Kokemuksia päiväkodeista ulkomailla? Suomessa on joutunut pettymään yksi toisensa jälkeen.

kahden lapsen osalta tarhasta taalta Belgiasta. Tosin kyseessa on tyonantajani tarha, eli ei ehka voi yleistaa muihin tarhoihin tassa maassa. Eli molemmat lapset ovat viihtyneet sanomattoman hyvin tarhassa, ryhmat pienia (10-12 lasta/2 hoitajaa, yli 3-vuotiailla 18-20), hoitajiin syntyy lapsilla laheinen suhde. Ennen tarhan aloitusta kaydaan keskustelu jossa puhutaan lapsen tavoista, mieltymyksista jne. Kun tarha on aloitettu, aamuisin kysytaan mita lapselle kuuluu, onko mitaan erikoista mita tarhan pitaisi tietaa, ja se myos kirjataan ylos. Aamulla lapsi menee ekaksi aina hoitajan syliin, se on eraanlainen rutiini jota noudatetaan. Tarhassa oma laakari (tosin myos yhteensa 300 lasta) ja kaksi sairaanhoitajaa, seka ravintoterapeutti joka suunnittelee menun ja jota voi myos konsultoida jos lapsen syomisessa on ongelmia. Lisaksi tarhassa on ns. psykopedagogit jotka suunnittelevat mm. juuri nuo vastaanottorituaalit ja muun " ohjelman" . Monet asiat mina annan kylla mielellani tarhan myos tehda omalla tavallaan (esim. sellainen asia etta taalla ei kayteta sisatossuja vaan ihan pikkuvauvat ovat paljain jaloin ja isommat lapset ulkokengat jalassa tarhassa... myos esim. kuivaksi opettaminen tapahtui meilla ainakin esikoisen kohdalla taysin tarhan toimesta ja heidan tahdissaan) koska olen ajatellut etta tarkeinta on etta lapsellani on mukavaa tarhassa, ja siihen vaikuttaa myos se etta vanhemmilla ja hoitajilla on hyvat valit. Tanaankin meidan kakkonen jai onnellisena hymyillen hoitajansa syliin, niinkuin lahes kaikkina aamuina.

meillä on esikoinen ollut integraatiopäiväkodissa täällä (kunnan). Ryhmissä oli siis 5 erityislasta ja 10 ns. tavallista lasta. Ihana päiväkoti kaikin puolin, ja etuna oli se, että hoitajat olivat erityislasten takia todella päteviä ja koulutettuja työhönsä, ryhmät olivat myös pieniä (yleensä täällä on 20 lapsen ryhmät ja pari hoitajaa/ryhmä). Tyttö viihtyi todella hyvin eikä mulla ole mitään pahaa sanottavaa, paitsi että olisin toivonut että ulkoilu olisi ollut pakollista. Kaikille järkättiin oman tasosta toimintaa ja yksilöt huomioitiin yksilöinä.



Nyt keskarimme, 4,5 v ja kuopuksemme 2v9kk ova ev-lut.kirkon päiväkodissa. Itse emmem kuulu kirkkoon, mutta tämä ei ole mikään edellytys päiväkotiin pääsyssä. Tämä päiväkoti on vieläkin ihanampi kun toi esikoisen. Ja taas olemme onnekkaita, että lapsillamme on pieni ryhmä. Saksassahan on aika uutta se, että on paikkoja alle 3-vuotiaille, eikä joka tarhassa olekaan. Mutta meidän tarhassa siis on, ja tästä johtuen tuo lastemme ryhmä on pieni. 14 lasta ja kolme hoitajaa, yhdellä on vastuu alle 3-vuotiaista ja yhdellä yli 3-vuotiaista ja sitten on ryhmän " tarhasetä" joka on kaikkien kanssa ja supersuosittu.



Koska ryhmässä on niin eri ikäsiä, niin se toimii tavallaan kahtena osana, mutta yhteistäkin toimintaa on tosi paljon ja kaikki ryhmäläiset ovat yhdessä ja puuhaavat keskenään. 6-vuotiaat auttavat 2-vuotiaita jne. Päiväkodissa on myös ns. avoin käsite, eli lapset saavat tiettyinä aikoina leikkiä missä tahansa ryhmässä (kaiken kaikkiaan kolme ryhmää) Näin kaikki tädit tuntevat kaikki lapset ja lapsille kaikki tädit ovat tuttuja.



Tosi hyvin kaikki järkätty, päiväkoti palkittu terveellisestä ruoasta, ulkoilevat päivittäin ja tekekvät tosi paljon kaikkea. Piirretään, maalataan, pelataan, tutkitaan, ollaan lasten kanssa. Noita pieniä hoidetaan todella hyvin ja kaikki saavat tulla syliin aina. Hoitajat on ihanan sydämellisiä ja tuntuvat kaikki rakastavan työtään. Kuitenkin lapsia kannustetaan myös itsenäiseen toimintaan, annetaan pukea vaikka menee väärin vaatteet jne. Kahdesti vuodessa on kehityskeskustelut, ja niissä huomaa miten hoitajat ovat todella tehneet työtä. Seuranneet lapsen kehitystä, tehneet muistiinpanoja lapsesta ym.



Lapsia kohdellaan hyvin yksilöinä, eli vanhempien kanssa keskustellaan, nukkuuko lapsi päiväunet, millon käydään vessassa jne. Toki hoitajat sanovat omat suosituksensa, hehän kuitenkin lapsen siellä tarhassa tuntevat.



Minulla on joka ikinen aamu hyvä mieli, kun jätätn lapset sinne, tiedän, että heistä pidetään huolta (soittavat esim kotiin, jos lapsi on tippunut keinusta, ja kysyvät haluanko tulla katsomaan vai onko ok, että he tarkkailevat). Omat lapseni viihtyvät todella hyvin, ja luulen että muutkin lapset. Olen ollut tarhassa totuttelujaksoina seuraamassa tunteja monen päivän ajan, ja siellä on uskomattoman rauhallista. Tietty lapset on lapsia jne, mutta kukaan ei päättömästi riehu ja toisia ei kiusata.



Annan kyllä säännöllisesti palautetta hoitajille ja johtajattarelle, että olen äärimmäisen tyytyväinen päiväkodin toimintaan ja arvostan heidän työtään mitä suurimmassa määrin. Hihi, toki saksalaisen perinteen mukaan, vaikka ruoka on päiväkodissa terveellistä, herkkuja annetaan ihan eri mittakaavassa kun Suomessa, eli varsinkin kun neljän pintaan haen lapset niin johan sieltä on päivän päätteeksi herkkuvaunu tulossa, voi olla keksejä tai muffari tai pieni namipussi :) Musta se on kuitenkin ihanaa, itekin tykkään ottaa herkun sillon tällön, eikä omat lapseni ole kauhean makean perään.



Oho, jaksoitkohan lukea koko tämän sepustuksen... Tuli ainakin perusteellinen :)



Kent ja lapset 8v, 4v ja 2v9kk



Ps. Meillä oli kyllä esikoinen Suomessakin tarhassa, alotti ollessaan 1v3kk ja Saksaan muutettiin hänen ollessaan vajaa 4v. Sekin päiväkoti oli aivan ihana, eli aivan pelkkää positiivista on sanottavana. Sydämelliset hoitajat, mukava ryhmä, lasta pidettiin hyvänä. Siis tuollaisia kokemuksia, kun mitä kerroit, minulla ei ole Suomestakaan.

Kun sanoit, että on kuin armeija ja kaikkien on oltava nätisti ja helposti...



Meidän kuopus on kauhea tuittupää, tosin päiväkodista sanovat, että on ihan ihana tapaus, auttaa toisia ja innostuu kaikesta, mutta... kerran kun olinkohan mä nyt hakemassa, sai kauhean " paskaraivarin" , karju aivat tajuttomilla desibeleillä siellä. Yksi hoitaja, joka ei kauhean hyvin tunne lastamme, melkeen pelästy, että mitä toi oikeen on. Lapsen oman ryhmän hoitaja vaan totes jotain " Nein, das ist nur die XX, sie ist sauer" eli että se on vaan xx, joka on vähän hapan just nyt. Eli tietävät, että kaikilla on omat ominaisuutensa. Juttelin sitten vähän, että mitä te teette jos tyttömme käyttäytyy noin. Sanoivat, että hetken tarjoavat syliä, sitten antavat huutaa omassa rauhassa. Ovat huomanneet, että paras on olla huomioimatta hetken aikaa. Tämän jälkeen kun menevät lapsen luo, niin haluaakin jo syliin. Eli minusta juuri oikea toiminta tyttäremme tuntien.



Oikeen ihmettelen, miten yksilöinä kykenevät kaikkia kohtelemaan. Tietty päiväkodissa on omat säännöt, eihän siitä muuten mitään tulisi. Mutta luulenkin, että kun he kunnioittavat kaikkia sellaisina kuin ovat niin siksi juuri lapset ovat hyvin sopeutuneet ja haluavat noudattaa yhteisiä sääntöjä.

Eli se piti sanoa etta tarhamme on siis " yksityinen" eli tyonantajan mutta maksamme siis hoidosta ihan tayden markkinahinnan, eli siina mielessa ei voi vertailla julkiseen paivahoitoon koska resurssitilanne on eri. Mutta samalla taytyy sanoa etta infrastruktuuri (rakennus ja sisatilat) eivat vastaa esim. suomalaista tai saksalaista tasoa ja varmaan monen mielesta olisivat " jarkyttavat" . Eli siis maalausta tarvitaan, huonekalut voisi uusia, jne. Kohtuupuhdasta kylla on ja leluja loytyy, mutta tassa maassa vain infrastruktuurin taso yleisesti on suht heikko seka julkisella etta yksityisella puolella. Taallakin muuten odotetaan jo pienilta lapsilta aika paljon, eli esim. ranskalaisista poytatavoista ei tingita jo aika pikkuisesta asti. Ja riehua ei saa, eika toisia lapsia kiusata. Mutta toisaalta noin yleensa ainakin meidan lapsille on ollut suhteellisen helppo sopeutua tahan, koska hoito muuten on lamminhenkista.

kun edella mainittiin niin monella suomalaisella vanhemmalla voisi olla vaikeuksia ymmartaa kun nakisi etta taalla tarhan puolesta annetaan kaikille lapsille jouluna ja paasiaisena iso pussillinen suklaata (jouluna St Nikolauksia ja paasiaisena pupuja jne) kotiin vietavaksi ja tarhassakin valipalat ovat usein kekseja jne makeita juttuja. Itse en ole tassa makea-asiassa niin tiukka muutenkaan, ja maassa maan tavalla, eli meita ei haittaa.

Hinnoista vielä, eli me maksetaan ihan tavallinen, tuloihin perustuva maksu lapsista. Täällä kutienkin, jos on kaksi lasta samasta perheestä yhtä aikaa hoidossa, maksetaan vain toisesta. Alle kolmivuotiaiden hoitoon tulee 90 euron korotus. Eli me olemme molemmat aika hyväpalkkaisessa työssä ja maksamme noista kahdesta yhteensä (muistaakseni) 130 euroa yhden lapsen tav. maksu + 90 euroa alle 3-vuotiaan korotusta + molemmista ruokarahat 40 euroa. Eli kuussa n. 320 e/kk. Lisäksi esikoisemme on ns. iltapäiväkerhossa, eli koulun jälkeen menee sinne ja tulee kotiin viideltä, siellä syövät välipalan ja lämpimän ruoan. Myös hänestä saamme alennusta, koska kaksi lasta on päiväkodissa hoidossa. Maksetaan muistaakseni 80 e kuussa hänestä.

Suomesta ei voi sanoa samaa. Suomessa päiväkoti on laitos, joka ei juurikaan huomioi lasta yksilönä. Lisäksi päivähoito on jotenkin vakavaa, ankeaa, tasapäistä ja totista puurtamista. Kuten peruskoulu.

Meillä lapset ovat kunnallisessa päiväkodissa Norjassa. Joka aamu yksi hoitajista tulee vastaanottamaan lapsen. Siinä vaihdetaan kuulumiset ja lapsi saa mukavan alun päivälle. Sylissä pidetään isompaakin lasta jos on paha mieli. Kerran- kahdesti viikossa lapset pääsevät kokopäiväretkelle metsään tai kirjastoon, teatteriin, museoon- mihin milloinkin.

Norjalaislapset harvoin nukkuvat aloitetttuaan isojen ryhmässä (3 v. ->) mutta sekin järjestyy jos nukuttaa.

Lämpimän ruuan saa vain kerran viikossa ja sekin on kalapuikkoja tai pussikeittoa. Muuten syödään omia eväitä ja yksi leipäateria tulee talon puolesta päivässä.

Pienten ryhmässä (11kk-3v) on yhdeksän lasta ja kolme hoitajaa. Isompien lasten ryhmässä (3-6 v) kahdeksaatoista lasta hoitaa kolme. Opetussuunnitelmat ovat hyviä ja lisäksi joka kuukaudelle on omat suunnitelmat ja " lukujärjestykset" jotka jaetaan vanhemmille.

Hoitopaikkaa on vaikea saada ja ulkoilualueet kaipaisi kunnostusta (rahaa ei sellaiseen ole!), mutta muuten olen supertyytyväinen.

Täkäläisessä (keskieurooppalaisessa) hoidossa on suomalaisesta näkökulmasta kurjaa se, että ulkoilu, joka on Suomessa lastenhoidon kulmakivi, jää täällä aika vähälle. Ulos mennään, jos on hyvä ilma, ja silloinkin usein vain puoleksi tunniksi. Vaikka käsineet, päähineet ja suomalaisen villahaalarit olisivat mukana, hoitajat eivät aina huomaa niitä lapsille laittaa. Tämä on niitä maassa maan tavalla -asioita, joihin on vain totuttava.



Se on minusta ollut hienoa, että kunkin lapsiryhmän ikähaarukka on pieni eli lapset ovat ikäisessään seurassa. Näin pienimmät eivät jää isompien jalkoihin, mistä usein Suomessa kuulee valitettavan. Ja pienimmät ovat todella pieniä - hoitoon otetaan jo 8 viikon ikäisiä. Useimmat taitavat olla hoitoon tullessaan 5-6 kuukauden ikäisiä, äskettäisen vanhempainvapaauudistuksen ansiosta jotkut " jopa" lähes 1-vuotiaita. Eli pieninä aloitetaan, mutta lastenhoitajat on koulutettu nimenomaan hoitamaan myös vauvaikäisiä. Itsenäisyyttä ja tiettyä ryhmäkuria täälläkin vaaditaan jo hyvin pieniltä lapsilta, mutta se ei mielestäni ole pelkästään huono asia.



Erityisen positiivista meidän päiväkodissa on minusta se, että henkilökuntaa on aina riittävästi: jos joku on sairaana, saadaan paikalle sijainen. Tästä hyvästä hoidosta yksityisessä päiväkodissa joutuu kuitenkin maksamaan jopa 900 euroa/kk/lapsi. Suomessa päivähoito on niin edullista, että vanhemmat eivät osaa sitä aina oikein arvostaakaan... :-| Henkilökohtaista kokemusta minulla ei ole Suomen päiväkodeista, mutta ystävilläni on oikein myönteisiä kokemuksia. Sydämellisiä, asialleen omistautuneita hoitajia jne. Eiköhän ap:lle ole osunut harvinaisen huono tuuri.

Niin, toki mun on sanottava, että meille on varmaan sattunut nyt poikkeuksellisen hyvä päiväkoti. Juuri esim tuo ulkoiluasia, eli tämä tarha on todellinen edelläkävijä siinä, että lähes päivittäin mennään ulos ja tarhan piha on valtavan kokoinen, hyvin hoidettu, siellä on vaikka mitä lapsille ja kaikkialta aidattu korkealla aidalla, eli pois sieltä ei voi mitenkään karata (päiväkodin ovissakin on sellaset yläkahvat, eli lapset ei saa itse auki niitä). Tarhasta annetaan alussa lappukin, että lapsella on oltava aina hyvät ulkovaateet, kumpparit, hatut, hanskat, kaulaliinat, kuravatteet jne.



Ja sitten toi ruokapuoli myös, eli että syövtä terveellisen aamupalan ja terveellisen lounaan sekä paljon hedelmiä. Hih, ja lisänä toki ne pakolliset karkit ja herkut ;)



Mä taas olen tykännyt siitä, että ryhmässä on 2 - 6-vuotiaita. Isommat nimittäin tosi hienosti on oppinut ottamaan noi pienet, varomaan ja auttamaan. Ja kun ryhmä kuitenkin toimii puolet päivästä ns. kahtena osana niin kaikille taataan aina mielekästä, ikään sopivaa toimintaa.

Jos ryhmässä on eri-ikäisiä, lapset oppivat huolehtimaan toisistaan ja pienet oppivat isommiltaan monenlaista. Mutta samanikäisten ryhmässä ei pääse käymään esim. niin (kuten Suomessa joskus kuulee valitettavan), että pienimmät " ulkoilevat" joka päivä tuntikausia rattaissa istuen, kun päiväohjelma on luotu pääosin isompien lasten tarpeisiin. Kun täällä lapset aloittavat hoidon tyypillisesti jo vauvoina, on hoito hyvin vauvalähtöistä.

6 kuukauden vai 2 vuoden ja 6 kuukauden ikäsiä! Tuolla käyvät retkillä sillon tällön, yleensä erikseen isojen ja pienten porukka, mutta yhdessäkin liikkuvat, yhdet kaksostenrattaat on mukana jos joku väsähtää.

Ja yksi vahemman hyva, mutta OK (vaikka hygiena oli vahan kammostuttavaa tasoa).



No, kuitenkin tama nykyinen jossa kaksi lastamme ovat kuulostaa aika samalta kun tuo ElsaAlicen kuvailema, paitsi ovatkohan meidan lapsemme sen uusissa rakennuksissa?



Meilla nimittain ovat tilat ihan huiput: uudet, puhtaat, valoisat, kauniisti sisustetut, paljon uusia leluja joista monet puisia tai kankaisia, pieni piha, mutta sinne menee isompi (vahan yli 23 v) melkein joka paiva, vkunhan ei vaan kaatamalla sada. Jos saa on huono osan paivasta lapset viettavata semoisessa niinkuin jumppasalissa jossa on liukumaki, ja jossa voi rakentaa semmoisista isoista ' palikoista ' (patja-ainetta) tunneleita yms. Kerran viikossa tulee semmoisesta musiikkiteatteri ryhmasta joku laulattamaan ja leikittamaan lapsia (vaikka laulavat tietty luokassa opettajiensakin kanssa).



Palautetta saa aina: miten on syonyt, miten nukkunut, ja muuten onko ollut jotain eritista. Vauvan kohdalla ollaan viela tarkepia tasta, ja ennekuin han aloitti, niin taytin reilun viikon semmoista taulukkoa johon merkkasin milloin nukkui, milloin soi, ja milloin oli vaipassa jotain... aamulla kysytaan aina mihin aikaan vauva on syonyt, onko nukkunut hyvin, yms. ja illalla kerrotaan tarkkaan taulukosta nayttaen milloin on nukkunut, milloin syonyt ja kuinka hyvin, jne.



Sairaanhoitajien palvelu on myos huippu!



Eli tosi hyvia kokemuksia on! Mutta tiedamme kylla etta tama on vahan semoine eliittipaivakoti, vaikka me itse kun olemme koyhimpien joukossa tassa eliitissa maksamme taalla vahemman kuin tavallisessa paivakodissa (yksityisella puolella: kunnallisiin on tosi vaikeeta saada paikka!)

Taahan on oikein belgialaisten keskustelu.



Itsellanikin on tosi hyvia kokemuksia:

Ensimmaninen lapsi meni hoitoon 7 kk ikaisena ja kaikenkaikkiaan olin tosi tyytyvainen hoitoon ja lapsikin tykkasi kovasti. Vaikka alku silloin olisin vaikeaa seka lapselle etta minulle - ei tosin hoidon takia. Palautetta sai ja hyvin otettiin toiveet vastaan.

Esim kerroin etta lapsemme on tottunut nukkumaan pihalla rattissa, Paivakodista sitten pyydettiin jattamaan rattaat sinne jotta he voisivat laittaa lapsen ulos joskus nukkumaan ja kuulemma oli yksi tadeista kaynyt kavelyllakin rattaiden kanssa jos ei ollut meinannut uni heti tulla.



Yleensa joka paiva ulkoiltiin, tosiaan hatut ja lapaset saattoivat unohtua taallakin :-) . Ruoka tosi hyvaa ja terveellista, mutta tietenkin pakolliset Sinterklaas ja paasiaissuklaat mukaan pienesta asti - mutta mitapa pienista- maassa maan tavalla.



Ainiin, ja sitten paivakoti jarjesti kivoja tapahtumia. Kerran vuodessa kevaalla oli picnic laheiseen metsaan lasten kanssa (siis viikonloppuna etta kaikki lapset ja vahnemmat ja sisarukset ja paivakodin tadit olivat mukana) ja yhdenkerran aikuisille viini ja juusto - iltamat (ilman lapsia), jossa myos naytettiin pieni " elokuva" paivakodin arjesta.



Paivakoti on pieni, noin 15 lasta kaikkiaan (0-3v) ja yksityinen.



Parin viikon paasta toisen lapsen paivakoti ura alkaa samassa paikassa. Kurjalta tuntuu vieda pikkuinen hoitoon ja lahtea toihin, mutta onneksi on nyt tuttu paivakoti ja samat tadit kuin aikaisemminkin.



Olen kylla kuullut tasta maasta paljon huonompiakin kokemuksia, joten aika onnekkaita ollaan me kaikki belgialaiset oltu et nain hyvin on mennyt...

Paivakotikokemuksia on tullut Saksasta ja Belgiasta. Nyt tulee taalta kauempaa eli USA:sta.



4-vuotias tyttaremme kay kokopaivaisesti paivakodissa. Maksamme kuussa 480 dollaria, eli tamanhetkisen kurssin mukaan 331 euroa. Tyttomme ryhmassa on 20 lasta ja yksi hoitaja. Hoitaja on rauhallinen ja ystavallinen, ja tytar sanoo hanta " kiltiksi" . Hoitaja ei kuitenkaan koskaan kerro omatoimisesti paivan tapahtumista. Jaan usein kyselemaan, mutta se on sellaista " lypsaamista" . Paivakodissa on 10 ryhmaa ja luokkien valiset seinat on lasia, joten kun sisaan astuu, nakee heti kaikki lapset. Erikoinen juttu on, etta kameroita on jokaisessa kulmassa, ja vanhemmat paasevat internetin kautta seuraamaan (esim. toista), mita lapsensa puuhailevat.



Tyttarelle tarjotaan aamiainen (pannukakkuja, koyhia ritareita, muroja, jogurttia - lapsi saa valita), lounas (amerikkalaiseksi paikaksi oikein hyvat lounaat: kanaviillokkia&riisia, merimiespihvia&perunamuussa jne.ja aina maitoa... tulee niin nalka, kun naen ruokalistan) seka iltapaivalla valipala, joka on tosi " amerikkalainen" : kekseja, suolakekseja, juustonaksuja, vanukkaita jne.



Ulkoilua on kerran paivassa, n. 30 minuuttia. Jos sataa tai on liian kylma, niin sitten jaadaan sisalle. Siihen alan tottua, silla opettajana naen, miten koulussakaan (ala-asteesta lahtien) eivat paase kuin yhdelle valitunnille ja sekin ainoastaan n. 15 minuuttia.



Olen erittain tyytyvainen paivakotiin. Epakohtiin tottuu (esim. nukutaan paivaunet kengat jalassa!).



Suomessa olin kylla myos tyytyvainen paivakotiin. En ehka vaadi niin paljon.

attii:

Suomesta ei voi sanoa samaa. Suomessa päiväkoti on laitos, joka ei juurikaan huomioi lasta yksilönä. Lisäksi päivähoito on jotenkin vakavaa, ankeaa, tasapäistä ja totista puurtamista. Kuten peruskoulu.

Lapsilta lannistetaan luontainen ilo ja luovuus. Kun on nähnyt päiväkotien arjen täällä, ei enää yhtään ihmettele miksi suomalaisista kasvaa niin murheellisia mitä ovat. Lapsilla vielä olisi se elämänhalu, mutta se tapetaan.

Kiitos paljon vastauksista, oli mielenkiintoista luettavaa. Ei kai tähän auttaisi muu kuin muuttaa pois. Se vaan ei ole ihan niin yksinkertaista, vaikka mielessä pyöriikin harva se päivä. Suomessa on monia hyviä puolia, mutta mielestäni elämänilon ja -nautinnon puuttuminen on merkittävä elämänlaatua huonontava asia.

Yksilö ei pysty taistelemaan järjestelmää vastaan ja seura tekee kaltaisekseen. Ryhmäpaine on kova.

että meillä on aivan mahtava päiväkoti Suomessa - jossa toteutuvat suunnilleen kaikki nuo teidän luettelemat posiviiset jutut - on vaan käynyt kai harvinaisen hyvä tuuri :-)

Minulla on pelkkää hyvää kerrottavaa meidän nurserystä. Siellä on 20 paikkaa 2-5 vuotiaille. Heti kättelyssä henkilökunta halusi tietää lapsesta mahdollisimman paljon. Rutiineista, tavoista, toiveista jne. Mikä minusta on uskomatonta on se, että päiväkodissa on aina tosi rauhallinen tunnelma, vaikka siellä sekoittaa parikymmentä mukulaa. Siellä pidetään kuri, mutta otetaan syliin jne.

etukäteen mietin, miten tosi ujo 3v. poikani oikein sopeutuu, mutta henkilökunta sanoi,e ttä tule vaan pojan kanssa tutustumaan niin monta kertaa kuin haluat. Poika ei ole koskaan itkenyt perääni eikä ilmoittanut ettei halua tulla, vaikka ei ole aikaisemmin ollut muualla hoidossa.

Ja mikä on parasta, kun ollaan Briteissä, on se huumori!

JonnaJonna:

Lapsilta lannistetaan luontainen ilo ja luovuus. Kun on nähnyt päiväkotien arjen täällä, ei enää yhtään ihmettele miksi suomalaisista kasvaa niin murheellisia mitä ovat. Lapsilla vielä olisi se elämänhalu, mutta se tapetaan.

Ovatko suomalaiset päiväkotilapset vakavampia, tosikkomaisempia sekä vähemmän iloisia, luovia, elämänhaluisia tai individualistisia kuin kotona hoidetut? Vai mahtavatko nämä piirteet sittenkin johtua muista yhteiskunnallisista tai kansanluonteeseen liittyvistä tekijöistä? En menisi vetämään aivan yhtä suoria johtopäätöksiä kuin JonnaJonna.

Perinteisessä ranskalaistyylisessä kouluopetuksessa (päivähoidosta en tiedä) muuten kuuleman mukaan johtavina metodeina ovat nöyryytys ja kova kuri. Mitä se tekisi suomalaisen lapsen iloisuudelle tai elämänhalulle, sitä en tiedä.

Joka tapauksessa täällä ulkomaan ihmemaassa ei koskaan pääse käymään päiväkodissa niin, että tarhantäti laittaisi Reimatecit kuivauskaappiin! Kumpikin kun on tuntematon käsite. :-)

reimatac ja kuivauskaappi.. eipä ole Belgiassakaan pelkoa että tällainen vahinko kävisi