Onko tama teidan mielesta perhevakivaltaa?
Ja jos on niin mita mun pitaisi tehda? Laitan taman kysymyksen nyt tannekin, jos saisi nopeammin vastauksia...
Eilen illalla miehella oli menoa, mina sitten vasyneena rajahdin etta etko nyt voisi auttaa kotitoissa ja lasten kanssa, kun minakin hanen asioitaan hoidin tietokoneella monta tuntia. Mies alkoi valittomasti huutamaan kovalla aanella lasten kuullen, etta mita han nyt taas on tehnyt vaarin. Huusi vain eika antanut suunvuoroa ja lahti ovet paukkuen ulos. Hetken paasta soitti ovikelloa ja kun avasin, ilmeni etta han oli unohtanut avaimet sisalle. Alkoi etsimaan avaimiaan, joita ei loytynyt mistaan. Alkoi syyttamaan minua niiden piilottamisesta. Alkoi vaatimaan, etta minun pitaisi antaa omat avaimeni hanelle. En suostunut tahan, koska vaadin etta ensiksi hanen on pyydettava anteeksi aiempaa huutoaan. Mies menetti hermonsa, alkoi kayttaytymaan todella pelottavasti, alkoi polkemaan jalkaansa ja viskomaan tavaroita. Sanoin, etta rauhoitu, mina pelkaan sinua. Mies alkoi tulla lahemmaksi, ihan viereen, minua pelotti hirveasti. Lahdin juoksemaan kohti kylpyhuonetta (ainoa lukollinen huone), mies arvasi aikeeni ja huusi peraan etta " ei ei, ala luulekaan" .Han lahti peraani ja sai minut kylpyhuoneen ovella kiinni. En muista mita tapahtui, jotenkin han pysaytti minut, ei kuitenkaan lyonyt, mutta vajosin kuitenkin lattialle. Tassa vaiheessa aloin itkea hysteerisesti, ja myos molemmat lapset alkoivat itkea. Sitten mies jatti rauhaan, juoksin akkia lasten kanssa kylpyhuoneeseen turvaan. Kuulin kun mies penkoi tavaroitani, loysi lopulta minun avaimeni ja painui ovesta ulos, noin klo 19 eilen illalla. Eika han ole tullut vielakaan takaisin. On siis ollut yon poissa kotoa, eika hanesta ole kuulunut mitaan. En ole kylla itsekaan yrittanyt soittaa. Aina kun kuulen hissin aanen, sydan hakkaa ja pelottaa etta mies tulee kotiin.
Sanokaa te viisaammat ja kokeneemmat, mita minun pitaisi ajatella ja tehda? Pitaisiko miehen kaytoksesta huolestua?
Olen itse kasvanut todella vakivaltaisessa perheessa, enka missaan nimessa halua samaa helvettia omille lapsilleni. Aikuinen nainen kylla kestaa vakivallan, mutta lapset eivat kesta sita katsella. Sen tiedan kokemuksesta. isompi lapsi on ollut eilisen illan ja taman paivan tavallista itkuisempi, johtuisiko se eilisesta?
Talla hetkella kayn psykoterapiassa lapsuuden vakivaltaisten kokemusteni takia, ja mieheni tietaa mita kayn nyt lapi, siksi tuntuu viela paljon loukkaavammalta tuo eilinen kaytos.
Kommentit (53)
eleillään ja sanoillaan uhkasi pahoinpitelyllä. tosta se alkaa, kovenee pian. ei edes tajua tehneensä väärin, kun ei ole vielä anteeksipyyntöviestiäkään tullut. ja vaikka pyytäisikin anteeksi, mitä sitten. unohtuu pian ja seuraavan riidan aikana väkivaltaan on vielä matalampi kynnys. valitettavasti tiedän mistä puhun. mies mukaan terapeutille vaikka väkisin, ainoa toivo on herättää mies tajuamaan väkivallan ja sillä uhkaamisen vakavuus jo ensimmäisestä kerrasta. muuten siitä tulee tapa. sulla on jo terapeutti, nyt mies mukaan sinne. tää on vakava asia. jos ei suostu niin sinuna harkitsisin myös eroa. säästä lapsesi siltä mitä itse jouduit lapsena kokemaan.
sillä ei ole väliä mitä sinä olet sanonut tai jättänyt sanomatta, millä tavalla riidellyt tms. mikään ei oikeuta väkivaltaan eikä sillä uhkaamiseen.
jos pelkäsit, sinulla oli syytä pelätä. ei kukaan huvikseen pelkää.
toivon sinulle voimia päästä tilanteesta. mies terapeutille tai pihalle.
ei mulla muitakaan ystavia ole. itken vaan ja yritan jotenkuten pitaa itseni koossa lasten vuoksi. yritin asken soittaa miehelle, ei vastausta, lahetin tekstarinkin ,etta tarvitsen todella avaimeni, koska mun on paastava kauppaan, kun meilla ei ole puuroa, margariinia eika edes leipaa, eli ei mitaan lapsille iltapalaksi. Ja taytyy myontaa, etta mun todella tekisi mieli tupakkaa kun on niin paha mieli.
Ma vaan haluisin mun avaimet, ma en haluu mun miesta tanne enaa koskaan. Mut se ei varmaan ota tosissaan koska luulee et ma tosiaan piilotin sen avaimet, mut se ei oo totta. Kunpa tietaisinkin missa ne avaimet on niin paasisin ulos!
ap
Onpa aikamoinen törkimys kun teitä kiduttaa edelleen kun tietää, että ette voi lähteä mihinkään. Tosi sadisti mieheksi. Puuh. Mahtaisiko ne sen omat avaimet löytyä teiltä jostain ihme paikasta, oletko etsinyt?
Mitä meinaat tehdä/sanoa kun mies tulee kotiin? Riita varmaan repeää päälle uudestaan?
Tuli mieleen sellainen nettiosoite kuin ensijaturvakotienliitto piste fi, siellä saattaisi olla joku puhelinpäivystys johon voisit soittaa nyt jos olet ihan pallo hukassa ja ahdistunut. Itse soitin silloin joskus, mutta en muista mihin aikoihin siellä olisi päivystys. Toisaalta ovathan ne turvakodit auki koko ajan, joten kyllä luulisi jonkun vastaavan puhelimeenkin. Voisit hyvin soittaa ja kertoa tilanteesi, saisit vähän jutella asiasta jonkun rauhallisen ihmisen kanssa.
Suosittelen, että soitat teidän paikkakunnan naisten ja lasten turvakotiin!Siellä on tosi mukavia ihmisiä ja saat purettua pahaa oloasi ja saat ammatti-ihmisen näkemyksen ja avun asiaan. Varsinkin, jos ei ketään hyvää ystävää, jolle asiasta puhua ja saada apua, ja muutenkin. Itsellä ainakin auttoi HUIMASTI!Nimettömänäkin voi soittaa ja siellä ainakin meillä päin päivystys 24h.Juttelevat mielellään puhelimessa kanssasi ja auttavat parhaansa mukaan!!!
Jo tuo että viä sinulta avaimet, varsinkin kun jäät lasten kanssa yksin, on jo pelkästään väkivaltaa ja inhottavaa kiusantekoa!! Mitä jos teille sattuisi jotain ja olisi lähdettävä esim. lääkäriin!!Tunnistan hyvin oman entisen tilanteeni meidän perhe-elämästä. Tuo tuntuu todella kurjalta!! Voimia sulle!!
On maailma sulle kyllä liian kova paikka elää. Miten ylipäätään pysyt hengissä ?
kun mies palaa, jos olet humalassa (edes vähän), asiaa on entistä vaikeampi selvittää.
En osaa sanoa siitä väkivalta-asiasta kuvauksen perusteella, mutta minäkin pidän tuota häipymistä hälyttävänä. Eikö hän ajattele, miltä se lapsista tuntuu?
Mies kuvittelee varmaan,etteivat lapset viela tuonikaisina tajua mistaan mitaan..
Ainut hyva uutinen, esikoinen loysi avaimet sohvatyynyjen alta! Tosiaan, jos mies tulee kotiin, se luulee etta mina ne alunperinkin piilotin mika ei siis ole totta...
että mies on ajettu nurkkaan ja nyt katkesi kamelilta selkä, kuten tuolla aikaisemmin jo ilmaisi. Kenet vaan saa sekaisin, riittävästi kuin kiusaa.
Nyt pääsette kauppaan!=)
Kun tulette takaisin, laita avaimet takas sohvatyynyjen alle ja anna miehen itse ne sieltä löytää! Jos sit muistais ite ne sinne hukanneensa tai ainakin tajuais, ettet sinä niitä sinne ole laittanut!!
X löysi sun avaimet sohvatyynyn alta. Ei kiirettä kotiin.
ihan koto-Suomessa... Mies ei ole vielakaan tullut kotiin, eika edes vastaa puhelimeen, alan jo epailla etta on joutunut ikavyyksiin, ei ole miehen tapaista olla vastaamatta puhelimeen, vaikka vihainen olisikin.
ap
Tuollainen uhkaava tilanne voi tuoda muistoja takaisin ja tuntua todella pahalta, väkivaltaiselta. Ei tuollainen ole oikeinkaan, selvästi oli uhkaava tilanne. Nyt on vakava keskustelunpaikka miehesi kanssa, että miten jatkatte. Hyvä, kun pidät lasten puolia.
T. Eräs, jolla myös ikäviä lapsuudenmuistoja niistä jatkuvista peloista, että mitäköhän tänään tapahtuu, entä huomenna..
Sanot käyväsi terapiassa ja silti sinulla ei ole ketään kenelle puhua? Ja ystävät ei ole terapeutteja, ei heidän kanssa käsitellä vaikeaa lapsuutta, ei.
Kyllä niitä vaikeita lapsuuksia on itse kenelläkin, mutta ota nyt hyvä ihminen järki käteen. Selvitä pääsi ja ala elää omaa elämää. Jos miehelläs oli sovittu meno ja sinä alat räyhätä että pitää jäädä kotiin jne.
Asialla on kaksi puolta ja hiukan tuosta ap:n kirjoituksesta huokuu sellainen hysteerinen nainen, joka on teki kärpäsestä härkäsen. Aina ei kannata vetää riitaa viimeiseen tappiin: kiristämällä, sättimällä ja lopulta linnottautumalla lasten kanssa vessaan. Voi muuten tuntua miehestä vähän typerältä, jos ei ole väkivaltainen ja vaimo on paniikissa lasten kanssa vessassa. Miettikääpä itse, miten kokisitte sen, kun te hermostutte ja mies vajoaisi maahan ja sen jälkeen pakenisi vessaan lasten kanssa kuviteltua uhkaa! Mitäs jos tätä tapahtuisi usein? Eikö jossain vaiheessa tulisi sellainen olo, että aivan sama, mutta minä lähden? Jotkut meistä jaksaa elää henkisesti epävaikaitten ihmisten kanssa, mutta minä en jaksaisi ja niiltä jaksajiltakin se kamelin selkä katkeaa jossain vaiheessa... Parisuhde on epätasapainossa, jos elämää hallitsee toisen ongelmat itsensä kanssa.
Varsin lapsellista ja typerää on myös se, että äijä on nyt " kadonnut" . Tietynlaista vallankäyttöä sekin, kun tietää että kotona ollaan ahdistuneita.
[/quote]
Vieläkö olette kotona lasten kanssa yksin? Edelleen on pakko ihmetellä näitä vastaajia jotka leimaa ap:n hysteerikoksi tai jotka jotenkin oikeasti uskoo sellaiseen, että nainen ajaa miehen johonkin ihme tiloihin. varmaan se on naisen syy jos turpaan saa joopa joo. Ja kyllä vaan se ilmiselvästi on uhkaava ja pelottava tilanne jos mies (yleensä fyysisesti isompi ja voimakkaampi) karjuu kotona lasten edessä, heittelee tavaroita ja tulee lähelle uhkaavasti. ei sellainen ole mitenkään ok riitelyä.
hanesta ei ole edes kuulunut mitaan. Ei vastaa puhelimeen, ei vaikka koitin soittaa tuntemattomasta numerosta. olisi tosi kiva tietaa onko tulossa kotiin, ja viemassa lapsia aamulla hoitoon. (Miehella on siis auto, enka itse paase viemaan lapsia)
ap
Hankkiudu eroon tuosta äijästä kun vielä ehdit.
onko mieleesi tullut että miehelläsi voi olla rakastajatar l. sivusuhde.
Siksi käy hermona jos ei pääsisi sovitulle tapaamiselle naisystävän kanssa.
Yön yli poissaolot ei kuulu parisuhteessa eläville ja niitä ei tarvitse sietää, ulkona voi käydä toki mutta tämän on oltava molemmille mahdollista eikä niin että mies yksipuolisesti käy baareissa.
Mielestäni hissuttelet, et elä koska et uskalla ilmaista tunteitasi omassa kodissasi vaan sinun on oltava varuillaan ettei mies suutu. Historia toistaa itseään, sama helvetti on pian irrallaan kuin lapsuudenkodissasi aikoinaan.
Selvittäkää asianne rauhallisesti, sinulla on oikeus saada vastauksia missä mies luurailee.
Vaikkei hän varsinaisesti lyönytkään, mutta kuitenkin oli uhkaava ja pelottava. Lasten ei pitäisi joutua tuollaista kokemaan, eikä toki aikuistenkaan.
Varsin lapsellista ja typerää on myös se, että äijä on nyt " kadonnut" . Tietynlaista vallankäyttöä sekin, kun tietää että kotona ollaan ahdistuneita.