tavarapaljous :(

Perityistä tunnetavaroista: 

Itse ajattelen, että esineet kuuluvat esille tai käyttöön. Jos ne makaavat jossain sängyn alla tai varastojen perukoilla käyttämättömissä ja näkymättömissä, ne menevät minusta hukkaan. Jonkin aikaa voi tietysti säilyttää, mutta jos alkaa näyttää siltä, että ne eivät ole päätymässäkään itsellä käyttöön, niin minusta on reilumpaa pistää ne eteenpäin. Myös niille esineille reilumpaa, jos tällainen animismi sallitaan :-)

Tunne-esineiden kanssa voi joskus toimia myös se, että säilyttää isommasta määrästä pienen osan. Esimerkiksi astiastosta (jota ei halua käyttää mutta jolla on tunnearvoa) yhden lautasen. Tai jos haluaa säilyttää jostakusta ihmisestä tavaramuistoja, niin voi miettiä, mikä esine olisi paras muisto tuosta ihmisestä, ja lopuista voi sitten luopua. Kun perintöesineitä lähtee karsimaan, niin itse kysyn myös mahdollisilta sukulaisilta ym., haluaako joku muu tavaran, ja jos kukaan ei halua, niin on itsellekin henkisesti helpompi viedä kiertoon. Lahjoista on hyvä muistaa myös: "The gift is in the giving" eli oleellista on lahjan tuoma ilo antamisen ja saamisen hetkellä. Ainakaan itse en haluaisi, että antamani lahjat muuttuisivat jollekulle riesaksi, vaan toivon, että he osaavat niistä luopua, jos niille ei ole käyttöä tai ne eivät omaan kotiin sovi.

Muisto- ja perintöesineistä nyt puhutaan tässä paljon. Mulla on mummon kynttelikkö joka on kynttelikkökauden käytössä aina, lisäksi pari juttua lapsuudesta ja oman lapsen lapsuudesta. Karsin siis ihan muuta kampetta kuin noita.

Nyt täytyy kysyä kaikilta täällä että onko teidän tavarapaljous muisto- ja perintöesineiden syytä? Eli niitä on niin paljon että täytyy karsia.