Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (19893)
Ihanaa kun taloyhtiö tilasi roskalavan pihaan vaikka virallisia pihatalkoita ei voitukaan koronan vuoksi järjestää, tuntuu niin hyvältä kun sai vihdoin hävittää varastosta kaikenlaista turhaa rojua joka on puoli vuotta pyörinyt siellä viemässä tilaa, remontissa seinistä revittyjä paneeleita, vanhoja mattoja, yhden rikkinäisen hyllyn...
Muuten tavaran suhteen onkin sit ihan hyvä tilanne tällä hetkellä, vaikka tavaraa onkin enemmäin kuin tahtoisin, niin ei silti juurikaan mitään turhaa. Ihailen super minimalisteja kyllä mutta itsestäni ei koskaan olisi sellaiseen, valitettavasti :) Etenkin kun meillä miehen kanssa molemmilla sellaisia harrastuksia, joihin tarvii paljon kaikenlaisia välineitä ja tavaroita...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On totta, että kirpparilta voi löytää todella hyvälaatuiset farkut edullisesti, mutta aina ei ole mahdollista kaluta kirppareita. Köyhyys voi olla aika lamaannuttava tila, ja on stressaavaa, jos esim. jatkuvasti joutuu miettimään mistä lapsille ruokaa jne.
Tää on kyllä nyt jo aika pahasti ohis. Mut pointti on se, että köyhille on helppo jakaa ohjeita. Kaikki kyllä tietää, että kirppikseltä voi löytää kaikenlaista. (Itse kyllä täytyy myöntää, että saan paljon hyvää fiilistä nimenomaan kirpparilla kiertelystä.)
Ei tästä enempää. Jatketaan raivaamista. :)
On muuten tosi stressaavaa juosta kirppareita läpi ja etsiä jotain tiettyä minkä oikeasti tarvii, yrittää epätoivoisesti löytää omassa koossa tai edes lähellä omaa kokoa, kun rahaa uuteen ei vain ole :(
tavara-ahdistus täälläkin. Paljon on kaappeja tullut raivattua. Sit tuli ongelma kun katoin jotain minimalismidokkaria ja siellä oli tyyppejä jotka eli ilman sohvaa, osa jopa ilman sänkyä (nukkuivat lattialla rullattavan joogamaton kanssa). Sängystä en ole valmis luopumaan mutta rupesin haaveilemaan että hankkiutuisin eroon sohvasta ja televisiosta. Telkkaria en ole avannut varmaan puoleen vuoteen ja yleensä istun lattialla tyynyjen kanssa sohvan edessä. Ainoa mikä mietitytttää on että vieraat pitää mua hulluna jos kämpässä ei ole sohvaa.
No mulla ei ole sohvaa. Ei ole sänkyäkään, vaan nukun patjalla lattialla. Ei ole vielä kukaan sanonut hulluksi ;)
Koti voi olla nätti ja vähän koristeltukin, vaikka olisikin askeetti. Ja itsellesihän sä sen kodin rakennat mieluisaksi- et muita miellyttäksisi :)
No nyt kerro nyt sinä farkuista tietäjä, että mistä niitä laadukkaita farkkuja saa? Itsellänikään ei kestä mitkään farkut. Teininä olin hieman pullukka ja farkut aina haaruksista puhki, laihduin ja reidet kun kapeni, eikä enää yhtä paljoa hanganneet yhteen, niin alkoo farkutkin kestää. Taas hieman pyöreämpänä farkut hajoaa haaruksista. Kerro toki mikä farkkumerkki kestää hyvin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nostelen keskustelua ja liityn mukaan. Mulla on ollut helmikuusta asti päällä tavaran vähentäminen kotoa. Kyllästyin siihen, että kannan joka muutossa tavaroita, jotka eivät pääse käyttöön uudessakaan asunnossa. Otin vuoden 2014 tavoitteeksi luopua 365 turhasta tavarasta vuodessa, eli yksi roju per päivä. Summaan lasketaan myydyt/lahjoitetut tavarat, mutta ei niitä jotka menevät roskiin. Tällä hetkellä luku hipoo 280 / 365 ja uskon, että 365 tulee täyttymään kevyesti. Lisäksi olen projektin aikana tienannut jo n. 450 euroa. Tänään meni Marimekon pussilakanat, joista en enää pitänyt ja joista kuitenkin sai vielä oikein kivasti rahaa takaisin. Päätin jokin aika sitten, että kahden ihmisen talouteen riittää oikein hyvin 3 paria pussilakanoita... Pyyhkeitä pitäisi vielä karsia.
Helpointa on tähän asti ollut luopua cd-levyistä (en ole kuunnellut niitä ainakaan neljään vuoteen enkä edes omista cd-levysoitinta), dvd-levyistä, kirjoista, vanhoista meikeistä sekä huonoista lahjoista. On ollut myös todella vapauttavaa malttaa luopua vaatesäkillisistä kulahtaneita vaatteita, rikkinäisiä sukkahousuja ("ehkä näistä vielä keksii jotain"), käyttämättömiä vaatteita ja epämieluisia asusteita. Olen aika tunteettomasti heittänyt tavaraa myyntiin, mutta vaikeinta on tähän asti ollut päättää lukuisien koriste-esineiden kohtalosta. Lisäksi pohdin yhä pitäisikö heittää menemään kiinan kielen kirjani, joka minulla oli käytössä kun olin opiskelijavaihdossa Kiinassa. Tuskin teen sillä enää ikinä mitään, mutta se on ainoa konkreettinen muistoni siellä opiskelusta. Toki jokin Kiinasta ostamani koriste-esine ehkä korvaisi sen muistona.
178 täällä taas, satunnaisesti yhä luen tätä keskustelua. :) Viime aikoina uutta kotia sisustaessa olen taas alkanut miettimään mitkä ovat lopulta tarpeellisia hankintoja. Mulle on ollut tärkeää, että vähät tavarat tuovat vapautta - oon näiden vuosien aikana asunut useasti ulkomailla ja lähteminen on aina ollut helppoa, kun irtaimiston on pystynyt kuljettamaan varastoon henkilöautolla. Tänä kesänä päätin aloittaa kotona parvekeviljelyn, mutta kaikki tarvikkeet ostettuani tajusin että vien tällä nyt itse itseltäni mahdollisuuden matkustaa kesällä tai tehdä etätöitä muualta, koska kodin kasveja pitää kastella lähes päivittäin. Yhä enemmän tulee nykyään mietittyä mitkä tavarat ja omistaminen tuo vapautta ja mikä sitä vie.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin tosi rahaton, ja jouduin ostamaan halpoja, huonolaatuisia vaatteita. Harmittaa aina käyttää niitä ja nähdä ne kaapissa. Ihan rättejä.
Sen sijaan löysin Torista 80- luvun epämuodikkaan tammisen ruokakaluston todella edullisesti, ja se tuottaa minulle laadullaan ja käyttökelpoisuudellaan iloa joka päivä.
Selvästi mieluummin kannattaa olla vaikka ilman, kuin ostaa mitään roskaa.
No riippuu mitä ilman joutuu olemaan. Näin jälkeenpäin ajatellen minulla oli nuorempana runsaasti vaatteita, vaikken sitä silloin ajatellut. Myöhemmin on ollut taloudellisesti tiukempaa. Jos ja kun vaikka farkut kuluvat puhki ja rahaa ei ole paljon, on pakko ostaa halvemmat farkut, muuten ei ole farkkuja. Ja kun ne ovat lähes ainoat housuni, ne on vain pakko ostaa. (Ellen halua talvella kulkea shortseissa tai käydä kävelylenkillä ns. hienommissa housuissani, joita koetan varjella niin pitkään kuin ikinä.) Köyhällä ei aina vaan ole mitään mahdollisuutta ostaa kalliimpaa ja ehkä kestävämpää. Ongelma on lisäksi se, että hintakaan ei aina takaa laatua. Olen joitain kertoja pettynyt ajatellessani nyt panostavani kalliimpaan vaatteeseen ja se onkin nyhjääntynyt puhki jopa nopeammin kuin joku halpisvaate. Sinänsä olen samaa mieltä kanssasi, että mahdollisuuksien mukaan kannattaa panostaa laatuun - aina se vain ei ole mahdollista.
Tässä on vaan se ongelma, että esim 20 euron farkut ei kestä. Ne on epäeettiset, epäekologiset ja huono valinta köyhällekin, kun ei kestä käytössä ja pesuja kauaa. Sitten pitää kohta taas ostaa uudet 20 euron farkut. Mutta jos ostaa kerran ne 120 euron farkut, niin pitkällä aikavälillä siinä säästää. (Sekä luontoa että omia rahoja.)
Jos reidet hankaa toisiaan vasten, ihan samalla lailla ne 120 euron farkutkin menevät rikki. Ei mikään kangas kestä sellaista kulutusta. Tiedän kokemuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaappeja setviessä mietin, että jos tuntuu vaikealta luopua tavarasta, niin kysyn itseltäni, mitä luulen jonkun toisen sanovan tavaran arvoksi tai mitä itse olisin siitä valmis maksamaan, jos mulla ei sitä olisi. Tai millä hinnalla saisin uuden samanlaisen, jos sellaisen ykskaks tarvitsisin, jos nyt heittäisin vanhan pois?
Pahimpia ovat lahjaksi saadut vaatteet, jotka eivät ole ihan omilta tuntuvia tai ovat hieman vääränmallisia tai -värisiä. Nettikirppiksellä katsojia riittää, ostajia joutuu odottelemaan, vaikka yritän laittaa myyntiin sesonkiin sopivia tuotteita.
Koti on raivattu turhasta tavarasta, tilaa on, kaappeja tyhjänä, silti turhauttaa kun tulee jatkuvasti jotain ostoslistalle, mitä tarvitsisi. Nytkin pitäisi ostaa akkuporakone, kylmälaukku, piknikhuopa. Alkaa kaapit täyttyä. Ja ei, en ole koskaan näitä omistanutkaan, eli en ole konmarittanut ja nyt ostelemassa uusia tilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koti on raivattu turhasta tavarasta, tilaa on, kaappeja tyhjänä, silti turhauttaa kun tulee jatkuvasti jotain ostoslistalle, mitä tarvitsisi. Nytkin pitäisi ostaa akkuporakone, kylmälaukku, piknikhuopa. Alkaa kaapit täyttyä. Ja ei, en ole koskaan näitä omistanutkaan, eli en ole konmarittanut ja nyt ostelemassa uusia tilalle.
Sama homma täälläkin. Meillä on vauva, joten kaikenlaista uutta tarvitsee jatkuvasti. Olen laittanut sitteriä ym. kahvipakettia vastaan Tori.fi:in, että tavaramäärä pysyy kontrolloitavissa. Vanhaa tavaraa ulos jos uutta tulee sisään, ei muu auta.
Vierailija kirjoitti:
Koti on raivattu turhasta tavarasta, tilaa on, kaappeja tyhjänä, silti turhauttaa kun tulee jatkuvasti jotain ostoslistalle, mitä tarvitsisi. Nytkin pitäisi ostaa akkuporakone, kylmälaukku, piknikhuopa. Alkaa kaapit täyttyä. Ja ei, en ole koskaan näitä omistanutkaan, eli en ole konmarittanut ja nyt ostelemassa uusia tilalle.
Pyydä lainaan. Ei tarvitse kaikkea ostaa aina omaksi. Picnic-huovaksi riittää / kelpaa kaksi pyyhettä tai vanha peitto. Puuvillainen torkkupeittokin on ok, sen voi pestä koneessa käytön jälkeen. Käytä luovuutta, älä ekana ajattele että pakko mennä kauppaan ostamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarpeettomassa tavarassa myös raha seisoo turhaa.
Työkaverini lapset ovat muuttaneet pois kotoa jo vuosia sitten ja tämän jälkeen hänen vanhempansa kuolivat 2 kk välein.
Heillä oli omakotitalo Turussa ja kollega asuu Vantaalla.
Vietti viikon Turussa hoitaen asioita ja toi pakettiautollisen tavaraa ja huonekaluja.
Paljon huonekaluja meni hyväntekeväisyyteen ja roskiin vielä enemmän.
Lasten kummatkin huoneet täytettiin tavaroilla ja hän suunnitteli vuosia menevänsä kirppikselle.
Minä sitten tulin ja pakattiin kaikki, vietiin Itsepalvelukirppikselle hinnoittelupalveluun.
Ei tietenkään omien vanhempien kotia voi karsia heidän siellä eläessään. Mutta pakettiautollinen tuli tavaraa toiseen kotiin ja vuosien jälkeen niistä jäi kollegani kotiin vain murto-osa. Lisäksi esim osa astioista oli mennyt rikki vuosien säilytyksessä.
Olen karsinut kotini monta krt ja tällä hetkellä kaikki kaikki tarpeellinen mahtuisi pakettiautoon. Muutama lipasto ei ole pakollinen, mutta kun ne ovat siinä, saavat olla.
Muutossa voisin luopua.
Siitä pidän huolen, ettei minun lapseni tarvitse tehdä isoa työtä. Ja meillä on aktiivikäytössä kaikki. Esim pöytähopeita käytetään aina sunnuntaisin jne.
Tää alkoi karsimisen myös,ja mitään uutta ei tule ,kuin jonku särkyneen tärkeän tilalle.Huomaan raikkauden tyylissä,miten sitä kaiken romun keskellä on päässyt ees liikkuu kesäpaikka saa vanhoja ihan hienoja kalusteita.Vaatekaapit kävin läpi pari vuotta sitten,täynnä.Myin farkkuja oliko kymmenkunta sain 40€.Siinnä uusia käyttämättömiäkin.Olen hinnotellut turhat romut,koristeesineet pusseihin mitkä saattas mennä kaupaksi.Jotkut aika,alakanttiin hinnoteltu .Vaatteita olen aina työntänyt tutuille.Kenkiä on paljon,laukkuja.Annan niitäkin tutuille parhaimpia pois.Loppu lähtee uffelle.Kadun kaikkee höperöö ostamista noihin menny yhden palkka moneenkin kertaan.Kotini ei oo koskaan ehkä hamstraajankodilta näyttänyt.Ehkä se isot tilat se turhan tavaran piilotus onnistunut,vaatehuone mis kukaan käy jos ei itse :).Turhan tavaran tyhjäys kannattaa.Kierrätän jotain myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
N-77 kirjoitti:
Harmittaa että on tullut hamstrattua.
Minua myös harmittaa. Kun lähes kaksikymmentä vuotta maanisesti hamstrasin ja ostin uutta, niin en ole vielä kuuden vuoden aikana saanut karsittua tavaramäärää läheskään haluamalleni tasolle. Tosin tätä tilannetta on vaikeuttanut lisäksi se, että olen joutunut raivaamaan (yksin) tässä samalla kolme täpötäyttä kuolinpesää...
Tavaraa olen kuuden vuoden aikana laittanut kiertoon / roskiin useamman kuorma-autollisen verran, mutta loppua ei näy. Ehkä tähän tavaroiden karsimiseen menee se sama 20 vuotta mitä niiden keräämiseen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koti on raivattu turhasta tavarasta, tilaa on, kaappeja tyhjänä, silti turhauttaa kun tulee jatkuvasti jotain ostoslistalle, mitä tarvitsisi. Nytkin pitäisi ostaa akkuporakone, kylmälaukku, piknikhuopa. Alkaa kaapit täyttyä. Ja ei, en ole koskaan näitä omistanutkaan, eli en ole konmarittanut ja nyt ostelemassa uusia tilalle.
Pyydä lainaan. Ei tarvitse kaikkea ostaa aina omaksi. Picnic-huovaksi riittää / kelpaa kaksi pyyhettä tai vanha peitto. Puuvillainen torkkupeittokin on ok, sen voi pestä koneessa käytön jälkeen. Käytä luovuutta, älä ekana ajattele että pakko mennä kauppaan ostamaan.
Akkuporakonetta olenkin lainannut, mutta tuntuu että sille on vähän väliä tarvetta, ei kehtaa jatkuvasti pyytää lainaan, kun selvästi on tarve niin mielestäni pitää käyttää silloin omaa. Kerran vuodessa lainaaminen on eri asia. Sama juttu tuon kylmälaukun kanssa, lisäksi sen tarpeen huomaan yleensä vasta juuri silloin kun sitä tarvitsee, ei voi kiireellä alkaa lainaamaan "voinko tulla nyt heti hakemaan" tyylillä viikonloppuaamuna seitsemältä. Olen tuunannut kylmälaukun kestokassista sanomalehdillä vuoraamalla ja kylmäkallet pohjalle, mutta se on säheltämistä ja epävarma.
Piknikillä olenkin käyttänyt pyyhkeitä, mutta niitä ei ole montaa, kun on varattu vain varsinaiseen pyyhekäyttöön, ei ylimääräisiä. Niin sitten kun tarvii pyyhettä, se on pesussa piknikin jäljiltä. Mitään vanhoja peittoja ei ole olemassa minulla. Torkkupeittoa olen kokeillut myös, mutta päästää kosteuden tai pistelevät heinänkorret läpi.
Kyllä mä tiedän että tarvitsen nämä.
Minä jäin työttömäksi ja pengon tyytyväisenä kaappeja, mitä aarteita löydänkään, vaatteita, astioita, kodin tekstiilejä. Onneksi on kaikkea jemmassa ja kuluvien tilalle löytyy vastaavia omasta takaa, kun ei ole rahaa ostaa nyt uutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koti on raivattu turhasta tavarasta, tilaa on, kaappeja tyhjänä, silti turhauttaa kun tulee jatkuvasti jotain ostoslistalle, mitä tarvitsisi. Nytkin pitäisi ostaa akkuporakone, kylmälaukku, piknikhuopa. Alkaa kaapit täyttyä. Ja ei, en ole koskaan näitä omistanutkaan, eli en ole konmarittanut ja nyt ostelemassa uusia tilalle.
Pyydä lainaan. Ei tarvitse kaikkea ostaa aina omaksi. Picnic-huovaksi riittää / kelpaa kaksi pyyhettä tai vanha peitto. Puuvillainen torkkupeittokin on ok, sen voi pestä koneessa käytön jälkeen. Käytä luovuutta, älä ekana ajattele että pakko mennä kauppaan ostamaan.
Itselläni on piknik-huopa ja mulla se ei ainakaan ole turha. Nykyajan piknik-huovissa on eristävä kerros, jolloin ei tule kosteus ja kylmä läpi. Suomen säässä ihan ykkösjuttu puistopiknikeillä tai muuten vaan puistossa tai pihalla hengatessa. Nämä kyllä kestääkin kun kerran ostaa. Muuten hyvä ajatus kyllä uusiokäyttää vanhoja tavaroita uuteen tarkoitukseen!
Edellinen jatkaa.. Lainaaminen on hyvä jos käyttö on tosi satunnaista. Mutta itse innostuin laittamaan asuntoa ja nikkaroimaan muutenkin ja ostin suosiolla oman poran, sahan, ruuvimeisselin ym perustavaraa. Ei ole kiva aina lainata muilta ja palautella, kun jotain tällaista tarvii. Työ on helpompi aloittaa kun tarvikkeet on valmiina, tietää millaiset ne on, osaa käyttää just niitä omia. Kerran ostaa kunnolliset, niin moni työkalusta kestää loppuelämän. Lainaan jos tarvitsee erikoisempaa tavaraa, kuten sirkkeliä tai laminaattileikkuria.
Mitenköhän kirppiksillä menee tavara nyt? Kävin katsomassa lähikirpparia ja oli varmaan puolet pöydistä tyhjänä, ihmisiäkään ei mitenkään hirveän paljoa ollut. Kannattaakohan suosiolla odottaa loppukesää?
Harmittaa että on tullut hamstrattua.