***Maalikset -05 uuteen viikkoon***

On ollut niin kiirusta ja hetkistä tämä viikko, etten tosiaan ole käynyt kirjoittelemassa. On kuulkaa ollut vieroitusoireita!!!! Iltaisin olisin pari sanaa vaan käynyt laittaa, mutta mies on sitten melkein nöksähtänyt, että onko se niin tärkeää avata kone ja tulla vauva-sivuille, eikös hetki perheen kanssa olisi parempi =)!! Joten en ole sitten hänen mielikseen käynyt käynnistelemään konetta. ;) Nyt pääsin ajoissa kotiin ja lapset mummolla!



Töissä on ollut oikein mukavaa, mutta tämä 8h töissä ja kotityö yhdistelmä, ei vielä oikein suju. Nyt aloitin tuon pyykkiurakan..ja kohta imurin varteen. Lapsille hoitoaikojen muutos ja enempi mummolassa olo on vaikuttanut myös meidän yöuniin. Tehneet ne vielä rikkonaisemmiksi. Viime yönä Mimmi valvoi 1½, ja kun hän nukahti heräsi Moona ihan kokonaan klo 4.30. Mie menin sitten klo 7 töihin..Ihmeemmin ei onneksi väsyttänyt. Parempi unia toivotellessa niin muille kuin itsellenikin ;)



Miulle tarjottiin juhannukseen asti töitä siitä vuoropäiväkodista missä olin silloin tällöin. Iloiten otan sen vastaan,jos vaan saan lasten hoitojutut järjestymään. Se selviää sitten vasta ensi viikon torstaina. Tuollakin missä nyt oon, niin olen saanut oikein hyvää palautetta ja sielläkin keikkaa olisi tarjolla enemmänkin.



Ruokahommista, Mimmi on alkanut syömään!! Meidän nirsojen nirso. Siinä kävi niin, että jouluna joulupukki sanoi Mimmille että tontut on kertonut että Mimmi söi aatonaattona lautasen tyhjäksi. Olimme silloin siitä kaikki tosi tohkeissaan ja joulupukkikin siitä tiesi. On kuulkaa lautanen syöty tyhjäksi joulun jälkeen kovin monta kertaa! Ja Moonanhan sitä syö vaikka kaverinkin ruuat, pohjaton maha.



Painojutut..niin oon pisteillä ollut ja urheillut yms ja ei kovin hyvää tulosta ole tullut. Toki housut menee paremmin jalkaan, mutta viime viikon tulos oli -100g. Siis jo harmitti. Miulla selkeesti nyt vika on siinä ettei pisteet tule täyteen. Nyt sitten ihan syömällä oon joutunut syömään ne pisteet. Leipääkin syön vain sen 2-3palaa päivässä. Liian vähän hyviä rasvoja, eli vähän pitää muokkailla tätä syömistä. Muuten menee kasvis, pasta, peruna, kana linjalla. TELL, siulla on tippunut ihan huikeesti! Onnea onnea..täällä kateellisena ;). Kyllähän tuollanen motivoi!!



Kalamamille. Mie kyllä ihan ymmärrän tuon, sitä tarvii omaa aikaa ja päästävä sinne jumppaan tuulettumaan. Toivottavasti saat miehesi joustamaan ja ymmärtämään. Meillä taas toisin päin. Nyt kun aloin käymään siellä salilla, niin mie oon 3-4x vkossa hetken poissa. Pyrin 2 salia ja 2 jumppaa viikossa. Combat ja venyttely/pilates. Mies tosin sitoutui tähän, mutta marisee silti. Tosin sillo mie olin olevinaan työtön kun ostin sen kalliin combikortin..



Jotain muutakin oli, mutta nyt kello menee sellasta vauhtia, että tarvii käydä ahertamaan. Palaamisiin!



Tuulia

Se on sitten perjantai. PItäis olla vissiin hyväntuulinen, mutta meikäläinen on kuin peppuun ammuttu karhu... Kaikki ärsyttää jotenkin... No, tiedän, olen väsynyt, kun kahtena aamuna piti herätä kukonlaulun aikaan (Helsinki-päivät) ja illalla juutuin sinne pirun Facebookiin surffailemaan ja etsimään kavereita... Jäi siis yöunet vähiin, ja se näkyy kaikessa. Lisäksi täällä kotona on sikasekaista ja imuroidakin pitäis, mutta kun ei jaksa... Ja sitten sotku ärsyttää. Eikä jaksais niitä pirun pisteitä laskea enää yhtään, ja tietää, että urakkaa on jäljellä enemmän kuin kiitettävästi... Ja mies lähti työiltamenoon (on siis asiakastilaisuus), joten olen täällä yksin muksujen kanssa. Ja jotenkin on niin turvonnut ja paksu olokin... Eli kaikkea pientä, joka toivottavasti huomenna on muisto vain. ;-) Mulla ainakin väsymys tekee heti hommista niiiiiin takkuisia, että.



Kalamamille empatiaa ja tsempitystä. Meillä taistellaan välillä ihan samasta asiasta. Jotenkin miehelle on vaan ilmoitusasia lähteä johonkin, ja minä taas sitten joudun erikseen sovittelemaan esim. jumppa-ajat silloin, kun herralle sopii. Siis pääsen kyllä minne vaan haluan, mutta se ärsyttää, että minun pitää erikseen sovitella aikataulut ja kertoa hirveän aikaisin jne., kun taas on oletusarvoista, että herra voi mennä milloin vaan, jos minä en ole erikseen jotain menoa kalenteriin varannut... Ja meillähän mies tekee myös välillä aika pitkää päivää, tosin täytyy sanoa, että nyt tämä alkuvuosi on ollut parempaa, eli on tullut ihan ajoissa kotiin ja aktiivisesti viettänyt aikaa lasten kanssa ja osallistunut kotitöihin (se muuten näkyy meillä esikoisessa heti - entisestä äitin pojasta on tullut ihan isän poika...). Mutta en tiedä, onko joku miehinen piirre tuo, että omat menot ovat jotenkin tärkeämpiä kuin vaimon menot... Sitä kun kuuluu olevan liikkeellä...



Meillä viikonlopuksi ei ole ihmeempiä suunnitelmia. Huomenna on Nuutin luistelukoulu, sitten ehkä mennään vihdoin katsomaan se Elias ja kuninkaanlaiva -elokuva (piti mennä jo viime viikolla). Sunnuntaina menen kaverin kanssa bodypumpiin. Ja huomenna siis vielä siivotaan. Töitä pitäisi tehdä vähän sunnuntaina, mutta onneksi vain tunti-pari. Ai niin, juoksulenkillekin koetan tänään päästä (mulla sama 4x viikossa liikuntaa tahti kuin Tuuliallakin)



Vielä sananen laihdutuksesta: Nyt se meikäläisen painonpudotustahti sitten tyssähti, eilen paino oli jopa noussut... Joo, tiedän, ettei kannata käydä joka päivä vaa' alla, mutta kävin ihan mielenkiinnosta, kun ajattelin, että kohta tämän täytyy tyssähtää. Eli nyt siirrytään siihen aikaan, että on monta päivää paino samassa tai jopa nousee, ja sitten yhtäkkiä se napsahtaa alaspäin. Pitää vaan pysyä poissa vaa' alta muuten kuin keskiviikkoisin ;-) Mies tuossa jo minua moitti liian ankaraksi itselleni, sanoi, että välillä pitäisi ottaa rennommin tuon syömisen kanssa. Oikeassahan hän kyllä on, kun meillä tämä on tosiaan pitempi projekti (= pudotettavaa vielä reilut 10 kg), joten välillä pitäisi ottaa vähän mässäilypäiviäkin, jotta jaksaa tämän koko kevään laskea pisteitä... Mutta haluaisin vielä pari kiloa pois, ennen kuin rupean löysäilemään...



No joo. Onpas omanapaista... Nyt taidan lopetella ja katsoa, mitä tänään saa vielä syödä...



Terhi & kerrankin kiltisti leikkivät lapsukaiset

Heippa!

Onnea Tuulialle työstä! =)

Kalamami: Lähettelen täältä empatiasäteitä. Meil mies ei vietä omaa aikaa oikeestaan yhtään mutta tekee paljon töitä, usemmiten klo 4-20. Joten miun oma aika on kans hyvin rajoitettua. Sen ajan kyllä mitä mies on kotona on tosi aktiivisesti lasten kans ja osallistuu kotitöihin. Mut miusta tuntuu välillä etten jaksa arkea yksin kun Kiirakin on vielä ihan täysin tissityttö. Ja toisella mahoton uhma.

Meillä taasen ummetus on vaivannu tän päivän ja iltapalan saldo oli 3 lusikallista puuroa ja haukku leipää. Ja kuitenkin on päivällä syöny viimeeks pinaattikeittoa ehkä 10 lusikallista. Ei menny välipala eikä iltaruoka. Niin ja nyt puhun siis maalisneidistä, en suinkaan itsestäni =)) Tää mamma on syöny hyvällä ruokahalulla.

Miulla paino on nyt kilon alle siihen aikaan kun kävin Kiiraa odottamaan. Eli n 70kg ja olen 172 pitkä. Muutama kilo olis ihan hyvä vielä tiputtaa ja tokihan maha on sellasta inhaa löysää nahkaa :/

Jaahans, täs torpassa tuli hiljasta, taidanpa mennä nukkumaan.

Heippa!

On se sitten ihanaa, kun saa edes näin lauantaina nukkua pitempään, kun on sentäs viikonloppu ja kaikkea. Niin, herätys oli tänään 5.45...Arkiaamuina saa sentään nukkua puoli tuntia pitempään. Mikä nuita lapsia oikein riivaa, kun ei osata nukkua!!!!! Ja Helmikin nukahti illalla vasta n. yhdeksän aikoihin. Yöllisten unien tuntimäärä ei siis ole kovin hääppöinen. Onneksi sentään nukkuu yleensä päiväunet. Nyt, kun tuon sanoin, ei tietty tänään nukukaan.



Ja sitten aiheeseen miehet. No, meillähän tilanne on se että kummatkin käydään töissä. Mä menen yleensä kasiin, joten mies on se joka hoitelee aamujutut (=laittaa tytön katsomaan Pikku Kakkosta ja viereen leipää ja kaakaota, itse menee koneee) ja vie tytön hoitoon. Mutta minä sitten taas vuorostani haen Helmin hoidosta ja puuhastelen hänen kanssaan samalla kämppää siivoillen, pyykkirumbaa pyörittäen, ruokaa laittaen ja tietty suoritan (siis sanan varsinaisessa merkityksessä) iltarutiinit, koska meillä mies pääsee aikasimmillaan klo. 18 töistä ja silloinkin pääsääntöisesti menee salille, joten on kotona joskus kasin pintaan. Toinen töistäpääsyaika on klo. 20, jolloin ei mene salille, mutta on kotona vasta n. 20.30 ja Helmikin on jo sängyssä tai ainakin luetaan jo iltasatua. Joten monesti jää iskällä nuo iltajutut näkemättä ja tyttökin näkee isää vain sen aamun hetken. Ja meillä parina on aikaa vain n. tunti, joka menee illan sarjaa katsoessa ja nukkumaan käynkin klo. 22, jotta jaksan aamulla herätä taas kukonlaulun aikaan.



Monesti sekin aika, mitä me molemmat kotona olemme (lähinnä sunnuntaina) on sitä, että Helmi on minussa kiinni, minä siivoilen Helmin ja miehen jälkiä, laitan ruoan jne. Mies on lähinnä koneella, kuuntelee musiikkia tms. Toki osallistuu kotitöihin esim. on meillä se joka lähinnä imuroi. Lataa ja tyhjentää myös tiskikoneen ja muuta, mutta nuokin monesti pyydettyinä. Siksi meillä imuroidaankin melko harvoin. Ja Helmin juttuja hän ei varmaan älyäisi ollenkaan hoidella, ellen pyytäisi apua tai sanoisi siitä hänelle. No, saan hänet nyt kuulostamaan täydeltä lapamadolta, miltä minusta joskus tuntuukin, sillä aina ei jaksaisi pyytää ja sanoa, jollei toinen muuten ymmärrä. Siksi olnekin usein kuin persiiseen ammuttu, kun joudun olla jatkuvasti keräilemässä hujan hajan olevia tavaroita, pyyhkimässä monta kertaa päivässä muruja pöydiltä (miestä kun ne eivät häiritse) jne. Mutta sitten, kun sanon asiasta miehelle, vetää hän herneen nenäänsä ja vetooa siihen, että kyllähän hänkin tekee kotitöitä. Niin tekee mutta ei todellakaan 50/50 vaan ehkä 20/80.



Tuo harrastaminen meillä siis hoidetaan niin, että mies käy salilla, kun on ne aikasemmat töistäpääsyt sekä monesti sunnuntaiaamupäivällä. Mulla on sikäli onnellinen tilanne tällä hetkellä, että pääsen joko ennen töitä (yhtenä aamuna menen vasta 12.) tai töiden jälkeen (pääsen klo. 12.) salille. Kolmas keta viikossa sijoittuukin yleensä sunnuntaille tai lauantai-iltaan. Tosin siinä paikassa, missä käyn salilla ja jumpissa olisi myös lapsiparkki, mutta en ole sitä mahdollisuutta vielä kovin usein käyttänyt. Se on kyllä kätevä silloin kun sitä tarvii, niin ei tarvitse miehen työaikojen mukaan menojaan miettiä. Enemmän mua vaan korpee just se, että mies on niin myöhään töissä, että me ollaan Helmin kanssa illat kahden ja mä hoidan oikeestaan kaiken. Vaikka oon kyllä sikäli laiska, etten ainakaan uuvuta itseäni kotitöillä. Jos ei vaan hodsita, niin ummistan silmäni pyykkivuorilta ja muulta. Huonompi asia vaan on se, etä mun mielenterveyteni kärsii tosi kovasti siitä, jos on sekaista esim. leluja ympäri kämppää tai ne em. murut pöydällä.



Mutta, tätä tämä on. Olen monesti miettinyt, millaista elämämme olis, jos oltaisiin ammateissa, joissa molemmilla olisi ne normi virka-ajat eli että kumpikin pääsiisi viimeistään neljältä. Olen myös monesti ajatellut sitäkin, miten usein mun tilanne muistuttaa yksihuoltajan elämää, mutta sitten mielessäni kiittännyt, että kuitenkin on tuo mies, joka ainakin osan aikaa auttelee ja on kanssamme joka päivä ja yö. Ja olen myös mielessäni ihmetellyt ja kunnioittanut yksinhuoltajien elämää.



Sitten aiheeseen painonpudotus. Mä olen ollut nyt viikon verran iahn tosissani kevennetyllä ruokavaliolla ja kovasti kokoajan psyykkaan itseäni, että tätä se tulee oelmaan tästä eteenpäin eli elämänmuutos. Ja etten ainakaan palaa enää siihen yleensyömiseen, mitä tuossa joulun jälkeen tuli hetki harrastettua. Siinä nimittäin näki lyhyessä ajassa, kuinka paino kohisten nousee eikä vaatteet mahdu päälle. Ja muutenkin olo oli tosi huono.



Nyt en ole käynyt ollenkaan puntarilla enkä varmaan menekään vähään aikaan. Annan housujen toimia mittarina. Viikossa ei ole vielä tuntunut sen kummempaa muutosta tapahtuneen. No, ehkä ei ihan niin pahasti kirraa housun kaulun, mutta kyllä se vieläkin kirraa. Mutta en luovuta, koska tämän on siis tarkoitus tosiaan olla uusi elämäntapa eikä vain kuuri.



Olen myös hieman lueskellut netistä juttuja vähähiilihydraattiseta ruokavaliosta, mutta ei aio sellaista ihan täysillä noudattaa. Kuitenkin meinaan valkoisen viljan, riisin ja perunan aikalailla koittaa puhdottaa pois tai radikaalisti karsia sekä sokeria vähentää. Tosin en sitä muutenkaan pahemmin käytä, muutakuin karkin muodossa. Ja mässyt tulen itselleni jatkossakin sallimaan, tosin määrä vähenee oleellisesti

aiemmasta.



Viikonloppusuunnitelmat meillä on sellasta, että mies menee töihin (...) ja mä elättelin toivetta, että oltas voitu mennä Helmin kanssa tänään ulos, mutta näyttää tuo sää taas vaihteeksi niin masentavalta, että pittää nyt katsoa. Pitäskö sitten lähteä taas vetäseen se perinteinen Itiskeikka, mitä ollaan viimeaikoina paljon harrastettu. Eli mennään Helmin kanssa miehen kyydissä Itikseen, käydään siellä syömässä ja sitten päikkäreille kotiin. Eihän siellä tartte aina shoppailla. Voi vaan kireellä ja lapikin tykkää katsella paikkoja ja hypistellä tavaroita, käydä istumassa laitteissa ja liikkeitten lasten nurkkauksissa. Kuulostaako säälittävältä? No, sitä se ehkä on, mutta tää Suomen talvi on niin masentavaa, ettei tuonne ulos kyllä jakais emnnä sitten ollenkaan. Ois edes jotain aktiviteettia.



Huomiselle ollaankin sitten suunniteltu käyntiä Hopplopissa. Varmaankin vasta iltapäivällä. Sekin valitettavasti sisätiloissa. Myös täällä ollaan mietitty uimahallissa käyntiä. Ostin männä viikolla uuden uimapuvunkin (itselleni), jottei se olisi puvun puutteesta kiinni. Mä en vaan ole ollut viimevuosina mitenkään aktiivinen uimahallissakävijä. Ei vaan kehtaa mennä näine läskine sinne höllymään. Toisaalta viime kesä rannalla avasi silmiäni sen suhteen, että meitä on moneksi eikä kaikkien tarvitse olla missinmitoissa esiintyäkseen uikkareissa. Vaikka apua siitä kyllä olisi. Itsetunnolle.



Mutta joo. Nyt taidetaan emnnä aamupalan laittoon. Hyvää huomenta kaikille!



lehtovi ja Helmi

Mie kävin tyttöjen kanssa naperojumpassa, sitten jätskibaarissa jätskillä. Siivoilua ja kunnon päikkärit, 2.15h. Mies tuli justiinsa kattomasta rallia..ääh, mie inhoon huppelissa olevaa miestä!! Sanoin, että silleen ottaa, ettei likat sitten ihmettele, mutta taitaa olla aikamoisen enemmin juonut. MURR!



Tosiaan tässä on puunattu vähän joka paikasta. Sain vaihdettua jouluverhotkin pois. Hieman vaihdettua tavaroitten paikkoja yms. Miulla on nyt sellainen kausi, ettei turhia kamoja tarvi pöydillä, hyllyllä olla. Mahdollisimman yksinkertaista.



Vaikka tuo mies ei nyt olekaan maailman ihanin, miun täytyy kyllä kehua, että hän on noissa kotitöissä varsin omatoiminen. Imuroi, pitää keittiön siistinä. Häntä myös ärsyttää, jos tavarat, lelut lojuu pitkin poikin. Mie olen tainut hänet opettaa samanlaiseksi kun itsekin olen. =) Hän kun ei liiemmin harrasta mitään, muuta kuin moottoripyöräilyä niin on mielellään kotona, jotta mie sitten pääsen jumppaan.



Nyt mie lähden käyttää koiran kunnolla ulkona. Uhmaan tuota myrskyä. Ihan karsee ilma.

Juuh, talokaupat edessä kuun lopussa. Uudesta asunnosta ei tietoakaan. Kaikki sopivat menee nenän edestä, ollaankohan vähän hitaita.... Harmi Kalamami että asutte meiän kannalta väärässä kaupungissa, olis voitu muuttaa teille!!!



Maalisneidin uusin tempaus on nukkua yöllä keittiössä. Parina aamuna viime viikolla löyty istumassa omasta tuolistaan pää pöytää vasten sikeässä unessa.



Mies ja kotityöt: eivät meillä kuulu yhteen. Pyydettäessä tekee jotain pientä, laittaa astiat koneeseen tms. Lasten kanssa mies on täällä kotona aika paljonkin, mutta esim ulos ei lapsia vie kuin erikoistapauksissa. Mutta ei ole ollut ongelmaa tässä ainakaan vielä.



Sauna olis valmis, mentävä on (nyt ku vielä on sauna mihin mennä)!