Lue keskustelun säännöt.
On kyllä niin ihanaa kun on vain kaksi lasta!
12.01.2008 |
Enkä nyt provoile yhtään. Tuttavaperhe, joilla neljä lasta, oli tänään kylässä ja kyllä ei käynyt kateeksi YHTÄÄN.
Ennen haaveilin kolmesta lapsesta, mutta kyllä olen nyt niin tyytyväinen tähän lapsilukuuni, että tekis mieli hyppiä seinille!
Kommentit (39)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikkeuksia varmaan on, mutta yleensä ottaen samaa sukupuolta olevilla sisaruksilla on kiinteämpi side keskenään, vielä aikuisenakin.
todella tiivis ja lämmin perhe.
Mitä muuta voi ihminen toivoa?
" komialla pojalla" ja olen varmasti maailman onnellisin äiti!
on se hyvä kun noita on kolme eikä vaan kaksi :-)
ja ovat pienellä ikäerolla ja ei, ei kaduta yhtään, on ne niin ihania! Kukin tyylillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kontakteja toki syntyy mutta oppivat toimimaan myös yhdessä.
Jotkut kestää enemmän lapsia, jotkut ei ilmiselvästi ole edes luotu vanhemmiksi, eikö se ole hyvä se, mitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei jaksa. On sitä kahdessakinn tekemistä....
Omassa lapsuudessa meitä oli kaksi, isoveli ja pikkusisko, ja asetelmassa en nähnyt mitään hyvää. Isoveli pomotti ja rääkkäsi, eikä meillä nyt aikuisinakaan paljon yhteistä ole. Salaa olin kateellinen kavereille, joilla oli sisko. Ja nyt taas hieman säälin tuttuja, joilla esikoisena poika ja suht pienellä ikäerolla kuopuksena tyttö. Aika huonosti jo 3-4-vuotiaat pojat pikkusisaruksiaan kohtelevat. Toisinpäin (esikoinen tyttö, kuopus poika) näyttäisi kyllä olevan melko sopuista, näitä en sääli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika vanhempi ja tyttö nuorempi. Olen onnellinen. Toki ymmärrän, että joku muu, jolla on eri määrä lapsia ja/tai eri sukupuolilla voi myös olla onnellinen, mutta hänen onnellisuutensahan ei ole minulta pois tai (toivottavasti) päinvastoin.
Itselläni on isoveli ja pikkusisko ja, totta, pikkusiskon kanssa ollaan todella läheisiä. Isoveljen kanssa ollaan tekemisissä tosi vähän.
Voi siis olla itsekästä ajatella, että olipa ihanaa, kun saimme molempia sukupuolia (näin teen), mutta meidän lapsemmehan eivät tule koskaan tuntemaan mitään muuta tilannetta kuin omansa.
Olen monesti ajatellut, olisiko pitänyt vielä kolmatta yrittää, ja varmemmin olisin niin tehnyt, jos lapset olisivat olleet samaan sukupuolta. Nyt siis erittäin hyvä näin!
Minä kasvoin yhden veljen kanssa ja kaipasin enemmän sisaruksia, etenkin siskoja niin paljon että tahdon tarjota sitä lapsilleni mistä itse jäin paitsi. Mutta ymmärrän toki ettei kaikki halua samaa eikä kaikkien onneksi tarvitsekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohon isoveljen suhtautumiseen pikkusiskoon luulen perheellä ja muulla suvulla olevan aika suuri merkitys myös:
Meidän lapsuudenperheessä veli oli kaikkien mielestä sankari ja kaiken huomion keskipiste. Onneksi hän oli rauhallinen luonteeltaan, enkä ainakaan muista hänen pomotelleen meitä pikkusiskoja pahasti.
Oma poikani yrittää kyllä pomotella siskoaan minkä kerkiää, mutta sekä mieheni että minä itse yritämme pitää tytön puolia, kohtelemme lapsia tasavertaisena, ja olen sanonut tytölle, että hänen pitää itsekin oppia pitämään puoliaan veljeä ja muita vastaan. En halua, että hänet kasvatetaan siihen muottiin, että tytön pitää olla rauhallinen, kiltti ja hiljaa, vaan hän saa huutaa ja melskata ainakin sen verran kuin mitä sallimme sitä pojaltakin ja tosiaan, toivon, että jos veli kohtelee häntä epäoikeudenmukaisesti emmekä me vanhemmat ole paikalla, että tyttö puolustautuu.
Ikäeroa on vajaa 2v, isoveli on nyt eskarissa ja pikkusisko täyttää kohta 5. Päivät pitkät leikkivät kahdestaan, eivät edes riitele. Todella harvoin tulee mitään kinaa. Ollaan kyllä hämmästelty tätä. Ehkä on vain käynyt niin, että luonteet sopii tosi hyvin yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Ikäeroa on vajaa 2v, isoveli on nyt eskarissa ja pikkusisko täyttää kohta 5. Päivät pitkät leikkivät kahdestaan, eivät edes riitele. Todella harvoin tulee mitään kinaa. Ollaan kyllä hämmästelty tätä. Ehkä on vain käynyt niin, että luonteet sopii tosi hyvin yhteen.
Minusta on ihanaa, kun meillä on kaksi todella söpöä tyttöä. Poikalapsista en pidä ollenkaan.
Mutta ei mua ole koskaan häirinnyt muiden lapsien lukumäärä. Jokainen tekee sen verran kun haluaa.
Kuopus on nyt 6-vuotias. Ja monta vuotta mä vannoin että, lapsia ei enempää tule. Nyt yritetään kolmatta :)
Toivottavasti mä silti kelpaan ja kukaan ei menetä hermojaan mun lapsien kanssa, tai sen takia että mulla ehkä joskus on 3 lasta.
Niin ja jos sukupuolen sais valita, niin poika kiitos! Mutta tottakai tyttökin olis rakas.
Vierailija:
" 2 lasta ja vieläpä tyttö ja poika" ? Onko se jokin ideaalitilanne? Siis kuinka yleistä tuollainen ajatusmaailma vielä on?
eli tästäkin on tullut tabu. Eihän sitä saa sanoa ääneen, että haluaa sekä tytön että pojan. Tai että mies toivoo itselleen poikaa. Ei..sehän on niin alkukantaista.
En vain voi mitään, mutta mielestäni meitä kohtasi suuri onni kun näin kävi. Jos olisi tullut samaa sukupuolta olisin varmasti tyytyväinen ja onnellinen myös. Mutta se, että meitä siunattiin sekä tytöllä että pojalla, tekee minusta maailman onnellisimman äidin :)