tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on myös tosi vaikea luopua edes jotenkin käyttökelpoisista asioista. Osasyynä varmaan köyhä lapsuus, nykyään vaikuttaa myös ympäristösyyt. En siis osaa antaa vinkkejä miten muuttaa ajattelumalleja, mutta oli pakko kommentoida että ei se kaikille muillekaan ole mentaalitasolla helppoa.[/

Meillä on todella hyvät säilytystilat.

Ja kirppistoiminta on hyvin organisoitu.

Myyn kaikki tarpeettomat, joille ei ole käyttöä seuraavaan 5 vuoteen, plus kuluva .

Saan välillä esim suihkugeeliä lahjaksi. Voin antaa purkin lahjaksi, tai sitten käytän itse. Arjen luksusta.[/

Itsellä sama.

Mies jäi työttömäksi ja oli hyvä aika lähteä karsimaan. Myytiin autot ja kesämökki pois, lopulta irtaimistosta n 80%. Saatiin lyhennettyä lainoja vähän, mutta ennen kaikkea uuden ostaminen on vaikeaa. Ennen kaikkea rahallisesti.

Enoni kuoli, eli aika pelkistetysti ja silti asunnon tyhjentämiseen meni aikaa vkonloppu.

Ystäväni äiti kuoli, asunnon tyhjentämiseen meni 10 pv.

Tavara on uusi läski. Ja tavarasta pääsee helpommin eroon, kuin läskistä.

Yksi ongelma joka lisää kaappitavaraa, ainakin meillä, on se että elektroniikka ja muukin tavara on nykyään niin heikkolaatuista, että ne usein hajoaa ihan pian ostamisen jälkeen. Sitten sitä joutuu ihmettelemään pitkään, pystyykö tavaran korjaamaan, ja mihin se takuukuitti joutuikaan, tai onko kyse vaikka jostakin suodattimesta joka pitäisi vaihtaa, tosin ei hajuakaan mistä niitä saisi ostaa...

Tätä vielä pahentaa se, että tavaroiden mukana ei nykyään tule käyttöohjeita, vaan ne pitää itse etsiä jostain netistä ja printata jos nyt oma printteri sattuu toimimaan sillä hetkellä ja siinä sattuu olemaan paperia ja värikasetissa väriä...

Ja kun sitä aikaa ei alun perinkään ollut mihinkään turhaan, kuinka sitä löytyisi tällaisten käyttöohjeiden etsintään ja printtailuun...

Muita, jotka käyvät joululomalla läpi vanhempiensa kaapin perukoille jääneitä laatikoita? Aika monta alakouluaikaista kuvaamataidon työtä ja vihkoa on saanut laittaa pois. Valokuvia on myös kertynyt aika kasa.

Entä onko kellään ideoita, mitä tehdä vanhoille pelipaidoille ja mitaleille sekä pokaaleille?

Vierailija kirjoitti:

Oho, aivan kuin mun tekemä aloitus. Sama tilanne, ja putkiremontin myötä säilytystila senkun väheni...

Jäätävää. Mies varsinkin on hermoraunio rojumäärän vuoksi.

Ajattele miehen puolesta sitä että meilläkin on sama ongelma ja miehenä minua ei huoleta yhtään. Kun romua on niin paljon, niin ei voi siivota. Siivoilu on turhaa ja mahdotonta romunkerääjän kanssa. Jokainen huone on reunoiltaan vuorattu tavaramäärällä ja vaateryökkiöitä on työnnetty sängyn alle yms.

Olenkin sanonut että meillä ei voi siivota kun ei imuri mahdu väylien läpi tiloihin. On siis pakko elää sotkun ja lian keskellä. Olen kyllä tarjoutunut heittämään tavaraa roskikseen, mutta kirpparille en ala viemään.

Kykenen elämään tälläisessä moskassa ihan helposti, mutta se vaatii vastapuolelta myös ymmärrystä että turhaahan tässä on siivoilla tai siirrellä romua huoneesta toiseen. Itsellä tilanne on helpompi kun ei ole palkkakaan kummoinen niin ei tule tuhlailtua. Ja työttömänä vielä vähemmän.

Vaimo tuhlaa hyväpalkkaisena ja se näkyy ympäri asuntoa lavoina tavaraa.

Täällä voisi pitää huutokauppaa ja vaikka mitä paskaa löytyisi.

Enimmäkseen kalliita vaatteita ja arvoesineitä.

Mieti tähän sotkun keskelle vielä lapsia...

Olenkin sanonut että täällä on lapsille hengenvaarallista asua, jos iso painava romutorni kaatuisi taaperon niskaan. Eli lapsiakaan ei voi hankkia.

Anne kukkohovi omistaa 80 paria farkkuja

Farkut on kiva yhdistää esim valkoisen paitapuseron kanssa:)

Vierailija kirjoitti:

Mun on myös tosi vaikea luopua edes jotenkin käyttökelpoisista asioista. Osasyynä varmaan köyhä lapsuus, nykyään vaikuttaa myös ympäristösyyt. En siis osaa antaa vinkkejä miten muuttaa ajattelumalleja, mutta oli pakko kommentoida että ei se kaikille muillekaan ole mentaalitasolla helppoa.

Minulla on helpottanut tavaroiden karsimista kun kysyn itseltäni "onko tämä ainutlaatuinen tavara vai saanko joskus hankittua samanlaisen jos hävitän ja yhtäkkiä tarvitsenkin?" tai "mahtuuko tämä arkkuun kun kuolen?" tai "mitä perikunta tälle tekee kun kuolen?". Lapset on ilmoittaneet että kaikki menee kaatopaikalle kun kuolen. Tosin ovat siinä iässä että nostalgian tunne ei vielä ole herännyt, se tulee joskus 30-40v iässä jokaiselle. Sitten kaivataan niitä omia lapsuuden tavaroita.  Pyrin myymään kaiken, en halua kaatopaikkaa kuormittaa. Hidastahan tämä on mutta jo vuoden aikana tilaa on tullut paljon, asunto tuntuu paljon suuremmalta. Liiankin suurelta jo.

Mun poika teki jonkin heavy-eleen ja käsimerkkejä.

Kertoi että se polttaa kaiken tuhkaksi.

Arvotonta jätettä. Ihmetteli että miten äiti on voinut hassata kaikki rahat yleettömään määrään paskaa, jota ei enää saa vaihdettua takaisin rahaksi.

Oli sitä mieltä että olisi voinut mieluummin lahjoittaa ne kymppitonnit hänen tililleen. Olisi kuulemma ollut avuksi parikymppisenä opiskellessa ja että olen äitinä itsekäs paskan seassa asuva hamsteri.

Tämän totesi asialliseen sävyyn lounaalla.

Ihan oikeassahan hän on. Hän ei osta ikinä mitään ja jos ostaa niin heittää aina jotain vanhaa pois.

Lapseni saivat kärsiä romusta ja vieläkin kärsivät.

Poika lupasi polttaa kaiken pois kirjoitti:

Mun poika teki jonkin heavy-eleen ja käsimerkkejä.

Kertoi että se polttaa kaiken tuhkaksi.

Arvotonta jätettä. Ihmetteli että miten äiti on voinut hassata kaikki rahat yleettömään määrään paskaa, jota ei enää saa vaihdettua takaisin rahaksi.

Oli sitä mieltä että olisi voinut mieluummin lahjoittaa ne kymppitonnit hänen tililleen. Olisi kuulemma ollut avuksi parikymppisenä opiskellessa ja että olen äitinä itsekäs paskan seassa asuva hamsteri.

Tämän totesi asialliseen sävyyn lounaalla.

Ihan oikeassahan hän on. Hän ei osta ikinä mitään ja jos ostaa niin heittää aina jotain vanhaa pois.

Lapseni saivat kärsiä romusta ja vieläkin kärsivät.

Ei sitten poika osannut itse rahojaan tienata opiskelun aikana, odotti käsi ojossa että äitihän se kaiken kustantaa? Miksi ei silloin ehdottanut että voisitte myydä jotain ? Lahjoituksia vain on käsi ojossa vaatimassa. Se mikä nuoren pojan mielestä on paskaa, on jonkun mielestä tarpeellista eli myymään vain tavaraa. Pojalle en tosin antaisi senttiäkään tuollaisen lausunnon jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on myös tosi vaikea luopua edes jotenkin käyttökelpoisista asioista. Osasyynä varmaan köyhä lapsuus, nykyään vaikuttaa myös ympäristösyyt. En siis osaa antaa vinkkejä miten muuttaa ajattelumalleja, mutta oli pakko kommentoida että ei se kaikille muillekaan ole mentaalitasolla helppoa.

Minulla on helpottanut tavaroiden karsimista kun kysyn itseltäni "onko tämä ainutlaatuinen tavara vai saanko joskus hankittua samanlaisen jos hävitän ja yhtäkkiä tarvitsenkin?" tai "mahtuuko tämä arkkuun kun kuolen?" tai "mitä perikunta tälle tekee kun kuolen?". Lapset on ilmoittaneet että kaikki menee kaatopaikalle kun kuolen. Tosin ovat siinä iässä että nostalgian tunne ei vielä ole herännyt, se tulee joskus 30-40v iässä jokaiselle. Sitten kaivataan niitä omia lapsuuden tavaroita.  Pyrin myymään kaiken, en halua kaatopaikkaa kuormittaa. Hidastahan tämä on mutta jo vuoden aikana tilaa on tullut paljon, asunto tuntuu paljon suuremmalta. Liiankin suurelta jo.

Höpö höpö, ikää on yli 40 vuotta, enkö ole ikinä kaivannut lapsuuden tavaroita. Ja mitä olen asiasta jutellut muiden samanikäisten kanssa, niin kukaan ei ole ikävöinyt vanhoja piirustuksia, leluja jne., vaan kaikki ovat toivoneet että omat vanhemmat hävittäisivät ne eläessään, jotta kaikki ei jää kuolinpesää selvittäville omaisille.

Olen kolmekymppinen ja tallessa on yksi laatikollinen lapsuuden tavaroita. Ihan hauska ne on säilyttää, mutta kohtuus kaikessa! Tuo mahtuu häkkivaraston hyllylle, eli on helppo säilyttää, ei varasto muutenkaan ole täyteen tupattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on myös tosi vaikea luopua edes jotenkin käyttökelpoisista asioista. Osasyynä varmaan köyhä lapsuus, nykyään vaikuttaa myös ympäristösyyt. En siis osaa antaa vinkkejä miten muuttaa ajattelumalleja, mutta oli pakko kommentoida että ei se kaikille muillekaan ole mentaalitasolla helppoa.

Minulla on helpottanut tavaroiden karsimista kun kysyn itseltäni "onko tämä ainutlaatuinen tavara vai saanko joskus hankittua samanlaisen jos hävitän ja yhtäkkiä tarvitsenkin?" tai "mahtuuko tämä arkkuun kun kuolen?" tai "mitä perikunta tälle tekee kun kuolen?". Lapset on ilmoittaneet että kaikki menee kaatopaikalle kun kuolen. Tosin ovat siinä iässä että nostalgian tunne ei vielä ole herännyt, se tulee joskus 30-40v iässä jokaiselle. Sitten kaivataan niitä omia lapsuuden tavaroita.  Pyrin myymään kaiken, en halua kaatopaikkaa kuormittaa. Hidastahan tämä on mutta jo vuoden aikana tilaa on tullut paljon, asunto tuntuu paljon suuremmalta. Liiankin suurelta jo.

Höpö höpö, ikää on yli 40 vuotta, enkö ole ikinä kaivannut lapsuuden tavaroita. Ja mitä olen asiasta jutellut muiden samanikäisten kanssa, niin kukaan ei ole ikävöinyt vanhoja piirustuksia, leluja jne., vaan kaikki ovat toivoneet että omat vanhemmat hävittäisivät ne eläessään, jotta kaikki ei jää kuolinpesää selvittäville omaisille.

Sinua ja muita tuttujasi se ei siis koske. Meidän suvussa tämä on huomattu jokaisen kohdalla :)

Joululomalla aikaa taas käydä kaappi läpi. Joskus olen säilyttänyt kivoja pahvilaatikoita, mutta ylimääräiset menee paketointitarvikkeiksi ja pahvinkeräykseen. Uutta joulupaperia en osta. Entiset käytän loppuun ja kierrätän vanhoja.

Vierailija kirjoitti:

Joululomalla aikaa taas käydä kaappi läpi. Joskus olen säilyttänyt kivoja pahvilaatikoita, mutta ylimääräiset menee paketointitarvikkeiksi ja pahvinkeräykseen. Uutta joulupaperia en osta. Entiset käytän loppuun ja kierrätän vanhoja.

Tämäkin on hyvä huomioida, että tuota käytettävää/kulutettavaa tavaraa helposti kertyy sillä ajatuksella, että ainahan lahjapaperia, teippiä, siivoustarvikkeita, teetä tarvitsee ja sitä kuluu. Kyllä, mutta se varastoitava määrä on silti turhaa tilantäytettä ja lisää sitä tavaraähkyä ja vie säilytystilaa! Minulla on aina vain 1 rulla joulupaperia ja 1 rulla neutraalia siistiä lahjapaperia jolla voi paketoida kenelle tahansa lahjan (5-vuotiaalle, mummolle, valmistuneelle tai ristiäisiin jne) ja näihin kahteen sopivaa yhtä lahjanarua rulla. Nyt on punaista lahjapaperia, turkoosia lahjapaperia ja valkoista narua. Lisää ostan vasta kun loppuu, en etukäteen varalle.

50 neliötä ja 3 henkeä, ei voi olla totta. Meillä on lämmin autotallikin 90 neliötä. Miten ahtaasti ihmiset oikein asuu!?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joululomalla aikaa taas käydä kaappi läpi. Joskus olen säilyttänyt kivoja pahvilaatikoita, mutta ylimääräiset menee paketointitarvikkeiksi ja pahvinkeräykseen. Uutta joulupaperia en osta. Entiset käytän loppuun ja kierrätän vanhoja.

Tämäkin on hyvä huomioida, että tuota käytettävää/kulutettavaa tavaraa helposti kertyy sillä ajatuksella, että ainahan lahjapaperia, teippiä, siivoustarvikkeita, teetä tarvitsee ja sitä kuluu. Kyllä, mutta se varastoitava määrä on silti turhaa tilantäytettä ja lisää sitä tavaraähkyä ja vie säilytystilaa! Minulla on aina vain 1 rulla joulupaperia ja 1 rulla neutraalia siistiä lahjapaperia jolla voi paketoida kenelle tahansa lahjan (5-vuotiaalle, mummolle, valmistuneelle tai ristiäisiin jne) ja näihin kahteen sopivaa yhtä lahjanarua rulla. Nyt on punaista lahjapaperia, turkoosia lahjapaperia ja valkoista narua. Lisää ostan vasta kun loppuu, en etukäteen varalle.

Hyvä kommentti! Alesta en osta rullaakaan joulupaperia. Entisiä kuviollista vielä jäi ja näitä voi käyttää kuvion takia vain jouluna. Yleispaperi on hyvä, itselläni yksiväristä ja se käy kaikille aina vauvasta vaariin. Kortilla voi somistaa sen.

Vierailija kirjoitti:

Yksi ongelma joka lisää kaappitavaraa, ainakin meillä, on se että elektroniikka ja muukin tavara on nykyään niin heikkolaatuista, että ne usein hajoaa ihan pian ostamisen jälkeen. Sitten sitä joutuu ihmettelemään pitkään, pystyykö tavaran korjaamaan, ja mihin se takuukuitti joutuikaan, tai onko kyse vaikka jostakin suodattimesta joka pitäisi vaihtaa, tosin ei hajuakaan mistä niitä saisi ostaa...

Tätä vielä pahentaa se, että tavaroiden mukana ei nykyään tule käyttöohjeita, vaan ne pitää itse etsiä jostain netistä ja printata jos nyt oma printteri sattuu toimimaan sillä hetkellä ja siinä sattuu olemaan paperia ja värikasetissa väriä...

Ja kun sitä aikaa ei alun perinkään ollut mihinkään turhaan, kuinka sitä löytyisi tällaisten käyttöohjeiden etsintään ja printtailuun...

Miksi ihmeessä ne ohjeet pitäisi printata, kun nehän on tarkoitus lukea sieltä netistä...? Tallentaa vaikka omalle koneelle, jos pelkää että häviävät.

Vierailija kirjoitti:

50 neliötä ja 3 henkeä, ei voi olla totta. Meillä on lämmin autotallikin 90 neliötä. Miten ahtaasti ihmiset oikein asuu!?!

Mitä järkeä on lämmittä 90 neliön tilaa AUTOILLE!?

Onko tämä trolli?

Asun puolison kanssa 50 neliössä ja tämä on mielestäni täydellinen koko, ei mene kauaa kun siivoaa ja tilaa on kaikelle tarvitsemallemme tavaralle. Isompaan asuntoon joutuisi jo ostamaan täysin turhia huonekaluja täytteeksi, joita emme tarvitse. Tarvitsemme yhden auton ja se pärjää vallan hyvin katoksessa. Rahaa käytämme mieluummin elämyksiin ja kokemuksiin kuin tarpeettoman tilan lainanmaksuun ja lämmitykseen.

Laitteiden ohjeita voi tarvita paikassa, jossa ei ole nettiyhteyttä tai tietokonetta käytössä.

Tytärpuoli oli masentunut, ja hänen kotinsa oli kaaos. Mies auttoi häntä pakkaamaan kaiken "turhan", ja toi ne meille varastoon. Tyttären ei tarvinnut masentuneena pystyä luopumaan tavaroista, mutta hänen on nyt helpompi siivota, eikä hänen tarvitse asua kaaoksen keskellä. Meillä on nyt todella hyvä mieli siitä.

Onko krääsä taas muodissa? Nyt on joka tuutissa nää räikeät joulupaidat, joilla ei tee mitään muuten kuin joulukuussa. Ikävä että ihmiset muodin perässä hankkii mitä vaan näemmä.