämän kaiken tavaran keskellä kannattaa muistaa lainaus ja tarjota niitä omiakin tavaroita toiselle lainaan. Ja kysyä itse lainaan, jos ei jotain omista.
Kiitos muistutuksesta, pitääkin laittaa kuusen jalka myyntiin. Huomattiin että yksi perheenjäsen saa allergiaoireita luonnonkuusesta, niin mennään muovikuusella jatkossa.
Tota vaatelalinausta oon miettinyt kun juhlavaatteita tarvitsee niin harvoin. Pukuvuokraus maksaa yhtä paljon kun mitä muutenkin on valmis juhlavaatteista maksamaan. Lisäksi on se ongelma että jos sotkee kalliin puvun niin sit se vasta maksaakin. Pitäis olla joku sovellus juhlavaatteiden vertaisvuokrausta varten, niin ei tarviis ostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kävin just joulukoristeita läpi ja laitoin osan kiertoon. Ei olla joulun pyhien aikaan kotona, joten lupasin kuusenjalan, alusmaton ja koristeita ystävälle lainaan. Ihanaa, että tuolle tavaralle tulee käyttöä, eikä ystävän tarvitse vielä hankkia omaa. Enkä noita omia halua heittää pois, kyllä joku joulu ollaan kotona.
Mun yksi mekkokin on kaverilla lainassa. Heillä oli hautajaiset, joten kaveri lainasi minun mustaa mekkoa, kun itsellään ei ollut. Tämän kaiken tavaran keskellä kannattaa muistaa lainaus ja tarjota niitä omiakin tavaroita toiselle lainaan. Ja kysyä itse lainaan, jos ei jotain omista.
Kiitos muistutuksesta, pitääkin laittaa kuusen jalka myyntiin. Huomattiin että yksi perheenjäsen saa allergiaoireita luonnonkuusesta, niin mennään muovikuusella jatkossa.
Tota vaatelalinausta oon miettinyt kun juhlavaatteita tarvitsee niin harvoin. Pukuvuokraus maksaa yhtä paljon kun mitä muutenkin on valmis juhlavaatteista maksamaan. Lisäksi on se ongelma että jos sotkee kalliin puvun niin sit se vasta maksaakin. Pitäis olla joku sovellus juhlavaatteiden vertaisvuokrausta varten, niin ei tarviis ostaa.
Lisäys edelliseen, että meidän muovikuusi on yli 20 vuotta vanha ja kestää varmaan vielä toiset 20v. Yhtenä jouluna saatiin lahjaksi aitä kuusi, niin tuli sekin todettua että se ei ole enää vaihtoehto.
Meinasin ostaa kaksiooni 160cm muovikuusen. En ostanut.
Harkitsin että ostan oikean kuusen. En aio ostaa.
Joulukukka ja -valot riittää kyllä ☺️
Äitini keksii aina jonkun kuusen korvikkeen, esim. seinälle koristeistä, maljakkoon minikuusen tms. Ei vie tilaa, eikä tarvitse ostaa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta on hyvä aika konmarittaa joulukoristeet, samalla kun niitä laittaa esille.
Hyvä kuusenkorvike on tehdä jouluasetelma kuusenoksista astiaan/maljakkoon. Tulee jouluinen havuntuoksu kotiin ilman kuusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkään tästä Joshua Beckerin määritelmästä minimalismille: "Minimalism is intentionally living with only the things I really need—those items that support my purpose. I am removing the distraction of excess possessions so I can focus more on those things that matter most." Eli poistamalla turhat tavarat voi keskittyä niihin asioihin, jotka oikeasti merkitsevät. Sopii neuvoksi myös muille kuin minimalisteiksi itsensä määrittäville. Tämä vaatii tosin aikalailla itsetutkistelua, koska ei ole ihan helppoa tietää, mitä oikeasti tarvitsee...
Vierailija kirjoitti:
Tykkään tästä Joshua Beckerin määritelmästä minimalismille: "Minimalism is intentionally living with only the things I really need—those items that support my purpose. I am removing the distraction of excess possessions so I can focus more on those things that matter most." Eli poistamalla turhat tavarat voi keskittyä niihin asioihin, jotka oikeasti merkitsevät. Sopii neuvoksi myös muille kuin minimalisteiksi itsensä määrittäville. Tämä vaatii tosin aikalailla itsetutkistelua, koska ei ole ihan helppoa tietää, mitä oikeasti tarvitsee...
Joo ja sitten on vielä ne jutut mitä haluais tehdä tai harrastaa, mutta kun ei sit kuitenkaan tule ryhdytyksi toimeen. Jos näistä jutuista vielä päästäisi irti niin tulisi tilaa kaappeihin. Toisaalta tuntuu että ne on itselle välttämättömiä, mutta sit ei kuitenkaan saa aikaiseksi vaan roikkuu jossain vauvapalstalla. Pitäiskö antaa periksi ja laittaa kiertoon kaikki askartelu ja käsityökamat. Ompelukoneesta en luovu kun korjaan vaatteita. On niin turhauttavaa välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä on aikaa kun luin Fumio Sasakin kirjan Goodbye, things. Mutta se oivallus minkä hän huomasi ja analysoi itsessään soitti myös jotain säveltä minun sisälläni. Se, että hankimme kotiimme esineitä, joilla rakennamme omaa imagoa mahdollisia vieraita ajatellen. Haluamme esittää, että minä harrastan lukemista, juuri näiden kirjojen lukemista, huomaatteko, näettekö? Ja emme ehkä koskaan lue kaikkia, ja tunnemme ahdistusta.
Miksi ihmeessä yrittäisin tehdä esineillä vaikutusta itsestäni ihmisille, jotka olen kutsunut kotiini?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olette ratkaisseet tilanteita joissa haluaisitte vähentävää tavaraa mutta muut perheenjäsenet keräävät sitä lisää tai heitä ei kiinnosta? Pahin yhdistelmä on tietysti silloin kun toinen haluaa minimalismia ja toinen maxinalismia mutta entäpä näissä tilanteissa joissa projektille ei vaan tule tukea yhtään ja muuta vain levittävät tavaroitaan ja sotkevat?
Sisustuksesta sovittiin yhdessä ja kun se on ok, niin sovittiin, mikä kaappi/laatikko on kenenkin. Meillä toki minä olen enemmän sisustusihminen, niin sain päättää enemmän, mutta jos muu perhe haluaa osallistua, niin yhdessä sovitaan.
Jokainen saa täyttää omat tilansa, niin kuin haluaa. Lapset omat huoneensa ja mies autotallin, varastot ja ullakot, sekä oman osuutensa yleisten tilojen kaapeista. Tästä varmaan arvaat, kuka meillä ei ole minimalisti :DMeillä se joka siivoaa, eli yleensä minä, saa heittää pois kaikki tavarat mitkä ei ole paikoillaan. Käytännössä, jos joku joskus jää e
pähuomiossa johonkin, vien sen paikoilleen, mutta jos tavarat alkavat vallata kotia, muistutan perhettä säännöstä ja kerron siivoavani huomenna. Yleensä sen jälkeen olohuohone, makuuhuone, keittiö ja ruokailutila tyhjenevät turhasta rojusta hyvin äkkiä.
Mutta tärkeintä oli yhdessä sopia miltä yleiset tilat pitää näyttää ja sopia missä kukakin saa säilyttää tavaroitaan. Kompromissejä pitää molemmin puolin tehdä.
Samoin autan miestä usein siivoamaan noita varastoja sun muita tiloja. Pikkuhiljaa hänkin suostuu joistain turhista tavaroista luopumaan. Loogisilla kysymyksillä pääsee usein etäänpäin ilman riitaa: mihin tämä mahtuu? Mihin tätä tarvitaan? Koska viimeksi olet käyttänyt? Koska aiot tehdä sen projektin, johon tähän tarvitset? Ja omilla organisointi kyvyillä järjestää tavaroita fiksusti, niin toinen näkee, että hänellä on 12 vasaraa, kun aiemmin ne oli sekaisin eri varastoissa ja hukassa. Muista myös, että toisella on tunneside omiin tavaroihinsa ja luopuminen voi olla hankalaa, eikä varsinkaan paljosta kerralla.
Mun tavoite olisi helposti siivottava koti ilman pikkusälää. Mies taas on perinyt isältään keräilijäluonteen. Tykkää kun on jatkuvasti esillä jotain ihme pelihahmofiguriineja ja legoavaruusaluksia.... Olen todella monta kertaa yrittäny
selittää ettei minua haittaa hänen tavaransa sinänsä vaan KAIKKI turha sälä. Ja että jos hän itse siivoaisi ja pyyhkisi figuriininsa ja ne pinnat kerta viikkoon niin auttaisi paljon. Mutta edelleen ei tee ilman erikseen pyytämistä ja jos pyydän niin alkaa se sama "niin Mun tavarat on vaan tiellä ja Sun ei..." . Kun ei mulla ole MITÄÄN tavaraa jonka ainoa funktio on näyttää ihan nätiltä takanreunuksella.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen asunut nyt vuosia poissa Suomesta ja olen tajunnut monta asiaa suomalaisuudesta näinä vuosina. Suomalaiset ostavat paljon pikkusälää lahjoiksi. Suomessa lahjotaan paljon. Annetaan paljon lahjoja. Muualla ei näin tehdä. Olen asunut useassa eri maassa. Aluksi toimin niinkuin olen Suomessa tottunut ja ostin lahjaa aikuisen synttärille ja kun ekaa kertaa kävin kylässä. Ja kummallakin kertaa toimin väärin. ainoat asiat joita tuollaisissa tapauksissa voi jollekin viedä on kukkaset tai joku viinipullo tms. Ei mitään tavaraa. Ei astiaa, ei koriste-esinettä. Ei mitään sellaista joka jää tosien riesaksi pitkäksi aikaa. Ja mikään lahja ei saa olla kallis. Suomessa lahjojen pitää maksaa tarpeeksi....
Olen tajunnut myös että suomalaiset ostavat itselleen todella paljon astioita, oikeastaan ihan todella paljon KAIKKEA.
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut nyt vuosia poissa Suomesta ja olen tajunnut monta asiaa suomalaisuudesta näinä vuosina. Suomalaiset ostavat paljon pikkusälää lahjoiksi. Suomessa lahjotaan paljon. Annetaan paljon lahjoja. Muualla ei näin tehdä. Olen asunut useassa eri maassa. Aluksi toimin niinkuin olen Suomessa tottunut ja ostin lahjaa aikuisen synttärille ja kun ekaa kertaa kävin kylässä. Ja kummallakin kertaa toimin väärin. ainoat asiat joita tuollaisissa tapauksissa voi jollekin viedä on kukkaset tai joku viinipullo tms. Ei mitään tavaraa. Ei astiaa, ei koriste-esinettä. Ei mitään sellaista joka jää tosien riesaksi pitkäksi aikaa. Ja mikään lahja ei saa olla kallis. Suomessa lahjojen pitää maksaa tarpeeksi....
Olen tajunnut myös että suomalaiset ostavat itselleen todella paljon astioita, oikeastaan ihan todella paljon KAIKKEA.
-------
Suomi on aina ollut niin köyhä ja siitä sotienjälkeisestä pula-ajasta on loppujen lopuksi niin lyhyt aika. Johtuisikohan se materialismi ihan siitä.
terv. Äitini syntyi 20-luvulla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut nyt vuosia poissa Suomesta ja olen tajunnut monta asiaa suomalaisuudesta näinä vuosina. Suomalaiset ostavat paljon pikkusälää lahjoiksi. Suomessa lahjotaan paljon. Annetaan paljon lahjoja. Muualla ei näin tehdä. Olen asunut useassa eri maassa. Aluksi toimin niinkuin olen Suomessa tottunut ja ostin lahjaa aikuisen synttärille ja kun ekaa kertaa kävin kylässä. Ja kummallakin kertaa toimin väärin. ainoat asiat joita tuollaisissa tapauksissa voi jollekin viedä on kukkaset tai joku viinipullo tms. Ei mitään tavaraa. Ei astiaa, ei koriste-esinettä. Ei mitään sellaista joka jää tosien riesaksi pitkäksi aikaa. Ja mikään lahja ei saa olla kallis. Suomessa lahjojen pitää maksaa tarpeeksi....
Olen tajunnut myös että suomalaiset ostavat itselleen todella paljon astioita, oikeastaan ihan todella paljon KAIKKEA.
Hyvä, jos todella muissa maissa ei näin ole! Tosin ei mulla kyllä tulisi mieleenkään viedä viemisiksi muuta kuin syötävää/juotavaa/kukkia. Myös aikuisten synttärilahjat on ollut ainoastaan samaa kategoriaa jo pitkään, lukuunottamatta omaa perhettä. Perheellekin yhä enemmän noita kolmea, mutta jos on tiedossa jotain toiveita/tarpeita niin silloin voi olla tavaraakin. En halua itse turhaa sälää, joten en halua ostaa sitä muillekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkkejä siihen hetkeen kun suurin osa selkeästi näkyvästä turhasta tavarasta on jo poistettu. Millä metodeilla eteenpäin jos haluaa vielä vähentää tavaraa? Jäljellä olevat ovat enimmäkseen jollain tasolla käytössä ja hyödyllisiä mutta kaikkea ei varmasti tarvitse siltikään. Eli puhutaan ehkä tässä kohtaa jatkumoa kohti minimalismia.
Lähtisin katsomaan asiaa siitä näkökulmasta, että et valitse poistettavia tavaroita vaan valitset säilytettävät tavarat. Esimerkiksi vaatteiden kanssa voi tehdä seuraavasti (sama metodi käy mille vain tavarakategorialle): kasaa kaikki vaatteet sängylle ja valitse joukosta ehdottomat suosikkisi. Yleensä tämä on aika helppoa, osa omistamistasi tavaroista oikein pirskahtelee iloa (kyllä, olen konmarini lukenut). Ala laittamaan vaatteita takaisin kaappiin ja tarkkaile fiiliksiäsi. Jossain kohtaa ajatuksesi muuttuvat alun "ah tämä on niin ihana päällä" -tuntemuksista kohti "no onhan tämä ihan kiva, vaikka väri onkin vähän väärähkö". Pysähdy. Analysoi hetki kaapissasi olevia vaatteita ja huomaat ehkä jotain yhtäläisyyksiä kuten "keltainen on selvästi mun väri" tai "en näköjään valinnut yhtäkään paitaa, jossa on puolipitkät hihat, ehkä se ei ole mun juttuni". Jos joskus joudut ostamaan uusia vaatteita, pidä nämä mielessäsi.
Seuraavaksi voit miettiä käytännön näkökulmaa, kun käyt loput vaatteet läpi. Esimerkki: en näköjään valinnut yksiäkään housuja, mutta tarvitsen niitä kuitenkin kahdet. En kuitenkaan enempää, sillä pesen pyykkiä kahdesti viikossa ja käytän useammin mekkoja kuin housuja. Valitse kasasta kahdet housut ja laita loput pois. Mieti siis omia tarpeitasi ja kun ne on täytetty, voit poistaa loput vaatteet. Vaikka olisitkin niitä tähän asti käyttänyt. Luultavasti käytit niitä, koska omistit ne, mutta olisit pärjännyt ilmankin.
Itse tykkään myös ajatusleikistä "jos muuttaisin toiselle mantereelle, ottaisinko tämän tavaran mukaani?". Sitäkin voi miettiä lempiasioita valitessa.
Auttoiko tämä yhtään?
Tässä oli tosi hyviä neuvoja. :)
Kysyin vuosia sitten päiväkodissa työskentelevältä tuttavaltani, mitä hän haluaisi hoitolapsilta joulumuistamiseksi. "Ei mitään! Tai itse tehty kortti" oli hänen toivomuksensa. Kun sanoin, että haluaisin antaa jotain muutakin, niin kuulemma "jotain, mitä voi syödä, juoda tai polttaa pois".
Eli ei mitään, mikä jää nurkkiin pyörimään. Olen noudattanut tätä ohjetta aikuisten lahjoissa jo useamman vuoden. Vain puolisolle ja muille tosi läheisille saatan antaa jotain muuta, jos oikeasti tiedän tarpeen tai toiveen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut nyt vuosia poissa Suomesta ja olen tajunnut monta asiaa suomalaisuudesta näinä vuosina. Suomalaiset ostavat paljon pikkusälää lahjoiksi. Suomessa lahjotaan paljon. Annetaan paljon lahjoja. Muualla ei näin tehdä. Olen asunut useassa eri maassa. Aluksi toimin niinkuin olen Suomessa tottunut ja ostin lahjaa aikuisen synttärille ja kun ekaa kertaa kävin kylässä. Ja kummallakin kertaa toimin väärin. ainoat asiat joita tuollaisissa tapauksissa voi jollekin viedä on kukkaset tai joku viinipullo tms. Ei mitään tavaraa. Ei astiaa, ei koriste-esinettä. Ei mitään sellaista joka jää tosien riesaksi pitkäksi aikaa. Ja mikään lahja ei saa olla kallis. Suomessa lahjojen pitää maksaa tarpeeksi....
Olen tajunnut myös että suomalaiset ostavat itselleen todella paljon astioita, oikeastaan ihan todella paljon KAIKKEA.
Hyvä, jos todella muissa maissa ei näin ole! Tosin ei mulla kyllä tulisi mieleenkään viedä viemisiksi muuta kuin syötävää/juotavaa/kukkia. Myös aikuisten synttärilahjat on ollut ainoastaan samaa kategoriaa jo pitkään, lukuunottamatta omaa perhettä. Perheellekin yhä enemmän noita kolmea, mutta jos on tiedossa jotain toiveita/tarpeita niin silloin voi olla tavaraakin. En halua itse turhaa sälää, joten en halua ostaa sitä muillekaan.
Oot kyllä sitten aivan ainoa. Kun tänne muuttaa uusia suomalaisia niin niillä kaikilla on todella vahvasti vielä se Iittalan kynttiläjalka mikä lie syndrooma menossa. Parinkympin lahja on liian kallis kun kukkasia tai hyvän viinipullon saa kympillä. Mutta kaikki tottuvat aikaa myöten ja tajuavat että se lahjonta kalliilla ei ole etiketin mukaista. Sama juttu tarjoamisien kanssa. Suomessa tarjotaan aina jotakin vieraalle:) Muualla se ei ole niinkään varmaa ellei tosiaan ole kutsuttu johonkin juhliin. Mutta siis suomalaisilla pitää olla ja paljon kaikkea. Miten mahtaa tavarapaljouden minimoisimen käydä ajanmyötä kun näyttämisenhalu on niin kaamean suuri. Siihenhän tämäkin ketju perustuu. Kuka eniten ja parhaiten pystyy keksimään tavaramäärän minimoimiseen vinkit. Että jonkuntason maksimointia sekin. Tuntuu kun näitä vinkkejä lukee että suurin osa ihan lämpimikseen ja pädetäkseen kirjoittelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olette ratkaisseet tilanteita joissa haluaisitte vähentävää tavaraa mutta muut perheenjäsenet keräävät sitä lisää tai heitä ei kiinnosta? Pahin yhdistelmä on tietysti silloin kun toinen haluaa minimalismia ja toinen maxinalismia mutta entäpä näissä tilanteissa joissa projektille ei vaan tule tukea yhtään ja muuta vain levittävät tavaroitaan ja sotkevat?
Sisustuksesta sovittiin yhdessä ja kun se on ok, niin sovittiin, mikä kaappi/laatikko on kenenkin. Meillä toki minä olen enemmän sisustusihminen, niin sain päättää enemmän, mutta jos muu perhe haluaa osallistua, niin yhdessä sovitaan.
Jokainen saa täyttää omat tilansa, niin kuin haluaa. Lapset omat huoneensa ja mies autotallin, varastot ja ullakot, sekä oman osuutensa yleisten tilojen kaapeista. Tästä varmaan arvaat, kuka meillä ei ole minimalisti :DMeillä se joka siivoaa, eli yleensä minä, saa heittää pois kaikki tavarat mitkä ei ole paikoillaan. Käytännössä, jos joku joskus jää e
pähuomiossa johonkin, vien sen paikoilleen, mutta jos tavarat alkavat vallata kotia, muistutan perhettä säännöstä ja kerron siivoavani huomenna. Yleensä sen jälkeen olohuohone, makuuhuone, keittiö ja ruokailutila tyhjenevät turhasta rojusta hyvin äkkiä.
Mutta tärkeintä oli yhdessä sopia miltä yleiset tilat pitää näyttää ja sopia missä kukakin saa säilyttää tavaroitaan. Kompromissejä pitää molemmin puolin tehdä.
Samoin autan miestä usein siivoamaan noita varastoja sun muita tiloja. Pikkuhiljaa hänkin suostuu joistain turhista tavaroista luopumaan. Loogisilla kysymyksillä pääsee usein etäänpäin ilman riitaa: mihin tämä mahtuu? Mihin tätä tarvitaan? Koska viimeksi olet käyttänyt? Koska aiot tehdä sen projektin, johon tähän tarvitset? Ja omilla organisointi kyvyillä järjestää tavaroita fiksusti, niin toinen näkee, että hänellä on 12 vasaraa, kun aiemmin ne oli sekaisin eri varastoissa ja hukassa. Muista myös, että toisella on tunneside omiin tavaroihinsa ja luopuminen voi olla hankalaa, eikä varsinkaan paljosta kerralla.
Mun tavoite olisi helposti siivottava koti ilman pikkusälää. Mies taas on perinyt isältään keräilijäluonteen. Tykkää kun on jatkuvasti esillä jotain ihme pelihahmofiguriineja ja legoavaruusaluksia.... Olen todella monta kertaa yrittäny
selittää ettei minua haittaa hänen tavaransa sinänsä vaan KAIKKI turha sälä. Ja että jos hän itse siivoaisi ja pyyhkisi figuriininsa ja ne pinnat kerta viikkoon niin auttaisi paljon. Mutta edelleen ei tee ilman erikseen pyytämistä ja jos pyydän niin alkaa se sama "niin Mun tavarat on vaan tiellä ja Sun ei..." . Kun ei mulla ole MITÄÄN tavaraa jonka ainoa funktio on näyttää ihan nätiltä takanreunuksella.....
Auttaisiko jos ne figuurit ja muun keräilysälän kokoaisi yhteen paikkaan, vaikka johonkin vitriiniin? Yleisilme olisi ehkä siistimpi ja pölyjen pyyhkiminen helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut nyt vuosia poissa Suomesta ja olen tajunnut monta asiaa suomalaisuudesta näinä vuosina. Suomalaiset ostavat paljon pikkusälää lahjoiksi. Suomessa lahjotaan paljon. Annetaan paljon lahjoja. Muualla ei näin tehdä. Olen asunut useassa eri maassa. Aluksi toimin niinkuin olen Suomessa tottunut ja ostin lahjaa aikuisen synttärille ja kun ekaa kertaa kävin kylässä. Ja kummallakin kertaa toimin väärin. ainoat asiat joita tuollaisissa tapauksissa voi jollekin viedä on kukkaset tai joku viinipullo tms. Ei mitään tavaraa. Ei astiaa, ei koriste-esinettä. Ei mitään sellaista joka jää tosien riesaksi pitkäksi aikaa. Ja mikään lahja ei saa olla kallis. Suomessa lahjojen pitää maksaa tarpeeksi....
Olen tajunnut myös että suomalaiset ostavat itselleen todella paljon astioita, oikeastaan ihan todella paljon KAIKKEA.
Hyvä, jos todella muissa maissa ei näin ole! Tosin ei mulla kyllä tulisi mieleenkään viedä viemisiksi muuta kuin syötävää/juotavaa/kukkia. Myös aikuisten synttärilahjat on ollut ainoastaan samaa kategoriaa jo pitkään, lukuunottamatta omaa perhettä. Perheellekin yhä enemmän noita kolmea, mutta jos on tiedossa jotain toiveita/tarpeita niin silloin voi olla tavaraakin. En halua itse turhaa sälää, joten en halua ostaa sitä muillekaan.
Oot kyllä sitten aivan ainoa. Kun tänne muuttaa uusia suomalaisia niin niillä kaikilla on todella vahvasti vielä se Iittalan kynttiläjalka mikä lie syndrooma menossa. Parinkympin lahja on liian kallis kun kukkasia tai hyvän viinipullon saa kympillä. Mutta kaikki tottuvat aikaa myöten ja tajuavat että se lahjonta kalliilla ei ole etiketin mukaista. Sama juttu tarjoamisien kanssa. Suomessa tarjotaan aina jotakin vieraalle:) Muualla se ei ole niinkään varmaa ellei tosiaan ole kutsuttu johonkin juhliin. Mutta siis suomalaisilla pitää olla ja paljon kaikkea. Miten mahtaa tavarapaljouden minimoisimen käydä ajanmyötä kun näyttämisenhalu on niin kaamean suuri. Siihenhän tämäkin ketju perustuu. Kuka eniten ja parhaiten pystyy keksimään tavaramäärän minimoimiseen vinkit. Että jonkuntason maksimointia sekin. Tuntuu kun näitä vinkkejä lukee että suurin osa ihan lämpimikseen ja pädetäkseen kirjoittelee.
Totta, oli asia mikä hyvänsä niin aina löytyy asiantuntijoita 😀 Tosin itse haen täältä ideoita, inspiraatiota ja vertaistukea. Välillä tulee väsymys ja alkaa tympäistä, niin tarvitsee uutta intoa että jaksaa jatkaa. Toivottavasti nuo luonnostaan kiertävät lahjat vakiintuvat pikaisesti niin tulee tälle hulluudelle loppu.
Kyllä, ehdottomasti auttoi. Juuri jotain tälläistä hainkin.