Lue keskustelun säännöt.
Kaveri haukkui huonoksi äidiksi. Viimeinen pisara.
11.01.2008 |
Minut lähetetään työmatkalle Intiaan 1,5 viikoksi keväällä. Kaverini sanoi, ettei ikinä voisi lähteä ja jättää lapsia tuoksi ajaksi. Minulla on 3- ja 5-vuotiaat pojat (hei vain kaikki, jotka mut tästä tunnistaa) ja heillä on erittäin hyvä ja ihana isä, joka on ihan yhtä paljon vanhempi kuin minäkin. Myös mies on välillä työmatkoilla, mutta se on kuulemma eri juttu. Hyvä äiti ei lähtisi matkaan, knun lapset ovat näin pieniä.
Ilmoitin, etten ole kiinnostunut hänen mielipiteestään, ohjasin hänet ulos talosta ja totestin, että eiköhän tuo ollut tuossa. Kai nainekin saa tehdä uraa ja matka ei todellakaan ole mikään huvimatka - hyvä jos näen muuta kuin hotellin, jossa tilaisuus järjestetään. Lapsia tulee ikävä - tietysti. Ja miestä.
Kommentit (45)
Se lujittaisi näiden keskinäistä suhdetta. Olen nähnyt esimerkkejä. Äidit tekevät karhunpalveluksen lapsilleen ja miehelleen, kun yrittävät monopolisoida lapset vain omaksi omaisuudekseen. Syyllisyydestä, yleisten asenteiden takia, vallanhalusta tai omaa erikoisasemaansa korostaakseen - samantekevää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Oma miehenikin on ollut työreissussa kokonaisen viikon, kun esikoisemme oli vasta ihan pieni. Nykyisin tosin hänkin yrittää minimoida ajan, me ei kumpikaan mielellään olla poissa kotoa kuin 1-3 vrk putkeen. Mummolaan en todellakaan raaskisi pienempää vielä viikoksi viedä, mutta toisaalta tiedän toisten (aivan yhtä hyvien vanhempien) lähteneen etelään ilman tätä pienempiäkin lapsia.Lapsille 1,5 viikkoa on oikeasti pitkä aika erossa kummasta tahansa vanhemmasta. Heille tulee varmasti kova ikävä työmatkalaista, vaikka he pärjäävätkin hyvin kotiin jäävän vanhemman kanssa. Huonoa äitiä tai isää reissu ei sentään kuitenkaan kenestäkään tee!
[klip]
PS. Itse koen olevani ennemminkin liian ripustautuva äiti, kun teen usein " turhia" uhrauksia ;) Eli mikään ei ole täydellistä, tai sitten kaikki ns. normaali vanhemmuus on riittävän hyvää. Eivät lapset yksittäisistä valinnoista kärsi, kokonaisuus ratkaisee.
Mutta: mieheni joutui pakonsanelemana olemaan vuosi sitten kaksiviikkoa pois lastensa luota, näimme hänet välillä yhtenä päivänä. Kumma kyllä lapset elivät ikäänkuin tässä hetkessä. Ja kaipasivat isäänsä oikeastaan vain silloin kun hän soitti. Tai kun kävimme häntä katsomassa.
Jotenkin se kaksi viikkoa meni paljon helpommin kuin olin kuvitellut. Meillä siis isä on erittäin osallistuva isä. Ollut hoitovapaalla ja hoitaa lapsiamme paljon " yksin" . Eli siis minä olen päivän töissä, isä kotona lasten kanssa ja sitten taas välillä päinvastoin.
Viime keväänä hän joutui sitten yllättäin sairaalaan puoleksi toista viikoksi. Sekin meni ihan jees. Kävimme kolmesti häntä katsomassa. Ei ilta-aikaan kovin monesti ehdi sairalaan, kun pitää syödä ja mennä nukkumaankin ja ehtiä hoitoon (joo pieni kuopusressukkani on hoidossa, ja molemmat vanhemmat töissä, vaan kun yleensä limitellään töitä, eivät hoitopäivät ole pitkä ja niitä on yleensä vain kaks-neljä viikossa). Lisäksihän tuo isän sairastuminen toi senkin, että lapseni olivat hoidossa jok' ikinen arkipäivä. Eli arki tuli entistä raskaammaksi minulle, lapsille ja tietty perheettään ikävöivälle isälle.
P.S. itsekin koen olevani ripustautuva ja lapsilleni uhrautuva äiti. Mutta olen huomannut senkin, että ehkä kolmivuotias olisi sitten valmis olemaan isän hoidossa viikon, jos sellainen ihme kävisi, että työmatka kutsuisi. Esikoinen on kuusivuotias, ja on ollut jo viiden yön reissussa kummitätinsä kanssa.
Tottaikai ap voi lähteä ja unohtaa " ystävänsä" kommentoinnit.
Tyhmä ihminen se kaverisi on.
Äiti voi kököttää lastensa vieressä vuoskaudet, siirtää kaikki omat traumansa ja katkeruutensa lapsiin, olla epäempaattinen, nujertava, mitä vaan ja kuvitella olevansa se mahtava supermyyttiäiti, vaikka on täyspaska ja pilaa lastensa elämän. Näitä on nähty.
Tietenkin lapset ikävöi ja sä myös, mut jotain suhteellisuudentajua elämään- et todellakaan ole huono äiti tuon perusteella.
Pojatkin saa mallin naisesta jolla on myös omia tavoitteita- miniät kiittää tulevaisuudessa.
työmatkalla. Pieni lapsi isänsä kanssa kotona ja kaikki tyytyväisiä.
Tiedän, että olen hyvä äiti.