tavarapaljous :(

Mainosten välttely tosiaan helpottaa paljon pahinta osteluvimmaa. Mainokset on hiottu vaikuttamaan psykologisesti aivojen luontaisiin palkitsemismekanismeihin, mikä selittää miksi helposti uskoo aidosti uusien hankintojen olevan tärkeitä ja hyödyllisiä. Vaan jos jostain syystä mainoksesta bongattu tuote jääkin ostamatta, ei sitä enää kuukauden kuluttua enää muistakaan.

Itse taistelen tätä vastaan myös sellaisella päätöksellä, että kun haluan jotain, niin odotan vähintään viikon ennen kuin "saan" ostaa sen. Viikossa ehtii pahin huuma jo haihtua ja usein koko asiaa ei edes muista viikon päästä. Jos on hyvä tarjous loppumassa alle viikossa, niin sitten jään odottamaan seuraavaa tarjousta. Jos viikon kuluttua tuotetta ei enää ole kaupassa, niin sitten ostan korvaavan tai jätän ostamatta. 

Vaatteet pystyn jättämään helposti kauppaan. Mun heikko kohta on kirjat. Jos pääsen kirjakaupasta ulos ostamatta, niin usein jää joku kirja kummittelemaan ja on tuskaa taistella sitä vastaan. Yritän pysyä pois kirjakaupoista, ostaa pokkareita tai vielä parempi on että jatkossa ostan kirjat Kontista eurolla ja palautan sinne kun olen ne lukenut. Olen niin hajamielinen, että kirjastosta lainattu kirja tulee usein kalliimmaksi kun myöhästymismaksu on nut niin isot.

On ollut iso pettymys, että kirjojen jälleenmyyntiarvot on pudonnut lähelle nollaa. Uusi kirja maksaa helposti 25-35€ ja myytyä ei saa. Haluan lukea kirjani fyysisinä kappaleina, joten virtuaalikirjat ja kuunteluversiot ei oikein toimi.

Olin viemässä tavaraa paikalliseen konttiin kun kaksi naista toi ilmeisesti vanhempiensa koko kirjaston verran kirjoja kiertoon. Pikkasen kirpaisi kun ajattelee, että on varmaan rakkaudella kerättyjä. On ehkä parempi vähentää omaa kirjamäärää nyt kun voi valita ne rakkaimmat säilytettäväksi. Ainakin puolet on jo lähtenyt kiertoon, silti niitä on useampi sata vielä jäljellä ja paljon lukemattomia. Yritän muistaa tämän että voin shoppailla omassa kirjahyllyssä, niin voi kävellä sen kirjakaupan ohi.

Onko täällä vertaistukea kirjahullulle?

Vierailija kirjoitti:

Vaatteet pystyn jättämään helposti kauppaan. Mun heikko kohta on kirjat. Jos pääsen kirjakaupasta ulos ostamatta, niin usein jää joku kirja kummittelemaan ja on tuskaa taistella sitä vastaan. Yritän pysyä pois kirjakaupoista, ostaa pokkareita tai vielä parempi on että jatkossa ostan kirjat Kontista eurolla ja palautan sinne kun olen ne lukenut. Olen niin hajamielinen, että kirjastosta lainattu kirja tulee usein kalliimmaksi kun myöhästymismaksu on nut niin isot.

On ollut iso pettymys, että kirjojen jälleenmyyntiarvot on pudonnut lähelle nollaa. Uusi kirja maksaa helposti 25-35€ ja myytyä ei saa. Haluan lukea kirjani fyysisinä kappaleina, joten virtuaalikirjat ja kuunteluversiot ei oikein toimi.

Olin viemässä tavaraa paikalliseen konttiin kun kaksi naista toi ilmeisesti vanhempiensa koko kirjaston verran kirjoja kiertoon. Pikkasen kirpaisi kun ajattelee, että on varmaan rakkaudella kerättyjä. On ehkä parempi vähentää omaa kirjamäärää nyt kun voi valita ne rakkaimmat säilytettäväksi. Ainakin puolet on jo lähtenyt kiertoon, silti niitä on useampi sata vielä jäljellä ja paljon lukemattomia. Yritän muistaa tämän että voin shoppailla omassa kirjahyllyssä, niin voi kävellä sen kirjakaupan ohi.

Onko täällä vertaistukea kirjahullulle?

Eikö teillä ole kirjastoja? Itse lainaan nykyään kaiken, koska minulla ei ole montaa kirjaa, jonka olisin lukenut uudestaan. Uutuuskirjoja saattaa joutua jonottamaan aika kauankin, mutta kyllä oma vuoro sieltä aina tulee ajallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vaatteet pystyn jättämään helposti kauppaan. Mun heikko kohta on kirjat. Jos pääsen kirjakaupasta ulos ostamatta, niin usein jää joku kirja kummittelemaan ja on tuskaa taistella sitä vastaan. Yritän pysyä pois kirjakaupoista, ostaa pokkareita tai vielä parempi on että jatkossa ostan kirjat Kontista eurolla ja palautan sinne kun olen ne lukenut. Olen niin hajamielinen, että kirjastosta lainattu kirja tulee usein kalliimmaksi kun myöhästymismaksu on nut niin isot.

On ollut iso pettymys, että kirjojen jälleenmyyntiarvot on pudonnut lähelle nollaa. Uusi kirja maksaa helposti 25-35€ ja myytyä ei saa. Haluan lukea kirjani fyysisinä kappaleina, joten virtuaalikirjat ja kuunteluversiot ei oikein toimi.

Olin viemässä tavaraa paikalliseen konttiin kun kaksi naista toi ilmeisesti vanhempiensa koko kirjaston verran kirjoja kiertoon. Pikkasen kirpaisi kun ajattelee, että on varmaan rakkaudella kerättyjä. On ehkä parempi vähentää omaa kirjamäärää nyt kun voi valita ne rakkaimmat säilytettäväksi. Ainakin puolet on jo lähtenyt kiertoon, silti niitä on useampi sata vielä jäljellä ja paljon lukemattomia. Yritän muistaa tämän että voin shoppailla omassa kirjahyllyssä, niin voi kävellä sen kirjakaupan ohi.

Onko täällä vertaistukea kirjahullulle?

Kirjoja ostaessasi täytyy hyväksyä, että siitä hetkestä lähtien kun kassakone kilahtaa, on kirjalla rahallista arvoa vain sinulle itsellesi. Se on valitettava juttu; minullakin on vähän selailtu Biohakkerin käsikirja, ja se ei mene kaupaksi edes muutamalla eurolla. En tiedä miksi sen silloin joskus ostin monella kympillä.

Vierailija kirjoitti:

Vaatteet pystyn jättämään helposti kauppaan. Mun heikko kohta on kirjat. Jos pääsen kirjakaupasta ulos ostamatta, niin usein jää joku kirja kummittelemaan ja on tuskaa taistella sitä vastaan. Yritän pysyä pois kirjakaupoista, ostaa pokkareita tai vielä parempi on että jatkossa ostan kirjat Kontista eurolla ja palautan sinne kun olen ne lukenut. Olen niin hajamielinen, että kirjastosta lainattu kirja tulee usein kalliimmaksi kun myöhästymismaksu on nut niin isot.

On ollut iso pettymys, että kirjojen jälleenmyyntiarvot on pudonnut lähelle nollaa. Uusi kirja maksaa helposti 25-35€ ja myytyä ei saa. Haluan lukea kirjani fyysisinä kappaleina, joten virtuaalikirjat ja kuunteluversiot ei oikein toimi.

Olin viemässä tavaraa paikalliseen konttiin kun kaksi naista toi ilmeisesti vanhempiensa koko kirjaston verran kirjoja kiertoon. Pikkasen kirpaisi kun ajattelee, että on varmaan rakkaudella kerättyjä. On ehkä parempi vähentää omaa kirjamäärää nyt kun voi valita ne rakkaimmat säilytettäväksi. Ainakin puolet on jo lähtenyt kiertoon, silti niitä on useampi sata vielä jäljellä ja paljon lukemattomia. Yritän muistaa tämän että voin shoppailla omassa kirjahyllyssä, niin voi kävellä sen kirjakaupan ohi.

Onko täällä vertaistukea kirjahullulle?

Ota tavaksi käydä kirjastossa viikoittain. Kuljeskele hyllyjen väleissä, tee löytöjä, ylläty. Valikoima on laajempi kuin monessa kirjakaupassa, joissa on tarjolla lähinnä uutuuksia.

Ota käyttöön kirjaston sähköiset palvelut. Voit tehdä varauksia uutuuksista jo ennen niiden ilmestymistä. Saat muistutuksen eräpäivästä sähköpostilla tai tekstiviestillä - toisaalta kun käyt kirjastossa joka viikko, voit aina viedä luetut kirjat saman tien pois, niin muutkin pääsevät niistä nauttimaan. Lainat voi myös uusia verkossa helposti, jos niistä ei ole varauksia.

Mä rakastin aikaisemmin kirjojen omistamista. Sitten muutin ajattelutapaani. Kirjojen elämän tarkoitus on tulla luetuksi. Jos luen kirjan kerran ja sen jälkeen opus nököttää hyllyssäni odottaen lähinnä pölyinen pyyhintää, onko se kaikkien kirjailijan luomistuskien ja kirjan painamiseen käytettyjen luonnonvarojen arvoista? Olisiko kirja "onnellisempi" tai hyödyllisempi, jos se luettaisiin kun kymmeniä, jopa satoja kertoja?

Ei enää hyllyissä toimettomana odottavia lukemattomia kirjoja!

Kirjahullu täällä, hei! Minulla on paljon kirjoja, kaunokirjallisuutta ja tietokirjoja. Palaan lukemiini kirjoihin uudestaan, haluan esim tarkistaa, mitä se Anna Karenina sanoikaan kreivi Vronskille ratsastuskilpailujen jälkeen. Kirjojen henkilöt ovat "ystäviäni", joiden kohtaloita ja psykologisia prosesseja mietin pitkään lukemisen jälkeenkin ja luen hyvät kirjat uudestaan. Lisäksi luen alkukielellä ja hyvä olla myös suomenkielinen käännös siinä vieressä.

Toisaalta vaatteita omistan vain välttämättömät ja kodin sisustaminen ei kiinnosta pätkän vertaa, siinä suhteessa olen minimalisti.

Lapseni heittäkööt kirjani sitten vaikka juhannuskokkoon.

Jos ette ole kokeilleet mitään e-kirjasovellusta, suosittelen kokeilemaan. Näistä on usein saatavilla ilmainen kokeilujakso. Itse ajattelin ensin, ettei ole mun juttu, vaan haluan lukea kirjat fyysisinä versioina, mutta nykyään olen ihan koukussa! Varsinkin uutuuskirjoja ainakin Bookbeatissa on saatavilla hyvin, ja jos luen esimerkiksi kirja-arvostelun kiinnostavasta kirjasta, voin käydä lisäämässä sen lukulistalle heti. Kirjastoa olen huono käyttämään. Asun maalla ja sinne on pitkä matka, lisäksi pienessä kirjastossa on pieni valikoima ja jos haluaisi tilata kirjoja muista kirjastoista, se pitää tehdä ruutuvihkon kautta, kun kirjasto on itsepalvelukirjasto jossa ei ole päivittäin henkilökuntaa :D

Hesarissa aiheesta hyvä kirjoitus, ainakin vielä kaikkien luettavissa:

Tarpeellisesta tuli törkyä - Anopin ja äidin ”säästäminen” näyttäytyy nykyisin liiallisena hamstrauksena ja puutteellisena elämänhallintana, kirjoittaa kolumnissaan Päivi Ängeslevä.

https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000007785400.html?

Itse pidän e-kirjoista siinä mielessä, että kirja on aina mukana, onhan puhelinkin. Voin lukea kirjaa pari sivua silloin tällöin, kun on sopiva hetki. 

Vierailija kirjoitti:

Jos ette ole kokeilleet mitään e-kirjasovellusta, suosittelen kokeilemaan. Näistä on usein saatavilla ilmainen kokeilujakso. Itse ajattelin ensin, ettei ole mun juttu, vaan haluan lukea kirjat fyysisinä versioina, mutta nykyään olen ihan koukussa! Varsinkin uutuuskirjoja ainakin Bookbeatissa on saatavilla hyvin, ja jos luen esimerkiksi kirja-arvostelun kiinnostavasta kirjasta, voin käydä lisäämässä sen lukulistalle heti. Kirjastoa olen huono käyttämään. Asun maalla ja sinne on pitkä matka, lisäksi pienessä kirjastossa on pieni valikoima ja jos haluaisi tilata kirjoja muista kirjastoista, se pitää tehdä ruutuvihkon kautta, kun kirjasto on itsepalvelukirjasto jossa ei ole päivittäin henkilökuntaa :D

Ja niistä löytyy myös paljon tavarapaljouteen liittyvää kirjallisuutta! Jopa niin paljon, että surutta voi kokeilla kuunnella pätkän ja jos ei nappaa, seuraava testiin. Myös lukijoiden arviot kannattaa vilkaista. Itse kuuntelin viimeksi Dana K. Whiten Declutterin at the speed of Life ja se oli oikein mainio. Siinä mentiin aika lailla suoraan asiaan, mistä tykkäsin. Suomenkielistäkin löytyy!

Kirjat on kyllä ihania. Ostan ja lainaan joitain e-kirjoina ja käytän kirjastoa ja Bookbeatia, mutta jotkut kirjat haluan silti hyllyyn. Mutta saan niistä iloa ja runsas kirjahylly on minusta kiva. Eli se on vähän sellainen "vapaampi" alue jonne saakin kertyä teoksia. Mutta jos tila hyllystä loppuu, sitten pitää kierrättää jotain. 

Sitä kirjaston käyttöä ehkä kuitenkin ehdottaisin, jos haluaa vähentää kirjoja ja niiden ostamista. Jos palauttaminen meinaa unohtua, sitä voi torjua laittamalla vaikka muistutuksen puhelimeen tai käyttämällä eräpäivälappusta kirjanmerkkinä. Ja kirjastosta voi usein saada myös sähköpostilla eräpäivämuistutuksen. 

Mulla on paljon kirjoja ja tykkään että niitä on kotona. Mutta nykyään kuuntelen "Ihan kivat" tai yhden kerran ihmeet äänikirjana. Kotiin ostan vain ne kappaleet, jotka haluan kokoelmaan.

Minä olen aika hyvin saanut pidettyä itseni kurissa näin aleaikaan enkä ole ostanut montaa uutta tavaraa, en esimerkiksi yhtään vaatetta. Kirppiksellä en ole käynyt kertaakaan tänä vuonna, koska aina sieltä tulee kassillisen kanssa kotiin vaikka mitään ei tarvitse mutta kun halvalla saa, niin ostaa. Kirppistelyn sijaan katselen youtubesta ulkolaisia kirppisvideoita. Tuntuu kuin itse kävisi kirppiksellä mutta yhtään rahaa en tuhlaa. Siedätän siis itseäni sille että maailmassa on paljon kaikkea ihanaa mutta niitä ei tarvitse omistaa itse. Kaupoissa käyn kerran tai kahdesti viikossa ja aina selaan mainokset ja teen ostoslistan jota seuraan aika orjallisesti.  Muita en juuri vilkaisekaan. Nyt olen ottanut tavoitteeksi käyttää loppuun kaiken käyttökelpoisen kotona. Esimerkiksi kaikki sekalaiset kynttilät olen poltellut iltaisin pois. Suurimman osan kynttilänjaloista olen laittanut myyntiin, aion jatkossa käyttää vain sähköisiä valoketjuja, sillä kynttilät savuttaa ja nokeaa, sotkee pöytäliinat ja vielä maksavatkin paljon. Valoketju kestää vuosia ja vie vähän sähköä, pöytäkynttilän hinnalla palaa valoketju pitkään.  Monesti huomaa selaavansa verkkokauppoja kun on tylsää. Yleensä sitten tyhjennän ostoskorin ja suljen sivuston tilaamatta mitään. Tulee ihan voittajafiilis.

Vierailija kirjoitti:

Vaatteet pystyn jättämään helposti kauppaan. Mun heikko kohta on kirjat. Jos pääsen kirjakaupasta ulos ostamatta, niin usein jää joku kirja kummittelemaan ja on tuskaa taistella sitä vastaan. Yritän pysyä pois kirjakaupoista, ostaa pokkareita tai vielä parempi on että jatkossa ostan kirjat Kontista eurolla ja palautan sinne kun olen ne lukenut. Olen niin hajamielinen, että kirjastosta lainattu kirja tulee usein kalliimmaksi kun myöhästymismaksu on nut niin isot.

On ollut iso pettymys, että kirjojen jälleenmyyntiarvot on pudonnut lähelle nollaa. Uusi kirja maksaa helposti 25-35€ ja myytyä ei saa. Haluan lukea kirjani fyysisinä kappaleina, joten virtuaalikirjat ja kuunteluversiot ei oikein toimi.

Olin viemässä tavaraa paikalliseen konttiin kun kaksi naista toi ilmeisesti vanhempiensa koko kirjaston verran kirjoja kiertoon. Pikkasen kirpaisi kun ajattelee, että on varmaan rakkaudella kerättyjä. On ehkä parempi vähentää omaa kirjamäärää nyt kun voi valita ne rakkaimmat säilytettäväksi. Ainakin puolet on jo lähtenyt kiertoon, silti niitä on useampi sata vielä jäljellä ja paljon lukemattomia. Yritän muistaa tämän että voin shoppailla omassa kirjahyllyssä, niin voi kävellä sen kirjakaupan ohi.

Onko täällä vertaistukea kirjahullulle?

Itse luen paljon, mutta ainoastaan kirjaston kirjoja. Uutuuksia voi varata; toki välillä kestää, mutta onhan vanhoissakin lukemisen arvoisia kirjoja kun jaksaa etsiä ja sitten on toisaalta kivaa hakea pitkään odotettu varaus kirjastosta. Kirjaston kirjan voi palauttaa eikä huonot kirjat jää omiin nurkkiin pyörimään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun projekti etenee pikku hiljaa. Vaatteita on vähänkäytetyssä ja muita tavaroita torissa. Nyt yritän psyykata itseäni että keräisin kaikki alle kympin myyntihinnan tavarat kasaan ja veisin konttiin. Myytäviä on muutamassa kaapissa ja turhia vielä siellä täällä. Vaatteetkin on vähentynyt tosi pieneen, mutta silti tuntuu että niissäkin olisi vielä karsittavaa. Vaatteita en vie konttiin kun katsoin Ylen dokkarin jossa selvitettiin näiden lahjoitustekstiilien virtoja ympäri Eurooppaa ja Afrikkaa. En halua olla lisäämässä tätä ongelmaa, vaan joko käytän vaatteen loppuun, tuunaan siitä jotain uutta tai myyn sen.

Kaiken tämän veivuun keskellä on pakko miettiä, että mikä on ollut ajatus tätä kaikkea kerätessä. Mikä on se aukko, jota olen yrittänyt tällä tavaramäärällä tukkia. Onko se se sama, jota joskus yrittää täyttää syömällä liikaa. Tiedän että jossain vaiheessa yritin purkaa stressiä ehkä jopa ostamalla, enemmän ehkä kuitenkin syömällä. Painoa olen saanut jo alas, tavaran käsittely on aktiivisesti työn alla. Onko muilla tarvetta analysoida omia motiiveja tavaroiden keräämisen suhteen?

Olen myös miettinyt että tavaroiden karsiminen voi tavallaan olla saman ongelman purkamista uuteen toimintaan. Koska sitäkään ei voi ikuisuuksiin tehdä, niin pitääkö sitten etsiä uusi projekti johon purkaa tuntemuksiaan? En haluaisi olla ihminen jolla on aina oltava joku kaikennelevä ismi menossa. Onko tässä samoin kuin laihduttamisessa kyse hallinnan tunteesta. Siitä, että tässä elämän arvaamattomuudessa olisi ainakin yksi asia joka tuntuisi olevan omassa hallinnassa. Painon pudotessa onnistumisen tunne on välitön. Tavaroista luopumisessa on mukana myös luopumisen tuskaa. Usein myös liian tavaramäärän aiheuttamaa ärtymystä.

Miltähän tuntuisi tehdä kertakarsiminen yhdeltä istumalta? Mitä sitten? Seuraako sitä tyhjyyden tunne, vai osaako jatkaa elämää vapaana turhan tavaran taakasta? Nauttia siitä että ei tarvitse enää ajatella niitä tavara kasoja ja edessä olevaa työtä.

Ois kiva kuulla miten elämä on jatkunut näillä nollapisteeseen päässeillä. Onko elämä muuttunut ja onko tilalle tullut uusia projekteja?

Mulla on vähän vastaavaa ollut viimevuosina. Elämä on koostunut noista projekteista ja uusista innostuksista, joihin olen uppoutunut täysillä. Nyt tavaroiden karsiminen on suoritettu, eikä tällä hetkellä ole mitään uutta hurahdusta (pyrin välttämään niitä, koska olen huomannut niiden olevan ohi meneviä). Viimeisinpänä siivousvälinehulluus. Kun sain tavarapaljouteni poistettua, aloin miettimään, millä saisin siivoamisesta tehtyä mukavampaa ja helpompaa, hankin uudet välineet.

Aiempina vuosina mulla on ollut mm. Ekohurahdus, siis nämä kestoliinat, rätit, kestohedelmäpussit, muovittomuus ym. mikä oli trendikästä pari vuotta sitten. Olin niin innostunut niistä, että aloin harkitsemaan yrityksen perustmista asian ympärille. Onneksi en perustanut, koska nyt koko asia ei enää kiinnosta oikeastaan yhtään. Pyrin siis totta kai elämään mahdollisimman ekosti, mutta en todellakaan jaksa miettiä sitä yhtään enempää kuin pakko.

Tavarakarsinnan jälkeen tuli sellainen vaihe, että halusin ostaa muutamia ajattomia kotimaisen valmistajan vaatteita, jotta olisi aina jotain siistiä puettavaa. Nyt huomaan, että siitäkin tuli ”pakonomainen” tarve etsiä niitä vaatteita. Ja senkin jälkeen kun olin muutaman ostanut, olisin halunnut lisää ja lisää. Pakko oli pistää stoppi ostelulle, ettei suurella vaivalla tehty karsinta mennyt hukkaan.

En tiedä vastasiko tämä nyt kommenttiisi, mutta jotain tarvetta näillä hurahduksilla yritän selvästi täyttää. Tällä hetkellä minulla ei ole mitään projektia meneillään, ja olen huomannut käyttäväni kohtuuttomasti aikaa tällä palstalla pyörimiseen.. nyt täytyisi löytää se tyhjiö, mitä toiminnallani yritän täyttää.

Kiitos vastauksestasi! On helpottavaa, että en ole yksin näiden pohdintojeni kanssa. Myös minä hankin ne hyvät siivousvälineet, ja se on oikeasti ollut hyvä päätös koska aiemmilla välineillä siivous oli vain likaisella mopolla lian siirtelyä paikasta toiseen. Hyvät mikrokuituiset siivousliina olivat paras investointi ikinä! Enpä ole sitten juuri muuta ostanutkaan, paitsi samoin kuin sinä, hurahdin yhteen kotimaiseen pellavamekkoon. Se kestänee ainakin kymmenen vuotta ja on ajaton väri niin ei mene pois muodista. Onneksi tulin järkiini sen mekon jälkeen että käytän muut vaatteeni loppuun ennen kuin ostan mitään muuta. Korjaan ja parsin ja tuunaan.

Kun karsiminen tulee jossain vaiheessa päätökseen, niin onko loppuelämäni tehtävä sitten vain vahtia että en enää lähde uusiin kotkotuksiin mukaan? Ei oikein innosta sellainenkaan ajatus. Yritän päästä mukaan SPRn paikalliseen toimintaan, mutta nyt korona, niin ei järjestetä juuri mitään.

Jotenkin tuntuu että tämä aika on sellainen että ihmiset eivät halua oikein sitoutua mihinkään, kaikki vain kelluu ja asiat ajelehtivat. Olen jutellut ihmisten kanssa, jotka eivät enää halua sitoutua edes yhden kirjan lukemiseen, vaikka aiemmin ovat lukeneet paljon.

Tämä viimeinen oli kyllä ihan ot, mutta tuntuu että monet asiat ovat muuttuneet ihan toisenlaisiksi, eikä aspista oikein saa enää kiinni. Elämme ihmeellisiä aikoja!

Hyvä pointti tuo, että onko loppuelämä nyt sitten elettävä ilman uusiin kotkotuksiin hairahtumista. Sanoisin, että ei. Tämä karsiminen on opettanut itsestä niin paljon, että uskoisin että ainakin itse harkitsen hyvin vahvasti kannattaako esim ostaa monitoimikone sen takia, että olen innostunut kokeilemaan raakakakkujen leipomista tai saumuri, koska haluan tehdä muutaman kestorätin.

Jälkeen päin tuntee itsensä tyhmäksi, mutta silloin kuvittelin, että innostus olisi loppuelämäksi. Nyt en halua mitään uutta, koska olen jo valmiiksi sillä ajatuksella, että kohta kyllästyn kuitenkin.

Hirvittävän surullinen on sekin ajatus, että loppuelämä pitää viettää ei-mitään tehden tai ainakin valikoiden tosi tarkasti kaikki tekemisensä, ettei vain kaappiin kertyisi välineitä.

Tulevaisuudessa kiertotalous varmasti ratkaisee monia näitä ongelmia. Tavaroiden vuokraaminen yleistyy, niinkin päin että omaansa voi vuokrata jonkin firman kautta jos ei sitä koko ajan tarvitse.

Mutta sitä ongelmaa ei mikään ratkaise, että ihmisen pitää ihan itse päättää että mitä tekee

nämä muutamat vuosikymmenet. Elämä on lyhyt ja ainutlaatuinen, mutta ei se sillä pitene että on tekemättä mitään.

Jokainenhan valitsee toki itse miten elää. Jos saa iloa siitä että kerää kaapit täyteen erilaisia harrastusvälineitä, niin sitten tekee sen. Tässä keskustelussa kuitenkin on lähinnä ihmisiä, jotka haluavat eroon ylimääräisestä tavarasta. 

On myös vähän hassu ajatus että ostelua karsimalla istuisi loppuelämänsä "tekemättä mitään". Todella paljon asioita voi tehdä ilman että ostelee isoja määriä tavaraa. Voi viettää aikaa läheisten kanssa, kävellä metsässä, lukea kirjastosta lainattuja kirjoja, opiskella netistä melkeinpä mitä vaan kielistä historiaan, matkustella, käydä kuntosalilla, osallistua kursseille. Ehkä pieni ostolakko voisi tehdä hyvääkin luovuudelle ja mielikuvitukselle?

Jep, ja melkein mitä vain harrastuksia voi ainakin kokeilla ensin jonkun aikaa ilman, että ostaa heti omat välineet. Välineitä saa yleensä lainata tai vuokrata harrastuspaikoilta. Sitten jos innostuu asiasta kunnolla, niin voi olla järkevää ostaa omat. Näin ainakin itse ajattelen omassa elämässä. En esim ostaisi lasketteluvehkeitä sen takia, että käytän niitä kerran tai kaksi vuodessa.

Kirjahylly kuuluu mielestäni kotiin, vaikka kotimme muuten on hyvin minimalistinen. Joitakin kirjoja olen lukenut useaan kertaan eri elämänvaiheissa. Kirjat tuovat myös kodikkuutta ja tunnelmaa, kun tavaroita muuten on vähän. Liika on kuitenkin niissäkin liikaa. Edellisillä kirjoittajilla on hyviä vinkkejä kirjojen karsimiseen. Hyvä konsti on myös se, että kirjojen täytyy mahtua jo olemassaolevaan hyllyyn. Jos haluaa pitää jonkin uuden kirjan, tekee tilaa sille laittamalla jonkin vanhan kierrätykseen.

Hyvä nyrkkisääntö aikuisen vaatteissa on, että urheilukamoja ja alusvaatteita lukuunottanatta ostaa vain vaatetta, jonka arvo ei tipu kassakilahduksen jälkeen. Ihana neule 150 euroa voi tuntua poskettoman kalliilta, mutta idea on, että se on käytössä vuosikymmeniä. Esim. Viidessä vuodessa se on 30 euroa/vuosi. Tässä vaiheessa laadukas vaate on vielä nuori.

Vuosienkin päästä sillä voi olla myyntiarvoa, jos vaatetta huoltaa oikein. Eli se kalliimpi on ajan kanssa edullisempi.

Näitä vaatteita kannattaa pestä pesulassa ja korjauttaa ompelimossa. Rahat jää lähitalouteen ja ympäristö kiittää. Ja pukeutuu paremmin.

Hurjat tyylikokeilut voi tehdä pikkurahalla kirpparivaatteilla.

Tuolla oli elokuvista aiemmin keskustelua, joka sopii tähän kirja-aiheeseen myös. Kannattaa välillä miettiä miksi niitä kirjoja kerää? Onko se sitä varten, että niitä haluaa lukea uudelleen tai sisustus elementtinä? Vai siksi, että se kirjahylly on persoonan jatkeena? olen näin hyvä ihminen ja lukenut kaikki nämä teokset ja se kuvaa minua. Minulla oli kyse jälkimmäisestä, mielsin kuva fiksusta ihmisestä sellaiseksi joka asuu hämyisessä, hieman sotkuisessa kirjastossa. Ja halusin näyttää kuvaa, että olen fiksu ja erikoinen. Sitten tajusin, että minä olen fiksu ja erikoinen vaikka en käyttäisi kymmeniä tunteja viikossa pölyjen pyyhkimiseen kirjoista, joita tuskin luen enää koskaan. Astman takia kotonani pitää olla siistiä, eikä 1800-luvun kirjaston pölyistä tunnelmaa.

Nyt minulla on Bookbeat ja yksi ovellinen kirjahylly, niitä kirjoja joita oikeasti luen uudelleen tai en ole vielä lukenut. Jos kirjat eivät sinne mahdu, niin lähtevät kiertoon. Elokuville ja musiikille kävi sama homma. Siivoaminen on paljon helpompaa ja sisustuskin on nyt paljon omaa silmää miellyttävämpi, vaikka siitä kirjastotunnelmasta edelleen pidänkin.

Jep, sama suhtautuminen kirjoihin kuin monella edellisellä kommentoijalla: rakastan niitä, mutta minun ei ole pakko omistaa niitä. Kuuntelen äänikirjoja, lainaan paljon kirjastosta ja annan mielelläni kirjani eteenpäin.

Puolisoni on toista maata: hänelle kirjat ovat tärkeitä myös esineinä. On tärkeää mikä painos, ja hän tosiaan palaa niiden ääreen jatkuvasti. Pokkareita esim. hän kyllä laittaa kiertoon ja kirjastokin on kovassa käytössä.

Meitä on moneksi, ja eri asiat ovat tärkeitä eri ihmisille. Kodissamme on paljon kirjoja, ja vaikka kirjat keräävät pölyä, tämä on kompromissi, johon ilolla suostun, koska se on toiselle meistä tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Ihana neule 150 euroa voi tuntua poskettoman kalliilta, mutta idea on, että se on käytössä vuosikymmeniä. Esim. Viidessä vuodessa se on 30 euroa/vuosi. Tässä vaiheessa laadukas vaate on vielä nuori.

Onko jollakin oikeasti käytössä vuosikymmeniä kestäneitä vaatteita, joita siis on käytetty säännöllisesti, esim. 100 käyttöpäivää vuodessa? Mulla on aika minimalistinen vaatekaappi, ja laadukkaallekin vaatteelle 5 vuotta tuntuu olevan hyvä ikä. Käyttökertoja vaatteille tulee vuoden aikana paljon, kun ei ole isoa vaatemäärää kierrossa.

Yleensä käyttöaikaa saa toki pidennettyä pienellä korjaamisella, mulla on esimerkiksi tällä hetkellä just noin viisi vuotta käytössä ollut takki ja pari saman ikäistä paksua, hyvälaatuista collegepaitaa, joista saa vielä hyvät kun vaihtaa paitoihin hihansuun rikki rispaantuneet resorit uusiin, ja takin hihansuihin pitäisi myös laittaa jotain uutta materiaalia, kunhan keksin että millainen ratkaisu olisi hyvä.