Haluan sektion ja pulloruokinnan - mies luomun kannalla

molemmat olen synnyttänyt alateitse ja molempia imettänyt vuoden.Korvikkeita en ole koskaan käyttänyt. Pelkäsin kovasti synnytystä esikoisen kanssa ja yritin täysillä että saisin pelon takia esktion mutta eivät vaan antaneet. Uskon että sinulla ap voi ollaihan hyvät syyt sektioonjos lantio on liian ahdas. Ei ne neuvolatäiditkään huvikseen sellaista sano,vaan oikeasti aina yleensä kannustavat synnyttämään alateitse.Sitten kun tutkivat että mahtuuko niin tiedät että miten synnytät. Ei synnytystapaa muuten kannata päättää eikä aina voikkaan.Hyvä niin! Minulta tutkittiin kanssa että mahtuuko vauva kun olen pieni ja laiha,mutta totesivat että mahtuuhan sieltä keksikokoinen vauva hyvin. Se oli silloin pettymys,mutta nyt olen tyytyväinen että synnytin normaalisti.



Imetyksestä voin sanoa että se on todella raskasta ja vaikeaa etenkin alussa,mutta se on silti kannattavaa.No,esikoisen kanssa vielä meni aika helposti kun ei ollut toista lasta hoidettavana mutta tän kakkosen kanssa on ollut haastavampaa kun toista lasta pitää pitää silmällä. Tunnen muutaman ketkä eivät ole halunneet imettää kun kuukauden vaan. Olen ollut ihmeissäni. tiedän että se on jokaisen oma päätös,mutta kun se on vaan niin pieni aika elämästä se eka vuosi niin miksei voisi imettää. Sitoohan se lapseen,eikä pääse minnekkään,mutta se on silti parasta.Hassua oli kun eräs ystäväni sai lapsen ja imetti häntä 9kk ilman korvikkeita vaikka tämä ystäväni on luonteeltaan hyvin vapaa ja ei halua kenekään kahlitsevan häntä. Tietysti varmaan asiaan vaikutti se että hän oli aika köyhä ja korvikkeet maksaa,mutta silti. Tuohon osittain imetykseen en usko vaikka en ole kokeillut. Imetyksen onnistuminen on etenkin kiiinni siitä että imu lisää maidon tuloa ja siksi etenkin alussa joka imetys on tärkeä ja kyllä minusta myöhemminkin. maidon voi kyllä pumpata pulloon mutta se on varmasti aika raskasta enkä tiedä miten oikeen toimis. Mutta imetyksen kanssa voit tehä niin kun haluat.kukaan ei voi pakottaa imettämään. siihen täytyy olla halua että se voi onnistua.



Toivon todella ap että yrität edes imettää ja synnyttää alateitse.Myöhemmin voisit olla niistä asioista ylpeä.Mutta tietysti menet sektioon jos et pysty alateitse synnyttämään. Itse repesin ihan vähän ekalla kerralla mutta tokalla en yhtään.Tikkejen laitto sattu mutta repeäminen ei ja jälkiä tikeistä en ole kyllä huomannut.

Provohan tän täytyikin olla!

painostaisi mua tollaiseen! Mun mielestä miehen mielipide synnyttämisestä tms on vähintäänkin toissijainen, koska heidän tei tarvitse siihen osallistua kuin sivusta.

suosittelen jälkimmäistä. Eri asia on tosin, jos lantiosi todella on ahdas.



Mitä rintoihin tulee, ne muuttuvat/kasvavat useimmiten jo raskausaikana. Imetys on mielestäni vaivattomin vaihtoehto ruokkia lapsi.



Nämä ovat mielipiteeni. Sinulla on omasi. Miehellä omansa. Miehesi on kuitenkin hyvä muistaa, että kyseessä on sinun vartalosi.

En ole ollut tilanteessasi mutta jos et pääse asiasta toisiin ajatuksiin niin pakkohan sun on saada äitinä toimia niinkuin hyväksi näet.



Mä ite näen ne raskausarvet ym kauneusvirheet semmosina eletyn elämän merkkeinä. Ruumis muuttuu lasten myötä.

Jos väliliha repeää, niin se kyllä neulotaan kiinni. Jos pelkäät että paikat löystyy, niin sen tekee raskaus, ei synnytys.

Samoin käy rinnoille. Maito nousee sinne jokatapauksessa, imetit tai et. Mitä pidempään muuten imetät, sitä vähemmän rinnat rupsahtaa. 1-6kk imetystä, ja sitten kerrasta poikki rupsauttaa taatusti. Mä imetin 2 vuotta ja lopetin tosi hitaasti. Nyt vielä nelikymppisenäkin rinnat kiinteät, vaikka lapsia 3. Raskaus kuitenkin muuttaa kehoasi eniten.

sain hätäsektion ja pulloruokinnan. Ikävää kuulla, että joku hankkii lapsen miehen painostuksesta ja on noin ulkonäkökeskeinen. Tiedoksi, että ilman imetystäkin rinnat voivat muuttua raskauden vuoksi roikkuviksi. Ja raskaus voi saada aikaan suonikohjuja, peräpukamia ym. muuta mukavaa ilman alatiesynnytystä. Terkkari ei pysty välttämättä lantiosi sisämittoja näkemään. Sektio ei ole perusteltua noilla argumenteilla. Kuinka luulet jaksavasi yövalvomiset, sairastelut, kiukuttelut ym. mukavan lapsen myötä tulevan?

Aloitahan siitä. Tuntuu jotenkin että et ollenkaan ymmärrä mitä äidiksi tuleminen tarkoittaa. Haluatko todella lapsen? Ja synnytykset ja ruokinnat eivät ole etusijalla, vaan lapsi.

alatiesynnytys että imetys on kumpikin lapsen parhaaksi.

tässä vaiheessa. Minusta sinulla on fiksu mies, kun hän on noin hyvin selvillä, mikä on vauvalle objektiivisesti ottaen parasta.



Terkkari ei synnytystavasta päätä, joten hänen mielipiteensä on yhtä tyhjän kanssa. Terkkarit pääsääntöisesti peesaavat asiakasta.



Jos arpia ja repimistä pelkäät niin kyllä keisarileikkauksesta tulee verrattomasti pahemmat arvet kuin alatiesynnytyksestä. Synnytykset ovat yksilöllisiä: kaverisi synnytys ei kerro mitään siitä, miten sinulla tulee menemään. Mun kaikki kolme alatiesynnytystä ovat menneet nopeasti ja ongelmitta ja ilman repeämiä, jos toisenlaisen esimerkin haluat.



Imetyksestä ei kannata etukäteen päättää. Sen sijaan voit miettiä, miksi et haluaisi imettää. Mikä siinä sinua hämmentää? On ihan luonnollista, että homma tuntuu oudolta, kun on ensi kertaa asialla.



Vartalosi muuttuu raskauden ja pelkän iän myötä väkisinkin, vaikka et imettäisi sekuntiakaan. Siksi on minusta ihan turha jättää imettämättä, että kuvittelee säästävänsä rintansa. Imetys ei niitä pilaa: minä olen imettänyt kolmea lasta yhteensä lähes neljä vuotta ja minulla on ihan kauniit d-kupin rinnat tätä nykyä. Ei ne tietenkään samat ole kuin parikymppisenä, mutta tuskin olisivat vaikken olisi imettänytkään.

odotusajasta?



Toivottavasti osaat olla äiti lapsellesi ja asettaa hänet oikeasti etusijalle, nämä imetys/synnytysjutut ovat ihan yksi lysti siihen nähden. Lantion ulkomitta ei kerro mitään sisäosan tilavuudesta ja niiden luunystyröiden koosta (jotka siis saattavat kaventaa synnytyskanavaa)



Minäkin olen pelännyt repeämiä enkä ole nauttinut imetyksestä, mutta kun vastnetahtoisesti suostuit hankkiutumaan raskaaksi sinun on otettava vastuu.



En ymmärrä tuota, että vastentahtoisesti päästit itsesi raskaaksi. kai sinä itse tiedät mitä tahdot, jos et , niin anna miehen päättää myös jatkossakin.

sun täytyy tehdä miehellesi selväksi, että nämä ovat niitä asioita jotka sinä päätät. miehelläsi on sanavaltaa monissa asioissa jotka liittyvät lapsen hyvinvointiin ja kasvatukseen mutta mielestäni ei esimerkiksi synnytystavassa koska sektio ei mitenkään olennaisesti lisää mitään lapsen riskejä. se on ihan sun päätös ja sun vartalo, suurimmat riskit sektiossa on siis äidillä.



itse olen imetyksen kannalla, se on helppoa ja mukavaa, itsekin jännitin sitä mutta kun vauva syntyi se vain loksahti kohdalleen. tollaisia asioita sun ei tarvitse vielä päättää. sä voit päättää sen vaikka synnärillä sitten.



koita kumminkin keskustella miehesi kanssa, hän on kuitenkin lapsen isä.

Tee abortti ja hanki oma elämä! Jos joku akka antaa miehensä päättää ja pelkää rupsahtavansa synnytyksessä ja raskaudessa, ei ansaitse lapsia lainkaan!

Kovasti sinulla ap on hommaa pääkoppasi kanssa, jotta saisit asiat kuntoon ennen lapsen syntymää!



Sinulla on vielä aikaa kasvaa äidiksi odotusaikana, sinun ei tarvitse olla hyvä äiti jo nyt. Minä suosittelen, että menet psykologin tai jonkin muun terapeutin juttusille. Ehkä saisit sinne lähetteen vaikka äitiysneuvolan kautta? Asiasta keskustelemista sinä tarvitset! Pelkkä sektio ja pulloruokinta ei sinun ongelmiasi ratkaise, kun kuulostaa että niin pahasti on puurot ja vellit sekaisin, kun lapsi ei mietitytä yhtään vaan ainoastaan oma vartalo. Pitää muistaa, että teistä tulee perhe ja teille tulee asumaan uusi ihminen, josta kannat vastuuta läpi elämän.



Niin, ja terkkari ei voi tietää sinun lantiostasi yhtään mitään. Synnytystapa-arvion tekee synnytyslääkäri sisätutkimuksella, ja jos siinä ilmenee mitään epäilyttävää, niin lantio kuvataan ja selvitetään onko alatiesynnytys mahdoton. Arvelempa, että on hyvin todennäköistä, että pystyt synnyttämään ihan normaalisti. Siitä sinun kannattaa keskustella vain lääkärin kanssa. Siitä olen kuitenkin kanssasi samaa mieltä, että synnytystapaa ei miehesi voi päättää. Hänellä voi olla toiveita, mutta ei hän voi sanella miten synnytät. Pyydä myös päästä synnytyspelkopolille. Myös siellä voit keskustella synnytykseen liittyvistä peloistasi yms.

Vielä tuosta kapeasta lantiosta. Minulla on myös ulospäin hyvin kapea lantio ja olen muutenkin aika siro. Tämä ei kuitenkaan ole mitenkään hankaloittanut kolmea synnytystäni, vaan isoinkin vauvani mahtui hyvin syntymään (lähes 4kg).



Lääkäri kertoi, että usein juuri kapealanteiset omaavat ne ns. hyvät synnyttäjän lantiot, toisin kuin yleensä luullaan.

Kannattaa mennä juttelemaan jollekin. Halusin vain tuoda pari pointtia viellä lisäksi esiin:



Sektiosta toipuminen kestää paljon pidempään kuin alatiesynnytyksestä. Tottakai jos jotain menee pieleen, toipuminen on pidempää - myös sektiossa. Ja kuten moni jo mainitsi, lantion kokoa ei voi arvioida ulkoa. Kaverini joka tosi pieni lantioinen synnytti yli 4kg lapsen ilman mitään ongelmia. Toinen kaveri jolla ulkopuolisesti keskivertoa leveämpi lantio on joutunut sektioon koska normaali 3,5kg vauva ei mahdu tulemaan.



Pulloruokinta on paljon vaivalloisempaa kuin imetys. Pitää olla aina liuta puhtaita pulloja ja maitoa kaapissa. Kiva herätä monta kertaa yössä ja lähteä lämmittämään maitoa mikrossa kun vaihtoehtona on ottaa vauva viereen ja levätä itse samalla kun vauva syö. Tällä hetkellä nää voi tuntua pieniltä jutuilta mutta siinä vaiheessa kun olet väsynyt valvotuista öistä ei todellakaan huvittaisi ensimmäiseksi aamulla ruveta miettimään pullojen pesemisiä ja maidon hakemista kaupasta.



Omien havaintojeni perusteella sanoisin että tissit rupsahtaa ennemmin niillä jotka eivät imetä. Näin ainakin minun kaveri piirissä jossa ei-imettäneet äidit valittavat eniten teepussejaan...

suositusta sektioon??? Provolta kuullostat, sori vaan

...yöllä kun vauva alkaa vaatia ruokaa niin joutuu menemään keittiöön lämmittelemään pulloa (ja vauva huutaa koko ajan). Ja kun lähtee pois kotoa esim. kauppaan, kylään tms. niin pitää aina miettiä kuinka kauan on poissa ja paljonko pitää varata Tuttelia matkaan.



Imetys on niin älyttömän kätsyä jos se sujuu! Suosittelen ainakin kokeilemaan.

Miehellä ei ole mitään oikeutta vaatia toista yleensäkkään synnyttämään tai edes odottamaan mukulaansa.

(Itse myös painostuksen alla olleena odotan pikku2.........)



No anyway, olen katsonut tämän omaksi tyhmyydekseni, kun en vaan pitänyt päätäni ehkäisystä, mutta nyt kun vauva on jo tulossa, on vaan asennoiduttava siihen niin, että se on tervetullut ja se ei ainakaan ole lapsen vika, että se tähän maailmaan tehdään.



Miehelläsi ei ole oikeutta myöskään puuttua noihin asioihin, jos siis haluat keisarinleikkauksen (mitä taas en itse haluaisi kuulemani perusteella..) tai et halua imettää, se ei TODELLAKAAN kuulu miehelle pätkääkään.



On se KUMMA, että mies kuvittelee vielä omistavansa toisen kropankin. Itselläni mies ensimmäistä odottaessa tuntui koittavan päättää ihan kaikesta, mitä syön, miten liikun (harrastan urheilua).. Lopulta tuli itselleni sellainen olo, että mies ja hänen mutsinsa vaan odotti, että saavat lapsensa minusta ulos ja sen jälkeen minua ei enää tarvittaisi.



Ymmärrän siis hyvin, miltä sinusta tuntuu.



Itselle kuitenkin alkoi ensimmäisestä ja nyt jo pikkuhiljaa tällä toisellakin kertaa tuntua siltä, että olen valmis imettämään ja haluan synnyttää alakautta.

Miksi haluan synnyttää alakautta? No siksi, etten halua arpia ja myös raskausarpien pelossa olen nahkaani rasvaillut niin reisistä, mahasta, kuin rinnoistakin. Omat rintani eivät menneet ihan mahdottomiksi imetyksestä, mutta ekasta tuli hiukan arpia, kun en tajunnut, kuinka nekin paisuu...

Hyvät rintsikat ja rasvailu auttaa moneen asiaan. Sain olla jo ylpeä vatsastanikin, joka oli palautunut täysin ennen tämän toisen odotuksen alkua.



Ymmärrän siis myös hyvin sen, että joillekkin (itseni mukaan lukien) on hyvin tärkeää tietää se, miten oma kroppa palautuu. Valitettavasti se ei koskaan tule ihan ennalleen odotuksen jälkeen vaikka ei imettäisi.. kaikki paikat venyy, vaikka työllä ne myös palautuu. Lantioni ei palautunut koskaan lantiofarkkuihini, niistä ottaa nykyään jokin luu kiinni, ei siis läski. Lantio siis leveni selkeästi ensimmäisen lapseni jälkeen.



Mittasin itseni melkoisen tarkkaan ennen ja jälkeen ensimmäisen raskauden ja käsi sydämellä nyt ennen tätä raskautta, minulle jäi ekasta pysyvästi vain muutamia senttejä ja kaksi kiloa. Nyt siis realistisesti odotan, että tästä jää mahdollisesti jälleen pari kiloa, vaikka tekisin mitä.



No se ei sinänsä haittaa, koska tulin alipainoisesta normaalipainoisten joukkoon sillä 2kg ;)



Mutta tsemppiä odotukseen, koita opetella nauttimaan siitä ja muista! - Lapsi on viaton.

tiskit... Miten aikuiset selviää juomisesta kun se on niin vaivalloista?



Mua ainakin häiritsi enemmän maidon suihkuaminen kaikkialle, paita oli jatkuvasti märkä, joskus kastui päällystakkikin läpimäräksi, imettääkään ei voi ihan missä tahansa ja rinnat...ne on valtavat!



Ja imettäminen...tunti kausia monta kuukautta imettämistä, imettämistä, imettämistä. Vartin välein imettämistä. Vauva syö rinnalla tunnin /kaksi ja on vartin hiljaa ja taas nälkäinen...



Tuntuu siltä kuin vauva imisi verisuonetkin tyhjiksi kun se imee ja imee. Rinnat on mustelmilla ja ruvilla... voi jee ku helppoa...



Tai sitten pullo. Aamulla lataa pullot jääkaappiin. Sieltä nappaa yhden. 20 sek mikrossa, pari minuuttia matkalla vatsaan ja 3-4 tuntia tyytyväinen vauva.