n.2 v uhma a pu aa
nyt on keinot loppu!!
en tiedä enää mitä teen tuon natiaisen kanssa.
Hän on niin ihana kun on päivä ja leikitään ja touhutaan, ruokailut ja ulkolut ja kauppareissut ym. menee kivasti. Mutta nukkumaan menot ja nukkuminen on ihan tuskaa ja itsellä mennyt jo ihan itkuksi.
Nukahtaminen kestää jopa 3 tuntia, vaikka tyyppi on väsynyt kun mikä. Nukkuu pari tuntia ja vaatii viereen, vaatii juomista, vaatii leluja sänkyyn ja ties mitä, en ole antanut periksi, no okei olen juomista antanut, mutta muuten mitään leluja ei sänkyyn anneta, vieressä hän on aina nukkunut osan yöstä, aamuyöstä aamuun pari kolme tuntia.
Mutta nykyään siis huuto alkaa jo pari tuntia nukahtamisen jälkeen.
Hän huutaa, karjuu, rääkyy, repii, raapii, potkii, aivan silmitöntä raivoa!!!
Meillä on alkanut pinna loppua tuon touhun kanssa ja viime yönä jo hermostuin kun huutoa oli kestänyt 2 tuntia ja tuuppasin hänet maate sänkyyn, siitäkös riemu ratkesti ja huuto yltyi, tottakai..
Ennen hän nukkui vuorokaudessa yhteensä 15 tuntia, nykyään noin 8 tuntia pätkissä.
Päiväunille meno on tappelua ja huutoa kuten illallakin ja ne kestävät yli puolet vähemmän kun aiemmin.
Tätä on kestänyt nyt kuukauden verran..
On hänellä muutakin uhmaamista ja kiukuttelua, vaikka noin yleensä päivällä touhut tuntuukin sujuvan, mutta ongelmana on nyt nukahtaminen ja nukkuminen.
auttakaa!!! vinkkejä mitä tehdä miten toimia, onko kellään ollut tai parhaillaan samanlaista?
Kommentit (6)
mekin annamme hänen raivota välillä ihan rauhassa, se usein lyhentääkin kiukun pituutta.
Viime yönäkin hän raivosi puoli tuntia, minä en kyennyt menemään hänen luokseen kun olin jo niin äkäinen siitä raivoamisesta.
Pojalla oli tällöin ikää 2v tasan. Nyt menty tällä linjalla parisen kuukautta ja tämä on ollut kyllä juuri oikea ratkaisu meidän tilanteessa.
Poika menee klo 18 iltapuurolle, siitä kylpyyn ja viimeistään klo 19 on jo untenmailla. Heräilee vasta ysin pintaan. Eli unta tulee yhteensä noin 14 tuntia.
Tosiaan vähän ennen kahta vuotta alkoi meilläkin tuo unitaistelu. Keksi kaikki metkut, potki ja huusi. Saattoi simahtaa vasta yhdentoista pintaan.
sitä ennen hän siis nukkui hyvin ja kävi nukkumaan hyvällä mielellä ilman kiukkua ja huutoa.
voisiko näin yhtä-äkkiä unta ollakin liikaa että kiukkuaa??
entä selitys yöraivareille... ääh.. tämä on uuvuttavaa
Esikoinen aloitti saman jotain 2v iässä kanssa. Se tapahtui yhdessä yössä *naks* kun tuo alkoi, ja unen tarve väheni radikaalisti. Toinen vauva syntyi samaan aikaan... ja päiväunet nukutin sitten niin että kävelylenkille päikkäriaikaan jos joskus tarvitsi niitä.
Tämä toimii nyt toisellakin 2v:lla jos päiväunta selvästi joskus tarvitsee, ilmenee päättömänä riehumisena ja kummallisena haluun-en-haluu -huutona tyyliin " mä haluun maitoa" ja kun antaa maitoa " mä en haluu maitoa en haluu" . Mut sitten annetaan nukkua vain vähän aikaa. Päiväkodissa ei vielä olla lyhennetty unia, mutta kotipäivinä harvemmin nukkuu jos ei jaksa tai pysty lähteä työntelemään rattaissa tai ajelemaan autolla. Ja kun herää päiväunilta, on myös tosi kärttyisä ja vihainen, mieluummin ei nukuta väkisin päikkärille ja se yöunille käynti on sitten sujuvampaa...
Tätä " siirtymäkautta" kun joka toinen päivä nukuttiin päikkärit ja toinen ei kesti esikoisella ehkä jotain kolme kuukautta, sitten pääsääntöisesti ei enää nukkunut ja se " taivas" aukesi meillekin, että sitä odotellessa tässä toisenkin kanssa...
Eli siis meillä ainakin unta saa edelleen saman verran kuin ennen, mutta nyt se ei tule pätkissä (päikkärit & yöuni), vaan yksien pitkien yöunien kautta.
Toki tämän ikäisen olisi hyvä vielä nukkua päikkäreitä, mutta minkäs teet, jos lapsi ei suostu nukkumaan. Kaikki keinot yritettiin, mutta ei auttanut. Neuvolassa sanoivat, että parempi, jos nukahtaa aikaisin illalla, eikä nuku päikkäreitä, kuin, että nukahtaa yhdentoista maissa ja nukkuu päikkärit. Alkuillan uni on syvää unta ja todella tärkeää lapselle.
Kuulostaa niin tutulta nuo teidän ongelmat. Melkein kuin meidän poika, mutta meillä on hieman vanhempi, reilu 2,5 v. Nyt on hieman helpottanut, parina iltana on nukahtanut ilman sen suurempia raivoamisia jo ysin maissa. Toivotaan, että on menossa parempaan suuntaan eikä ole vain tyyntä myrskyn edellä.
Meillä on lyhennetty päiväunia pk:ssa tunnin mittaisiksi ja luulen, että siitä on apua. Meillä ei myöskään enää katsella iltapalan kanssa telkkaria (aiemmin sai katsoa yhden jakson jotain ohjelmaa, esim. Muumeja ja Postimies Patea tms.) ja sekin on rauhoittanut nukkumaanmenoa.
Voimia sinulle! Meidän oli ihan pakko vaan välillä antaa pojan raivota omassa huoneessaan. Laitoin oviaukkoon portin eikä poika päässyt sieltä olohuoneeseen riehumaan ja riekkumaan. Kuulostaa kenties karulta, mutta toimii...