tavarapaljous :(

Liian nopeasti toteutettu raivaus voi jättää ikävän fiiliksen jos ei ole ehtiny käsitellä syitä miksi säästänyt joitain tavaroita.

Koti voi tuntua tosi vieraalta paikalta kun on poissa jokin ehkä jopa tarpeeton kaluste koska siihen oli tottunut.

Siksi lienee kuitenkin paras aloittaa niistä huomaamattomista tavaroista. ja kun paremmin oppinut karsimaan niin vasta käsittelee näkyvät jutut ja pistää epävarmat vähäksi aikaa varastoon.

Parempi niin ettei päädy myöhemmin ostamaan uudelleen poistetun tilalle uutta kun tarvitseekin sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tavaroiden raivaus tuntuu niin loputtomalta, että tavallaan ymmärrän niitä, jotka heittävät roskalavalle kaiken. Ikean kasseja ja muita pusseja täynnä tavaraa joka nurkassa odottamassa kirpparia, ostajaa, ystävää joka ehtisi hakea heille luvatut kamat, sopivaan keräyspaikkaan viemistä jne. Olen epäuskon vallassa, saanko koskaan siistiä kotia. Olemme eläneet nyssäköiden ja laatikoiden keskellä jo vuoden alusta asti, jolloin aloitin tämän projektin. Kauan teillä muilla on mennyt?

Olen havainnut tässä touhussa, että poistettaville tavaroille pitää olla oma tila. Joku hylly, kaappi, laatikko sängyn alla tai vaatehuoneessa. Mieluiten yksi paikka, mihin mahtuu kaikki. Jos ei mahdu, niin ainakin kirpparille menevät yhteen ja ystävää odottavat yhteen jne. Kun tavaroita raivatessa vapautuu hyllytiloja, nehän voi ottaa tähän käyttöön.

minä olen todennut, että hyvä tila tapauksessani on iso, musta jätesäkki joka täytetään ja viedään samana päivänä roskiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten , kun peritte kuolinpesän irtaimiston, jos vaikka ainoa lapsi, ja siellä säilötty kaikki lapsuusjutut, arvokasta tavaraakaan ei ihan noin vain kipata roskiin tai myydä eurolla kirppiksellä.

Mihin ensinäkin säiöt kaiken jos myyt pikkuhiljaa ja mikä on kynnys vähentämiseen , luovutaanko kaikesta?

Meillä kävi juuri näin ja nyt on kahden huushollin tavararat samassa, vaikea on luopua...

Mä asun isossa talossa, jossa 3 kuolinpesän tavaroita, minun ja mieheni omaisuus sekä tietenkin lapsien (3kpl) tavarat. Kauhun tasapainoa tämä on. Paljon on karsittu mutta vielä on vajaa kolme huoneellista tavaraa, joka pitäisi käsitellä, etsiä paikka talosta tai raivata ovesta ulos. Viimeksi kesällä lahjoitin lasten vaatteita ja tavaroita sekä yhden pöytä-tuoli-ryhmän. Meillä edetään aalloittain, kun löytyy inspistä ja aikaa.

Miksi ihmeessä kuolinpesien tavaraa on jemmattu taloonne? On olemassa yrityksiä, jotka käyvät nopeasti maksua vastaan tavarat läpi ja vievät roskat roskiin. Todennäköisesti tavararöykkiöissä on hyvin vähän aidosti arvokasta tavaraa. Ehkä joku koru, mitali tai astia. Ne noukkii itselle ja sitten vaan heivaa muut pellolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tavaroiden raivaus tuntuu niin loputtomalta, että tavallaan ymmärrän niitä, jotka heittävät roskalavalle kaiken. Ikean kasseja ja muita pusseja täynnä tavaraa joka nurkassa odottamassa kirpparia, ostajaa, ystävää joka ehtisi hakea heille luvatut kamat, sopivaan keräyspaikkaan viemistä jne. Olen epäuskon vallassa, saanko koskaan siistiä kotia. Olemme eläneet nyssäköiden ja laatikoiden keskellä jo vuoden alusta asti, jolloin aloitin tämän projektin. Kauan teillä muilla on mennyt?

Olen havainnut tässä touhussa, että poistettaville tavaroille pitää olla oma tila. Joku hylly, kaappi, laatikko sängyn alla tai vaatehuoneessa. Mieluiten yksi paikka, mihin mahtuu kaikki. Jos ei mahdu, niin ainakin kirpparille menevät yhteen ja ystävää odottavat yhteen jne. Kun tavaroita raivatessa vapautuu hyllytiloja, nehän voi ottaa tähän käyttöön.

Tällä tavalla myös huijaan sitä tunnesidettä tavaroihin. On helppo laittaa ne vain pahvilaatikkoon tai johonkin pois kaapista ja silmistä. Ei tunnu vielä pois heittämiseltä, sitä repäisyä ei tarvitse vielä siinä tehdä. Kun olen säilönyt niitä jonkun aikaa ikea-kassissa autotallissa, ne jo tuntuvat tarpeettomilta kun niihin palaa uudestaan. Jos ei, palautan käyttöön.

Muutto edessä taas, kaksi vuotta edellisestä muutosta. Tällä kertaa raaskin viimein luopua joistakin turhista pienistä kalusteista joita raahasin viime muutossa vielä mukanani. Olen pikkuhiljaa löytämässä oman tyylini, eikä tarvitse säästää enää kaiken varalta kaikkia opiskelijana haalittuja ja saatuja romuja.

Joitakin juttuja vielä mietin, että säilytänkö velvollisuudesta vai laitanko pokkana menemään. Esimerkiksi perheenjäseneltä lahjaksi saadut lasit, joille on käyttöä kerran vuodessa. Tuntuu että kaikkea tällaista turhaa jaksan raahata mukanani kerran muuttaessa, ja sitten mietin myöhemmin, että miksi vaivauduin.

Mutta eikö elämäntilanne voikin muuttua jolloin johonkin asioihin kannattaisi varautuakin? Sinkkuna ei tarvetta monille laseille mutta perheellisenä ne tuppaa hajoamaan nopeammin. Ja nykyään uudet juomalasit (kuten muutkin tavarat) on tehty niin että eivät kestä käyttöä entisaikojen lasien tapaan. Siksi olisi järkevää säästää vanhoja laatuastioita , siis ottamalla ne käyttöön ajoissa.

Kun älyäisivät vanhemmat sukulaiset luopua tavaroistaan niin nuoret hyötyisi. Turhaa odottaa testamentin täytäntöönpanoa.

Itse kaipaan niitä mummolan aterimia ja juomalaseja jotka jossain välissä oli joku sukulainen heittänyt pois kysymättä oisko jollain ollut tarvetta. Oisin ilomielin ottanut ne vastaan kun opiskelijana kituuttelin muutamalla aterimella jotka kotoa omin luvin vein mukanani.

Vierailija kirjoitti:

Mutta eikö elämäntilanne voikin muuttua jolloin johonkin asioihin kannattaisi varautuakin? Sinkkuna ei tarvetta monille laseille mutta perheellisenä ne tuppaa hajoamaan nopeammin. Ja nykyään uudet juomalasit (kuten muutkin tavarat) on tehty niin että eivät kestä käyttöä entisaikojen lasien tapaan. Siksi olisi järkevää säästää vanhoja laatuastioita , siis ottamalla ne käyttöön ajoissa.

Kun älyäisivät vanhemmat sukulaiset luopua tavaroistaan niin nuoret hyötyisi. Turhaa odottaa testamentin täytäntöönpanoa.

Itse kaipaan niitä mummolan aterimia ja juomalaseja jotka jossain välissä oli joku sukulainen heittänyt pois kysymättä oisko jollain ollut tarvetta. Oisin ilomielin ottanut ne vastaan kun opiskelijana kituuttelin muutamalla aterimella jotka kotoa omin luvin vein mukanani.

Joo ja ei, eli rajansa varautumisellakin. Ei meillä ole esim lasit hajoilleet perheellisenäkään, paitsi yksi viinilasi käsin tiskatessa. Ylimääräisiä ei siis tarvita mitään isoja määriä. Kahvikuppeja ei käytetty 8 vuoteen, joten niistä luovuttiin (ei ole myöskään nuorempia sukulaisia joille antaa). Lakanoita on muutama setti liikaa, mutta saa olla koska kuluvat. Riippuu ihan tilanteesta ja määristä mikä määrä ne ylimääräistä on ihan järkevää säästää ja mistä luopua.

Vierailija kirjoitti:

Mutta eikö elämäntilanne voikin muuttua jolloin johonkin asioihin kannattaisi varautuakin? Sinkkuna ei tarvetta monille laseille mutta perheellisenä ne tuppaa hajoamaan nopeammin. Ja nykyään uudet juomalasit (kuten muutkin tavarat) on tehty niin että eivät kestä käyttöä entisaikojen lasien tapaan. Siksi olisi järkevää säästää vanhoja laatuastioita , siis ottamalla ne käyttöön ajoissa.

Kun älyäisivät vanhemmat sukulaiset luopua tavaroistaan niin nuoret hyötyisi. Turhaa odottaa testamentin täytäntöönpanoa.

Itse kaipaan niitä mummolan aterimia ja juomalaseja jotka jossain välissä oli joku sukulainen heittänyt pois kysymättä oisko jollain ollut tarvetta. Oisin ilomielin ottanut ne vastaan kun opiskelijana kituuttelin muutamalla aterimella jotka kotoa omin luvin vein mukanani.

Toki jotain varautumista kannattaa miettiä, kyllähän tavarat kuluvat, mutta ei ylenmäärin, siinä tulee sitten taas tila-asia vastaan. 

Ja olen samaa mieltä siitä, että nuorille voisi antaa, jos vain on tarvetta!  Itse tyhjennän parhaillaan kuolinpesää, ja vaikka olenkin ajatellut että kuolinpesäntyhjentäjä hoitaa tavarat siinä vaiheessa kun saadaan asunto myytyä, olen antanut sieltä paljon mm. aikuisten lasteni kavereille tarpeellista. Kysyin tarvitseeko joku jotain, aluksi olivat arkoja, mutta sitten kun yksi ilmaisi tarpeensa (aterimia), toinen rohkaistui pyytämään lautasia jne.  Kiva kun menevät käyttöön, hyvää tavaraa kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tavarapaljous näkyy siten että meillä on satoja seksileluja. Minulla on noin 36 dildoa. Sillä yksi on puolikas kova käytön vuoksi. Miehelläni joka on minua 40 vuotta vanhempi on laaja kokoelma 60 luvun pornolehtiä vinot pinot. Lisäksi hänellä on 14 erilaista viagra sorttia tabletteina joten erilaiset pilleripurkit on arkipäivää. Hän myös omistaa teko pimperoita yhteensä 12 erilaista ja lisäksi nukkeja 5kpl. Laitoimme jo viime kesänä pihalle "kojun" johon myyntiin näitä lelujamme. Naapurin mummo osti 50 sentillä mustan kuminyrkin ja sen jälkeen ahdistuin ja tajusin etten halua luopua enää yhdestäkään. Kentoneciltä saamme ilmaistuotteira kokeiluun ja kaapit senkuin täyttyvöt. Mitä pitäisi tehdä?

Kuvittelet varmasti olevasi hurjan hauska. Et ole.

Mitä kaikkea aiotte jättää ostamatta Black Fridayna? :) Ahdistaa tämä kulutusjuhlakausi. Olen huomannut, että tänä vuonna monet kirppikset ja esim. Tori.fi ovat kampanjoineet käyttyjen lahjojen puolesta. Oli jo aikakin!

Mitä mieltä olet:

- Millaisia käytettyjä lahjoja haluaisit saada?

- Millaisista aineettomista lahjoista tykkäät?

Vierailija kirjoitti:

Mitä kaikkea aiotte jättää ostamatta Black Fridayna? :) Ahdistaa tämä kulutusjuhlakausi. Olen huomannut, että tänä vuonna monet kirppikset ja esim. Tori.fi ovat kampanjoineet käyttyjen lahjojen puolesta. Oli jo aikakin!

Mitä mieltä olet:

- Millaisia käytettyjä lahjoja haluaisit saada?

- Millaisista aineettomista lahjoista tykkäät?

Tarpeeseen aion ostaa lapselle ulkopuvun. Muuten en osta mitään.

Itse pidän siitä kuluvasta tavarasta kuten kynttilät, suklaat jne. Myös lahjakortti hierontaan/kampaajalle on jees. Olen saanut vihdoin karsittua tavaraa pois, joten ahdistaa joulu jo etukäteen. Sanon aina, että mitään en halua, mutta silti tulee erilaista kippoa ja kuppia lahjaksi. Valitettavati minut on kasvatettu niin hyvin, etten kehtaa olla ottamatta vastaan ja vain kiitän kohteliaasti. Pari vuotta sitten kaapin täytteenä pyörivät kunnes nakkaan mäkeen (lahjoitan pois) käyttämättöminä.

Mä oon itse kauhea vaatehamsteri ja yks päivä pistin ukon vaatekaapilleni jätesäkki rullan kaa ja sanoin " mä lähden kauppaan lasten kaa hoitaa safkat,sä saat ottaa tost h*iton kaapista pois kaiken jota et muista mun käyttäneen puoleen vuoteen tai josta et muuten tykkää mun päällä laitat ne säkkiin ja pistät ne autotallis lukolliseen kaappiin ja viet ne viim. huomenna pois ihan sama minne vaikka pelastusarmeijalle ja mä lupaan vastineeksi 2 asiaa jos hoidat homman siihen mennessä kun tullaan takas 1) et saa huutia 2) saat kakun

Vaatekaappi oli ku lompsa verottajan jäljiltä kun tultiin muksujen kaa takas :D

Juhlittiin sitten kakkukahveilla

Vierailija kirjoitti:

Mitä kaikkea aiotte jättää ostamatta Black Fridayna? :) Ahdistaa tämä kulutusjuhlakausi. Olen huomannut, että tänä vuonna monet kirppikset ja esim. Tori.fi ovat kampanjoineet käyttyjen lahjojen puolesta. Oli jo aikakin!

Mitä mieltä olet:

- Millaisia käytettyjä lahjoja haluaisit saada?

- Millaisista aineettomista lahjoista tykkäät?

Aion kyllä mennä ostamaan vedenkeittimen ja sauvasekoittimen. Molemmat nimittäin minulta hajosivat jonkin aikaa sitten, ja kun ei silloin mitään tarjouksia näkynyt, olen odottanut Black Fridayta, että saan ne halvemmalla. Mutta muuten katselen mainoksia sillä silmällä, miten paljon onkaan turhaa kamaa, mitä onnellisesti voi jättää ostamatta. Ei yhtään tee mieli shoppailla mitään.

Itselleni kelpaisi hyvin käytettyinä kirjat sarjoista, joita kerään. Saan usein kynttilälyhdyn tai kynttilöitä tai kahvimukin: ne voisivat puolestani aivan hyvin olla kirppikseltä ostettuja. Tavaralahjoista ei tule mieleen montaakaan, mikä ei voisi olla käytettynä ostettua. Paitsi tietysti jotkut sukat, alusvaatteet ja yökkärit, mutta ei niitä varmaan kellekään tulisi mieleen antaa lahjaksi käytettyinä...

Lahjakortti hierontaan tms. on ehkä jonkun mielestä mielikuvitukseton, mutta minusta sellainen on tosi ihana lahja. Minulle kyllä kävisi myös lahjakortti johonkin kauppaankin; ostaisin jotain oikeasti tarpeellista, mitä muutenkin ostaisin. Mutta monellahan on myös niin, että ei tarvitse yhtään mitään ja lahjakorttikin tuottaisi miettimistä, että mitäs tällekin tehtäisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten , kun peritte kuolinpesän irtaimiston, jos vaikka ainoa lapsi, ja siellä säilötty kaikki lapsuusjutut, arvokasta tavaraakaan ei ihan noin vain kipata roskiin tai myydä eurolla kirppiksellä.

Mihin ensinäkin säiöt kaiken jos myyt pikkuhiljaa ja mikä on kynnys vähentämiseen , luovutaanko kaikesta?

Meillä kävi juuri näin ja nyt on kahden huushollin tavararat samassa, vaikea on luopua...

Mä asun isossa talossa, jossa 3 kuolinpesän tavaroita, minun ja mieheni omaisuus sekä tietenkin lapsien (3kpl) tavarat. Kauhun tasapainoa tämä on. Paljon on karsittu mutta vielä on vajaa kolme huoneellista tavaraa, joka pitäisi käsitellä, etsiä paikka talosta tai raivata ovesta ulos. Viimeksi kesällä lahjoitin lasten vaatteita ja tavaroita sekä yhden pöytä-tuoli-ryhmän. Meillä edetään aalloittain, kun löytyy inspistä ja aikaa.

Miksi ihmeessä kuolinpesien tavaraa on jemmattu taloonne? On olemassa yrityksiä, jotka käyvät nopeasti maksua vastaan tavarat läpi ja vievät roskat roskiin. Todennäköisesti tavararöykkiöissä on hyvin vähän aidosti arvokasta tavaraa. Ehkä joku koru, mitali tai astia. Ne noukkii itselle ja sitten vaan heivaa muut pellolle.

Tuon "ei siellä voi olla mitään arvokasta" -asenteen takia en halua enää reaalielämässä asiasta edes puhua. Luulitko antavasi uniikin ohjeen? Voin kertoa, että meidän perheen elämää helpottavia asioita on maksettu hyvin pitkälti kuolinpesien tavaroilla (ei varoilla). Edellinen iso kohde oli kattoremontti ilman lainaa tai maksujärjestelyjä.

Vierailija kirjoitti:

Helpot tapaukset oon jo karsinut, mutta jäljellä olevat aion kertaalleen vielä lukea ja katsoa. .

Miksi ihmeessä? 

Vierailija kirjoitti:

Mutta eikö elämäntilanne voikin muuttua jolloin johonkin asioihin kannattaisi varautuakin? Sinkkuna ei tarvetta monille laseille mutta perheellisenä ne tuppaa hajoamaan nopeammin. Ja nykyään uudet juomalasit (kuten muutkin tavarat) on tehty niin että eivät kestä käyttöä entisaikojen lasien tapaan. Siksi olisi järkevää säästää vanhoja laatuastioita , siis ottamalla ne käyttöön ajoissa.

Kun älyäisivät vanhemmat sukulaiset luopua tavaroistaan niin nuoret hyötyisi. Turhaa odottaa testamentin täytäntöönpanoa.

Itse kaipaan niitä mummolan aterimia ja juomalaseja jotka jossain välissä oli joku sukulainen heittänyt pois kysymättä oisko jollain ollut tarvetta. Oisin ilomielin ottanut ne vastaan kun opiskelijana kituuttelin muutamalla aterimella jotka kotoa omin luvin vein mukanani.

Sinkusta ei ihan kuukaudessa tule lapsiperheellistä. Ensin pitää löytää kumppani, seurustella, päättää tehdä lapsia, raskautua, odottaa että lapsi käyttää aikuisten astioita...

Vähintään 5-10v aikajänne. Ei ole mitään järkeä säilöä astioita noin pitkään, mahdollisesti muuttaa useaan kertaan... Ja sitten ottaa käyttöön vanhat astiat kun ehkä jo haluaisi muuttaa tyyliä ja ostaa ihan erilaiset. Sama pätee lakanoihin, pyyhkeisiin, jne jne.

Tavallisten käyttöesineiden säilöminen ei yleensä koskaan kannata, jos ei ole ihan vuoden sisään tiedossa varmaa käyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta eikö elämäntilanne voikin muuttua jolloin johonkin asioihin kannattaisi varautuakin? Sinkkuna ei tarvetta monille laseille mutta perheellisenä ne tuppaa hajoamaan nopeammin. Ja nykyään uudet juomalasit (kuten muutkin tavarat) on tehty niin että eivät kestä käyttöä entisaikojen lasien tapaan. Siksi olisi järkevää säästää vanhoja laatuastioita , siis ottamalla ne käyttöön ajoissa.

Kun älyäisivät vanhemmat sukulaiset luopua tavaroistaan niin nuoret hyötyisi. Turhaa odottaa testamentin täytäntöönpanoa.

Itse kaipaan niitä mummolan aterimia ja juomalaseja jotka jossain välissä oli joku sukulainen heittänyt pois kysymättä oisko jollain ollut tarvetta. Oisin ilomielin ottanut ne vastaan kun opiskelijana kituuttelin muutamalla aterimella jotka kotoa omin luvin vein mukanani.

Sinkusta ei ihan kuukaudessa tule lapsiperheellistä. Ensin pitää löytää kumppani, seurustella, päättää tehdä lapsia, raskautua, odottaa että lapsi käyttää aikuisten astioita...

Vähintään 5-10v aikajänne. Ei ole mitään järkeä säilöä astioita noin pitkään, mahdollisesti muuttaa useaan kertaan... Ja sitten ottaa käyttöön vanhat astiat kun ehkä jo haluaisi muuttaa tyyliä ja ostaa ihan erilaiset. Sama pätee lakanoihin, pyyhkeisiin, jne jne.

Tavallisten käyttöesineiden säilöminen ei yleensä koskaan kannata, jos ei ole ihan vuoden sisään tiedossa varmaa käyttöä.

Menee nyt vähän ohi aiheen, mutta tyttäreni otti asumaan kanssaan tyhjätaskumiehen jonka mukana tuli 3 lasta eikä miehellä ollut kuin telkkari ja päällään olevat vaatteet, niin oli tarvetta ylimääräiselle tavaralle.

Tosin en suosittele säilömään tavaraa näitä luuseria varten.

[/quote]

Menee nyt vähän ohi aiheen, mutta tyttäreni otti asumaan kanssaan tyhjätaskumiehen jonka mukana tuli 3 lasta eikä miehellä ollut kuin telkkari ja päällään olevat vaatteet, niin oli tarvetta ylimääräiselle tavaralle.

Tosin en suosittele säilömään tavaraa näitä luuseria varten.[/quote]

Itse otin luokseni asumaan nelikymppisen miehen vanhempiensa hoteista, jonne oli palannut vaimostaan erottuaan. Telkkari ja vaatteet tuli mukana sekä järjetön mustasukkaisuus ja kontrollointi. Vuoden verran sitä järjettömyyttä katselin, sitten sai mies palata telkkareineen ja vaatteineen takaisin vanhempiensa luokse.

Muutaman kerran on tullut tehtyä liian äkkipikaisia karsimisia. Niin omissa tavaroissa kuin myös lasten. Ajatuksella että kun näitä ei oo aikoihin tarvinnut.

Varsinkin lasten lelujen kanssa karsittu sellaisia joilla eivät olleet aikoihin (vuosiin) leikkineet niin sitten ovatkin jälkikäteen kaivanneet niitä ja pitänyt myöntää että ne on lahjoitettu eteenpäin. Osasta on onneksi voinut sanoa että nehän oli vauvaleluja.

Yksi lapsista ei niinkään leiki useimmilla leluillaan vaan pitää niitä varalla että voi sanoa muille että hänellä on paljon leluja.

Niitä on joskus toivonut mutta ne ei hänen omia toiveitaan vaan halunnut matkia kavereitaan. Ei usko kun sanotaan ettei tosi ystävät vaadi sinulla olevan samoja leluja varsinkaan jos et pidä edes niistä leluista.

Vierailija kirjoitti:

Muutaman kerran on tullut tehtyä liian äkkipikaisia karsimisia. Niin omissa tavaroissa kuin myös lasten. Ajatuksella että kun näitä ei oo aikoihin tarvinnut.

Varsinkin lasten lelujen kanssa karsittu sellaisia joilla eivät olleet aikoihin (vuosiin) leikkineet niin sitten ovatkin jälkikäteen kaivanneet niitä ja pitänyt myöntää että ne on lahjoitettu eteenpäin. Osasta on onneksi voinut sanoa että nehän oli vauvaleluja.

Yksi lapsista ei niinkään leiki useimmilla leluillaan vaan pitää niitä varalla että voi sanoa muille että hänellä on paljon leluja.

Niitä on joskus toivonut mutta ne ei hänen omia toiveitaan vaan halunnut matkia kavereitaan. Ei usko kun sanotaan ettei tosi ystävät vaadi sinulla olevan samoja leluja varsinkaan jos et pidä edes niistä leluista.

Miksi ja kuka niitä turhia leluja hänelle sitten ostaa!?