Haluan sektion ja pulloruokinnan - mies luomun kannalla

.No no, eipäs nyt liioitella ton imetyksen helppuden kanns

Kyllä se nyt vaan joillekkin on helppoa, ei sitäkään voi etukäteen tietää.

eikö sua ap pelota raskausarvet?? Niitähän voi tulla vaikka ihan loppumetreillä. Ei nekään kauniita ole, jos kerran pelkästään ulkonäköäsi ajattelet. Minusta ne raskausarvet rumempia on kuin esim. imetyksestä latistuneet rinnat.

maitoa voi esim. pumpata etukäteen tai sitten lasta voi osittain totuttaa korvikkeeseen, niin kuin itse tein kakkosen kanssa. Sitä paitsi eivät ne vauvat sentään ihan koko ajan ruokailekaan (tietenkin silloin aluksi joo ja välillä vähän tiheämmin), vaan kyllä heilläkin on ruokailurytmi. Eli kerkiät aivan varmasti lenkille imetysten välissäkin.



Ymmärrän kyllä, että koet imetyksen osittain vastenmieliseksi. Niin minäkin esikoista odottaessani ja silloin melkein toivoin, ettei imetys onnistuisikaan... Mutta sitten sairaalassa huomasin, miten helppoa se oli ja mieli muuttui.

Ja vielä:

Minusta raskaana olevien/jo synnyttäneiden naisten tulisi tukea toisia eikä arvostella.Myös näissä asioissa ihmiset ovat erilaisia ja se pitää hyväksyä tai kertoa oma mielipiteensä mutta ei loukata toista tahallaan.En usko että kukaan toisten mielipiteitä kyselee jos ajattelee itse olevansa täysin oikeassa tai ei tarvitsisi jonkunlaista tukea..

*Miksi yöimetys kestäisi 30 min? Jos kestää niin kauan, niin tarkoittaa sitä että maitoa ei tule tarpeeksi.*



No tuo nyt ainakin on täyttä puppua!!!Kyllä varmasti parin ensimmäisen kuukauden ajan kaikki imetys kerrat kestävät yli 5 min. yleensä juurikin tuon 30 min. Eikä todellakaan ole kyse siitä ettei maito riittäisi! Vastasyntynyt on vaan vielä niin pieni ettei jaksa imeä niin voimakkaasti/nopeasti kuin sitten isompana jolloin nuo 5 minuutin imetykset pitävätkin ihan paikkaansa.

en imettänyt mutta lapsi sai äidinmaitoa. ja ei ollut hankalaa.

Sinin kroppasi. Ja piste.

Kuvittelin että synnytys olisi jotenkin helvetillisen hirveä kokemus, ja että imetys olisi tosi vaikeaa.



Tietysti synnytys sattuu useimmilla ihmisillä, ja imetyksenkin pari ensimmäistä viikkoa, mutta noin yleisesti ottan tuntui että olin kiinnittänyt liikaa huomiota niihin äärimmäisiin kauhukertomuksiin enkä niinkään siihen minkälaista se YLEENSÄ on.



Toivottavasti ap:lle käy samoin. Sektiosta nyt viis, mutta olisi hyvin sääli jos hän ei olisi valmis antamaan lapselle äidinmaitoa.

AP tekee varmaan ihan hyvin ja tulee hyväksi äidiksi. Mitä ihmettä tuota kauhistelemaan. Section kauheutta liioitellaan. Itse olen ensin synnyttänyt 4,5 kg vauvan ja sitten sain onneksi pelkosektion 4,3 kg vauvalle. Anteeksi nyt vaan koko AV mutta jos vielä tulisi lapsia, niin ehdottomasti sectio, en edes harkitsisi alatiesynnytystä. Juoksin 4 viikon päästä leikkuauksesta jne, mitään vaivoja ei ole ollut. Lisäksi jälkivuoto paljon niukempi section jälkeen. Imetyksen voi myös menestyksellä yhdistää pulloruokintaan jolloin isä voi antaa tuttipullosta..... Tsemppiä ap:lle, tee niin kuin parhaalta tuntuu, täällä on kaikki äitiyden sekopäät paikalla...

En mina ainakaan saanut vaikka synnytyspelko ihan kamala. Pakotettiin tekemään alakautta.



Kaksi kamalaa synnytystä takana ja pillu sikalöysä.

suostu juomaan tuttipuollosta, vaikka mikä olisi! Eivätkä myöskään syö tuttia. Minulla 2 lasta ja näin kävi.



Asian hyvä puoli: ei tarvinnut erikseen opettaa lapsia eroon tuttipullojen lutkuttamisista, eikä tapella tutista vierotuksen kanssa.

Jos löytyy lääketieteellinen syy, on sektio synnytystapana mahdollinen. Samoin on mahdollista jättää imetys vähiin ja siirtyä pulloruokinnalle. En vain ymmärrä miksi. Vauva pitää joka tapauksessa hoitaa ja hän pistää parisuhteenkin uusiksi, halusivat vanhemmat sitä tai ei. Onko a.p.:lla pelkoja äidiksi tulon suhteen?

jos LAPSI siitä juo. Se imetystapa nimittäin riippuu myös lapsesta, ei vain äidistä. Pari kaveriani on todella pumpannut rintamaitoa ensimmäiset kuukaudet, kun herkästi ärtyvä lapsi ei ole tissistä suostunut juomaan.



Rintojen ulkonäköä pumppaaminen ei kylläkään säästä.



Mutta siinä vaiheessa kun lapsi kitisee yöllä, se on NIIN helppo rauhoittaa tissille viereen... sen sijaan että nousisi sängystä hakemaan rintapumppua ja pulloa...

No totta hemmetissä ap:llä on pelkoja äidiksi tulemisen suhteen. Ilman muuta on. Ja tuosta, että "kaltaisteni" vanhempien lapset pelaavat illat pitkät pleikkaria ja haahuilevat öisin kaduilla, se on aivan potaskaa. En oikein usko, että vaikka täällä kirjoittavat olisivat The Äitejä vauva-aikana ja alistuvat lypsylehmiksi, se tekee heistä myöhemmin sen parempia kasvattajia kuin pulloruokinnan valinneet äidit.



No joo. Ei olisi kannattanut tulla tänne. Lisääntynyt ystäväni sanoi, että Vauva-lehden keskustelupalstoilla on Suomen hulluimma äiteet, jotka eivät hyväksy naisten elämäntehtäväksi muuta kuin lisääntymisen.

Ap vielä:



osittaisimetys - kiitos kommentistasi, se on rohkaiseva. että pääsit juoksulenkille 4 vkon päästä sektiosta. rohkaiseva esimerkki.



Sitä ihmettelen, että täälläkin jotkut ainokaisen sektionsa perusteella toteavat kuin faktana että "sektio on paljon kivuliaampi ja vaikeampi hoitaa kuin alatiesynnytys". Miten niin?! Jos omalla kohdallanne on niin onnettomasti käynyt niin ei se meinaa että muillakin niin käy. Paljon enemmän olen kuullut tarinoita kamalista alatiesynnytyksistä ja niiden jälkeisistä probleemista.

musta tuntuu, että ap:lla on vähän harhakuvia tosta imettämisestä.



totta on, että pari ensimmäistä viikkoa synnytyksen jälkeen oli aika kamalia. alapää kipeä, rinnat kipeät, nännit kipeät, imetykset kestivät pitkään, hartiat kipeät lapsen kantamisesta.



mutta pian elämä helpottaa. ei kaikki lapset syö montaa tuntia putkee, edes illalla. meidän muksu söi aina kolmen tunnin välein, aika nopeasti. oli se sitovaa, mutta ei kai mikään estä, että isä antaa välillä pullosta? tämä tosin vaatii, että lapsi opetetaan heti pullolle. sitä en tajua, että miksi pumpata maitoa pulloon, josta isä/äiti antaa sen, jos voi imettää. sama vaiva, tai oikeastaan isompi. sitäkin mietin, että mitä itse asiassa teet, kun maito pakkaa rintoihin ja tuntuu että RÄJÄHTÄÄ. sitkeästi olet imettämättä ja odotat, että madontulo lakkaa. epäilen että on epämiellyttävä kokemus.



lisäksi, voi ola, että et imetä vaikka hauaisitkin. pienellä osalla naisista kun ei maitoa tule.



panin merkille, että ap pelkää itse asiassa epäonnistumista, tai jossain sivuhuomautuksessa sanoit niin. pelko taitaakin olla ihan muuta kun imetyksen pelkäämistä. eli vähän suorituspaineita. ehkä kannattaisi alun alkaen ottaa vähän rennommin,



mutta fakta on, että vauvaan on sidoksissa muutenkin kuin vain imetyksen takia. ensimmäisen vuoden lapsi vaatii aivan jatkuvaa hoitoa, sekä isän että äidin. sitten alkaa pikku hiljaa helpottamaan. silti tästä ihmisestä on vastuussa koko loppuelämänsä, eli esimerkiksi seuraavat 60 vuotta. ei se siihen imetykseen tosiaan lopu.



synnytystavasta mulla ei ole mitään sanottavaa, itse synnytin alateitse ja olihan se aikamoista, synnytyksen jälkeinen olo ei ollut paras mahdolinen, mutta hyvin on paikat parantuneet



ehkä jotenkin tuli mieleen, että ei kannata niin akuheasti suunnitella, vauvan kanssa sattuu ja tapahtuu ja harva asia menee niin kun on suunnitellut.

niin tulet masentumaan jo raskauden aikana, todennäköisesti kuitenki synnytyksen jälkeinen masennus on taattu!

Olen kokenut sekä sektion (yllätyssektio, jonka lääkäri päätti yli 20 tuntia kestäneessä synnytyksessä lapsen takia) että alatiesynnytyksen. Sektion jälkeen olin tosi kauan kipeä, en saanut nostella ja haava oli todella kipeä. Alatiesynnytyksessä väliliha leikattiin, mutta silti sain kolme pitkää repeämää lisää (jotka arpeutuivat miten kuten, ja tuntuvat edelleen,yli 10 vuoden jälkeen, koholla). Olin todella kipeä, eikä istumista voinut edes harkita. Molempia lapsiani imetin yli vuoden. Raskaus muuttaa naisen kehoa enemmän kuin synnytys tai imetys.

Ikävää, että miehesi painostaa. Sanopa hänelle, että alatiesynnytys vie seksihalut pitkään, niin hän tulee ehkä toisiin aatoksiin. :)

Suosittelen, että keskustelet peloistasi neuvolassa, josta saisit lähetteen pelkopolille synnytyssairaalaan.

Lapsi on yhteinen ja vastuu siitä on yhteinen. Jos nainen jo kättelyssä ilmoittaa, että miehen mielipiteellä ei ole merkitystä, on sitten turha vinkua, jos mies ei ota vauvasta vastuuta synnytyksen jälkeenkäään. Hänenhän on annettu ymmärtää, että nainen päättää.

Minun miehelleni ja lasteni isälle on ollut tärkeää, että imetän. Imetyksen kesto on ollut minun päätettävissäni. Ja koska imetys on ollut miehelleni tärkeää, hän on myös mahdollistanut sen omalla toiminnallaan.

Alatiesynnytys oli itsestäänselvyys. Ja yhtä itsestäänselvää oli, että mies tulee sinne kanssani.

Miehelläsi ei ole oikeutta myöskään puuttua noihin asioihin, jos siis haluat keisarinleikkauksen (mitä taas en itse haluaisi kuulemani perusteella..) tai et halua imettää, se ei TODELLAKAAN kuulu miehelle pätkääkään.

Tilastollisesti sektiosta toipuu hitaammin kuin alatiesynnytyksestä. Tilastollisesti sektiossa on enemmän riskejä, tilastollisesti sektio huonompi tapa synnyttää.

Tilastollisuus ei tarkoita, että riskit toteutuisivat sinun kohdallasi.

Minusta olet saanut paljon asiallisia vastauksia. Kaikki eivät ehkä ole olleet sellaisia kuin olisit halunnut saada, mutta ei se tarkoita, että niiden antajat olisivat jotenkin sekopäitä.

Sitä ihmettelen, että täälläkin jotkut ainokaisen sektionsa perusteella toteavat kuin faktana että "sektio on paljon kivuliaampi ja vaikeampi hoitaa kuin alatiesynnytys". Miten niin?! Jos omalla kohdallanne on niin onnettomasti käynyt niin ei se meinaa että muillakin niin käy. Paljon enemmän olen kuullut tarinoita kamalista alatiesynnytyksistä ja niiden jälkeisistä probleemista.