tavarapaljous :(

Minusta tuli minimalisti, kun jäin työttömäksi. Eipä ole ollut enää varaa käyttää rahaa kuin ihan halvimpiin ruokiin. Teinpä sitten niin, että luovuin lähes kaikesta mitä omistan. Ensin maksaaksenipakolliset laskuni ja sitten lopuistakin tavaroista. Tuntui vaan niin hölmöltä olla tavaroiden keskellä ja silti miettiä miten saan rahat kasaan ruokakauppaan. Sain onneksi kivasti rahaa vaatteistani ja jopa kirjoistani. Mulla oli aika paljon myytävää tavaraa. Nyt elelen vähän aikaa näiden säästöjen turvin. Työttömyyskorvaus ei riitä, vaikka kävisin syömälakkoon, koska vuokra ja muut on maksettava. Kissastani en luovu, vaikka koti on muuten melkein tyhjä. Enkä hae mitään toimeentulotukia. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuli minimalisti, kun jäin työttömäksi. Eipä ole ollut enää varaa käyttää rahaa kuin ihan halvimpiin ruokiin. Teinpä sitten niin, että luovuin lähes kaikesta mitä omistan. Ensin maksaaksenipakolliset laskuni ja sitten lopuistakin tavaroista. Tuntui vaan niin hölmöltä olla tavaroiden keskellä ja silti miettiä miten saan rahat kasaan ruokakauppaan. Sain onneksi kivasti rahaa vaatteistani ja jopa kirjoistani. Mulla oli aika paljon myytävää tavaraa. Nyt elelen vähän aikaa näiden säästöjen turvin. Työttömyyskorvaus ei riitä, vaikka kävisin syömälakkoon, koska vuokra ja muut on maksettava. Kissastani en luovu, vaikka koti on muuten melkein tyhjä. Enkä hae mitään toimeentulotukia. 

Olen itsekin työtön ja toki myös syömisongelmainen kun yritän hoitaa mielenterveysongelmia ja autisminkirjoa syömällä herkkuja. Suurin iloni on kuitenkin ollut jo pitkään herkkujen ostaminen ja syöminen. Suurin kulueräni onkin kaiken turhan syömisen ostaminen, mutta mielummin ostan ylimääräisellä rahalla hyvää syötävää kuin jotain tavaraa, joka jää sitten nurkkiin pyörimään ja jonka ostaminen alkaa kaduttaa. Toisaalta se rahamäärä, jonka käytän kaikkeen turhaan syötävään ja herkkuihin on prosentuaalisesti todella suuri kuukausibudjetistani. Säästäisin siis todella helposti, mutta kun en pysty tuota lopettamaan. Olen myös lihava, joten laihduttaminen tekisi hyvää ja onnistuisi varmasti syömällä vähemmän ja terveellisemmin.

En tilaa netistä mitään, en tilaa lehtiä tai mitään maksupalveluita, maksullisia suoratoistopalveluita ei ole, vaan ilmainen Yle Areena ja MTVKatson ilmaisversio saavat luvan riittää, ei maksullisia harrastuksia, baari tai ravintolailtoja ja kännykkäliittymäkin prepaid jne. Muitakin köyhälle työttömälle täysin selviä pakon sanelemia karsimis ja luopumiskohteita olen omaksunut ja pystyn täysin elämään näiden kanssa, kaipaan lähinnä vain MTVKatsomo+-tilausta, mutta suurin ongelmani rahan käyttämisen suhteen on tosiaan ne Prisman suuret ruokaostokset ja se, miten paljon herkkuihin ja suoranaiseen turhaan syömiseen menee rahaa.

Olen järkytykseksi tajunnut mm. ostavani melkein joka päivä noin 1 euron suklaapatukan ja tuokin tekee tuolla tahdilla jo 30 euroa kuukaudessa. Täysin turha menoerä tuo on. Muovikassia käytän niin kauan kuin kestää, mutta nuo kauppojen muovikassin ovat nykyään niin huonoa laatua, että kestävät vain pari kertaa ja sitten pitää laittaa jo roskapussiksi. Kestokassia en halua, enkä osaa käyttää.

Jos hyvin minimalistisessa kodissa viihtyy aiempaa paremmin, niin ratkaisu on totta kai oikea.

Mutta mielestäni siinä, että luopuu tavaroistaan vain siksi, että on köyhä, piilee myös iso riski. "En tarvitse mitään" on nopeasti "en ansaitse mitään". Köyhäilystä tulee itseisarvo ja pakkomielle.

Ja sanon tämän siis itsekin köyhänä. Yritän olla lipsahtamatta sellaiseen ajattelutapaan, että köyhyydestä ja niukkuudesta tulee minulle identiteetti. Pointti ei tietenkään ole teeskennellä varakkaampaa kuin on. Mutta pidätän itselleni oikeuden pitää minulle tärkeän tavaran, vaikka siitä saisikin 5 euroa kirpparilla.

Sain tänään matkalaukun myytyä. Muut poistot on keskittynyt kosmetiikkatuotteisiin, oon käyttänyt nyt sinnikkäästi samoja tuotteita, että purkinpohjalliset tulisi käytettyä.