Miten miehenne päivysti ennen synnytystä? Mistä rv:sta alkaen vaaditte
kotona/omalla paikkakunnalla pysymistä? Missä vaiheessa vaaditte iltamenojen /alkoholinkäytön lopettamista?
Itselläni on mies tullut sairaalaan siinä vaiheessa kun synnytys oli kunnolla käynnissä; ekan kohdalla menin yöllä osoittaisen vedenmenon takia ja mies palasi kotiin kun synnytys ei ollut käynnissä ja meni seuraavana päivänä töihin 60km päähän ja sieltä sitten hälytin kun alkoi tapahtua. Toisen kanssa ajoin itse sairaalaan vesien menon jälkeen miehen ollessa töissä. Kummallakin kerralla mies ehti paikalle 1h ennen vauvan syntymää. En kokenut tarpeellisesti vaatia miestä muuttamaan elämäänsä sen takia että synnytys saattaisi käynnistyä.
Kommentit (29)
Kyllä sinne sairaalaan pääsee vaik taksilla ja lastenhoitaja voi tulla kotiin.
hänen työpaikallaan ei tätä ymmärretty vaan hänet irtisanottiin muutaman viikon jälkeen. Ihan outo työpaikka, kyllä raskaana olevaa vaimoa pitää voida hoitaa ilman pelkoa työpaikan menettämisestä.
Harvoin reissaa yksinänsä missään kovin pitkällä eikä juo itseänsä känniin. Lisäksi mieheni on vastuullinen ihminen, joten osasi itsekin ajatella.
Meillä mies taisi olla kesälomalla juuri la:n aikaan. Jäi kesälomalle muistaakseni kun olin rv38+4. Siinä sitten yhdessä puuhailtiin nuo päivät eli ei ollut varmaan missään. Olutpullon joi illalla siinä missä muulloinkin olisi juonut. Mies ei pahemmin juokse viihteellä joten se ei ollut ongelma.
Varmaan jos ei mies olisi ollut lomilla niin tuossa main olisi ollut kiva jos ei enää olisi ollut työmatkoilla. Työmatkat kun yleensä vaativat lentokonematkaa joten se palaaminen takaisin kotiin olisi kestänyt aika pitkään.
joutua muuttamaan mitään omia juttujaan vain koska sinä synnytät hänelle lapsen!
Ekan lapsen lasketun ajan tuntumassa mies oli työmatkalla n. 800 km:n päässä. Lapsi syntyikin, kun mies oli reissussa, ja mies näki pojan vasta, kun tämä oli kolmen päivän ikäinen. Seuraavien lasten syntyessä mies oli kesälomalla ja ihan normaalisti elettiin. Mies hoiti isompia ja minä synnytin yksin.
jos mies yhtään joutuu muuttamaan mitään...
ONhan se lapsen teko kuitenkin yhteinen proggis?? Joutuuhan nainenkin luopumaan ja muuttamaan elämässään vaikka mitä, koko 9 kk ajan, ja perumaan menojaan, ei voi nainenkaan lähteä vaikka vk-loppumatkalle Pariisiin rv 37, vaikka ois kerrankin aikaa ja lomaa :-) !
Joten onko paljon pyydetty jos mies vähän rauhoittuu muutamaksi viikoksi, vähentää menojaan ja matkojaan ja alkoholinkäyttöä??
Kai nää samat ihmiset on niitä, jotka sitten täällä itkee ja ihmettelee kun on pieniä lapsia ja mies on aina pois ja ei auta missään... kun ei ole jo odotusaikana tehty siitä lasten saamisesta YHTEISTÄ juttua, jossa molemmilla suuri rooli.
Meillä ainakin mies on TODELLAKIN halunnut olla läsnä synnytyksessä KOKO AJAN, ja hänestä on ollut apua!!
Ois ollut ankeeta jos ois ehtinyt mukaan vasta loppumetreillä.
Kuinka moni niistä miehen menoista oikeesti on niin tärkeä? Että menis oman lapsen ainutkertaisen syntymän edelle?
Jonkun kaverireissun voi aina tehdä muulloinkin - ja työmatkoihinkin pystyy monet kyllä vähän itse vaikuttamaan suunnittelulla, ettei niitä osuisi juuri lähelle l.a.:ta.
vielä jossain lähi-idässä työmatkalla. Ehti kyllä olla läsnä koko synnytyksen. Eihän se kivaa ollut, mutta työtkin on pakko tehdä. Ryyppyreissuja mies ei kyllä harrastakaan, joten iltamenoissa saa käydä kun on tarvetta, saahan sen soittamalla takaisin. Myöhempien lasten kohdalla mies ei ulkomaanmatkoja ole enää ottanut ihan lasketun ajan tuntumaan, asema töissä on korkeampi, joten saa vähän itse määrätä tekemisistäänkin.
Joka raskauden loppuvaiheessa on känyt töissä 100 kilometrin päässä. Ainoa ongelma mulla on ollut lastenhoidon järjestäminen. Kun neljättäkin menin synnyttämään, meni lapsivedet aamulla klo. 6. Mies oli juuri päässyt työmaalle, ja mun olis pitäny laitella lapsia esikouluun, ja nuorimmat oli vielä kotihoidossa.
Kestäähän se kun mies ajaa 100 kilsaa takaisin päin. Samantien vei mut lasten kanssa sitten ä-polille ja lähti itse ajelemaan lapsia hoitoon uudestaan taas 100 kilsan päähän. Synnytksee ei kerinnyt mukaan, mutta pääsi kuitenkin olemaan ensihetket mun ja vauvan kanssa.
itse en ainakaan koe, että miehen pitäisi jotenkin muuttaa aikataulujaan ja elämäänsä loppurakauden takia. En sitä muuta minäkään, elän ihan normaalia elämää synnytkseen saakka.
jos on aiemmin ollut jotain komplikaatioita tai synnytykset etenee nopeaan, niin on kai eri juttu, kun että ne on aina sujuneet hyvin ja ongelmitta ja selvinnyt kivuistakin vaikka ei heti pääsisi sairaalaan.
nämä "ajoin itse sairaalaan", "mies ei ehtinyt mukaan mutta näkipä sitten pian" yms. ...
Lapsen saaminen on mielestäni NIIN iso ja ainutlaatuinen juttu, että kurjaa kun sekin on joillekin vaan tuommoinen "ohimennen" tapahtuma, kävinpäs tuossa pyllistämässä lehmien lypsyn välissä.
Tietty olosuhteiden PAKOSTA on mentävä niin kuin on (PAKOLLISET työkuviot, lasten hoidot jne.), mutta tuntuu että jotkut oikein ylpeilee sillä miten miestä ei ole "tarvittu" siinä.
No, ehkä se on vaan itsensä pönkittämistä, kun miestä vaan ei ole OLLUT saatavilla...
nämä "ajoin itse sairaalaan", "mies ei ehtinyt mukaan mutta näkipä sitten pian" yms. ...
Lapsen saaminen on mielestäni NIIN iso ja ainutlaatuinen juttu, että kurjaa kun sekin on joillekin vaan tuommoinen "ohimennen" tapahtuma, kävinpäs tuossa pyllistämässä lehmien lypsyn välissä.
normaalisti töissä kävi, mitään ylimääräisiä reissuja ei tehnyt. Firman pikkujouluristeilyt jäi molemmilla kerroilla oma-alotteisesti väliin. Ei käy baareissa/ käytä alkoholia, joten niitäkään "ongelmia" ei ollut. Tokalla kerralla nauratti (jälkikäteen), kun vedet meni niin mies tyynen rauhallisena jatkoi iltapalan tekoa ja söi ennen lähtöä ,kun itse sinkoilin paniikissa paikasta toiseen =D.
minulta, mitä toivoisin.
Koska hänellä on mahdollisuus vaikuttaa työmatkoihinsa, niin yön yli poissa ei enää viikon 36 jälkeen ja muutkin reissut max 3tunnin etäisyydellä, nyt rv40+5.
Mieheni haluaa olla mukana synnytyksessä, vaikka alkuun itse epäröin haluanko hänet paikalle.
Alkoholi ei ole ongelma, sillä hän ei juo, jos aikoo olla seurassani. Tämä on yhdessä aikoinaan (ennen raskautta) sovittu asia. Saa juoda, kunhan silloin pysyy poissa silmistäni, sillä juomisen ainoa tarkoitus hänelle on kaatokänni.
"Pari olutta on täyttä tuhlausta, ilmankin voi sitten olla".
Nyt viimeisillä viikoilla mieheni on tullut kotiin mahdollisimman aikaisin (omasta halustaan), sillä minä olen selkä- ja lonkkasäryn vuoksi ollut "pakotettu" pysymään enimmäkseen kotona ja toimettomuus saa seinät kaatumaan.
Yhdelle ulkomaan koulutusreissulle hän ei lähtenyt kun se olisi ollut laskettuun aikaan mutta muuten on loppuraskaudessakin matkustellut jonkin verran. Yhden työvuoron hän perui kun mulla oli sellaisia oireita, mutta muuten ihan normaalisti eleltiin. Esikoisen synnytyksessä mies oli mukana alusta loppuun, tokaan ja kolmanteen synnytykseen hän tuli loppuvaiheissa kun saatiin lapsenvahti paikalle.
...onko nämä miehet, jotka tekevät mitä lystäävät näitä samoja joista täällä aina valitetaan...
Surullista :(.
Meillä mies matkustaa työsnä vuoksi paljon ulkomaille, useita matkapäiviä viikossa. Lisäksi siihen aikaan oli pitkiä työmatkoja kotimaassa. Koko raskauden ajan oli valmiudessa palamaan kotiin heti ensimmäisellä lennolla. Yhdeltä kotimaan matkalta käntyi kesken kohti kotia kun minulla alkoi yllättävä voimakas vuoto olisko ollut viikolla 8. Ei halunnut minun olevan yksin keskenmenossakaan.
Rv 36-37 lopetti ulkomaanmatkat ja rv38 kotimaan matkat. Rv 39 aloitti teki töitä kotoa ja rv 40+1 lapsi sitten syntyi, luonnollisesti viikonloppuna :).
Ja ihan itse teki nuo päätökset. Minä olin vain esittänyt _toivomuksen_, että ei olisi enää rv 38+ kovin kaukana. En edes nähnyt mahdollisuutta, että olisi toiminut toisin kuin toimi, sillä olen oikeasti hänelle tärkeä kuin myös lapsemme. Mutta mun ei ole tarvinnutkaan tänne kirjoitella, miten mies rymyää kavereidensa kanssa yöt, ei välitä perheestään vaan työ menee kaiken edelle ja sitten tulee harrastukset ja sitten kaverit ja sitten sohvalla makaaminen.
Nyt toisen kanssa on helpompaa, kun miehen työn luonne muuttuu näillä näkymin juuri ennen lapsen synytymää enemmän yhdessä paikassa pysyväksi.
mies matkatöissä pääsääntöisesti, toki olen kokenut rasittavaksi sen jännityksen kun ei tiedä ehtiikö/pystyykö olemaan paikalla synnytyksen tapahtuessa. Meillä 3 lasta ja jokaiseen synnytykseen on mukaan ehtinyt, vaikka joka kerta on tämä työjännitys momentti ollut ilmassa ja töitä on ollut ihan joka pvä la asti ja vielä sen jälkeenkin. Olen kyllä itse sitä mieltä että ei sitä omaan kumppania kukaan korvaa synnytyksen hetkellä...:)
Ja mieheni kysyi kuka sitä vaatii? :D
Oma mies ainakin ihan itse on ajatellut milloin lopettaa ulkomaanreissut ja milloin voi mennä vielä palaveriin toiselle puolen Suomea.
Ei ole omaa miestä tarvinu rajottamaan töitä.
Kaksi lasta on saatu ja mies on molemmilla kerroilla vienyt sairaalaan. Esikoisesta sairaala olisi pistänyt minut kotiin supistelemaan, mutta kun en lähtenyt niin mieskin jäi eikä lähtenyt töihin.
Oma työpaikka on 50 kilsan päästä kotoa. Joten en käsitä miten se liittyy yhtään mihinkään. Jos synnytys ei ole käynnissä niin kai sitä töihin silloin mennään?
Ei ole kokemusta osittaisista vesien menosta mutta jos synnytys on alkamaisillaan niin vahvasti luulen että ainakin oma mies vakavasti harkitsisi vaikka pekkasen pitämistä.
no alkoholia mieheni ei juo, joten siihen ei tullut rajoituksia.
Muutenkin mies viihtyy kotona ja juo harvemmin kahvia vahvempaa.