tavarapaljous :(

En pystyisi päästämään ketään karsimaan omia vaatteitani. Mielenkiintoinen uusi näkökulma kuitenkin.

Kyllä valitettavasti lapsille ostaa lelut lähipiiri. Moni osoittaa kiintymystään ostamalla leluja. On aivan turha sanoa mummille tai kummille, että vietä mieluummin aikaa lapsen kanssa kuin osta jotain krääsää, mutta niin vaan on helpompi netin kautta shoppailla kiintymystä ja lähettää sen paketin suoraan lapsen kotiin ilman että itse tarvitsee edes paikalle tulla.

Tosin nyt lapsikin jo tajuaa että voi vedättää vaatimalla kalliimpaa ja isompaa lelua vastineeksi kun ei jouda mummi näkemään. Siksi ne onkin sellaisia joita ei oikeastaan tarvitse, pikaisesti puhelun aikana vaan keksitty. Ei tuolla tavalla luoda kestävää ihmissuhdetta, mutta kun ei mene aikuisten jakeluun niin ei väkisin.

Vierailija kirjoitti:

Mutta eikö elämäntilanne voikin muuttua jolloin johonkin asioihin kannattaisi varautuakin? Sinkkuna ei tarvetta monille laseille mutta perheellisenä ne tuppaa hajoamaan nopeammin. Ja nykyään uudet juomalasit (kuten muutkin tavarat) on tehty niin että eivät kestä käyttöä entisaikojen lasien tapaan. Siksi olisi järkevää säästää vanhoja laatuastioita , siis ottamalla ne käyttöön ajoissa.

Kun älyäisivät vanhemmat sukulaiset luopua tavaroistaan niin nuoret hyötyisi. Turhaa odottaa testamentin täytäntöönpanoa.

Itse kaipaan niitä mummolan aterimia ja juomalaseja jotka jossain välissä oli joku sukulainen heittänyt pois kysymättä oisko jollain ollut tarvetta. Oisin ilomielin ottanut ne vastaan kun opiskelijana kituuttelin muutamalla aterimella jotka kotoa omin luvin vein mukanani.

Hyvä ajatella tuotakin, jos juuri nyt on nuoria sukulaisia, joilta voisi kysyä. Mutta jos seuraava sukupolvi on vasta kasvamassa, ei ehkä kannata säästää heille peruskodintavaraa, sillä voihan käydä niinkin, että he eivät sitten sitä haluakaan/tarvitsekaan. Laseja, aterimia ja vastaavaa kodintavaraa (myös hyviä ja vanhempaa hyvää laatua) saa aina myös kirppiksiltä, tosi halvallakin.

Ah mikä mahtava olo kun tuntee vapautuneensa tavarasta. Erityisesti uuden tavaran hankkimisesta. En katsele mainoksia, ihan sama vaikka ilmaiseksi jakaisivat rojua, en halua. Black week, ihan sama, en tarvitse mitään. Joulun kulutushysteria ja ostostressi vaihtuu tunnelmointiin ja rentoutumiseen.

Puolisolle ostin syntymäpäivälahjaksi viikonlopun mökkireissun, mentiin hiihtämään ja saunottiin, katsottiin leffoja ja syötiin hyvin. Ei oltu ehditty pitkään aikaan vaan viettää aikaa yhdessä, mitään uutta tavaraa ei tarvita ja mikään ei olisi ollut niin arvokasta kuin yhteinen mukava viikonloppu.

Nostan nyt ajankohtaiseen aikaan, black fridayna.

Konmari on jo menneen talven lumia, mutta jos et ole perehtynyt, niin ehkä nyt on aika :)

Pari kk voitin fb.ssä ilmaisen kirppispöydän.

Täytin pöydän tavaralla , myytävä löytyi nopeasti.

Sain yli 200 euroa ja omistaja ehdotti miksi en jaksaisi.

Päätin jatkaa. Tavoitteena väh 100 euroa viikko jos tienaan, on hyvä.

Nyt alkaa kotona näkymään vähentäminen ja joulu on nyt ilmainen.

Vierailija kirjoitti:

Nostan nyt ajankohtaiseen aikaan, black fridayna.

Vietin ”Älä osta mitään -päivää”. Entisiäkin tavaroita on vielä tarpeeksi. Joulun jälkeen tavaramäärä on kuitenkin kasvanut.

Meillä lapset päättävät itse, mitä leluja ja tavaroita laittavat pois. Kasa on paljon isompi kuin mitä itse laittaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten , kun peritte kuolinpesän irtaimiston, jos vaikka ainoa lapsi, ja siellä säilötty kaikki lapsuusjutut, arvokasta tavaraakaan ei ihan noin vain kipata roskiin tai myydä eurolla kirppiksellä.

Mihin ensinäkin säiöt kaiken jos myyt pikkuhiljaa ja mikä on kynnys vähentämiseen , luovutaanko kaikesta?

Meillä kävi juuri näin ja nyt on kahden huushollin tavararat samassa, vaikea on luopua...

Mä asun isossa talossa, jossa 3 kuolinpesän tavaroita, minun ja mieheni omaisuus sekä tietenkin lapsien (3kpl) tavarat. Kauhun tasapainoa tämä on. Paljon on karsittu mutta vielä on vajaa kolme huoneellista tavaraa, joka pitäisi käsitellä, etsiä paikka talosta tai raivata ovesta ulos. Viimeksi kesällä lahjoitin lasten vaatteita ja tavaroita sekä yhden pöytä-tuoli-ryhmän. Meillä edetään aalloittain, kun löytyy inspistä ja aikaa.

Miksi ihmeessä kuolinpesien tavaraa on jemmattu taloonne? On olemassa yrityksiä, jotka käyvät nopeasti maksua vastaan tavarat läpi ja vievät roskat roskiin. Todennäköisesti tavararöykkiöissä on hyvin vähän aidosti arvokasta tavaraa. Ehkä joku koru, mitali tai astia. Ne noukkii itselle ja sitten vaan heivaa muut pellolle.

Tuon "ei siellä voi olla mitään arvokasta" -asenteen takia en halua enää reaalielämässä asiasta edes puhua. Luulitko antavasi uniikin ohjeen? Voin kertoa, että meidän perheen elämää helpottavia asioita on maksettu hyvin pitkälti kuolinpesien tavaroilla (ei varoilla). Edellinen iso kohde oli kattoremontti ilman lainaa tai maksujärjestelyjä.

Just näin, kaikilla tavaroilla on arvo ja niitä myymällä saa tehtyä isojakin remontteja ja ostettua muuta tarpeellista. Minä olen saanut rempattua keittiön ja osan kylppäristä vastaavilla tienesteillä vuosia sitten, ilman lainoja. Monet autoremontitkin on maksettu myydyillä tavaroilla. Se vaatii aikaa ja vaivannäköä, mutta kannattaa. Nytkin kirppismyynneillä tienannut mukavasti euroja vuoden sisään. Se raha menee uuteen kotiin. Hauska kiusata aina näitä "kaikki kerralla roskiin" asenteen omaavia laiskoja ihmisiä ja kertoa mitä tavaroilla voi tienata kun viitsii ja jaksaa. Kateus paistaa kilometrien päähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten , kun peritte kuolinpesän irtaimiston, jos vaikka ainoa lapsi, ja siellä säilötty kaikki lapsuusjutut, arvokasta tavaraakaan ei ihan noin vain kipata roskiin tai myydä eurolla kirppiksellä.

Mihin ensinäkin säiöt kaiken jos myyt pikkuhiljaa ja mikä on kynnys vähentämiseen , luovutaanko kaikesta?

Meillä kävi juuri näin ja nyt on kahden huushollin tavararat samassa, vaikea on luopua...

Mä asun isossa talossa, jossa 3 kuolinpesän tavaroita, minun ja mieheni omaisuus sekä tietenkin lapsien (3kpl) tavarat. Kauhun tasapainoa tämä on. Paljon on karsittu mutta vielä on vajaa kolme huoneellista tavaraa, joka pitäisi käsitellä, etsiä paikka talosta tai raivata ovesta ulos. Viimeksi kesällä lahjoitin lasten vaatteita ja tavaroita sekä yhden pöytä-tuoli-ryhmän. Meillä edetään aalloittain, kun löytyy inspistä ja aikaa.

Miksi ihmeessä kuolinpesien tavaraa on jemmattu taloonne? On olemassa yrityksiä, jotka käyvät nopeasti maksua vastaan tavarat läpi ja vievät roskat roskiin. Todennäköisesti tavararöykkiöissä on hyvin vähän aidosti arvokasta tavaraa. Ehkä joku koru, mitali tai astia. Ne noukkii itselle ja sitten vaan heivaa muut pellolle.

Tuon "ei siellä voi olla mitään arvokasta" -asenteen takia en halua enää reaalielämässä asiasta edes puhua. Luulitko antavasi uniikin ohjeen? Voin kertoa, että meidän perheen elämää helpottavia asioita on maksettu hyvin pitkälti kuolinpesien tavaroilla (ei varoilla). Edellinen iso kohde oli kattoremontti ilman lainaa tai maksujärjestelyjä.

Just näin, kaikilla tavaroilla on arvo ja niitä myymällä saa tehtyä isojakin remontteja ja ostettua muuta tarpeellista. Minä olen saanut rempattua keittiön ja osan kylppäristä vastaavilla tienesteillä vuosia sitten, ilman lainoja. Monet autoremontitkin on maksettu myydyillä tavaroilla. Se vaatii aikaa ja vaivannäköä, mutta kannattaa. Nytkin kirppismyynneillä tienannut mukavasti euroja vuoden sisään. Se raha menee uuteen kotiin. Hauska kiusata aina näitä "kaikki kerralla roskiin" asenteen omaavia laiskoja ihmisiä ja kertoa mitä tavaroilla voi tienata kun viitsii ja jaksaa. Kateus paistaa kilometrien päähän.

Pannaan nyt ensin se kateuskortti roskiin :D

Myönnät itsekin "vaatii aikaa ja vaivannäköä" eli tuotot kannattaa laskea myös sen mukaan, paljonko työaikaa on käytetty. Itselleni aika on arvokasta enkä halua käyttää sitä tällaiseen puuhasteltuun. Koen, että tuotto ei korvaa sitä ahdistusta tavaran hilloamisesta ja siitä, että joudun tekemään myynnin eteen töitä. Jos se tuottaa sinulle iloa, niin siitä vaan. Mutta ehkä tämä ketju on kuitenkin silloin sinulle väärä, jos nautit tavaroiden hilloamisesta, tutkimisesta, keräilystä, säilyttämisestä, myymisestä ja voittojen maksimoimisesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten , kun peritte kuolinpesän irtaimiston, jos vaikka ainoa lapsi, ja siellä säilötty kaikki lapsuusjutut, arvokasta tavaraakaan ei ihan noin vain kipata roskiin tai myydä eurolla kirppiksellä.

Mihin ensinäkin säiöt kaiken jos myyt pikkuhiljaa ja mikä on kynnys vähentämiseen , luovutaanko kaikesta?

Meillä kävi juuri näin ja nyt on kahden huushollin tavararat samassa, vaikea on luopua...

Mä asun isossa talossa, jossa 3 kuolinpesän tavaroita, minun ja mieheni omaisuus sekä tietenkin lapsien (3kpl) tavarat. Kauhun tasapainoa tämä on. Paljon on karsittu mutta vielä on vajaa kolme huoneellista tavaraa, joka pitäisi käsitellä, etsiä paikka talosta tai raivata ovesta ulos. Viimeksi kesällä lahjoitin lasten vaatteita ja tavaroita sekä yhden pöytä-tuoli-ryhmän. Meillä edetään aalloittain, kun löytyy inspistä ja aikaa.

Miksi ihmeessä kuolinpesien tavaraa on jemmattu taloonne? On olemassa yrityksiä, jotka käyvät nopeasti maksua vastaan tavarat läpi ja vievät roskat roskiin. Todennäköisesti tavararöykkiöissä on hyvin vähän aidosti arvokasta tavaraa. Ehkä joku koru, mitali tai astia. Ne noukkii itselle ja sitten vaan heivaa muut pellolle.

Tuon "ei siellä voi olla mitään arvokasta" -asenteen takia en halua enää reaalielämässä asiasta edes puhua. Luulitko antavasi uniikin ohjeen? Voin kertoa, että meidän perheen elämää helpottavia asioita on maksettu hyvin pitkälti kuolinpesien tavaroilla (ei varoilla). Edellinen iso kohde oli kattoremontti ilman lainaa tai maksujärjestelyjä.

Just näin, kaikilla tavaroilla on arvo ja niitä myymällä saa tehtyä isojakin remontteja ja ostettua muuta tarpeellista. Minä olen saanut rempattua keittiön ja osan kylppäristä vastaavilla tienesteillä vuosia sitten, ilman lainoja. Monet autoremontitkin on maksettu myydyillä tavaroilla. Se vaatii aikaa ja vaivannäköä, mutta kannattaa. Nytkin kirppismyynneillä tienannut mukavasti euroja vuoden sisään. Se raha menee uuteen kotiin. Hauska kiusata aina näitä "kaikki kerralla roskiin" asenteen omaavia laiskoja ihmisiä ja kertoa mitä tavaroilla voi tienata kun viitsii ja jaksaa. Kateus paistaa kilometrien päähän.

no jos ilmaiseksi saanut arvotavaraa niin tottakai se kannattaa myydä.

 mutta jos itse ostanut uutena ja sitten myy,niin siinä vain häviää , ei tienaa.

ois säästänyt kun ei olis ostanut edes ,eikä tartteis myyydä aikaa tuhlaten kirppiksellä

Hei mulla meni tosi kivasti tää viikko tavaroitten osalta!

1. Vein myyntikelpoisia tavaroita Fidalle lahjoituksena.

2. Myin itse aiemmin FB-kirppiksellä tavaroita ja kävin niillä rahoilla katsomassa musikaalin nyt.

3. Ostin jatkoaikaa museokorttiini.

4. Sain ennakkojoululahjaksi kumisaappaat huonojen entisten tilalle.

5. Vein roskikseen jotain tavaroita ja tänään vielä lisää.

Nostan tätä keskustelua. Nyt on alkanut telkkarista uusintana (ties kuinka monetta kertaa..) Superhamstraajat. Sitä katsomalla voi saada sitä inspiraatiota, mikä on ehkä kadoksissa tavaroiden karsimisen suhteen.. nyt katson sitä, kun elämäntilanne suo, ja vaikka olen hyvin saanut tavarani ojennukseen määrällisesti, niin joulun jälkeen alkakoon uusi kierros. Tuo, mikä näkyy tuossa sarjassa, on jo sairauden puolelle luokiteltavissa, siis hamstraus, itselläni sitä ei ole. Kesällä tiedossa muutto pienempään, ja eipä silloin tarvitse sitten enää sortteerata kamoja, vaan vain kantaa uuteen osoitteeseen.

Mulla tökkii karsiminen. Keksin käyttöä kaikelle ns. turhalle. Esim. Rikkinäisiä vaatteita voi käyttää rätteinä, kopiopaperin toinen puoli jos tyhjä niin se säästettävä jne.

Moni juttu kyl kuulostaa turhalta mutta se kynnys heittää jotain roskiin... on yllättävän korkealla. Miten lasken kynnystä?

Mun on myös tosi vaikea luopua edes jotenkin käyttökelpoisista asioista. Osasyynä varmaan köyhä lapsuus, nykyään vaikuttaa myös ympäristösyyt. En siis osaa antaa vinkkejä miten muuttaa ajattelumalleja, mutta oli pakko kommentoida että ei se kaikille muillekaan ole mentaalitasolla helppoa.

Ajattelua pitää muuttaa. Miettiä että mikä on kamalinta mitä voi tapahtua jos olet luopunut jostain tavarasta ja tarvitsisitkin sitä. Ei liene maailmanloppu kuitenkaan.

Se on kumma juttu miten ennen mulla oli aina kynät kateissa vaikka niitä oli iso läjä ties mistä haalittu. Kun luovuin niistä joista en tykännyt ja jätin vaan muutaman mieluisimman, ovat ne sen jälkeen löytyneet helpommin. Toki oon sijoittanut ne fiksummin, esim. yhden seinäkalenterin luokse ja yhden laukkuun ja autoon.

Ammattijärjestäjä Laura Holmströmin instagram on täynnä hyviä vinkkejä ja mukava kannustava asenne järjestelyyn ja tavarasta luopumiseen. Löytyy ihan hänen nimellään.

Vierailija kirjoitti:

Mun on myös tosi vaikea luopua edes jotenkin käyttökelpoisista asioista. Osasyynä varmaan köyhä lapsuus, nykyään vaikuttaa myös ympäristösyyt. En siis osaa antaa vinkkejä miten muuttaa ajattelumalleja, mutta oli pakko kommentoida että ei se kaikille muillekaan ole mentaalitasolla helppoa.[/

Meillä on todella hyvät säilytystilat.

Ja kirppistoiminta on hyvin organisoitu.

Myyn kaikki tarpeettomat, joille ei ole käyttöä seuraavaan 5 vuoteen, plus kuluva .

Saan välillä esim suihkugeeliä lahjaksi. Voin antaa purkin lahjaksi, tai sitten käytän itse. Arjen luksusta.

Töistä tullut yhteistyökumppaneilta onneksi pääsääntöisesti kulutettavaa tavaraa, suklaata, glögejä, kynttilöitä. Jätin kaiken toimiston kahvipöytään ja kynttilät sai ottaa se joka haluaa. Jotain mainoskyniä ja korttikoteloita tuli myös, mutta ne nakkasin suoraan roskiin. Kotiin toin siis vain yhden viinipullon!