Mä en uskalla ajaa autoa :(

Parempi että ajelette vain yleisillä, ja ette tule autoillanne ja ajotavallanne liikennettä vaarantamaan.

Vierailija:

Parempi että ajelette vain yleisillä, ja ette tule autoillanne ja ajotavallanne liikennettä vaarantamaan.

mä en usko, että me arat autoilijat olemme se suurin riski liikenteessä - me ajamme hiljaa ja varovasti. kyllä ne on ne tyypit, joille " ei koskaan satu mitään" ja jotka " osaa ajaa" , on niitä, joita kannattaa pelätä. sekä tietenkin huumehörhöjä ja rattijuoppoja.

Vierailija:

Vierailija:

Parempi että ajelette vain yleisillä, ja ette tule autoillanne ja ajotavallanne liikennettä vaarantamaan.

mä en usko, että me arat autoilijat olemme se suurin riski liikenteessä - me ajamme hiljaa ja varovasti. kyllä ne on ne tyypit, joille " ei koskaan satu mitään" ja jotka " osaa ajaa" , on niitä, joita kannattaa pelätä. sekä tietenkin huumehörhöjä ja rattijuoppoja.

Kuskin joka ajaa kiihdytyskaistaa kuuttakymppiä, tai ei uskalla mennä sinne väliin, vaikka vauhti sattuisikin olemaan oikea jne.

Mun mielestä sun on ihan turha sitäpaitsi selitellä. Jos myönnät että olet arka ja et uskalla ajaa, niin tuskin sulla pahemmin mitään kokemusta edes on liikenteestä, tai sitten se on hyvin vähäistä. Jos olet niitä kuskeja jotka ajaa paljon, mutta silti pelottaa, niin sittenhän sä olet jo umpihullu, kun rattiin lähdet!

olisi USAssa asujiksi, taalla kun ei paase mihinkaan ellei mene autolla. Autoilu on yhta luonnollinen asia kuin hengittaminen. Lapset opetetaan koulussa ajamaan 16vuotiaina.

Sitä saa kaupasta! Jos pelkäät miestäsi, niin sit ei voi mitään... :) Oikeesti, mieti vaikka joku vastaveto miehellesi valmiiksi, jonka voit sanoa: esim: sinä kävit lapissa, minä halusin naarmuttaa auton! Rupeat ajamaan vaikka postilaatikolle tai lähikauppaan päivittäin, niin kyllä se siitä.

Kannatan kuitenkin parin lisätunnin ottamista autokoulussa keskustassa, niin saat vielä " tukea ja turvaa" opettajalta. Ja sitten yksin kannattaa lähtee ajelua kokeilemaan sellaisiin aikoihin, kun ei paljon ruuhkaa esim. sunnuntaiaamuna tms. ja siitä sitten vähitellen ruuhkan sekaan, kun epävarmuus hälvenee. -Mitä kauemmin on ajamatta - sen suurempi kynnys lähtee autonrattiin...näin se valitettavasti on.

ja vielä niin paha että vatsaa kouristi jo edellisenä iltana jos tiesin että seuraavana päivänä on pakko ajaa. Kädet tärisi ja jalat tuntui ihan hyytelöltä. Ei ajaessa mutta aina ennen autoon menoa. Ikinä minulle ei ole käynyt mitään mutta silti pelkäsin kolaria varsinkin lapset kyydissä. Toiseksi eniten pelkäsin ettei auto sammu risteykseen, teen jotain muuta typerää eli se nolous ja sitä kautta epäluottamus omaan ajotaitoon. Vaikkakin mieheni monta kertaa vakuutti että ajan tosi hyvin ja liikenteen mukana yms ei se silti auttanut. Lopulta muutimme sen verran maalle että oli pakko ajaa. Auto vaihdettiin automaattiin (ei sammu ei) ja turvatesteissä voittaneeseen melko isoon uuteen autoon. Olen ajanut paljon eikä enää jännitä edes liukkailla niin paljon että jättäisin ajamatta. Silti välillä joudun psyykkaamaan itseäni että minä oikeasti ajan hyvin ja jos joku ei tykkää että ajan rajoitusten mukaan (lue normaalin liikenteen mukana) niin menköön ohi. Alkuun otin ihan asiakseni ajaa joka päivä ja se tehosi. Ei mennyt edes kauan ennenkuin olin päässyt kammostani.



Olen myös selvittänyt itselleni mistä tämä johtui. Koko lapsuusajan jouduin kuuntelemaan kun molemmat vanhempani arvostelivat kovaan ääneen muita autoilijoita. Jotenkin minulle tuli sellainen olo että jos yhdenkin kerran sammutan auton niin kaikkien mielestä olen aivan surkea ajaja. Ja tietysti eniten omasta mielestäni.

Ota ensin helppoja reittejä, katso tarkkaan etukäteen, mistä käännyt jne. Vähitellen pidennät jne.

ap:

Miten siitä pääsee eroon?

lähdet vaan ajamaan. Kyllä se siitä,sössii siellä muutkin;)))Tsemppiä!

PArkkeeraaminen on kamalaa ja satuin sitten naarmuttamaan automme parkkihallissa tolppaan :( mies suuttui, mutta päätin, että en lopeta tähän. Tosin olen niin arka ja vihaan autoilua, mutta asumme nyt poissa julkisten liikennevälineiden yhteydestä ja lapsien kanss helpointa olisi juuri autoilla - silloin harvoin kun ajan.



Kaistan vaihdokset ovat myös kaameita.

Treenaa siellä myös erilaisia pysäköintejä, ryömittämistä jne. Kun oot käynyt tarpeeksi monta kertaa ja tuntuu, että alkaa sujua, lähdet liikenteeseen. katso kartasta etukäteen helppo reitti. Sitäkin voi ajaan monta kertaa. Sitten taas vähän vaikeampi. Vähitellen voita alkaa etsiä kartasta niitä reittejä, joille olisi oikeasti käyttöä. Ja eikun taas treenaamaan vuorokauden hiljaisina tunteina. tarvittaessa ota joku luottoystävä mukaan (mies voi katsoa lapsia sillä välin kotona).

Mä taidankin mennä harjoittelemaan parkkeerauksia illalla....

mutta suurin syy siihen etten uskalla ajaa on se, että meillä on aivan uusi auto! En yksinkertaisesti uskalla ottaa riskiä että rikon sen =D Kaikenlisäksi se on niin monimutkainen tapaus ajotietokoneineen, en varmasti edes saisi sitä käynnistettyä. Olenkin harkinnut osaa itselleni käytetyn auton.

...ei liity mitenkään ajamiseen, joten niitä ei tarvii " pelätä" . Nuo " hienot" ajotietokoneet yleensä näyttää vain bensan kulutuksia, ajettua matkaa yms. -- joita ei itse ajamisessa tarvitse.



Ja sitä paitsi uudella autolla ajaminen on paljon helpompaa kuin tosi käytetyllä - joissa on aivan omat " kommervenkkinsä" .



Ja vakuutukset on sitä varten, jos auton hajottaa.

silloin on hiljaista. Sitten vaan ajelet, sen jälkeen joka päivä lähdet pienelle ajelulle.

t.Saman ongelman kanssa joskus paininut.

seuraat liikennevaloja ja menet virran mukana.



Olet kait sentään kyydissä istunut joten tiedät paikkoja, katuja ja kaistojakin miltä mihinkin käännytään.



Kannattanee opetella ilman lapsia ja vaikka joku autoileva rinnalla.



Aikoinaan kun muutin Helsinkiin ajelin ensimmäisen kahden viikon ajan hahmottaakseni alueen ja kaupunginosat ja kartta oli tukena, katselin reitin valmiiksi jne.



Jos siellä asuu niin oletan että kartta on jo valmiiksi päässä että suunnistaminen on helppoa.



Tarvitset rohkeutta ja uskallusta, siitä auton naarmuuntumisesta vielä ehkä pelkokerroin on noussut tuon haverin jälkeen ja asiaa ei auta miehesi viha. Onko miehellesi koskaan sattunut kolaria ?



Muista käyttää vilkkua riittävän ajoissa niin muut osaa huomioida aikeesi.

Pidän lapset sisällä sen aikaa.

Minulla ajamisen pelko on saavuttanut fobian mitat sen jälkeen kun otin kontaktia rekan kanssa. Vaikka minulle ei käynyt kuinkaan saa auton rattiin tarttuminen kylmän hien kohoamaan ja kädet tärisemään. En vain kerta kaikkiaan pysty ajamaan.



Asia ahdistaa minua päivittäin sillä auto toisi vapauden: lyhentäisi työmatkoja, helpottaisi kauppareissuja, mahdollistaisi ystävien tapaamisen useammin...



Olen jo pohtinut lääkitystäkin.