tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

3883 jatkaa. 

Aiemmin tällä viikolla vein kolme kassillista tekstiilitavaraa kierrätyskeskukseen. Nämä olivat sellaisia, jotka olivat niin huonossa kunnossa että niitä ei enää voi käyttää (tarkistin, että tuonne kierrätykseen voi viedä myös rikkinäisiä ja tahraisia tekstiilejä). Oli siinä vähän vaivaa mennä kahdella bussilla kaupungin toiselle laidalle. Ajattelen, että pieni hankaluus on myös hyvästä: tuleepahan jatkossa mietittyä huolellisesti, mitä hankkii. 

Nyt siirryn ison astiakaapin kimppuun. Sieltä ei pitäisi isoja yllätyksiä löytyä, mutta epäjärjestys on melkoinen.

Epäjärjestyksen lisäksi myös pölyn määrä oli häkellyttävä. Nyt on kuitenkin kaappi järjestyksessä ja siellä vapautui yksi hylly kokonaan. Nyt siellä on niitä useasti mainittuja kirpparitavaroita, mutta pian sekin toivottavasti tyhjenee. Tyhjäksi se luultavasti jääkin, ainakaan vielä en keksinyt mitä siellä olisi järkevää säilyttää. Kaapissa on osittain läpinäkyvät ovet eli pitää myös ottaa huomioon miltä kokonaisuus näyttää.

Se on jännä, miten erilailla ihmiset suhtautuu tavaraan ja määrittää, mikä on tarpeellista ja mikä ei. Mä oon viemässä tavaraa kaatopaikalle ja kirpparille ja kysyin veljeltä, onko tällä jotain, josta haluaisi luopua. Sanoi, että ei kyllä tule mitään mieleen. Itse näin vaan veljen huoneen tavaraa pursuavat hyllyt ja kaapit, joissa puolet on lapsuuden aikaisia leluja tai vanhentunutta elekroniikkaa. En tarkoita, että toinen näkökulma olisi oikea, vaan että toisia ei vaan täydet kaapit haittaa tippaakaan. Itse olen jossain raivaushumussa ja tekisi mieli alkaa järjestellä muidenkin tavaroita (huom! teen tätä vain pääni sisällä ajatysleikkinä tyyliin "jos asuisin tässä talossa, niin vähentäisin tavaroita niin, että tämän lipaston, joka tukkii käytävää voisi myydä").

Jossain raivausoppaassa, en valitettavasti muista missä niistä, esiteltiin kiinnostava koe. Esille laitettiin kaksi laatikkoa, johon toiseen sai laittaa myyntiin soveltuvaa käytettävää tavaraa ja toiseen kaatopaikalle menevää. Koejakson lopuksi laatikot analysoitiin ja laatikkojen sisällöt eivät juurikaan eronneet toisistaan. Eli ihmiset arvioivat tavaran kunnon todella erilailla. Toisen roska on toisen aarre ja toisin päin.

Minäkin teen joskus ajatuksissani tuota samaa toisten kotien raivaamista ja järjestelyä. :) Tietenkään en kerro siitä mitään asukkaille, mutta se on hauska ajatusleikki. Joskus myös mietin, että olisi kiva päästä jollekulle muuttoavuksi pakkaamaan tavaroita ja siinä sivussa lajittelemaan sivuun turhaa ja tarpeetonta.

Aina kun mainitsen vanhemmilleni siivoilevani kaappeja ja varastoja, ensimmäiseksi he pyytävät tuomaan tavarat heille ennen kuin edes olen kertonut, mistä olen luopumassa. Ihan mahdottomasti heillä ei ole tavaraa nurkissa, mutta tuntuu, että iän myötä hamsteritaipumukset ovat voimistuneet.

Oman tavaran vähentäminen sujuu ihan ok, mutta nyt tarvisisin neuvoja.

1. torissa myyminen ja muut vastaavat. Miten otatte maksun? Onko teillä mobile pay, pivo tms käytössä? Onnistuuko aina vai alkaako joku vänkäämään, että haluaa tilisiirrolla? Ajattelin laittaa tietoihin, että nämä ovat hyväksymäni maksutavat ja käteisellä tasaraha. En ala mitään hiluja laskemaan näinä pöpöaikoina.

2. vaatteiden ja kenkien sovittaminen - voinko sanoa, ettei sovittaminen käy ja sopia tavaranvaihdon esim. talon aulaan sillä en halua vieraita ihmisiä asuntooni? miten te toimitte?

3. sitten vielä tavarapaljouskysymys liittyen huonekaluihin. Meillä parisuhdetta riipii se, että mielestäni meillä on eriparisia kaappeja/kirjahyllyjä joista osasta pitäisi (minun mielestäni) luopua ja mieluimmin ostaa tilalle 1 iso ja toimiva hyllykkö, mihin saisi kaikki. Ja näin huoneisiin vapautuisi tilaa ja kaikki näyttäisi paremmalta. Puoliso on hyvin kiintynyt joihinkin huonekaluihin, joten yritän olla näkemättä niitä. Tässä käy kohta niin, että minulla on 5 paitaa ja kahdet kengät, ja kaikki muu on miehen ja hampaani kuluvat nysiksi kun kiristelen niitä huonekaluihin törmäillessäni 😀

Voi tuntua että paljon vaatetta olisi joku terapian tarpeen merkki. Mutta se voi olla vain merkki keski-iästä, nimittäin monella vartalo muuttuu aika hissukseen. Sitä tottuu siihen, että sama vaate, kengät ja laukku menee viisi tai kymmenenkin vuotta. Joku kevät se mekko vähän kiristää rinnasta tai vyötäröltä vähän, ja ajattelematta enempää laittaa sillä kertaa jonkun toisen. Ei huomaa että vartalo kuitenkin muuttuu, muoti muuttuu, ja joku päivä tajuaa että on säilyttänyt viisi vuotta mekkoa jota ei käytä enää ikinä. Jopa hiusten ja ihon väri muuttuu iän myötä, eikä samat värit näytä enää hyvältä.

Oli ihan luonnollista säilyttää se mekko, kun ennenkin on paino heilahdellut ym. On ihan luonnollista olla erikokoisia vaatteita kaapissa. Jonain kesänä on koko ajan helle, seuraavana sataa koko ajan. On luonnollista säilyttää silti hellemekkoja ja sandaaleja, ja viiden vuoden kuluttua huomata että raskauden jälkeen kengän koko on muuttunut tai ei enää pysty käyttään korkkareita.

Ollaan itsellemme armollisia, näin käy meille kaikille ja se on vain inhimillistä ja naisen elämää. Hienoa että aina välillä saadaan tarmonpuuska ja tehdään inventaario, ja joskus jopa pysähdytään pölyttään tomut viimeisestä kymmenestä tai viidestätoistakin vuodesta. Me ollaan ne kuitenkin painettu niin tukka putkella, ettei ihme jos ei se minimaalinen kapselivaatekaappi ollut siinä kohtaa päällimmäisenä mielessä :) Sillekin on nyt enemmän aikaa, kun meidän ei tarvitse huolehtia viiden edestä.

Vierailija kirjoitti:

Oman tavaran vähentäminen sujuu ihan ok, mutta nyt tarvisisin neuvoja.

1. torissa myyminen ja muut vastaavat. Miten otatte maksun? Onko teillä mobile pay, pivo tms käytössä? Onnistuuko aina vai alkaako joku vänkäämään, että haluaa tilisiirrolla? Ajattelin laittaa tietoihin, että nämä ovat hyväksymäni maksutavat ja käteisellä tasaraha. En ala mitään hiluja laskemaan näinä pöpöaikoina.

2. vaatteiden ja kenkien sovittaminen - voinko sanoa, ettei sovittaminen käy ja sopia tavaranvaihdon esim. talon aulaan sillä en halua vieraita ihmisiä asuntooni? miten te toimitte?

3. sitten vielä tavarapaljouskysymys liittyen huonekaluihin. Meillä parisuhdetta riipii se, että mielestäni meillä on eriparisia kaappeja/kirjahyllyjä joista osasta pitäisi (minun mielestäni) luopua ja mieluimmin ostaa tilalle 1 iso ja toimiva hyllykkö, mihin saisi kaikki. Ja näin huoneisiin vapautuisi tilaa ja kaikki näyttäisi paremmalta. Puoliso on hyvin kiintynyt joihinkin huonekaluihin, joten yritän olla näkemättä niitä. Tässä käy kohta niin, että minulla on 5 paitaa ja kahdet kengät, ja kaikki muu on miehen ja hampaani kuluvat nysiksi kun kiristelen niitä huonekaluihin törmäillessäni 😀

-kukaan enää käytä tilisiirtoa. Pivo tms

-kaikki ymmärtää koronavapaan kaupan, en edes halua mennä kenenkään kotiin.

-onko mies kiintynyt vai vain tottunut? Monella miehellä tottumus ja rutiinit on tärkeitä. Eivätkä kauheasti kaikki näe ympäristöään. Jos ovat isoisän käsin tekemät, ymmärrän. Jos opiskeluaikainen nahkasohva, vaihtoon.

Jos haluaa saada toisen uusimaan kalustusta tai muuten luopumaan vanhasta, niin yksi asia kerrallaan. Valitse vähiten tärkeä, mutta eniten ruma huonekalu ja aloita siitä keskustelu.

Mihin tarvitaan?

Miksi ei voi vaihtaa juuri tätä hyllyä?

Eikö kodissa pitäisi olla molempien hyvä olla?

Mikä olisi sopiva tyyli teidän kotiin? Voisiko tyyliin sopimattomat kalusteet vaihtaa?

Onko tämä tavara hyödyllinen? Jos on, niin kuinka usein sitä käytät? -Jos käytät hyödyllistä tavaraa vain harvoin, mieti, voisitko lainata tai vuokrata sen tarpeen vaatiessa.

Onko joku tavara kotonasi vain estetiikan vuoksi? Mieti, kuinka paljon tilaa se vie, ja kuinka paljon haluat huoltaa/siivota/ylläpitää estetiikkaa. Koristeet vaativat paljon huomiota ja ylläpitoa.

Tunnepohjaiset esineet, lahjat ja tavarat: jos sinulla oli minuutti aikaa pakata yhteen reppuun rakkaat tavarat, laittaisitko tämän esineen sinne? Jos laittaisit, niin pidä se.

Vierailija kirjoitti:

Voi tuntua että paljon vaatetta olisi joku terapian tarpeen merkki. Mutta se voi olla vain merkki keski-iästä, nimittäin monella vartalo muuttuu aika hissukseen. Sitä tottuu siihen, että sama vaate, kengät ja laukku menee viisi tai kymmenenkin vuotta. Joku kevät se mekko vähän kiristää rinnasta tai vyötäröltä vähän, ja ajattelematta enempää laittaa sillä kertaa jonkun toisen. Ei huomaa että vartalo kuitenkin muuttuu, muoti muuttuu, ja joku päivä tajuaa että on säilyttänyt viisi vuotta mekkoa jota ei käytä enää ikinä. Jopa hiusten ja ihon väri muuttuu iän myötä, eikä samat värit näytä enää hyvältä.

Mulla on ollut vaatteista luopuminen helppoa just tämän takia. Itse asiassa vaaka on petollinen. Joka vuosi paino näyttää samaa, mutta vanhetessa paino kertyy eri paikkoihin.

Monta roskasäkillistä on mennyt pois juuri siksi, että ne puristavat vyötäröltä ja rinnoista.

Olen päättänyt, etten osta uusia vaatteita, ennen kuin laitan jotain pois. Housujen kohdalla se on helppoa: Harvoin löydän istuvia housuja. Muutenkin nykyisin vaatteet eivät ole niin korkealaatuisia kuin ennen vanhaan. Toisaalta en halua pistää hirveitä summia vaatteisiin, koska vartalo taas muuttuu, ja vaikka ovat kuinka laadukkaita, jossain vaiheessa ne eivät sovi enää.

Juuri tuo, vaikka vaaka näyttäisikin samaa kuin aiemmin niin jotenkin ne kilot on valahtaneet alaspäin kropassa! Rinnoista pois mahaan sekä jenkkakahvoihin.

Pelkistin tyyliäni samalla kun raivasin vaatekaappia. Yhteensopivat vaatteet oltava että saa monipuolisia asukokonaisuuksia. Aiemmin kotelomekko oli vain juhliin, mutta nyt käytän sitä muulloinkin, koska se on mukava päällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman tavaran vähentäminen sujuu ihan ok, mutta nyt tarvisisin neuvoja.

1. torissa myyminen ja muut vastaavat. Miten otatte maksun? Onko teillä mobile pay, pivo tms käytössä? Onnistuuko aina vai alkaako joku vänkäämään, että haluaa tilisiirrolla? Ajattelin laittaa tietoihin, että nämä ovat hyväksymäni maksutavat ja käteisellä tasaraha. En ala mitään hiluja laskemaan näinä pöpöaikoina.

2. vaatteiden ja kenkien sovittaminen - voinko sanoa, ettei sovittaminen käy ja sopia tavaranvaihdon esim. talon aulaan sillä en halua vieraita ihmisiä asuntooni? miten te toimitte?

3. sitten vielä tavarapaljouskysymys liittyen huonekaluihin. Meillä parisuhdetta riipii se, että mielestäni meillä on eriparisia kaappeja/kirjahyllyjä joista osasta pitäisi (minun mielestäni) luopua ja mieluimmin ostaa tilalle 1 iso ja toimiva hyllykkö, mihin saisi kaikki. Ja näin huoneisiin vapautuisi tilaa ja kaikki näyttäisi paremmalta. Puoliso on hyvin kiintynyt joihinkin huonekaluihin, joten yritän olla näkemättä niitä. Tässä käy kohta niin, että minulla on 5 paitaa ja kahdet kengät, ja kaikki muu on miehen ja hampaani kuluvat nysiksi kun kiristelen niitä huonekaluihin törmäillessäni 😀

-kukaan enää käytä tilisiirtoa. Pivo tms

-kaikki ymmärtää koronavapaan kaupan, en edes halua mennä kenenkään kotiin.

-onko mies kiintynyt vai vain tottunut? Monella miehellä tottumus ja rutiinit on tärkeitä. Eivätkä kauheasti kaikki näe ympäristöään. Jos ovat isoisän käsin tekemät, ymmärrän. Jos opiskeluaikainen nahkasohva, vaihtoon.

En tiedä, onko esim. pääkaupunkiseudulla eri juttu, mutta täällä meillä keskisuuressa eteläsuomalaisessa kaupungissa suurin osa maksaa käteisellä/odottaa maksua käteisellä, jos kasvokkain käydään kauppaa. Mutta hyvähän niistä on sopia jo siinä vaiheessa, kun tapaamisesta sovitaan, niin ei tule yllätyksiä. Tai miksei hyvin laittaa jo ilmoitukseen. Myyjä päättää ehtonsa, ostaja päättää sitten, ostaako juuri siltä myyjältä. Hyvin myyjä voi siten myös ilmoittaa, että ”ei sovitusmahdollisuutta kotonani” tai ”näin korona-aikana nouto vain pihalta” tai ”nouto omiin aikatauluihini sopivasti Hervannan Perunakeskuksen edestä” tai ihan miten haluaa!

Mutta toisaalta, kun kysyit, alkaako joku vänkäämään, niin kyllä aina joskus joku alkaa vänkäämään mistä tahansa... Ilmoituksessa lukee vaikka että ”vain nouto”, koska tavara on sellainen, että se on mahdoton postittaa, niin kyllä joku saattaa silti alkaa kysellä postitusta, ”Eikö nyt onnistuisi? Vaikka postiennakolla?” Mutta vänkääjille voi vain vastata lyhyesti ei. Ei kannata ruveta laveasti selittämään, miksi ei, koska siinä voi aina tarttua johonkin ja jatkaa vänkäystä. Suurin osa Tori-kaupoista kuitenkin menee ihan sujuvasti!

Asun aika suuressa kaupungissa ja ihan keskustassa, joten täällä on noudot onnistuneet tosi hyvin ja nopeasti. Tavara on vaihtanut omistajaa pihassa tai rappukäytävässä, ja olen etukäteen sanonut että minulle käy vain tasaraha, Mobilepay tai Pivo. Tässä ei ole mitään ongelmaa ostajalla. Olen myös aika tarkkaan sanonut, milloin sopii tulla noutamaan ja jos aika ei sovi, myyn sille jolle sopii. Varsinkin jos annan ilmaiseksi, en ala säätää hakujen kanssa lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Oman tavaran vähentäminen sujuu ihan ok, mutta nyt tarvisisin neuvoja.

1. torissa myyminen ja muut vastaavat. Miten otatte maksun? Onko teillä mobile pay, pivo tms käytössä? Onnistuuko aina vai alkaako joku vänkäämään, että haluaa tilisiirrolla? Ajattelin laittaa tietoihin, että nämä ovat hyväksymäni maksutavat ja käteisellä tasaraha. En ala mitään hiluja laskemaan näinä pöpöaikoina.

2. vaatteiden ja kenkien sovittaminen - voinko sanoa, ettei sovittaminen käy ja sopia tavaranvaihdon esim. talon aulaan sillä en halua vieraita ihmisiä asuntooni? miten te toimitte?

3. sitten vielä tavarapaljouskysymys liittyen huonekaluihin. Meillä parisuhdetta riipii se, että mielestäni meillä on eriparisia kaappeja/kirjahyllyjä joista osasta pitäisi (minun mielestäni) luopua ja mieluimmin ostaa tilalle 1 iso ja toimiva hyllykkö, mihin saisi kaikki. Ja näin huoneisiin vapautuisi tilaa ja kaikki näyttäisi paremmalta. Puoliso on hyvin kiintynyt joihinkin huonekaluihin, joten yritän olla näkemättä niitä. Tässä käy kohta niin, että minulla on 5 paitaa ja kahdet kengät, ja kaikki muu on miehen ja hampaani kuluvat nysiksi kun kiristelen niitä huonekaluihin törmäillessäni 😀

1. Joko Mobilepay tai vastaava tai sitten käteinen. Eli ole yhtään tapausta missä Covid olisi levinnyt rahojen kautta, joten en sitä pelkää. Toki kädet pesen huolella aina rahan käsittelyn jälkeen kuten muutenkin. Tilisiirtojen kanssa en ala pelaamaan. 

2. En hyväksy sovituksia nyt enkä muutenkaan. Aivan liikaa vaivaa muutaman euron vaatteen takia, oma aikani on arvokasta myös. 

Vierailija kirjoitti:

Minäkin teen joskus ajatuksissani tuota samaa toisten kotien raivaamista ja järjestelyä. :) Tietenkään en kerro siitä mitään asukkaille, mutta se on hauska ajatusleikki. Joskus myös mietin, että olisi kiva päästä jollekulle muuttoavuksi pakkaamaan tavaroita ja siinä sivussa lajittelemaan sivuun turhaa ja tarpeetonta.

Aina kun mainitsen vanhemmilleni siivoilevani kaappeja ja varastoja, ensimmäiseksi he pyytävät tuomaan tavarat heille ennen kuin edes olen kertonut, mistä olen luopumassa. Ihan mahdottomasti heillä ei ole tavaraa nurkissa, mutta tuntuu, että iän myötä hamsteritaipumukset ovat voimistuneet.

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/nobelisti-holmstrom-varoittaa-elakkeis…

kyllä ne tietää paremmin, mitä rahalla saa tai ei saa.

Vierailija kirjoitti:

Se on jännä, miten erilailla ihmiset suhtautuu tavaraan ja määrittää, mikä on tarpeellista ja mikä ei. Mä oon viemässä tavaraa kaatopaikalle ja kirpparille ja kysyin veljeltä, onko tällä jotain, josta haluaisi luopua. Sanoi, että ei kyllä tule mitään mieleen. Itse näin vaan veljen huoneen tavaraa pursuavat hyllyt ja kaapit, joissa puolet on lapsuuden aikaisia leluja tai vanhentunutta elekroniikkaa. En tarkoita, että toinen näkökulma olisi oikea, vaan että toisia ei vaan täydet kaapit haittaa tippaakaan. Itse olen jossain raivaushumussa ja tekisi mieli alkaa järjestellä muidenkin tavaroita (huom! teen tätä vain pääni sisällä ajatysleikkinä tyyliin "jos asuisin tässä talossa, niin vähentäisin tavaroita niin, että tämän lipaston, joka tukkii käytävää voisi myydä").

Jossain raivausoppaassa, en valitettavasti muista missä niistä, esiteltiin kiinnostava koe. Esille laitettiin kaksi laatikkoa, johon toiseen sai laittaa myyntiin soveltuvaa käytettävää tavaraa ja toiseen kaatopaikalle menevää. Koejakson lopuksi laatikot analysoitiin ja laatikkojen sisällöt eivät juurikaan eronneet toisistaan. Eli ihmiset arvioivat tavaran kunnon todella erilailla. Toisen roska on toisen aarre ja toisin päin.

Liian yksinkertaistettu koe.

Laatikoita tarvitaan enemmän.

1. Tavarat, joita tarvitsee (käyttötavarat)

2. Tavarat, joita ei varsinaisesti tarvitse, mutta ne on kiva omistaa (liittyen esim viihteeseen tai vaikka keräilyharrastukseen)

3. Tavarat, joita ei tarvitse ja jotka voi myydä (esim kirppiksellä)

4. Tavarat, joita ei voi myydä, mutta voi hyödyntää itse (varaosat, materiaalit tms)

5. Tavarat, joita kukaan ei osta, mutta voisi huolia ilmaiseksi (kierrätys)

6. Tavarat, jotka ei kelpaa kellekään (materiaalikierrätys)

7. Tavarat, jotka eivät kelpaa edes materiaalikierrätykseen (roskat)

Olin vkonloppuna mökillä. Sain yllättäen kyydin.

Ja isä kysyi saako lapset itselleen vkonlopuksi.

Olin varautunut järeämmillä kantovälineillä.

Sain yhden rakennuksen käytetyimmän osan käytyä läpi. Myytävää tuli iso kasa, roskaa vielä enemmän. Innostuin vielä pesemään lattiat ja ikkunat

Vielä pari kk sitten ko huone oli vajaassa käytössä, nyt sitä voisi jopa vuokrata ulkopuolisille.

Nyt pitäisi se parin euron tavara muuttaa rahaksi.

Aion käydä mökillä vielä tänä vuonna 2 x ja sitten saa tältä vuodelta jäädä.

Miksi mökeille kerääntyy roskaa ja rojua ?

Mulla on roskia ja rakennusjätettä, ym ylimääräistä rakennustarviketta lojumassa lattialla pienien remppaprojektien jäljiltä. Pitäis varmaan tilata HSY:ltä joku jätteiden nouto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman tavaran vähentäminen sujuu ihan ok, mutta nyt tarvisisin neuvoja.

1. torissa myyminen ja muut vastaavat. Miten otatte maksun? Onko teillä mobile pay, pivo tms käytössä? Onnistuuko aina vai alkaako joku vänkäämään, että haluaa tilisiirrolla? Ajattelin laittaa tietoihin, että nämä ovat hyväksymäni maksutavat ja käteisellä tasaraha. En ala mitään hiluja laskemaan näinä pöpöaikoina.

2. vaatteiden ja kenkien sovittaminen - voinko sanoa, ettei sovittaminen käy ja sopia tavaranvaihdon esim. talon aulaan sillä en halua vieraita ihmisiä asuntooni? miten te toimitte?

3. sitten vielä tavarapaljouskysymys liittyen huonekaluihin. Meillä parisuhdetta riipii se, että mielestäni meillä on eriparisia kaappeja/kirjahyllyjä joista osasta pitäisi (minun mielestäni) luopua ja mieluimmin ostaa tilalle 1 iso ja toimiva hyllykkö, mihin saisi kaikki. Ja näin huoneisiin vapautuisi tilaa ja kaikki näyttäisi paremmalta. Puoliso on hyvin kiintynyt joihinkin huonekaluihin, joten yritän olla näkemättä niitä. Tässä käy kohta niin, että minulla on 5 paitaa ja kahdet kengät, ja kaikki muu on miehen ja hampaani kuluvat nysiksi kun kiristelen niitä huonekaluihin törmäillessäni 😀

-kukaan enää käytä tilisiirtoa. Pivo tms

-kaikki ymmärtää koronavapaan kaupan, en edes halua mennä kenenkään kotiin.

-onko mies kiintynyt vai vain tottunut? Monella miehellä tottumus ja rutiinit on tärkeitä. Eivätkä kauheasti kaikki näe ympäristöään. Jos ovat isoisän käsin tekemät, ymmärrän. Jos opiskeluaikainen nahkasohva, vaihtoon.

En tiedä, onko esim. pääkaupunkiseudulla eri juttu, mutta täällä meillä keskisuuressa eteläsuomalaisessa kaupungissa suurin osa maksaa käteisellä/odottaa maksua käteisellä, jos kasvokkain käydään kauppaa. Mutta hyvähän niistä on sopia jo siinä vaiheessa, kun tapaamisesta sovitaan, niin ei tule yllätyksiä. Tai miksei hyvin laittaa jo ilmoitukseen. Myyjä päättää ehtonsa, ostaja päättää sitten, ostaako juuri siltä myyjältä. Hyvin myyjä voi siten myös ilmoittaa, että ”ei sovitusmahdollisuutta kotonani” tai ”näin korona-aikana nouto vain pihalta” tai ”nouto omiin aikatauluihini sopivasti Hervannan Perunakeskuksen edestä” tai ihan miten haluaa!

Mutta toisaalta, kun kysyit, alkaako joku vänkäämään, niin kyllä aina joskus joku alkaa vänkäämään mistä tahansa... Ilmoituksessa lukee vaikka että ”vain nouto”, koska tavara on sellainen, että se on mahdoton postittaa, niin kyllä joku saattaa silti alkaa kysellä postitusta, ”Eikö nyt onnistuisi? Vaikka postiennakolla?” Mutta vänkääjille voi vain vastata lyhyesti ei. Ei kannata ruveta laveasti selittämään, miksi ei, koska siinä voi aina tarttua johonkin ja jatkaa vänkäystä. Suurin osa Tori-kaupoista kuitenkin menee ihan sujuvasti!

Miksei saisi kuljetusta tilattua? Kuriireja on joka lähtöön. Ostaja vain maksaa tavaran kuljetuksineen etukäteen, ei palautusoikeutta.

Mä annan sovittaa rappukäytävässä. Hississä on peili missä näkee. Ei ole koskaan ollut ongelma. Asuntooni en päästä ketään, sovin kaupat aina rapun oven eteen.

Vierailija kirjoitti:

Mä annan sovittaa rappukäytävässä. Hississä on peili missä näkee. Ei ole koskaan ollut ongelma. Asuntooni en päästä ketään, sovin kaupat aina rapun oven eteen.

Juuri tästä syystä vältän näitä tori.fi-kauppoja. Maksan mieluummin vähän enemmän second hand -kaupoille, joissa vältyn noloilemasta kenenkään rappukäytävässä.