Lue keskustelun säännöt.
Miten miehenne päivysti ennen synnytystä? Mistä rv:sta alkaen vaaditte
15.11.2008 |
kotona/omalla paikkakunnalla pysymistä? Missä vaiheessa vaaditte iltamenojen /alkoholinkäytön lopettamista?
Itselläni on mies tullut sairaalaan siinä vaiheessa kun synnytys oli kunnolla käynnissä; ekan kohdalla menin yöllä osoittaisen vedenmenon takia ja mies palasi kotiin kun synnytys ei ollut käynnissä ja meni seuraavana päivänä töihin 60km päähän ja sieltä sitten hälytin kun alkoi tapahtua. Toisen kanssa ajoin itse sairaalaan vesien menon jälkeen miehen ollessa töissä. Kummallakin kerralla mies ehti paikalle 1h ennen vauvan syntymää. En kokenut tarpeellisesti vaatia miestä muuttamaan elämäänsä sen takia että synnytys saattaisi käynnistyä.
Kommentit (29)
vaan mies ymmärtänyt itse olla juomatta sitä yhtä saunakaljaa enempää aina noin kolme viikkoa ennen laskettua aikaa ja siitä eteenpäin. Töissä käy naapuripaikkakunnalla mutta ehtii kyllä sieltä noin puolessatunnissa kotiin. Ja työpaikka on sairaalamatkan varrella eli jos oikein kiirus tulee niin hommaan jonkun muun kyydin jonka kyydissä pääsen miehen työpaikalle josta voidaan jatkaa sitten sairaalaan. Kolme lasta on synnytetty ja aina on kyllä se verran osannut aavistaa etukäteen että mies on hyvin ehtinyt töistä kotiin minua hakemaan. Viimeksi vitkastelin kyllä itse niin viime tippaan etten kerennyt edes puudutuksia saamaan. Nyt neljännellä kerralla täytyy varmaan lähteä vähän aikaisemmin=)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli ei lähtenyt ulkomaille työmatkalle etc.
Hänelle itselleen oli ehdottoman tärkeää saada olla paikalla koko ajan.
Ja tämä oli jo kolams lapsi - ei siin mitään ekan kerran huumaa.
Kun näitä lukee - olen todella onnellinen miehestäni - täytyypä kertoa se hänelle :-)
Jos ei mies ymmärrä itse omaa ja perheensä parasta ....
Esikoisen kohdalla menin käynnistykseen klo 20 illalla rv 41+2 ja kakkosen kohdalla meni vedet noin klo 19.30 rv39+6 joten ei ollut yllätyslähtö kummallakaan kerralla.
Mies kävi normaalisti töissä muutaman kilometrin päässä kotoa.
jäin äitiyslomalle, joten sopivasti jäinkin päivystämään hänen sairastamistaan; ts hoidin esikoisen, kävin kaupassa ja lisäks pesin ja puin myös mieheni. huh otti voimille. Mutta sitten polvi ei parantunutkaan 1. operaation jälkeen vaan yllätys yllätys just laskettuna päivänä oli uusi leikkaus, jänskätti, miten käy, mutta hyvin kävi ja lapsi syntyi 16 päivää la:n jälkeen. Mieskin oli jo aika hyväsää kunnossa tuolloin, mutta sairaslomalla.
lähietäisyydellä raskauden loppuviikot, jotta ehtii mukaan synnytykseen. Käy harvoin baareissa, joten se ei ole ongelma.
Ihmettelen, jos jonkun tosiaan täytyy VAATIA tällaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töitä ja ylitöitä, ei isyyslomia, ei välttämättä mukana synnytyksessä. Silti hyvä isä ja minä olen pärjäävää sorttia.
Ihan me yhtälailla molemmat jännitettiin lähdön hetkeä. Rv 38 ne laitto mut tutkimuksista suoraan saliin ja yrittivät käynnistää mutta ei onnistunut. Sanoivat että ensi viikolla käynnistetään. Mentiin taas ja sanoivat että viikon päästä. Mentiin viikon päästä niin sanoivat että viikon päästä. Huoh. Lapsi syntyi rv 42+2 sitten. Käynnisteltiin 3 päivää. Soitin miehen paikalle kun kalvot oli puhkaistu.
Eipä oikein jännitystä ollut ilmassa, ilma nykykeinoja olisi varmaan jäänyt mahaan =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytin ilman miestäni ihan omasta päätöksestä kummallakin kerralla. Ei siellä miestä tarvita kun on asian osaava kätilö.
Moni mies ei kuulenna edes kestä katsoa vierestä, sanoi kätilö. Tästä ei meillä ollut kyse, en vain halua ketään katsomaan sitä huutamistani.
myös selväksi, että synnytyksessä olemme yhdessä...minä en yksin sinne lähde.....ei nyt kauheeta päivystystä kuitenkaan harrastettu, mutta järki kädessä etenimme kohti laskettua aikaa. niin ja tiedän, että joku tarttuu nyt tuohon " päätettiin tehdä vauva " , mutta anteeks niin meillä tehtiin...halusimme kesävauvan ja niin kävi, halusimme toisen heti perään ja niin kävi...kolmatta teimmekin sitten pari vuotta ja koimme kaksi keskenmenoa siinä välissä.