tavarapaljous :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä siivottiin kellaria ja autotallia. Ärsyttää nuo maalien ja muiden kemikaalien jämät, jäävät aina vuosiksi pyörimään nurkkiin, kun ei tiedä mitä niille tekisi. Muutenkin tuli todella paljon tyhjiä purkkeja purnukoita. Ja kymmenittäin hämähäkkejä, yöks.

Otettiin kellarista varastotilaa (lue: roskien säilytystilaa) asuinkäyttöön, niin nyt pitäisi löytää sijoituspaikka pahviroskalle. Sitä tulee kauppakassista monta pahvilaatikkoa viikossa, sen lisäksi muut pakkauspahvit. Missä näitä säilyttää, kun ei joka päivä viitsisi sorttiasemallekaan ajaa? Mutta niitä on niin paljon, ettei missään sisätiloissa mahdu olemaan. Onko ideoita, usein on kymmenenkin isoa pahvilaatikkoa kerrallaan, ennen kuin sinne sorttiin lähtee. Eikä missään muualla oikeastaan sitten käydäkään.

Laita toriin pysyvä ilmoitus, pahvilaatikoita annetaan. Aina on joku muuttamassa ja kunnon pahvilaatikot maksavat.

Jos laatikot eivät ole menneet miksikään, voithan kysyä ottavatko edelliset mukaansa kun tuovat seuraavia ostoksia. Joutuuhan kauppakin maksamaan laatikoista.

Ennen koronaa sai antaa ne vanhat kuskille, mutta ei enää. Silti pitää keksiä säilytystila niille viikon laatikoille. Meillä ovat vaan eteisen oven takana, ja kaatuvat joka kerta kun ovea avataan. Pitää keksiä joku naru sinne.

Meillä ainakin luki viime viikolla tulleissa ostoksissa, että laatikot saa palauttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin vuosien varrella täyttänyt kattoa myöten vinttikomeron kaikella ihme roinalla, rikkinäisillä joulukoristeilla, taulunkehyksillä, Me Naiset-vuosikerroilla, tapettirullien jämillä, jopa osiin puretuilla lastensängyillä. Sain kiukkukohtauksen ja avukseni ystäväni. Tyhjättiin ja vietiin ihan kaikki kaatopaikalle. Mutta kun en luottanut itseeni ei-hamstraajana,  laitoin ison lukon komeron oveen ja heitin avaimen mereen. Nyt naapurit ihastelee, että kuinka teidän vintti pysyy hienosti tyhjänä. No juu, on ja takuulla pysyy.

Miten sitä ihminen kaikkea vastaavaa säilöökään? Meillä ihan samaa kamaa varastot ja kellarit täynnä, tarpeellista ja käytössä olevaan ehkä 5%. Mikä meitä vaivaa?

Niinpä, huoh. Nyt kun tuo vinttikomero on ja pysyy kiinni, olen ruvennut säilömään kamaa isoon vaatehuoneeseemme. En pääse siellä eteenpäin, kun heti ovella, keskellä lattiaan lojuu rikkinäinen pölynimuri ja poikittain kauhean ruma jalkalampun varsi ilman varjostinta. Yritin vähän rätillä huitaista pölyjä alimman hyllyn alta, mutta sain naarmuja käteen, kun siellä käsikopelolla tuntuu olevan lautoja, joissa on nauloja pystyssä. Huoh.

Meillä toimii huonosti, mutta toimii, vaihtopalsta,

Laitan sinne aina, kun saan käytyä jonkun hyllyn tai kaapin läpi.

Viimeksi laitoin lasten vaatteita ehkä 20-30.

Muutama meni, valtaosa ei. Olen kirjoittanut vaihtovälineenä käy sitä ja tätä jne.

Eräs nainen kysyi tarvitsenko esim vehnäjauhoja jne. Sovittiin mitä ottaa ja tiesin mitä saan.

Toi mm EU vehnäjauhoja.

Sain kassillisen ruokatarvikkeita, mm vehnäjauhoja, hapankorppuja ja päiväysruokaa, mm salaatinkastikkeita, keksiä jne.

Joku sitten päätti lähettää minulle viestin. Kertoi nainen lähettää vaatteet vähänkäytettyyn.

Tulin niin vihaiseksi. Vaatteet olivat meille tarpeettomia ja nähtävästi vehnäjauhot olivat hänelle.

Se, että nainen oli saanut ne ruokajaosta ei tarkoita ne olisivat huonoja.

Tiedän tällä hetkellä ruokajaossa ei voi valita. Annetaan ja vasta, kun pussin avaan, tietää mitä siellä on.

Laitoin jo viestiä tarvitseeko naistenvaatteita. Tehdään joskus seuraavat vaihtokaupat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavaraa on niin paljon, ettei mitään löydy, kun sitä tarvitsee.

Meillä kaikki alkaa etsimisellä. Ihan sama mikä asia on kyseessä, mutta on ihan sata varma, että se on hukassa kun sitä tarvitaan.

Meillä etsitään myös. Aina. Ja aina löytyy sellaista, mitä viikko aiemmin tarvitsi, mutta ei löytynyt. Mutta tosiaan akuutisti tarvittava on aina kateissa.

Miehellä on iso mystinen laatikko, joka on täynnä piuhoja, sopimattomia sulakkeita, kulmaviivottimia, trasseli-nyssyköitä jms. ja lootan pohjalla paksusti irtonaisia ruuveja, niittejä, muttereita. Laatikko on kulkenut mukanamme jo kolme muuttoakin.

Vierailija kirjoitti:

Aiemmin uskoin tunnollisesti, että aina pitää ostaa laadukasta ja käyttää loppuun. Mutta maku muuttuu, vartalo muuttuu, tarpeet muuttuu.

Ostin vuonna -89 Marimekon jokasään takin, oikein voimakkaan vihreän ja mustan. Käytin sitä aktiivisesti neljä vuotta, ja hammasta kiristellen vielä kuusi lisää. Koska en enää tykännyt käyttää sitä, se ei mennyt rikki, mutta ei myöskään tuonut minulle hyvää mieltä, eikä saanut minua tuntemaan itseäni tyylikkääksi tai siistiksi. Muoti oli muuttunut niin paljon, että se näytti lähinnä kaljasaavin peitolta liikennevaloväreissä.

Sen jälkeen olen ostanut laadukkaana ainoastaan hyvin klassisia perusvaatteita, vaikka musta yksinkertainen villakangastakki. Muodikkaat vaatteet kannattaa ostaa niin, että ne kestävät sen kolme vuotta, minkä ovat muodissakin. Ja sitten ei mitään sääliä, joko roskiin jos ovat rikki, tai kiertoon.

Meillä viidellä sisaruksella on yksi, todella arvokas takki, ikää n 12vuotta. Tosi laadukas, ei edes kulu mistään. Ollaan suht samankokoisia ja lähetellään toisillemme sitä takkia. Joku käyttää vuoden ja lähettää seuraavalle. Varmaan pian joku tyttäristämmekin saa osansa tästä takista, joka pysyy kuosissaan hamaan tappiin.

Järjettömästä säiyttämisvimmasta vielä: sain ikuisuus sitten naapurilta lahjaksi järkyttävän, muovisen ja ison joulupukki-patsaan. Pistin kiertämään ja annoin sen joululahjaksi seuraavana jouluna kaukaiselle sukulaiselle. Kyllä oli järkytys, kun viime jouluna avasin paketin ja se saamarin joulupukki oli taas hyppysissäni. Jokainen oli laittanut sen aina jollekin eteenpäin lahjaksi. Nyt se seisoo meidän parvekkeen nurkassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju mennyt samoista asioista jankkaamiseksi ja toisten tapojen arvosteluksi.

Vaikka olisikin mennyt, niin hyvin asiallisena ja hengissä on pysynyt jo kohta seitsemän vuotta. Ja hyvä niin!

Kyllä näinkin on, mutta nyt alkaa jutut toistaa itseään.

Hyvä ketju kuitenkin ja yritetään pitää hengissä.

Tavaraahan meillä riittää.

On tämä hyvä ketju, pidetään hengissä....ja vaikka jutut toistaisivat itseään, niin sitä parempi: kukin saanee Vertaistukea!!!!

Vierailija kirjoitti:

Järjettömästä säiyttämisvimmasta vielä: sain ikuisuus sitten naapurilta lahjaksi järkyttävän, muovisen ja ison joulupukki-patsaan. Pistin kiertämään ja annoin sen joululahjaksi seuraavana jouluna kaukaiselle sukulaiselle. Kyllä oli järkytys, kun viime jouluna avasin paketin ja se saamarin joulupukki oli taas hyppysissäni. Jokainen oli laittanut sen aina jollekin eteenpäin lahjaksi. Nyt se seisoo meidän parvekkeen nurkassa.

Tää on tosi hauska! Parempi vaihtoehto kuin se että eka ois laittanut sen roskiin ja sitten olisi ostettu jotain muuta roinaa lahjaksi. Ei muuta kun lahjoitat sen eteenpäin.

Olen huomannut että saan äidiltäni näitä lahjaksi saatuja tavaroita, laitan ne yhteen laatikkoon ja otan sieltä kun pitää antaa jollekulle jotain pientä lahjaa tai tuliaista. Ei mene hukkaan nekään. Näitä turhanpäiväisiä tuliaisia on kaikki kirpparit pullollaan. Ja mikä määrä rahaa niihin on käytetty! Jos on pakko ostaa jotain niin se on sitten syötävää tai leikkokukkia iloksi. Jotain mistä ei jää mitään säilytettävää.

Ryhdyin tässä miettimään että aika useat tavarat joista en saa luovuttua on jonkun muun antamia, eikä ne muuten merkitse mulle mitään. Jotenkin tunnen niiden kohdalla syyllisyyttä enkä saa hävitettyä niitä yhtä helposti kuin tavaraa, jonka olen itse hankkinut.

Nyt aion hävittää nämä saadutkin jos ne ei tuo itselle hyvää fiilistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järjettömästä säiyttämisvimmasta vielä: sain ikuisuus sitten naapurilta lahjaksi järkyttävän, muovisen ja ison joulupukki-patsaan. Pistin kiertämään ja annoin sen joululahjaksi seuraavana jouluna kaukaiselle sukulaiselle. Kyllä oli järkytys, kun viime jouluna avasin paketin ja se saamarin joulupukki oli taas hyppysissäni. Jokainen oli laittanut sen aina jollekin eteenpäin lahjaksi. Nyt se seisoo meidän parvekkeen nurkassa.

Tää on tosi hauska! Parempi vaihtoehto kuin se että eka ois laittanut sen roskiin ja sitten olisi ostettu jotain muuta roinaa lahjaksi. Ei muuta kun lahjoitat sen eteenpäin.

Olen huomannut että saan äidiltäni näitä lahjaksi saatuja tavaroita, laitan ne yhteen laatikkoon ja otan sieltä kun pitää antaa jollekulle jotain pientä lahjaa tai tuliaista. Ei mene hukkaan nekään. Näitä turhanpäiväisiä tuliaisia on kaikki kirpparit pullollaan. Ja mikä määrä rahaa niihin on käytetty! Jos on pakko ostaa jotain niin se on sitten syötävää tai leikkokukkia iloksi. Jotain mistä ei jää mitään säilytettävää.

Ryhdyin tässä miettimään että aika useat tavarat joista en saa luovuttua on jonkun muun antamia, eikä ne muuten merkitse mulle mitään. Jotenkin tunnen niiden kohdalla syyllisyyttä enkä saa hävitettyä niitä yhtä helposti kuin tavaraa, jonka olen itse hankkinut.

Nyt aion hävittää nämä saadutkin jos ne ei tuo itselle hyvää fiilistä.

Tosta puskista saa kyllä legendaarisen tarinan ❤️

"pukista" autocorrect iski

Mun mies säilöö erilaisia piuhoja. Kesti vuosia ennenkuin hiffasin miten toimia: vanhemmasta päästä piuha muovipussiin, muovipussit pahvilootaan ja täys loota vintille. Sieltä löytyvät jos jostain kummasta niitä joskus tarvitaan..Voi elämä! :)

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on iso mystinen laatikko, joka on täynnä piuhoja, sopimattomia sulakkeita, kulmaviivottimia, trasseli-nyssyköitä jms. ja lootan pohjalla paksusti irtonaisia ruuveja, niittejä, muttereita. Laatikko on kulkenut mukanamme jo kolme muuttoakin.

Yksikö laatikko vaan? Olet onnekas. Meillä okt:n sähkökaappihuone täynnä laatikoita ja nyssyköitä, joissa latureita, johtoja, työkaluja, vanhoja kännyköitä laatikoineen, ruuveja ja nauloja, epämääräisiä laitteiden osia, ym ym. Lisäksi on kellaritila ja ulkovarasto, niissä kuivuneita maalipönttöjä, ulkotyökalujen uusia ja käytettyjä osia, jne. Kun ei ne nyt roskia ole ja niitä tarvitsee tai ainakin voi tarvita. Well, jos tarvitsisi niin ei ainakaan löytäisi mitään...

Kaikki tilat, joiden käyttöön minä voin jotenkin vaikuttaa, ovat karsittuja, väljiä ja siististi järjestettyjä. Säilytystiloja ja niissä olevia tavaroita on siis ilo käyttää, ja mitään ei tarvitse säilyttää esillä, jollei halua.

Mutta noiden muiden tilojen olemassaolon yritän vain unohtaa ja jos joskus muutetaan, en aio osallistua niiden tavaroiden pakkaamiseen tai muuttamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Järjettömästä säiyttämisvimmasta vielä: sain ikuisuus sitten naapurilta lahjaksi järkyttävän, muovisen ja ison joulupukki-patsaan. Pistin kiertämään ja annoin sen joululahjaksi seuraavana jouluna kaukaiselle sukulaiselle. Kyllä oli järkytys, kun viime jouluna avasin paketin ja se saamarin joulupukki oli taas hyppysissäni. Jokainen oli laittanut sen aina jollekin eteenpäin lahjaksi. Nyt se seisoo meidän parvekkeen nurkassa.

Huono karma.

Vierailija kirjoitti:

Järjettömästä säiyttämisvimmasta vielä: sain ikuisuus sitten naapurilta lahjaksi järkyttävän, muovisen ja ison joulupukki-patsaan. Pistin kiertämään ja annoin sen joululahjaksi seuraavana jouluna kaukaiselle sukulaiselle. Kyllä oli järkytys, kun viime jouluna avasin paketin ja se saamarin joulupukki oli taas hyppysissäni. Jokainen oli laittanut sen aina jollekin eteenpäin lahjaksi. Nyt se seisoo meidän parvekkeen nurkassa.

No niin, nyt se sinne minne kuuluukin - roskikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjaihmisenä kyllä harmittaa kun kirjoilla ei oikein tunnu olevan enää mitään arvoa. Kuitenkin uudet kallistuu kaupassa koko ajan, että kai niille uusille kirjoille vielä löytyy lukijoita. En ole nähnyt tilastoja, mutta ois mielenkiintoista tietää onko uusien kirjojen painosmäärät tippunut kun kirjoille on nyt muitakin muotoja kun painetut versiot.

Voi olla kirjakaupoilla kohta kylmä kyyti. Ei sillä olen itsekin siirtynyt ostamattomuuslinjalle kun hyllyissä on vielä lukemattomia kirjoja. Romskut ostan pokkareina ja laitan kiertoon saman tien.

Tämä aika ei arvosta lukemista. Omat kirjat ovat kuitenkin olleet nyt korona-aikaan kultaakin kalliimpia, kun kirjastojen käyttöä rajoitettu, kirpputorit kiinni jne.  Hyvään kirjaan palaan usein myöhemmin uudestaan, joten en näe mitään järkeä kertakäyttökulttuuriselle kuluttamiselle, että kirjoja nakataan menemään sen jälkeen, kun ne on kerran luettu.

Minusta taas lukeminen tekee uutta tuloa, lähes kaikilla tutuilla on joku palvelu käytössä. Entisen uutuuskirjan hinnalla saa tuhansien kirjojen valikoiman joka kuukausi käyttöön, ei vie tilaa, ei tarvitse raahata isoja kirjan möhkäleitä mihinkään, ei tule ongelmaa mitä tehdä luetuille kirjoille ja huonommat lukijat/kiireiset voi kuunnella kirjoja.

Silmät väsyy ruutua tuijottaessa. Kyllä kirjaa on helpointa ja mukavinta lukea paperisena. Silmät lepää ja saa maata tai istua missä asennossa tykkää, sekä selata kirjaa plaraten ajatuksissa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjaihmisenä kyllä harmittaa kun kirjoilla ei oikein tunnu olevan enää mitään arvoa. Kuitenkin uudet kallistuu kaupassa koko ajan, että kai niille uusille kirjoille vielä löytyy lukijoita. En ole nähnyt tilastoja, mutta ois mielenkiintoista tietää onko uusien kirjojen painosmäärät tippunut kun kirjoille on nyt muitakin muotoja kun painetut versiot.

Voi olla kirjakaupoilla kohta kylmä kyyti. Ei sillä olen itsekin siirtynyt ostamattomuuslinjalle kun hyllyissä on vielä lukemattomia kirjoja. Romskut ostan pokkareina ja laitan kiertoon saman tien.

Tämä aika ei arvosta lukemista. Omat kirjat ovat kuitenkin olleet nyt korona-aikaan kultaakin kalliimpia, kun kirjastojen käyttöä rajoitettu, kirpputorit kiinni jne.  Hyvään kirjaan palaan usein myöhemmin uudestaan, joten en näe mitään järkeä kertakäyttökulttuuriselle kuluttamiselle, että kirjoja nakataan menemään sen jälkeen, kun ne on kerran luettu.

Minusta taas lukeminen tekee uutta tuloa, lähes kaikilla tutuilla on joku palvelu käytössä. Entisen uutuuskirjan hinnalla saa tuhansien kirjojen valikoiman joka kuukausi käyttöön, ei vie tilaa, ei tarvitse raahata isoja kirjan möhkäleitä mihinkään, ei tule ongelmaa mitä tehdä luetuille kirjoille ja huonommat lukijat/kiireiset voi kuunnella kirjoja.

Silmät väsyy ruutua tuijottaessa. Kyllä kirjaa on helpointa ja mukavinta lukea paperisena. Silmät lepää ja saa maata tai istua missä asennossa tykkää, sekä selata kirjaa plaraten ajatuksissa...

Lukulaitteiden tekniikka on erilainen kuin tietokoneiden ja puhelimien näytöissä. Ne eivät väsytä silmiä ja näytöltä pystyy lukemaan pilkkopimeässä ja kirkkaassa auringonpaisteessa. Mieluummin luen esimerkiksi Foster Wallacen Päättymättömän riemun lukulaitteelta kuin paperikirjana...

Tavarapaljouteen on pari tosi helppoa vinkkiä: lopeta ostaminen ja tavaran haaliminen, älä keksi itsellesi väkisin uusia tarpeita. Toinen vinkki: vie tavaraa pois, kierrätä, lahjoita myy. Olen itse noudattamut jo monta vuotta ja elämä on tosi paljon helpompaa, kun siivoaminen on nopeaa eikä tavaroita tarvitse järjestellä. Toimii myös lapsiperheessä. Edelliset ulos, kun tarvitsee hankkia uutta kasvun vuoksi.

Aina viikonloppuisin kun siivoan, niin jotain roinaa pitää lähteä pois. Kierrätykseen, lahjoituksenn, roskikseen, mutta määrän on vähennyttävä joka viikko. Edes vähän. 

Minä ainakin hankin kaiken aikaa uutta tavaraa. Pääasiassa sellaista, mitä tarvitsen. Mutta myös kivoja tai kauniita tai harvinaisia juttuja. Osa on tuotu matkoilta ulkomailta. Tilaan myös aika paljon ulkomailta, monista eri maista. Suomen kaupoissa ja verkkokaupoissa on aika surkeat valikoimat ja väriskaala usein rajoittunutta. Mikään ei ole ikuista, mutta en halua elää askeettista elämää missään minimalistisessa väriköyhässä ympäristössä. Minulla on aikaa pyyhkiä pölyjä. En myöskään halua luopua mistään tavarasta, ellen ole ehdottoman varma, että en tarvitse sitä enää milloinkaan; mieluummin säilytän sitä varastossa. Vaihtelen myös esillä olevia tavaroita. Myös kodin tekstiilejä pitää olla paljon, koska kodissani on erilaiset värisävyt eri vuodenaikoina ja eri juhlapyhinä. Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen siihen, että omistan paljon hyödyllisiä ja/tai kauniita asioita. Ja myönnän, että sekin tuntuu kivalta, että minulla on paljon sellaisia asioita, joita useimmilla muilla ei ole tässä maassa eikä monessa muussakaan maailmassa. Moni ei varmaan niitä edes haluaisi, mutta minulle ne tuovat iloa.