Haluan sektion ja pulloruokinnan - mies luomun kannalla

toivottavasti saat keskustella jonkun tai joidenkin kanssa ajatuksistasi nyt raskausaikana.



Voi olla mahdollista kelle tahansa, että synnytystapa-arviossa todetaan, ettei lapsi mahdukaan syntymään. Itse olen kokenut 2 alatiesynnytystä, joista toinen on mennyt "huonosti" ja toinen hyvin, jos omalta kannaltani ajattelen. Molemmista olen silti toipunut ihan hyvin. Kolmas on tulossa ja taas kerran, eniten pelkään mahdollista joutumista keisarinleikkaukseen. Ystäväni synnytti juuri keisarinleikkauksella ja täytyy sanoa, että tuntui pikkujutulta ne omat alapään tikit, vaikka niitä nyt olikin silloin enemmän kuin tavallisesti, kun näki että ystävän maha oli revitty auki navasta häpykarvoitukseen asti. Alatiesynnytyksestä toipuu suht ennalleen noin 2 viikossa, tietysti vielä pitkään sen jälkeenkin tapahtuu, ystäväni on edelleen kipeä ja synnytyksestä on aikaa 4kk. Jos pelkäät, että seksi "huononee" synnytyksen jälkeen niin voin kertoa, että alatiesynnytys vain paransi tuntoherkkyyttä ;) Enpä millään omaani vaihtaisi takaisin synnyttämättömän römpsään.



Sinulla on kuitenkin kaikki aika tästä synnytykseen asti miettiä näitä asioita, hakea tietoa ja keskustella ja toivottavasti näin teetkin. Omien kokemusten nojalla, siihen synnytykseen tulee keskityttyä liikaa, kannattaa yrittää suunnata ajatuksia paljon, paljon enemmän siihen aikaan kun teitä sitten on kotona kolme eli vauva-arkeen. Monet ystävänikin ovat sanoneet, että koko synnytyksestä on tehty aivan liian iso juttu, loppujen lopuksi se on äkkiä ohi ja sinulla käsissäsi vauva, joka pitäisi saada pysymään elossa ja hoidettua ja teistä on siinä samalla tullut perhe. Kaiken maailman synnytysvalmennukset ym. keskittyvät lähestulkoon vain ja ainoastaan tähän lyhyehköön tapahtumaan raskauden ja vauva-arjen välissä, vaikka suunta voisi olla enemmän tulevaisuuteen päin.



Imetys, sekään ei kaikilta onnistu ja vaatii motivaatiota, kun vauvalla ei ole siitä aikaisempaa kokemusta eikä äidilläkään eka kerralla. Mielestäni imetys ei muovaa enää kuin nännit, rinnat ovat venyneet ja paisuneet jo raskausaikana. Raskausarpia tulee jos on tullakseen, mutta ihan mukava on ollut nähdä että ne vaalenevat ajan myötä. Itselläni on takana kaksi imetystä, esikoisen 6kk ja toisen 1v2kk ja rinnat riipahtivat siinä vaiheessa kun aloin aktiivisesti laihduttaa vuosi sitten, eli imetyksillä ei ollut tämän kanssa osaa eikä arpaa. Itse imetystekniikka on alussa haastavaa. Imetyksen olen kokenut rauhoittavan äitiäkin, ainakin toisen lapsen kohdalla joskus jo aamuyöllä odottelin, että koska vauva herää syömään kun en itse saanut unen päästä uudelleen kiinni, imetystuokion jälkeen endorfiinit auttoivat nukahtamaan.



Tässä siis joitain hajanaisia ajatuksia... toivottavasti oli jotain apua.



t. eikkuli rv 30+1

Synnytys- ja ensimmäisten kuukausien ruokintatapa ovat vielä aika pientä, millaisia "uhrauksia" tulet vielä tekemään lapsesi puolesta. Ehkä asiat menevät perspektiiviin, toivon niin. Eniten toivon kuitenkin, että haluat sen lapsen. Muuten sinulla tulee valitettavasti olemaan sen verran lisäongelmia, että tuskin nuo kaksi mieltäsi askarruttavat asiat enää paljon missään tuntuu. Eniten tietysti säälittää pikkuisesi, mutta miehesi kuullostaa kyllä aika orientoituneelta, joten toivottavasti kompensoi tilannetta.



En tiedä oletko provo, kyllä aika hurjalle kuullostaa jos ihan tosissasi olet.

..älä välitä kommenteista, tämä asia on tabu. Kukaan ei halua myöntää tällaisia ajatuksia.

Äiti ei saisi ajatella itseään.

Minä kuitenkin rakastan yli kaiken ensimmäistä lastani ja olen hänestä kiitollinen ja olen oppinut nauttimaan myös tämän lapsen odotuksesta.



Kukaan ulkopuolinen ei tiedä, miten oikeasti olen käynyt päässäni asioita läpi ja saanut yksinäni miettiä.



Onneksi raskaus kestää kuitenkin 40 viikkoa ja siinä on aikaa miettiä ja sopeutua tilanteeseen :)



t. 19

pidä pääsi ap

Että haluaako mieluummin terveellistä ja ravitsevaa äidinmaitoa, vai korviketta muovipullosta.

Ja sektiosta kyllä päättää viimekädessä lääkäri, et sinä ap.

Ja uutisia, kun se vauva on syntynyt, sulta ei enää kysytä mielipiteitä monessakaan asiassa, esim. siinä, haluatko nukkua yösi hyvin vai et...

ja helppoa puuhaa. En vaihtaisi pois sitä aikaa ikinä. Eikös tässä hiljattain nuori terve äiti kuollut keisarileikkaukseen? Alatiesynnytys on turvallisempi.

kyllä ap voi tehdä äitinä mitä haluaa



t. tuttipulloäiti ja 2 tervettä lasta

t. nro 28



silti alapääsynnytyin ja ok meni



ps. Tsemppiä ap!!!

Sain kiireellisen sektion ja osittaisimetyksen. Aina ei toiveet toteudu, mutta sentään on terve lapsi sylissä.

Naapurin tytär oli niin tarkka vartalostaan odotusaikana, että käytti tiukkaa ns. korsettia, jotta maha ei pääsisi kasvamaan, ettei paikat löystyisi. Loppujen lopuksi joutuivat tekemään hätäsektion koska lapsen henki oli vaarassa ja eikä vähiten, korsetin takia.... onpa sitten nätti arpi vatsassa... lapsen hankinta ei oo turhamaisen ja itsekkään ihmisen hommaa.. viimestään siinä vaiheessa kun lapsi on tulossa pitäisi asennoitua huolehtimaan toisesta ihmisestä. Tottakai omaa hyvinvointiakin pitää varjella, mutta oma hyvinvointi ei saa olla siltä pieneltä ihmiseltä pois (jonka on IHAN ITSE tähän maailmaan saattanut.)

Nyt luette alkuperäistä viestiäni kuin piru raamattua. Kroppani ei suinkaan ole se tärkein asia minulle ja alun vastahakoisuudesta huolimatta olen hyväksynyt sen, että teemme lapsen, ja siis haluan sitä myös. En silti tajua, miksi sen äitiyden alttarille pitäisi uhrata ihan kaikki.



Rintojen rupsahtamista enemmän kammoan imetyksessä sitä, etten pääse mihinkään, edes lenkille tai kauppaan. Olen kiinni kersassa 24/7. Mies on auliisti luvannut hoitaa vauvaa niin paljon kuin pystyy, ja hyvä niin, mutta imettämään hänkään ei pysty.



Ok ymmärrän kyllä että äidinmaito on ekan 3 kk ajan lapselle parasta ravintoa. Mutta eikö senkin voi pumpata pulloon ja sitten juottaa siitä? Kammoan ajatusta imetyksestä ja niistä kahden tunnin sessioista ja epäonnistumista...



Luin toiselta palstalta juttuja keisarinleikkauksesta ja sen läpikäyneet puolestaan sanoivat, että oli hyvä ratkaisu. Leikkausarven kipuilun jälkeen muita vaivoja ei ollutkaan. Ei virtsanpidätys- ja ulostuspidätysvaikeuksia, löysyyttä, repeämiä... Olen kyllä kovasti sektion kannalla. Imetysasia enemmän hämmentää.

Mä imetin 2 vuotta ja lopetin tosi hitaasti. Nyt vielä nelikymppisenäkin rinnat kiinteät, vaikka lapsia 3. Raskaus kuitenkin muuttaa kehoasi eniten.

Imetit kaksi vuotta! 2!! Oikeinko todella? Miksi ihmeessä? Ei kai lapsi 6 kk jälkeen saa enää mitään elintärkeää äidinmaidosta?

virtsanpidätysongelmia sektion jälkeen...

Olen nyt 21 rv:lla.Tulin vahingossa raskaaksi mutta lapsia oli kyllä suunniteltu mutta vasta sen jälkeen kun olisin päättänyt opintoni.Mutta nyt tuntuu siltä etten mitään muuta halua näin paljon kuin tätä lasta.Minulla on myös omat epäilyni imetyksestä mutta olen paljon miettinyt asiaa ja ajatellut että johtuuko asenteeni siitä että minullekin mies sanoi että imetys on sitten pakollinen juttu.Eli en ole kerennyt edes itse vielä ajatella asiaa kun jo asia on päätetty puolestani.Tiedän myös ettei sitä kukaan päätä vaan se joko onnistuu tai ei onnistu.Mutta pointtini on että asenteeni saattaisi olla toinen jos kukaan ei olisi minua siihen painostanut.Olen kyllä nyt raskauden edetessä alkanut "kasvaa" imetyksen puolelle ja niin voi käydä sinullekin.Ja aluksi pelkäsin luonnollista synnytystä mutta nyt pelkään että mitä jos en saakaan kokea sitä.

Ja vielä:

Minusta raskaana olevien/jo synnyttäneiden naisten tulisi tukea toisia eikä arvostella.Myös näissä asioissa ihmiset ovat erilaisia ja se pitää hyväksyä tai kertoa oma mielipiteensä mutta ei loukata toista tahallaan.En usko että kukaan toisten mielipiteitä kyselee jos ajattelee itse olevansa täysin oikeassa tai ei tarvitsisi jonkunlaista tukea..

Ja ihan okeasti olet todella naiivi. Jos aiot pumpata 3 kuukauden ekat maidot, niin et muuta joudakaan, kun istua pumpussa kiinni. Toisekseen imetyksessä on myös psyykkinen puoli

että eikö sulle ap tule mieleen laittaa lapsen hyvinvointi etusijalle, nyt laitat vaan ja ainoastaan itsekkäät syyt. Lisäksi sectio on paljon paljon kivuliaampi tapa synnyttää kuin alatie synnytys. Toipuminen vie todella pitkään ja kivut ovat kovat. Itse meinasin lisäksi kuolla section jälkeiseen haava tulehdukseen.

Alatiesynnytyksestä toivuin muutamassa päivässä, repeämiä ei tullut ja kivut katsoivat lähes heti kun vauva oli maailmassa. No mutta valintansa kullakin. Jos oma etu menee lapsen edelle, niin mikäs siinä. Tosin en kyllä usko koko tekstiin.

ja mieli voi muuttua vielä vaikka mihin, ei kannata liikoja noin alkuraskaudessa vielä miettiä. Sitä ei tiedä vaikka mieli alkaa palaa alatiesynnytykseen ja maidon noustessa rintoihin voit vaikka innostuakin imetyksestä.=)



Siitä olen monen kanssa samaa mieltä, että ehkä olisi kannattanut hiukan vielä miettiä lapsenlaittoa eikä taipua miehen painostuksen alla..



Minä en ainakaan antaisi miehen päättä mitään synnytykseen tai imetykseen liittyvää, se ei lasta maailmaan punnerra eikä imetä ja silloin ei tarvii asiaan puuttua päätävänä elimenä. Jos miehet synnyttäisivät niin olisi keksitty sellaiset kipuropit ettei oo tottakaan;O

Paras on kun kaverini MIES kielsi vaimoltaan epiduraalin synnytyksessä kun siinä tietenkin joitain riskejäkin on...Kärsi kärsi vaimoparka...



Jos muuten lenkkeillä haluat jo kohta pian synnytyksen jälkeen niin synnytyä vaan alakautta, ennemmin se alapää alkaa kestää liikuntaa kun sektioarpi!!



Oma sektioarpeni on vuoden vanha ja juoksemista ei kyllä voi aatellakaan. arpea kihelmöi ihan madotttomasti jos juoksee ja särkee jälkeenpäin, äitiyspikkarit on edelleen käytössä kun arven päälle ei voi mitään painamaan laittaa..



Ja sanon vaan kolme lasta alateitse synnytettyäni ja yhden sektiolla, että en ikinä milloinkaan haluaisi enää sektiolla synnyttää. Tietenkin lapsen parhaaksi niinkuin oma sektioni oli mutta jos siis voisin/saisin itse päättä sektio vai alatiesynnytys niin ehdottomasti alatie. Kyllä sitä vaan on heti jalkeilla kun alateitse synnyttää(vaikka menettäisi vertakin yli puolet mitä ihmiskehossa on) eikä tarvii kärsiä niitä helvetin kipuja mihin ei auttaneet edes huumaavat kipulääkkeet...En TODELLAKAAN ymmärrä miksi joku omasta tahdostaan valitsee sektion.. on jo melkoista tyhmyyttä. Ehkä pillu ei veny mutta se on pieni plussa kaiken miinusten keskellä..

Ja ihan okeasti olet todella naiivi. Jos aiot pumpata 3 kuukauden ekat maidot, niin et muuta joudakaan, kun istua pumpussa kiinni. Toisekseen imetyksessä on myös psyykkinen puoli

löydy. Itse en ole koskaan ollut periaatteessa imetystä vastaan, ja olen imettänyt, mutten ole siitä mitään euforiaa saanut. Toisekseen, jos maitoa tulee vähän, esim. yöllä nopein tapa on antaa korviketta 100 ml kuin imettää vaikka 30 min.

Ainakin 60 - 70- luvuilla korvikesyötetyt aikuiset näyttävät pärjäävän elämässä ihan ok, ja heillä on esim. vähemmän allergioita, diabetestä kuin nuoremmilla sukupolvilla, vaikka korvikkkeet olivat silloin taajusti vähemmän tutkittuja kuin nykyään.

Korvikkeistahan oli muuten SLL:ssä n. vuosi sitten artikkeli, muistaako kukaan, mikä siinä oli johtopäätös?

Kuka väittää että 60- tai 70-luvulla vauvoja syötettiin enemmän pullosta? Minun äitini ainakin imetti minua lähes vuoden ikäiseksi asti. Olen 70-luvulla syntynyt. Voi olla että imetykset eivät kestäneet niin kauan lyhyempien äitiyslomien takia mutta ensimmäiset kuukaudet ovatkin tärkeimpiä. Ei vain allergioiden ehkäisyn vuoksi vaan siksi että imetys antaa vauvalle suojan KAIKKIA sairauksia vastaan joihin äidilläkin on vastustuskyky. Ensimmäiset rokotuksethan vauva saa vasta 3kk ikäisenä. Ruotsissa on joissain lääketieteellisissä tutkimuksissa jopa havaittu että äidinmaidossa on jotain joka tappaa syöpäsoluja!



Miksi yöimetys kestäisi 30 min? Jos kestää niin kauan, niin tarkoittaa sitä että maitoa ei tule tarpeeksi. Silloin toki pitääkin antaa lisäruokaa pullosta. Kolme lasta olen imettänyt lähes vuoden ikäisiksi. Yöimetykset kestävät max 5 min. Enemmän kestää käydä hakemassa maitopullo jääkaapista, lämmittää ja sit vielä syöttää. Itse kun imetän yöllä niin hädin tuskin herään siihen, nostan vain vauvan rinnalle ja jatkan unia. Vauvakin jatkaa unia saatuaan mahan täyteen. Jos syöttäis pullosta, pitäis nousta ylös ja syöttää istuallaan.



Niin ja tuo imetyksen psyykkinen puoli ei tietenkään tarkoita äidin psyykkistä mielihyvää, vaan vauvan! Voi hyvänen aika. Onko ihmiset todella näin itsekkäitä ja turhamaisia. Todella kannattaisi sit jättää lapset tekemättä.



Ja mitä tuohon sektioon tulee niin Suomessahan äiti ei voi "tilata" sektiota koska yksityisiä synnytyssairaaloita ei ole. Lääkäri päättää sektiosta, mahdollisesti vasta synnytyksen jo käynnistyttyä.

Siis nyt tiedän millaiset ihmiset kasvattavat niitä lapsia jotka kaiket illat pelaavat pleikkaria ja tietokoneella tai haahuilevat kylillä iltamyöhään. Eli vanhemmat eivät halua viettää aikaa heidän kanssaan, kun eivät ole heitä halunneet alun perinkään.