Haluan sektion ja pulloruokinnan - mies luomun kannalla

Itselläni on tehty kaksi sektiota juuri erittäin ahtaan ylälantion perusteella. Ensimmäisessä yritettiin aluksi alakautta, ei onnistunut päädyttiin sektioon ja seurauksena kohtutulehdus. Jälkimmäisessä sektiossa meinasi sitten mennä henki. Kohtuvaltimo jäi vuotamaan ja kriittisessä tilassa tehdyssä uudessa leikkauksessa poistettiin vatsaontelosta 5l verta / hyytymiä. Seurasi pari vuorokautta tehohoitoa ennenkuin äiti alkoi olla tajuissaaan. Lasta en saannut nostaa viikkoon edes sylistä viereiseen sänkyyn. Molemmilla kerroilla sairaalassa vierähti 9 vuorokautta. Ylipäänsä sektio on yksi vaarallisemmista tavallisista leikkauksista ja siitä toipuminen on hyvin vaihtelevaa. Sektion jälkeen joutuu joka tapauksessa olemaan sairaalassa pitempään kuin tavallisessa alatiesynnytyksessä. Toiset toipuu muutamassa viikossa, itse en ollut kunnossa edes kahdessa kuukaudessa. Joka tapauksessa leikkauksen jälkeen on lähes täydellinen nostokielto eli äiti saa nostaa vain vauvan painon verran 6 viikaon ajan.



Imetystätapaa on raskauden tässä vaiheessa turha päättää, vauva kun päättää sen aika pitkälle aivan itse. Jotkut ei suostu pullolle ollenkaan, toisilla äideillä taas maitoa ei vaan tule. Meidänkin kuopus, joka ensimmäiset kolme päivää sai maitonsa pullosta, kun oli hoitovauvana ja kävi vain katsomassa äitiä teholla, ei rinnan makuun päästyään muuta halunnutkaan. Myöhemmin n. 3kk iästä lähtien yritimme muutaman kerran tarjota maitoa pullosta isän / hoitajan toimesta kun lähdin käymään muualla. Poika pani suunsa kiinni ja oli syömättä kunnes maitobaari tuli takaisin. Ei kelvannut lypsetty maito, pakastettu lypsetty maito tai vastike. Olivat kokeilleet pulloa, mukia ja lusikkaa, ei kelvannut. Tuoretta ja lämmintä piti olla. Oikeastaan olin ylpeä ja imetinkin reilut 1½ vuotta. Helppoa ja hygieenistä.



Esikoinen taas oli 4½ -kuisesta osaimetyksessä kun jatkoin opiskelua. Imetin aamulla, illalla ja yöllä, päivällä sai lypsettyä tai vastiketta. Kaikkinaan tissutteli 9 kk. Hyvin sopi hänelle ja pullosta olikin työ vieroittaa 3-vuotiaana



Tässä siis taas yksi tarina. Ota iisisti ja nauti nyt raskaudestasi. Luonto järjestää kyllä asiat oikein päin. Joko haluatkin imettää ja nautit siitä tai päädyt osaimetykseen (ihan hyvä sekin), tai päinvastoin maitoa ei tule ja olet onnellinen pullovauvan äiti. Sektiotilanne selviää aikanaan, lantio kuvataan ja yhdessä lääkärin kanssa päädytte sinulle henkisesti ja lääketieteellisesti sopivaan synnytystapaan. Ota miehesi mukaan näille lääkärikäyneille, niin kokee olevansa hommassa mukana.



Synnytyksessäkään ja imetyksessä kaikki ei ole musta - valkoista.



Tsemppiä sinulle!

sitten kun miehesi kantaisi lasta 9kk ja synnyttää sen ni sillä voi olla jotain sanomista asiaan..

[i

Rintojen rupsahtamista enemmän kammoan imetyksessä sitä, etten pääse mihinkään, edes lenkille tai kauppaan. Olen kiinni kersassa 24/7. Mies on auliisti luvannut hoitaa vauvaa niin paljon kuin pystyy, ja hyvä niin, mutta imettämään hänkään ei pysty.Ok ymmärrän kyllä että äidinmaito on ekan 3 kk ajan lapselle parasta ravintoa. Mutta eikö senkin voi pumpata pulloon ja sitten juottaa siitä? Kammoan ajatusta imetyksestä ja niistä kahden tunnin sessioista ja epäonnistumista...

/i]



sen verran että ei se imetys tarkoita sitä, ettetkö voisi lähteä lenkille tai kauppaan tai vaikka vähän pidemmällekin :-)

Maitoa voi tosiaan pumpata pulloon tai vauvalle voi antaa äidinmaidonkorviketta.

Itse pumppasin esikoisen kohdalla 3 ekaa kuukautta sähköpumpulla, eli "imetin pullosta", kunnes vauva sitten oppi oikean imuotteen ja vieroitti sitten itsensä 9 kk iässä rinnasta. Sai koko ajan myös pullosta korviketta, jos tarve vaati. Kaksosten kanssa en edes olettanut että imettäisin heitä muuta kuin osittain, tottuivat pulloon ja hylkäsivät rinnan kokonaan 3 kk ikäisenä. Kuopus taas ei ikinä suostunut tuttia tai tuttipulloa huolimaan, silti olin poissa kotoa (tosin max 3-4 tuntia) ilman mitään katastrofeja, imetin vauvan kun läksin ja sitten taas kun tulin takaisin kotiin. Eikä kuulemma ollut nälkäänsä itkenyt sillä välin.

Ja tuo vauva-aika kestää NIIIN vähän aikaa, että muutama kuukausi sinne tai tänne kyllä aikuinen ihminen pystyy siirtämään omien mielihalujensa tai tarpeidensa tyydyttämistä, jos ei siihen pysty, lienee kyseessä jonkinasteinen luonnehäiriö. Ja voihan käydä niinkin, että kun vauva syntyy, siitä ei malta olla erossa tuntiakaan, niinkin olen kuullut käyneen :-)

Ap:lle haluan toivottaa onnellista raskautta, turvallista synnytystä (olipa tapa mikä hyvänsä) ja onnea pienen vauvan tuleville vanhemmille. t. Neljän äiti

Mulla lienee täyteläistä maitoa ja lapsella hyvä imuote. Mä en ole lapsen ekan elinviikon jälkeen imettänyt varttia pidempään kerrallaan. Yöimetykset kestivät noin 5 minuuttia. Kyllä: siis imetys on ollut erittäin helppoa. Kaikilla ei tietenkään näin helposti käy.

No voi olla että mieli tässä kuukausien aikana muuttuu, mutta en usko että äidiksi tuleminen muuttaa minua ihmisenä niin paljoa. Olen aina "tiennyt" etten halua lapsia, joten vaikka nyt olenkin kelkkani kääntänyt, en koe edelleenkään mitään suurta mielihyvää tästä asiasta. Päinvastoin olen surullinen että tärppäsi näin pian... Olisin kaivannut vielä vuoden-kaksi totutteluaikaa koko ajatukseen.



Minulle on tärkeää harrastukset ja muut vastuut (minulla on hevosia, kasvatan niitä), enkä ole valmis katkaisemaan tätä oleellista osaa elämästäni vain koska saan lapsen. Onhan lapsella isäkin.



Kammoan syvästi The Äitejä jotka unohtavat kaiken muun, se oma irmapetteri on maailman keskipiste ja kun yksi vauva on kasvanut taaperoksi, pitää jo saada toinen. Minun mielestäni maapallo on liikakansoitettu ja en halua olla itse sitä kuormaa lisäämässä. Yksi lapsi on myönnytys, jonka sallin miehelleni.



Tämä kylmä kirjoitukseni ei silti tarkoita, ettenkö kasvattaisi lapsestani kunnon ihmistä. Sillä tarkoitan ihmistä, joka ei ota niin kirjaimellisesti sitä raamatun jorinaa että "lisääntykää ja täyttäkää maa", vaan koettaa hoitaa yhteistä maapalloamme muilla tavoilla.

Itselläni kaksi alatiesynnytystä takana, ilman yhtään tikkiä. Olin heti jalkeilla ja hyvässä kunnossa. Kolmas tulossa ja toivon että menisi taas yhtä hyvin. Joku valitteli tuosta että paikat löystyy. Emätinhän on sellainen "haitari" että venyy ja palautuu. Se ei tapahdu pelkästään itsekseen, pitää myös jumpata niitä lihaksia! Mulla ainakin seksi on ollut toisen lapsen syntymän jälkeen ihan loistavaa, jotain "tapahtui", en tiedä mitä. Seksiä on harrastettu tokan lapsen jälkeen heti pari viikkoa synnytyksestä ja heti sujui. Ekan jälkeen oli paikat kipeämmät mutta kokeiltiin kyllä ennen jälkitarkastusta(ei sujunut kyllä ilman liukkaria). Jos ajattelee vartaloa niin kyllä se sektio on suurempi rasitus kun normaali alatiesynnytys. Alatiesynnytys voi olla myös hyvin voimaannuttava kokemus. Minä tein sen, pystyin siihen!



Imetystä voit harjoitella ja kokeilla ennen kun päätät varsinaisesti mitään. Kannattaa lukea aiheesta asiaa että tietää faktat. Ei kannata epäonnistumisen pelossa julistaa kaikille ettet taatusti imetä. Luuletko että muut äidit ovat sen viisaampia kun heille syntyy eka lapsi? Kaikki joutuvat harjoittelemaan esikoisensa kanssa. Kun vauva syntyy olet "yksin" miehesi kanssa. Kukaan ei vahdi mitä annat lapsellesi, pulloa vai rintaa. Kaikki asiat ovat sinun päätettävissäsi(osiltaan myös miehesi mutta mielestäni hän ei voi valita esim. synnytystapaasi). Ja tuskin ketään oikeasti edes kiinnostaa millä lapsesi syötät. Itse olen imettänyt molempia lapsia pitkään, se on ollut helppoa, ilmaista ja mukavaa sekä minusta että lapsista. Esikoisen kanssa oli toki alku opettelua mutta kun siitä selvittiin niin loppu meni omalla painollaan.



Mun mielestä synnytys tai imetys eivät ole kynnyskysymyksiä äitiydessä, mutta ehkä sinun kannattaisi muuten käydä keskustelemassa jonkun kanssa tulevasta. Vauvat ovat erittäin tarvitsevia ja vaativat jatkuvaa hoitoa ja miehesi tuskin hoitaa häntä kaiken päivää. Jos sinulla on itselläsi huonoja kokemuksia lapsuudesta niin yleensä ne tässä vaiheessa aktivoituvat ja kannattaisi käydä niistä juttelemassa etteivät ne tule sinun ja lapsesi kiintymyssuhteen väliin. Äitiys ei ole aina ihanaa, mutta ihania hetkiä on paljon ja tämä pikkulapsivaihe on elämää isolla E:llä!

Lueppa ihan ajatuksella omat viestisi uudelleen. Huomaatko että itse huomioit vain ne tiedot jotka tukevat sinun toiveitasi? Et edes yritä ajatella lapsen kannalta. Lapselliset tekstisi kuten imettävien äitien vertaus lypsylehmiin kertoo paljon sinun asenteistasi. Ja valitettava totuus on että se lapsi tulee muuttamaan sinua halusit tai et.

aplle, sektio tai imetys eivät ole ongelmasi vaan asenne.



voin kertoa sulle, imetys ei ole niitä maailman tärkeimpiä asioita ja se tulee selviämään ajallaan. siinä vaiheessa kun vauva kertoo sinulle miten hän aikoo syödä niin se kyllä selviää.



sektio on toki iso leikkaus, mutta monet selviää siitä hyvinkin helpolla. yleensä sektiokauhutarinat tulevat niiltä joilla sektioon on päädytty terveydellisestä syystä tai kesken alatiesynnytyksen. suunnitellut pelkosektiot menevät yleensä parhaiten koska siinä ei ole taustalla fyysistä rasitusta. oma sektioni meni aivan täydellisesti ja olin jalkeilla ja elämäni kunnossa vauvaa hoitelemassa jo samana iltana.



nämä päätökset ovat kuitenkin häviävän pieniä sen vauvan- tulevan lapsen- koko elämään mahtuvien päätösten rinnalla. sinä selvästi halveksit äitejä, monilapsisia perheitä, selvästi myöskin pelkäät lapsia ja muutosta. sun täytyy oppia mielipiteissäsi joustavammaksi ja tajuta, että elämääsi on nyt tulossa muutossa ja ihminen joka kyllä tulee sun mielipiteitä ja elämää muokkaamaan hyvinkin rajusti. jos suhtaudut siihen ja muihin ihmisiin avoimesti ja positiivisesti kaikki menee paljon paremmin. muita ihmisiä on turha inhota tai puhua noin ikävään sävyyn äideistä. itse ainakin olen saanut muilta äideiltä täysin korvaamatonta vertaistukea.

jotta saisi mahdollisimman turvallisen ja hyvän alun elämälleen.

haisee provolle niin paljon, että taju lähtee.

Synnytys- ja lapsen ruokintatapa on ihan pintavaahtoa sen muutoksen edessä, että sinulla tulee olemaan pieni lapsi, joka luonnostaan haluaa rakastaa ja miellyttää sinua ja miestäsi. Vauva on niin suunniteltu. Jos sinä sitten koet, että elämässäsi on joku muu asia tärkeämpi kuin se pieni lapsi, niin et saa hänestä onnellista ihmistä kasvatettua. Se lapsi kun tarvitsee sinun rakkautesi.



Totta kai sinulla itselläkin pitää olla muuta elämää, avioliitto miehesi kanssa, työelämä, ystävät ja harrastukset. Lapsi on kuitenkin keskipiste. Hän sen ansaitsee.



Jos sinusta tuntuu, että et voi yhtyä tähän, niin sinuna harkitsisin antamista lastasi adoptioon. Lapsesi ansaitsee tulla rakastetuksi täysin ehdoitta. Jos sinä et siihen halua pystyä, niin kyllä joku toinen haluaa.

Otapa Ap silmä käteen, ja tutki asioita vähän tarkemmin: Maailman terveyssäätiön suositushan on kokonaiset kaksi vuotta imetystä. Ja kyllä, vauva saa erittäin paljon elintärkeitä ja välttämättömiä asioita imetyksestä. Vatsa-aineita riittää vielä yli vuoden jälkeenkin. Ja tärkeintä on LÄHEISYYS, LÄHEISYYS ja LÄHEISYYS. Kontakti, todellinen sylittely lapsen kanssa.

Itselläni 1v2kk tyttö, maitoa riittää ja tissit tuntuu vaan kiinteytyvän koko ajan. Maidontulo tasaantuu pikkuhiljaa ja iho ehtii mukautua.

Mä imetin 2 vuotta ja lopetin tosi hitaasti. Nyt vielä nelikymppisenäkin rinnat kiinteät, vaikka lapsia 3. Raskaus kuitenkin muuttaa kehoasi eniten.

AP:

Imetit kaksi vuotta! 2!! Oikeinko todella? Miksi ihmeessä? Ei kai lapsi 6 kk jälkeen saa enää mitään elintärkeää äidinmaidosta?

laatua olevia ongelmia ratkomatta perusturvallisuuden suunnalla. Oikeasti kysyn: millainen oli lapsuutesi? Millaisen äiti/isämallin olet kotoasi saanut?



Miksi asetat "The Äidin" suurimmaksi anti-idoliksi?



Mitä sinä pelkäät?



Lapsi on etusijalla, ykkönen, numero Uno. Lapsi kantaa miehesi ja sinun geenisi eteenpäin, hän on tulevaisuus, hän ansaitsee kaiken hellyyden ja hyvän, mitä maailmassa odottaa.

Synnytys- ja lapsen ruokintatapa on ihan pintavaahtoa sen muutoksen edessä, että sinulla tulee olemaan pieni lapsi, joka luonnostaan haluaa rakastaa ja miellyttää sinua ja miestäsi. Vauva on niin suunniteltu. Jos sinä sitten koet, että elämässäsi on joku muu asia tärkeämpi kuin se pieni lapsi, niin et saa hänestä onnellista ihmistä kasvatettua. Se lapsi kun tarvitsee sinun rakkautesi.

*On niin hyvin sanottu

Minusta nykymaailmassa synnytyksestä on tehty jotenkin naista pilaava asia.

Siis tarkoitan sitä, että ilmapiirissä on aistittavissa ajatusta että se pilaisi tulevaisuuden seksielämän, että nainen ei voisi sen jälkeen palautua sikäli että nauttisi seksistä senkin jälkeen. Myös kipuasiasta annetaan joskus liiankin negatiivista kuvaa... Täydellinen kivunlieviys on keksitty ja sitä saa!



Itselläni on 8 lasta ja olen hyvässä kunnossa. Kaikki olen synnyttänyt alateitse. Keisarinlaikkausta en koskaan haluaisi, koska läheltä olen nähnyt että siitä toipuminen vie monin verroin aikaa verrattuna alatiesynnytykseen..

Nautin edelleen seksistä. Olen palautunut urheilun ja lantiopohjalihasten jumppaamisen siivittämänä ja nautinnon määräni ei ole laskenut, päinvastoin!

Jokainen tietysti päättää itse kuinka synnyttää, mutta näin "veteraanina" sanoisin, että synnyttäminen on hyvin luonnollista. Kipua lievitetään nykyään hyvin ja jos kipua tuntee, on lapsi niin suuri lahja, että se tuntuu sen arvoiselta.

Tämä siis vain oma kokemukseni.



Imetyksestä.. Miksi mietit sellaista nyt mitä et ole koskaan kokenut?

Oma näkökantani imetykseen on positiivinen.

Mikä on ihanampaa kuin saada ihana vauvalle tuoksuva nyytti rinnalle. Siinä on jotakin niin puhdasta ja alkukantaisen ihanaa.

Kaikki eivät ajattele tai koe samalla tavoin ja jokaisella on onneksi oikeus ottaa pulloruokinta jos ei halua imettää. Se ei tee äitiä yhtään huonommaksi.



En onnistunut imettää ensimmäistä lastamme ja koen että pullorulianssi oli paljon työläämpää kuin imetys. Piti kantaa korviketta kaupasta ja muistaa ottaa ruoat aina mukaan jonnekin lähtiessä. Rintamaito on aina mukana... Molemmat tosin ovat onnistuneet eikä sinänsä varmasti ole kovin merkitykse´llistä kumman tavan valitsee. Imetys on mielestäni helpompaa..



Sanoisin että älä etukäteen stressaa asioita vaan odota sitä hetkeä kun vauva syntyy ja saatat huomata että on ykisi elämän suurimmista hetkistä saada vauva rinnalle heti sen synnyttyä. Vauvathan kömpivät synnyttyään äidin rinnalle jos ne nostaa vatsan päälle. Se on ihana hetki!



Keisarinleikkausta harkitsisin kyllä vakavasti. Siinäkin on omat komplikaatioriskinsä. Tuttavani jolta yksi vauva on leikattu ja joka on myös synnyttänyt alateitse pitää alatiesynnytystä helpompana ja toipumista nopeampana.



Päädyitpä mihin ratkaisuun tahansa ei se tee sinusta huonompaa tai epäonnistunutta! Suosittelen kuitenkin alatiesynnytystä ja imetystä mikäli mitään riskiä ei synnyttämiseen alateitse liity.

Imetyksenhän voi lopettaa mikäli se ei innosta. Voit myös pitää molempia tapoja yllä... Päivät imetät ja illalla syötät pullosta vauvan niin kylläiseksi, että saat nukkua sitten täydet yöt. NÄin olen itse tehnyt ja saanut nukkua hyvin jo pienen vauvan kanssa :)

Hanki kuitenkin sähkökäyttöinen AINU-pumppu kotiin ensimmäistä viikkoa varten mikäli päädyt kokeilemaan imetystä. Se on iso apu alkuun, mutta maidontulo tasautuu kyllä pian.



Tsemppiä ja onnellista odotusta =)

Asiat saa kyllä kuulostamaan juuri siltä kuin itse haluaa...



Ap kuulee mielestään vain kuinka kammottavia kokemuksia alatiesynnytys ja imetys ovat. Jos on joskus ihan oikeasti ilman ennakkoasenteita kuunnellut eri ihmisten kokemuksia niin tietää vallan mainiosti että NORMAALISTA alatiesynnytyksestä palautuu paljon paremmin, helpommin ja nopeammin kuin NORMAALISTA sektiosta. Toisin sanoen, "normaalia" sektiota ei pitäisi edes olla koska se tulisi tehdä vain silloin kun alatiesynnytys ei ole mahdollinen.



Mutta toki niitä pieleenmenneitä alatiesynnytyksiä on myös paljon, eli jos keskittyy vain lukemaan kauhujutut niistä ja julkkisäitien hehkutukset suunnitellusta sektiosta niin kuva ei välttämättä vastaa aivan todellisuutta.



Samoin jos kuuntelee OIKEASTI imettäneiden ja kokonaan pullolla ruokkineiden äitejen mielipiteitä niin kyllähän onnistunut imetys on tuhat kertaa hepompaa ja äidillekin mukavampaa kuin pullojen kanssa pelleileminen keskellä yötä ja pulloarsenaalin raahaaminen mukanaan joka paikkaan.

kunniasta on meidän yhteiskunnassamme tehty tällainen pinnallisten yksityiskohtien ongelma. Uuden elämän luominen on etuoikeus ja kunnia. Tuetaan naiset toisiamme hyvään ja yksilölliseen äitiyteen. AP:n aloitus kertoo omasta huolesta ja asiaan paneutumisesta, ei välinpitämättömyydestä. Todelliset heitteillejättäjät tuskin näille foorumeille eksyvät.



Itselleni kävi niin, että ennakko-odotuksista huolimatta en halunnutkaan olla alkuun hetkeäkään erossa ihanasta pallerostani. Niin se naisen luonto toimi omalla kohdallani.

Kuulostaa siltä kuin kokisit olevasi vain kasvualusta miehesi lapselle, joka pitäisi saada ulos ja kauas sinusta mahdollisimman helposti ja nopeasti.



Toivon ja uskon, että raskauden edetessä saat myös omat tunteesi tuohon "lisääntymiseen" mukaan. Kaikkea hyvää lapsellenne ja teille!

pulloruokinta kuulosta tosi hyvältä. Saa isä ja vauva heti alusta asti luotua lämpimän vuorovaikutuksen.



Sektioon taas ei voi itse vaikuttaa.



Mutta se mua ihmetyttää, että miksi sinä ja miehesi olette yhdessä? Kuulostatte ihan erilaisilta ihmisiltä.

jos suhtautuu äitiyteen jo lähtökohtaisesti noin vihamielisesti. Esimerkiksi väitteesi, että jos imettää omaa lastaan, on LYPSYLEHMÄ :-D Mitäköhän varten ne rinnat naisille ovat, luuletko että miesten miellytämiseksi?! Imetys on maailman luonnollisin asia, ja todella tökeröä tuomita se yhdentekeväksi, sillä sitä ei todellakaan ole, ihan lääketieteellisen tutkimustiedon varassakaan. Jokainen äiti tietenkin päättää imetyksestä jne. itse, mutta noin vihamielinen suhtautuminen (ja tavallisten äitien mollaaminen) kertoo pahoista ongelmista.



t. the Äiti, joka todellakin on halunnut sen pienen hetken olla lapsilleen läsnä kun he pieniä ovat olleet (ei muuten kärsinyt ura, tissit, alapää tai mikään muukaan enkä muuttunut kurppaiseksi muumioksi.. harrastuksiinkin ehti)