Lue keskustelun säännöt.
tavarapaljous :(
22.04.2014 |
ahdistaa tämä tavaramäärä täällä asunnossa. 50neliöinen kaksio, 3 henkilöä, joista yksi alle 1v. yööööhhhh. miten tavaraa vois vähentää. olen vielä niin hamsteriluonne :/
Kommentit (19894)
Olin säästellyt kaapissa yksiä kesäkenkiä. Odotellut, että tulee kesä ja niitä käytän ja olen jossain muualla kuin töissä että niitä voisin käyttää. No nyt vihdoin tuli kesä ja olin vapaalla. Kengistä kuitenkin oli mennyt parasta ennen ja pohja halkesi kun niillä pari kilometrä kävelin.
Opetus: älä säästele vuosia tavaraa, jota ehkä joskus tarvitset. Parempi antaa kiertoon niille, jotka niitä jo nyt tarvitsevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lomalla pitää mennä tyhjentämään äitini nurkkia. Nyt lähtevät tavarat joita ei kymmenen vuotta sitten saanut viedä pois ja jotka laitettiin laatikoihin odottamaan että ne otetaan käyttöön, joku väittely kai niiden kiertoon laitosta saadaan taas saadaan aikaiseksi. Verenpaine kohoaa jo pelkästä ajatuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Olin säästellyt kaapissa yksiä kesäkenkiä. Odotellut, että tulee kesä ja niitä käytän ja olen jossain muualla kuin töissä että niitä voisin käyttää. No nyt vihdoin tuli kesä ja olin vapaalla. Kengistä kuitenkin oli mennyt parasta ennen ja pohja halkesi kun niillä pari kilometrä kävelin.
Opetus: älä säästele vuosia tavaraa, jota ehkä joskus tarvitset. Parempi antaa kiertoon niille, jotka niitä jo nyt tarvitsevat.
Minusta taas on ihan järkevää pitää kaapissa yhdet kesäkengät siltä varalta, että joskus tulee kesä ja on vapaalla töistä. Toki ikävää, että siihen meni vuosikausia.
Vierailija kirjoitti:
Lomalla pitää mennä tyhjentämään äitini nurkkia. Nyt lähtevät tavarat joita ei kymmenen vuotta sitten saanut viedä pois ja jotka laitettiin laatikoihin odottamaan että ne otetaan käyttöön, joku väittely kai niiden kiertoon laitosta saadaan taas saadaan aikaiseksi. Verenpaine kohoaa jo pelkästä ajatuksesta.
Ymmärrän hienosti, että haluaisit äidiltäsi turhaa tavaraa pois ja uskon täysin, että ko. tavarat ovat ihan tarpeettomia. Kuitenkin äitisi tavaroiden ja paikan omistajana päättää niistä. Jos hän haluaa säilyttää turhaa romua vuosikausia samoissa laatikoissa, hänellä on siihen oikeus. Eli olisiko mahdollista, että et ala vääntää asiasta ja säästät omia verisuoniasikin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lomalla pitää mennä tyhjentämään äitini nurkkia. Nyt lähtevät tavarat joita ei kymmenen vuotta sitten saanut viedä pois ja jotka laitettiin laatikoihin odottamaan että ne otetaan käyttöön, joku väittely kai niiden kiertoon laitosta saadaan taas saadaan aikaiseksi. Verenpaine kohoaa jo pelkästä ajatuksesta.
Ymmärrän hienosti, että haluaisit äidiltäsi turhaa tavaraa pois ja uskon täysin, että ko. tavarat ovat ihan tarpeettomia. Kuitenkin äitisi tavaroiden ja paikan omistajana päättää niistä. Jos hän haluaa säilyttää turhaa romua vuosikausia samoissa laatikoissa, hänellä on siihen oikeus. Eli olisiko mahdollista, että et ala vääntää asiasta ja säästät omia verisuoniasikin?
Tämä on ihan totta. Jos äitisi haluaa pitää tavaroistaan kiinni, järjestele ne ennemmin siististi ja järkevästi jonnekin varastoon / kaappiin. Ne on sitten helppo myydä jossain vaiheessa, joko äitisi luvalla tai kun häntä ei enää ole. Kymmenen vuotta sitten niistä olisi voinut saada paljonkin rahaa, mutta nyt myynti on vaikeampaa muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lomalla pitää mennä tyhjentämään äitini nurkkia. Nyt lähtevät tavarat joita ei kymmenen vuotta sitten saanut viedä pois ja jotka laitettiin laatikoihin odottamaan että ne otetaan käyttöön, joku väittely kai niiden kiertoon laitosta saadaan taas saadaan aikaiseksi. Verenpaine kohoaa jo pelkästä ajatuksesta.
Ymmärrän hienosti, että haluaisit äidiltäsi turhaa tavaraa pois ja uskon täysin, että ko. tavarat ovat ihan tarpeettomia. Kuitenkin äitisi tavaroiden ja paikan omistajana päättää niistä. Jos hän haluaa säilyttää turhaa romua vuosikausia samoissa laatikoissa, hänellä on siihen oikeus. Eli olisiko mahdollista, että et ala vääntää asiasta ja säästät omia verisuoniasikin?
Tämä on ihan totta. Jos äitisi haluaa pitää tavaroistaan kiinni, järjestele ne ennemmin siististi ja järkevästi jonnekin varastoon / kaappiin. Ne on sitten helppo myydä jossain vaiheessa, joko äitisi luvalla tai kun häntä ei enää ole. Kymmenen vuotta sitten niistä olisi voinut saada paljonkin rahaa, mutta nyt myynti on vaikeampaa muutenkin.
Olisiko ok jos roolit olisi toisinpäin? Että aikuisen ihmisen äiti olisi sitä mieltä että lapsella on liikaa tavaraa, ja tulisi sinne raahaamaan kamoja kirpparille tai järjestelemään laatikot? Veikkaan että useimmat heittäisivät siinä vaiheessa mamman pihalle. Miksi siis olisi ok mennä emännoimään toisinkaan päin toisen tavaroita? Antakaa aikuisten ihmisten elää niinkuin haluavat. Keskustella voi jos tuntuu että toinen voisi jotenkin parantaa elämäänsä, mutta silloinkin se on vain yksi kerta, ei jankutus, siitä miten toisen pitäisi jonkun mielestä elää.
Yhtä se vaan vaatii: aloittamista.
Esim. viime kesänä päätin, että kesän aikana lähtee 100 kirjaa kiertoon.
Vein lopulta lähemmäs 250 kirjaa. Pyykkikoreilla kannoin ja lahjoitin divareihin, kirjastoihin ja ”saa ottaa” hyllyyn ja sukulaisille pienen pahvilaatikollisen (20-25 kpl) mökille lukemista.
Samaa tein varastojen romuille.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lomalla pitää mennä tyhjentämään äitini nurkkia. Nyt lähtevät tavarat joita ei kymmenen vuotta sitten saanut viedä pois ja jotka laitettiin laatikoihin odottamaan että ne otetaan käyttöön, joku väittely kai niiden kiertoon laitosta saadaan taas saadaan aikaiseksi. Verenpaine kohoaa jo pelkästä ajatuksesta.
Ymmärrän hienosti, että haluaisit äidiltäsi turhaa tavaraa pois ja uskon täysin, että ko. tavarat ovat ihan tarpeettomia. Kuitenkin äitisi tavaroiden ja paikan omistajana päättää niistä. Jos hän haluaa säilyttää turhaa romua vuosikausia samoissa laatikoissa, hänellä on siihen oikeus. Eli olisiko mahdollista, että et ala vääntää asiasta ja säästät omia verisuoniasikin?
Tämä on ihan totta. Jos äitisi haluaa pitää tavaroistaan kiinni, järjestele ne ennemmin siististi ja järkevästi jonnekin varastoon / kaappiin. Ne on sitten helppo myydä jossain vaiheessa, joko äitisi luvalla tai kun häntä ei enää ole. Kymmenen vuotta sitten niistä olisi voinut saada paljonkin rahaa, mutta nyt myynti on vaikeampaa muutenkin.
Olisiko ok jos roolit olisi toisinpäin? Että aikuisen ihmisen äiti olisi sitä mieltä että lapsella on liikaa tavaraa, ja tulisi sinne raahaamaan kamoja kirpparille tai järjestelemään laatikot? Veikkaan että useimmat heittäisivät siinä vaiheessa mamman pihalle. Miksi siis olisi ok mennä emännoimään toisinkaan päin toisen tavaroita? Antakaa aikuisten ihmisten elää niinkuin haluavat. Keskustella voi jos tuntuu että toinen voisi jotenkin parantaa elämäänsä, mutta silloinkin se on vain yksi kerta, ei jankutus, siitä miten toisen pitäisi jonkun mielestä elää.
Kyse on nyt siitä, että nuo roinat ovat purkuun menevässä pihavajassa. Mua ei vois vähempää kiinnostaa koko siivous, mutta pyydettiin apua.
Minäkin olen joutunut raivaamaan äitini asuntoa, hän ei olisi halunnut luopua mistään, mutta kun isosta omakotitalosta, jossa asuttu yli 40 vuotta, muutetaan palvelukodin kaksioon, niin kaikkea ei voi säästää ja varastoida. Vaikka se kuinka tuntuu väärältä ja jokaisella on oikeus omiin tavaroihinsa, niin joskus tällaisissa tilanteissa tarvitaan joku muu auttamaan puoliväkisin siitä luopumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin jo saanut kodin tavarapaljoutta taltutettua mut nyt on takapakkia tullut. Jostain vaan talouteen tulee lisää tavaraa lähes huomaamatta.
Ei vaan jaksa olla aina ilonpilaaja ja kieltää kaikkia ex tempore hankintoja joita mies tai lapset keksii. Esim. helteiden takia tuli tarvetta hellevaatteille ja rantakamppeille.
Oisko vertaistukea? :)
Ois ja onkin, oot kuin mä. Tsemiä, viiään rompetta kierrätykseen kympillä eikä aristella laittaa sälää roskiinkaan, jos se on roskaa, etenkin vaatetavara.
Hyvää jatkoa ja kesää kohtalotovereille.
Kasailin kanssa kaikenlaisia kierrätettäväksi tarkoitettuja pinoja, kunnes tajusin, etten niitä jaksa viedä/tuoda/myydä kutakin minnekin. Ne vain seisoivat eri paikoissa kuukausia. Kaiken ylimääräisen koitan heittää suoraan kaatikselle ja sisään tulevan tavaramäärän mahdollisimman vähälukuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin jo saanut kodin tavarapaljoutta taltutettua mut nyt on takapakkia tullut. Jostain vaan talouteen tulee lisää tavaraa lähes huomaamatta.
Ei vaan jaksa olla aina ilonpilaaja ja kieltää kaikkia ex tempore hankintoja joita mies tai lapset keksii. Esim. helteiden takia tuli tarvetta hellevaatteille ja rantakamppeille.
Oisko vertaistukea? :)
Olitko siis heittänyt aiempien vuosien rantakamppeet pois? Vaatteita kasvaville lapsille väkisinkin tulee, pieneksi jääneistä vaan samantien eroon, tai järkevästi varastoon odottamaan nuoremmalle lapselle kasvamista.
Pääasia on käytössä olevan tavaran järkevä säilytys, ei niitä kesäkamppeita kannata talveksi hävittää tai kesällä heittää pois luistimia ja suksia.
Itse olin vaatehamsteri. Mulla oli varmaan 50 täyteen ahdettua jätesäkkiä vaatteita. Sama koko 13 vuotiaasta saakka. Sain tarpeekseni saamattomuuteni takia. Ja siis varmaan 70% oli jostain ysäriltä ja vuosituhannen vaihteesta eli niillä ei ollut enää mitään arvoakaan.
Otin sakset käsiin ja leikkasin niihin reiät. Sitten en enää voinut laittaa takaisin kaappiin mehusteltavaksi! Tälläiseen hulluun hamstraajaan muu ei auttanut.
Ah. Se ratkaisi kaiken. Niistä rikkonaisista leikkasin siivoustilkkuja ja loput polttojätteeseen. Jokin muuttui sisälläni myös sen seurauksena ja tajusin että mulla ON kyky luopua tavarasta ja en kuolekaan vaikka luovun tavarasta.
Sain lahjoitettua sen jälkeen tosi paljon käyttökelpoista tavaraa pois ja kun kaikki kasat, pussit ja rojuläjät vähenivät, alkoi tulla mieletön hallinnantunne joka levisi muuallekin elämään.
Nyt kotonani ei enää ole romua ja mietin tarkkaan mitä päästän kotiini. En käy kirppiksillä tai kaupoissa "katselemassa" ja en osta ylimääräisiä missään tilanteessa. Siis esim kylppärissä on nyt 1kpl shampoota eikä 10 jämäpulloa kuten ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin jo saanut kodin tavarapaljoutta taltutettua mut nyt on takapakkia tullut. Jostain vaan talouteen tulee lisää tavaraa lähes huomaamatta.
Ei vaan jaksa olla aina ilonpilaaja ja kieltää kaikkia ex tempore hankintoja joita mies tai lapset keksii. Esim. helteiden takia tuli tarvetta hellevaatteille ja rantakamppeille.
Oisko vertaistukea? :)
Olitko siis heittänyt aiempien vuosien rantakamppeet pois? Vaatteita kasvaville lapsille väkisinkin tulee, pieneksi jääneistä vaan samantien eroon, tai järkevästi varastoon odottamaan nuoremmalle lapselle kasvamista.
Pääasia on käytössä olevan tavaran järkevä säilytys, ei niitä kesäkamppeita kannata talveksi hävittää tai kesällä heittää pois luistimia ja suksia.
En ole heittänyt vanhoja rantakamoja pois, ainoastaan rikkinäiset vaan. Mutta aina tulee myös uutta ”muotiin”. Ennen oli ok nemo uimarengas, nyt oltava ryhmä hau. Ja eihän se halpa kiinalainen uimarengas kauaa kestä kunnossa.
Sen huomasin että olin jemmannut kesävaatteeni niin hyvin etten heti helteiden tultua löytänyt niitä ja kuvittelin ettei niitä enää olekaan. Siksi ostin uuden topin ja katkoin kuluneimmat farkut sortseiksi.
Sitten löytyikin kesäkätkö jossa ihan liikaa hellevaatteita ja nyt oonkin tilanteessa että pitkälahkeisia housuja on liian vähän! Ehkä pengottava talvikätkö josko siellä ois sopivia housuja kun helteet meni ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koti on raivattu turhasta tavarasta, tilaa on, kaappeja tyhjänä, silti turhauttaa kun tulee jatkuvasti jotain ostoslistalle, mitä tarvitsisi. Nytkin pitäisi ostaa akkuporakone, kylmälaukku, piknikhuopa. Alkaa kaapit täyttyä. Ja ei, en ole koskaan näitä omistanutkaan, eli en ole konmarittanut ja nyt ostelemassa uusia tilalle.
Sama homma täälläkin. Meillä on vauva, joten kaikenlaista uutta tarvitsee jatkuvasti. Olen laittanut sitteriä ym. kahvipakettia vastaan Tori.fi:in, että tavaramäärä pysyy kontrolloitavissa. Vanhaa tavaraa ulos jos uutta tulee sisään, ei muu auta.
Lasten kanssa konmarittaminen vasta hauskaa onkin. Meillä ei saa antaa mitään pois, joten vien osan vanhoista leluista varastoon ja pidän siellä puoli vuotta. Jos ei sinä aikana kaivata niin laitan kiertoon. Lapsilta kun kysyy niin kaikki lelut ovat erittäin tarpeellisia myös ne, joihin ei ole koskettu vuoteen.
Se tavaran määrä on muutenkin hurja lapsiperheessä. On kauheat kasat vaatetta, kenkiä, harrastusvälineitä.
En jaksanut lukea koko paria sataa sivua läpi :D Mutta kirjoitanpa silti...
Mutta olisikos teillä mitään vinkkejä siihen, miten päästää irti tunnesuhteesta tavaraan? Mulla muisti toimii ihan valtavan vahvasti tavaran kautta. Voi olla, että en muista jotain asiaa ollenkaan, mutta kun otan tavaran käteeni, niin siitä aukeaakin hyvin vahvoja eläväisiä muistoja. Ja jos ne muistot ovat hyviä, niin tietenkin haluan pitää tavaran. Ikäviä muistoja kantavista tavaroista on helppo luopua.
Mutta tavaraa on liikaa, koti on koko ajan sotkussa, kun tavaroille ei ole paikkoja. Eli vähentää pitäisi. Mutta ei vaan pysty! Mikä neuvoksi? Ei mitään "ota kuva", se ei auta ollenkaan :D
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 10:31"]Hyvä sääntö on se, että kun ostat yhden uuden tavaran/ vaatteen niin laitat/annat yhden vanhan pois.
Tää on hyvä! Näin oon tehny viimesen puoli vuotta
Älytön tapa. Tavarat vähenevät vain, kun hävittää tarpeettomat eikä osta lisää.
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko paria sataa sivua läpi :D Mutta kirjoitanpa silti...
Mutta olisikos teillä mitään vinkkejä siihen, miten päästää irti tunnesuhteesta tavaraan? Mulla muisti toimii ihan valtavan vahvasti tavaran kautta. Voi olla, että en muista jotain asiaa ollenkaan, mutta kun otan tavaran käteeni, niin siitä aukeaakin hyvin vahvoja eläväisiä muistoja. Ja jos ne muistot ovat hyviä, niin tietenkin haluan pitää tavaran. Ikäviä muistoja kantavista tavaroista on helppo luopua.
Mutta tavaraa on liikaa, koti on koko ajan sotkussa, kun tavaroille ei ole paikkoja. Eli vähentää pitäisi. Mutta ei vaan pysty! Mikä neuvoksi? Ei mitään "ota kuva", se ei auta ollenkaan :D
Vaikeaa se on. Juuri myin 60-luvulla kesälomatienesteillä ostamani laitteen ja haikeus iski, vaikken sitä ollut kymmeniin vuosiin käyttänyt. Ikää on ja yritän myydä kaiken kelvollisen, enkä osta kuin ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko paria sataa sivua läpi :D Mutta kirjoitanpa silti...
Mutta olisikos teillä mitään vinkkejä siihen, miten päästää irti tunnesuhteesta tavaraan? Mulla muisti toimii ihan valtavan vahvasti tavaran kautta. Voi olla, että en muista jotain asiaa ollenkaan, mutta kun otan tavaran käteeni, niin siitä aukeaakin hyvin vahvoja eläväisiä muistoja. Ja jos ne muistot ovat hyviä, niin tietenkin haluan pitää tavaran. Ikäviä muistoja kantavista tavaroista on helppo luopua.
Mutta tavaraa on liikaa, koti on koko ajan sotkussa, kun tavaroille ei ole paikkoja. Eli vähentää pitäisi. Mutta ei vaan pysty! Mikä neuvoksi? Ei mitään "ota kuva", se ei auta ollenkaan :D
Oon samanlainen. Mutta jos jostain tavarasta on hyviä muistoja niin säästän sen. En todella hävitä niitä sen takia että niin "kuuluisi" tehdä. Tämä tietty muodostuu ongelmaksi jos joka ikinen tavara kodissa tuo vahvat muistot :D olen karsinut niistä tavaroista joihin ei varsinaisesti muistoja liity. Tärkeintä mielestäni on että en osta uutta (siis minulle uutta, yleensä ostan kaiken kirppareilta). Tässäkin on jo opeteltavaa kylliksi.
Olin jo saanut kodin tavarapaljoutta taltutettua mut nyt on takapakkia tullut. Jostain vaan talouteen tulee lisää tavaraa lähes huomaamatta.
Ei vaan jaksa olla aina ilonpilaaja ja kieltää kaikkia ex tempore hankintoja joita mies tai lapset keksii. Esim. helteiden takia tuli tarvetta hellevaatteille ja rantakamppeille.
Oisko vertaistukea? :)