Lapsi on lahjakas mutta ei jaksa yrittää...

ehkä tervekin rento asenne elämään, ei ainakaan tapa itseään työllä

Minä olen itse tuollainen ja siksi ihan pienestä asti sanonut lapsilleni, että mitään ei opi, ellei harjoittele. Kun Räikkönen voitti mm:n, niin heti olin taas sanomassa, että hän on harjoitellut niin paljon. Toivon, että tämä painuu hyvin syvälle kaaliin.

En jaksa hirveästi lyödä päätä seinään vaan teen mieluummin sitä mikä on helpompaa. Mutta myöhemmin koulussa -ja elämässä muutenkin -täytyy kuitenkin opetella myös sellaista mikä ensin tuntuu hankalalta.. Täytyy kai vain koittaa teroittaa " työmoraalia" tytölle... Mutta samalla ei saisi luoda liikaa paineita. t ap

Minulla samanlainen tyttö. Hän on nyt 10 vuotias ja ensimmäistä kertaa hän sanoi, että nyt hän alkaa lukea kokeisiin koulussa. Hän haluaa saada kaikista vähintään ysejä, mieluummin kymppejä. Ilman lukemista hän on saanut kahdeksikkoja ja aikaisemmin se riitti hänelle. Olen iloinen, että hän vihdoin on alkanut yrittää jotain. Olen puhunut hänelle asiasta jo vuosia - varmaan juuri tuolta kuusivuotiaasta lähtien. Olen sanonut, että kaikkea ei voi oppia tuosta noin vain.



Osittain ehkä minun opetukseni ovat menneet ohi korvien, koska hän oppii esimerkiksi ruoan laittoa tosi nopeasti ja saattaa joskus olla jopa parempi kuin minä. Esimerkiksi hän kerran koulukaverin luona oli nähnyt, miten kaveri äiti oli tehnyt lämpimiä voileipiä. Hän seuraavan kerran kaupassa sanoi, mitä leipää ja tarvikkeita ostan ja selitti minulle tarkkaan, miten ne leivät on tehtävä. Hän oli tuolloin vain kahdeksan vuotta. En minä ole koskaan tuolla tavalla vain katsomalla oppinut yhtään mitään. Tyttö tietää tämän itsekin ja luultavasti siksi ei ole aina arvostanut minun opetuksiani.

valitettavasti se, että on lahjakas ja esim koulu sujuu hyvin kummemmin siihen panostamatta, ruokkii tätä luonteenpiirrettä lisää. Itse en ole vieläkään oppinut tekemään töitä kun jo pienenä totuin että kaikki tulee helposti, ts koulu oli helppoa. Onhan minulla akateeminen koulutus ja työpaikkakin mutta paremmin menestyisin jos olisin ahkerampi ja tehokkaampi enkä tällainen siisä-mistä-aita-on-matalin -tyyppi.

että asioiden eteen ei tarvitse tehdä mitään, siitä tulee pysyvä tapa. Ja koulutehtävät eivät ikuisesti säily yhtä helppoina. Kun kuluu vuosia, sama tapa olla tekemättä mitään säilyy. Ja jossain vaiheessa tulee se raja vastaan, kun pitää alkaa lukemaan, jos hän ei kuitenkaan superneroksi osoittaudu;) Motivointi on avainsana, hänelle kannattaa opettaa tapa, jolla hän itsekin innostuu ajattelemaan ja yrittämään ja hän tuntee vielä iloa siitä:)