Steinerkoulu

vastaisi täydellisesti mun ajatus- ja arvomaailmaa, mutta pojalla on keskittymisvaikeuksia ja luokasta tulisi iso, n. 30 oppilasta.



Eipä taida olla vastaavia vaihtoehtoja Steiner-koululle?

missäpäin noin isoja steinerluokkia perustetaan?

joka on perillä steinerlaisuudesta voi laittaa lapsensa steinerkouluun?

Seuraavaksi tänne perustetaan varmaan skientologikoulu ja ihmiset on innoissaan laittamassa lapsiaan sinne.

Missä vaiheessa ne on alkanut lahdessa epäämään steinerkoulun aloittamisen keskittymishäiriöisiltä??



Tiedän, että siellä on ihan alkuluokilla ainakin kaksi adhd-diagnoosilla olevaa!



Tunnetko scarlett80 muuten lahden steinerpäiväkotia, sitä mikä on ihan lähellä koulua? Ollaan vanhoja lahtelaisia ja mietitty millainen paikka olisi.

tunnen kyllä päiväkodin. Ihana paikka! Olen ollut siellä harjoittelijana, ja nyt vanhempi lapseni on esiluokalla.

Kertoisiko joku millä tavalla Steinerkoulu olisi parempi kuin tavallinen koulu?

Tunnen viisi aikuista, jotka ovat käyneet Steinerkoulun ja he ovat aivan tavallisissa hommissa, paitsi yksi joka ei ole enää sillä hän teki itsemurhan.

Nämä henkilöt sanovat ettei Steinerkoulu tuonut heille mitään uutta ja mahtavaa. Heidän mielestään olisivat voineet käydä tavalliset koulut, mutta heidän vanhempansa luulivat S-koulun tekevän lapsistaan jotain muita parempaa..

Omat lapseni ovat Steinerpäiväkodissa ja menevät Steinerkouluun.En kyllä itse todellakaan odota että lapsistani tulisi mitenkään" parempia" sen vuoksi että menevät Steinerkouluun...!Steinerkoulussa mm.seuraavat asiat saivat meidät päätymään kyseiseen kouluun:Meillä Steinerkoulu on lähellä kotiamme,Sama opettaja ja luokkakaverit 8 ensimmäistä vuotta(opettaja ja oppilas tuntevat toisensa hyvin),koulussa opiskellaan enemmän itse tekemällä(esim.kirjat tehdään itse)Englannin ja ruotsin opiskelu alkaa ensimmäisellä luokalla(pieni lapsi oppii kieltä helpommin kuin isompi),kouluun mennään joka aamu samaan aikaan eli rytmi on säännöllinen,ja kaikki luokat menevät yhtä aikaa,eli helpottaa kun sisarukset menevät samaan aikaan kouluun vaikka ovat eri luokka-asteilla,kilpailua muita vastaan vältetään pienillä lapsilla(itse ajattelen että tähän kilpailuyhteiskuntaan ehtii myöhemminkin mukaan...)Taideaineita arvostetaan myös paljon,vanhempainiltoja on usein jne.Tässä siis oli ainakin joitain meille tärkeitä asioita koulun suhteen...:)Itse olen käynyt peruskoulun,myös mieheni,emmekä ole kokeneet sen opetustapaa kovinkaan mielekkääksi.Ehkä se vaikuttaa myös ratkaisuumme.Uskon että suomessa tarvitaan sekä peruskoulua että Steinerkoulua.On hyvä asia että on vaihtoehtoja.:)

Tämä puoliuskonnollinen systeemi on se perusta jolle steinerkoulut pohjaavat . Huolimatta siitä että ko.kouluissa on myös paljon hyvää, esim. luovuuden tukeminen .

Voisitteko kertoa miten tuo " puoliuskonnollisuus" ja antroposifia näkyvät koulun perusarjessa? Ja miten niistä on lapsille haittaa?



Olen vasta tutustunut Steinerkouluihin ja steinerpedagogiikkaan ja paljon niitä tunnutaan parjattavan, mutta henki kouluissa on hyvä, lapset viihtyvät, oppimistulokset ovat normaaleja eikä kukaan koulun käyneistä muista mitään mistään hengellisestä hörhöilystä tai vastaavasta.



Itse ajattelen että mikään tällä hetkellä toiminnassa olevista kouluista ei voi olla tavallista peruskoulua ainakaan yhtään huonompi, sen verran hurjaa on se meno nykyään ja resurssit niin huonot.

Ks. vaikka



http://www.antropos.fi/?p=tapahtumakalenteri&s=valtakunnaliset



http://www.yle.fi/mot/020401/kasis.htm



En tiedä vaiikutuksia, mutta ihan varmasti ei ole reilua mikäli näitä taustoja tai yhteyksiä ei tuoda selkeästi esille kun vanhemmat päättää mihin kouluun lasta haetaan

Olen itse kyllä sitä mieltä, että Steineristä ja Steinerpedagokiikasta on niin paljon tietoa, ja helppoa on sitä tietoa löytää,että jokainen lapsensa kouluun laittava vanhempi voi ottaa ja saada asiasta selvää.Sitä ei mielestäni salata.

Olen itse ajatellut asian niin,että vaikka Steinerin kaikki ajatukset eivät ole samanlaisia kuin omani,on pedagokiikassa kuitenkin niin paljon hyvää,että kun vaihtoehtona on meidän paikkakunnalla vain peruskoulu,valitsen ehdottomasti Steinerin.Ja vielä muistuttaisin että Steinerkoulun uskonnon opetus vastaa peruskoulun opetusta.Ja vaikka olemme evank.luterilaisia,ajattelen,että monet asiat eri uskonnoissa voivat kulkea ns.käsi kädessä...meistä ihmisistä ei kuitenkaan kukaan loppujen lopuksi täysin voi TIETÄÄ mistä tulemme ja mihin menemme...USKOA voi,mutta ei TIETÄÄ...

varmaan sekin riippuu koulusta ja paikkakunnasta, mutta meidän koulussa se näyttää olevan hyvin järjestetty ja joustavan oppilaan tarpeen mukaan. Eli oppilas voi käydä erityisopettajan luona silloin tällöin puhe-, luki- tms. opetuksessa, olla pienryhmässä joillain tunneilla ja omassa luokassaan toisilla, tai kokonaan pienryhmäopetuksessa.

Steinerkouluissa on tietääkseni aika harvoin erityisopettajia, ja luokanopettaja joutuu vastaamaan myös lasten erityistarpeista. Se on monille raskasta. En kyllä ymmärrä miksi joku haluaisi laittaa mahdollisesti erityisopetustakin tarvitsevan lapsen isoon Steiner-luokkaan. Pienen luokan voisin vielä ymmärtää.

Hienoa, lapsellani on sittenkin mahdollisuus päästä pieneen ryhmään.

Tarja Ehnqvist

Väitöskirja, tammikuu 2006.

Helsingin yliopisto, käyttäytymistieteellinen tiedekunta, kasvatustieteen laitos



Miten antroposofia ilmenee steinerpedagogiikassa?

Rudolf Steinerin ja Helsingin Rudolf Steiner -koulun vuosien 1988 ja 2000 opetussuunnitelmien tietoteorian, ihmiskäsityksen ja taidekäsityksen analysointia ja vertailua

linkki:



http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/kay /kasva/vk/ehnqvist/mitenant.pdf





Suora sitaatti esipuheesta:

" Vastoin useiden steinerpedagogiikan edustajien näkemyksiä, steinerpedagogiikan

metodisuutta ei voida pitää irrallisena ja steinerpedagogiikan ulkopuolella sovellettavissa

olevana osana, koska se liittyy kiinteästi antroposofiseen maailmankatsomukseen."

http://keskustelu.skepsis.fi/html/KeskusteluViesti.asp?ViestiID=248185



http://keskustelu.skepsis.fi/html/KeskusteluViesti.asp?ViestiID=248107



(huom! jälkimmäisen kirjoittaja ex-steiner-ope)



Itse en kuuna kullan valkeana laittaisi lapsiani Steiner-kouluun - mutta olenkin kaikin puolin vapaa-ajattelija ja minkä hyvänsä ideologian kaikkinaisvaltainen myyminen (ja etenkin alaikäisille!) on minusta sanoisinko jopa vastenmielistä... (En pidä monista valtavirtaperuskoulujenkaan käytänteistä, mutta vähänlännästi on vaihtoehtoja - hoidan ne sitten kotona keskustellen.) Mutta me ihmiset pyrimme aina kai etsimään jonkinlaista " johtotähteä" , jotain, mihin uskoa ja luottaa, kun going gets rough. Vrt. uskonnot. Tai vaikka nyt sauvakävely ja nykyinen loputon terveysterrorismi rasva- ja kalorikeskusteluineen...

mutta niin kauan kuin peruskoulu on niissä kantimissa kuin se nyt on,tulee Steinerkoulut ja muut vaihtoehtoiset koulut nostamaan suosiotaan.Oppilasmäärät ainakin Steinerkouluissa ovat kasvaneet hurjasti!:)

Peruskoulu on natsikoulu. Hitlerkin lakkautti Steiner-koulut.

Noi keskustelut ois kaikkien hyvä lukea. Ja muutenkin hakea OIKEAA tietoa antroposofiasta ja steinerkoulusta ja suhtautua kriittisesti eräiden palstailijoiden propagandakirjoituksiin.

Itselleni tuli mieleen erittäin hyvä esimerkki siitä, kuinka pienen lapsen oppimistyyli otetaan huomioon Steiner-koulun luokkatilanteessa.



Oma poikani kolmannella luokalla Steiner-koulussa. Olemme valtavasti saaneet tietoa opetustavoista ja asioista, joita opettaja käy läpi pitkin vuotta. Mutta muutama viikko sitten koululla oli avoimien ovien päivä, jolloin pääsin suoraan luokkatilanteeseen seuraamaan käytännössä, miten kellonaikoja opeteltiin.



Opettelu oli lähtenyt vuodesta kohti vuodenaikoja, kuukausia, viikkoja, päiviä ja sitä kautta kohti tunteja jne. Kaikessa oli mukana värit: tumma = pimeä talvi/yö, vihertävä = kevät/aamu, kellertävä = kesä/päivä, punertava = syksy/iltapäivä, ilta. Nämä värit oli haettu lasten ajatuksista kuvaamaan, miltä näyttää silloin, kun hetki on ja katsot ulos. Nämä värit kulkivat mukana kaikessa kuvaten rytmiä, joka on ajan kaikissa käsitteissä (taululla, vihkoissa).



Lasten pulpetit oli laitettu kaikki ympyrän muotoon. Ympyrän keskellä oli kolme eriväristä lankaa kuvaamassa tunti-, minuutti- ja sekuntiviisaria. Ympyrän kehälle lapset olivat opettajan avustamana kirjoittaneet ja teipanneet papereita, jotka jokainen sisälsivät yhden numeron vastaamaan kellotaulun numeroita. Lattia oli siis yksi suuri kellotaulu.



Samainen kellotaulu oli piirretty opettajan toimesta edellisellä tunnilla taululle ja jokainen lapsi omaan vihkoonsa (käytössä oli samat viisareiden värit kuin lattiaan tehdyssä kellossa).



Tunnin aiheena oli minuutit. Opettaja kertoi, näytti asian piirtämällä taululle, lapset piirsivät omaan vihkoonsa ja tämän lisäksi lapset saivat käydä kokeilemassa samat asiat lattialla olevalle kellolle muiden seuratessa. Yksi lapsi oli sekunti, joka juoksi kelloa ympäri muiden rytmittäessä taputuksin (sekuntin lyönnit). Toinen oli minuuttiviisari, joka odotti malttamattomana hetkeä, jolloin voisi värähtää minuutin eteenpäin sekunttiviisarin kierrettyä koko taulu. Ketään ei pakotettu juoksemaan sekunttiviisarin kanssa taulua ympäri, mutta kaikki halukkaat sen pääsivät koettamaan. Koko tunti eteni yllättävän rauhallisesti. Pakollista oli tunnin seuraaminen opettajajohtoisesti ja vihkoon työn teko ohjeiden mukaan.



Kotiin läksyinä on tullut esim viikonpäiviä opeteltaessa. oman viikon kuvaaminen vihkoon. Mitä teen eri viikonpäivinä mihinkäkin aikaan: nukun, syön aamiaista, olen koulussa, leikin, harrastuksissa yms. Mittoja/laskemista opeteltaessa kotiläksynä oli arvioida 1km:n matka (vanhempien avustuksella) kävellä se ja laskea montako askelta matkaan kului. Pojallani oli paperi mukana, johon hän merkitsi 20, 30, 10..... askelta. Tämän jälkeen kotona laski ne alekkain yhteen. Eli käytännössä läksytkin ovat soveltamista eri tavoin, ei vain tehtävien tekoa, vaan kokeillen itse, kysellen ja kuunnellen. Joululomaksi tuli läksy (niin joululomaksi): he olivat lukeneet koulussa kirjan, jossa kerrottiin 1900-luvun alkupuolella eläneestä pojasta. Läksynä oli kysellä isovanhemmilta heidän joulustaan lapsena, kirjoittaa sen perusteella tarina erilliseen vihkoon koulussa luetun pojan silmin ja kuvittaa tarina. Tarinan pituus sai olla lapsen oman kyvyn mukaan vähintään yksi sivu ja enintään vihkoon mahtuva määrä. Toisaalta esim. kertotaulut ovat asia, jotka päntätään päähän.



Nämä ovat mielestäni loistavia esimerkkejä siitä, miten kaikki oppimistyylit otetaan huomioon. Tämä asettaa vaatimukset myös kotiin, ei ainoastaan kouluun. Olen poikani kanssa täysin erilainen oppija, joten tietoa on täytynyt kaivaa ja kysellä. Meillä kotona on löydetty valtavasti erilaisia tapoja pojalle oppia asiat kokeilemalla ja konkreettisesti. Esimerkiksi suurien lukujen vähennyslaskuissa käytimme nenäliiinoja. Yksi nenäliina vastasi kymppiä ja niitä oli lopulta koko keittiön pöytä täynnä, kun laskimme esimerkiksi 98-34, eikä tuo päässälaskien tuntunut hahmottuvan. Mutta oppihan poika.



Itse olen erittäin tyytyväinen poikani koulu-valintaamme, koska voin olla varma, että lapseni todennäköisyys oppia asia kuin asia on suurempi, kuin perinteisellä tavalla, jota käytettiin silloin kun itse olin koulussa: lue kirjasta, tee tehtävät ja opi tai jää luokallesi ja yritä oppia seuraavana vuonna uudestaan.