Kaveri haukkui huonoksi äidiksi. Viimeinen pisara.

sillä olen takuuvarma, että jokaisen ystäväni ensikommentti olis ollut " Vau, mahtavaa, olen kateellinen" .

Jos kotona olisi vuoden vanha, olisi tilanne ihan toinen, mutta kyllä 3-vuotias jo pärjää isän kanssa (tai 2,5 vuotias nauttii mummolan hemmottelusta). Meillä on mummola kaukana ja hiihtolomalla menevät kaikki lapset (myös 2-vuotias kuopus) sinne viikoksi. Talvilomaa emme kumpikaan saaneet hiihtolomaviikolle. Ihan hyvillä mielin lapseni sinne lähetän enkä tunne lainkaan olevani huono äiti.

On kumma, että isä saa matkustaa miten vaan, mutta äidistä tulee heti huono äiti, jos hän on pois lapsensa luota. Jokaisen lapsen turvaverkosto muodostuu omalla tavallaan. Jos äiti sitoo lapsen tiukoilla siteillä itseensä, on hänen tietysti vaikea, jopa mahdoton jättää lasta kenenkään muun hoitoon, mutta lapsella voi myös olla kaksi tasaveroisesti tärkeää vanhempaa, jolloin on ihan sama, onko äiti vai isä matkoilla.

Reippaasti reissuun vaan ja jaksamista, tuollaiset kokousreissut ovat tosi rankkoja! Toivottavasti ehdit vähän hotellin ulkopuolistakin elämää näkemään.

Vierailija:

Minut lähetetään työmatkalle Intiaan 1,5 viikoksi keväällä. Kaverini sanoi, ettei ikinä voisi lähteä ja jättää lapsia tuoksi ajaksi. Minulla on 3- ja 5-vuotiaat pojat (hei vain kaikki, jotka mut tästä tunnistaa) ja heillä on erittäin hyvä ja ihana isä, joka on ihan yhtä paljon vanhempi kuin minäkin. Myös mies on välillä työmatkoilla, mutta se on kuulemma eri juttu. Hyvä äiti ei lähtisi matkaan, knun lapset ovat näin pieniä.

Ilmoitin, etten ole kiinnostunut hänen mielipiteestään, ohjasin hänet ulos talosta ja totestin, että eiköhän tuo ollut tuossa. Kai nainekin saa tehdä uraa ja matka ei todellakaan ole mikään huvimatka - hyvä jos näen muuta kuin hotellin, jossa tilaisuus järjestetään. Lapsia tulee ikävä - tietysti. Ja miestä.

Eipä jäänyt traumoja ei.

Joten ihanaa työmatkaa sinulle, kyllä ne isätkin pärjää lasten kanssa, ainakin meillä.

Vierailija:

nyt tää menee siihen, että loppujen lopuksi olitkin kuolemansairas ja uupunut ja yksinhuoltaja ja siksi halusit lapsesti eroon.

Miten se sitten liittyy enää ap:n tilanteeseen?

Lopputyön tekemisen takia ei 2-vuotiasta tarvitse kotoaan häätää. Ja se on se, mitä kerroit tehneesi.

että oikein häätää.. voi teitä katkeria mammoja

Sopiva aika on yksi yö/ikävuosi. Parivuotiaalle sopiva aika olla mummolassa on pari päivää. Äiti on lapselle yleensä ensisijainen hoitaja, ja ensisijaisesta hoitajasta ei pitäisi tulla pitkää eroa.

Vierailija:

Menen Kiinaan. Ollaan myös usein isän työmatkoilla mukana.

20

Meillä se ei onnistuisi. Työpaikalta ei niin vain lomia saaha. En ole ap.

Ja ap:lle. Älä välitä. Kolme- ja viisivuotiaat on jo aika isoja. En minäkään vielä lähtisi noin pitkälle matkalla, mutta minun nuorempi onkin 2½ vuotta ja erittäin kiinni minussa, mutta ensi syksynä voisin kuvitella jo lähteväni. Oletan kolmivuotiaan olevan jo " isompi" . Lisäksi meilläkin on lapsilla isä, joka on ollut myös hoitovapaalla lasten kanssa, joten en usko, että siinä miätän ongelmaa olisi.

Kirjoitit näin:



" Mun 2 vuotias lapsi oli kesällä mummulassa hoidossa mummin kesälömalla 1,5 viikkoa, että sain rauhassa tehdä näyttötyötäni"

Vierailija:

ja sinulle joka olet hylännyt lapsesi loppuytön takia peräti niinkin kamalaan paikkaan kuin mummolle, joka itse on halunnut lapsen luokseen: olet HYVÄ äiti myös kun ymmärsit käyttää noin ihanan tilaisuuden ja rauhassa työskennellä ennemmin kuin ehkä kiireisenä ja stressaantuneena yrittää suoriutua lapsen rutiineista ja lopputyöstäsi. Älä välitä näistä paskantärkeistä katkerista sädekehämammoista.

Vierailija:

Kirjoitit näin:

" Mun 2 vuotias lapsi oli kesällä mummulassa hoidossa mummin kesälömalla 1,5 viikkoa, että sain rauhassa tehdä näyttötyötäni"

kyllä kirjoitin näin, mutta miten kehittelit tästä, että olen muka sairas ja yksinhuoltaja? Lukeeko se rivien välissä? en ole huomannutkaan..

tai että äidin työmatkan ajaksi isänkin pitäisi ottaa lomaa töistä ja mennä sinne mukaan lasten kanssa lomailemaan sillä aikaa kun äiti tekee töitä.



Ja tuolle, joka teki lopputyönsä ja 2v oli mummolassa: hieno juttu että teillä oli tuollainen mahdollisuus ja sait lopputyösi tehokkaasti tehtyä ja valmiiksi.

maalailla lisää. Minä vain veikkailin, mitä seuraavaksi selität. Terveyskortin kun väläytit jo.



Yritä nyt päättää, mikä se totuus on.

että myös terveydentilasi vaati sitä. Siitä voi tulkita, että olet sairas. Vai tarkoititko, että olet niin huipputerve, että lapsi piti siksi saada pois sieltä? Okei...

t. sivustaseuraaja

Vierailija:

maalailla lisää. Minä vain veikkailin, mitä seuraavaksi selität. Terveyskortin kun väläytit jo.

Yritä nyt päättää, mikä se totuus on.

...että nämä, jotka eniten iskee äitikorttia pöytään ovat niitä, joiden työ ei ikinä veisi Tallinnan risteilyä kauemmaksi. Ja joiden sovinistimiehet ei lapsia hoida.

Vierailija:

...että nämä, jotka eniten iskee äitikorttia pöytään ovat niitä, joiden työ ei ikinä veisi Tallinnan risteilyä kauemmaksi. Ja joiden sovinistimiehet ei lapsia hoida.

Minä pystyn vallan hyvin tekemään myös muuta, vaikka lapset olisivat kotonakin. Tuollahan se pipo kiristää ja keskittyminen heittää.

käsittääkseni lapset ovat tässä tilanteessa jäämässä isälleen... on se nyt kumma, jos isä ei pysty lapsiaan hoitamaan äidin työmatkan aikana.

Isäni äiti, eli minun mummoni haukkui aikanaan äitini, kun tämä antoi 3-vuotiaan isänsä mukaan reissuun hieman alle viikoksi... " millainen äiti sinä oikein olet, kun lapsesi tuolla tavalla laitat maailmalle" . Äitini vastasi rauhallisesti: " millainen poika sinulla on, jos hän ei pysty hoitamaan omaa tytärtään muutamaa päivää" ... hmm... äitini ei saanut vastausta.

Ap: teet aivan oikean ratkaisun. Varmasti sinulle tulee lapsiasi ikävä ja tottakai myös miestäsi kaipaat tuon matkan aikana. Sinulla on kuitenkin ihan yhtälainen oikeus uraan kuin kellä tahansa isällä. On aivan ihana asia, että miehesi on valmis kantamaan vastuun perheestään työmatkasi aikana. Vaikka työmatkasi varmasti on rankka, niin koita myös nauttia tuosta ajasta. Koita nauttia siitä, että sinulla on niin terve itsetunto, että " uskallat" jättää lapsesi miehellesi matkasi ajaksi. Hyvin se menee ja juuri sinä olet paras mahdollinen äiti lapsillesi.

Heh, itse olen palaamassa työelämään ja mieheni jo kärsimättömänä odottaa, että vauva on sen 6kk, jolloin lupasin palata töihin ja päästää hänet vanhempainvapaalle. Mieheni ei vieläkään osaa pukea vauvalle kietaisubodya, mutta onneksi meillä on muitakin vaihtoehtoja... ihan hyvä isä hän on silti.

Joku kirjoitti että äiti on yleensä lapsen ensisijainen hoitaja ja hänestä ei tulisi olla erossa kuin korkeintaan yksi yö per ikävuosi.



Kylläpä se taitaa olla niin, että jos lapselle on annettu siihen mahdollisuus, hän on pystynyt rakentamaan yhtä tiiviin ja rakkaan suhteen myös toiseen vanhempaan eli isään. Joskus hyvin tiivis suhde voi syntyä myös isovanhempaan tai vaikka (pysyvään) hoitotätiin, joka lapsen näkökulmasta " korvaa" vanhempaa hänen poissaollessaan siten, ettei näitä tällä palstalla pelättyjä niin sanottuja " traumoja" synny.



Mutta, niin kuin ilmi on jo tullut, jos äiti pitää itseään korvaamattomana, eikä anna lapselle mahdollisuutta kiinnittyä kehenkään toiseen, on äidin poissaolo lapselle vaikeaa. Jos kolme- ja viisivuotiaat lapset eivät pysty olemaan äidistään erossa puoltatoista viikkoa, sanoisin että heidän emotionaalisessa kehityksessään on silloin jotain pielessä.



AP:lle sanoisin että olet todella hyvä ja vastuuntuntoinen äiti. Mene hyvillä mielin työmatkalle, sillä noin isot, turvallisesti kiinnittyneet lapset pärjäävät isänsä kanssa loistavasti!



Terveisin psykologiopiskelija.... :)

Itsekin myönnän, etten pystyisi lähtemään yli viikoksi työreissuun, kun lapset on vielä niin pieniä. Olen haikeana kieltäytynytkin parista isosta mahdollisuudesta. Tosin meillä tuo pienempi on vasta 2-vuotias, vuosi tekee paljon. Ja tiedän myös, että ei lapset siitä sentään pilalle mene, jos joku niin tekee! Oma miehenikin on ollut työreissussa kokonaisen viikon, kun esikoisemme oli vasta ihan pieni. Nykyisin tosin hänkin yrittää minimoida ajan, me ei kumpikaan mielellään olla poissa kotoa kuin 1-3 vrk putkeen. Mummolaan en todellakaan raaskisi pienempää vielä viikoksi viedä, mutta toisaalta tiedän toisten (aivan yhtä hyvien vanhempien) lähteneen etelään ilman tätä pienempiäkin lapsia.



Lapsille 1,5 viikkoa on oikeasti pitkä aika erossa kummasta tahansa vanhemmasta. Heille tulee varmasti kova ikävä työmatkalaista, vaikka he pärjäävätkin hyvin kotiin jäävän vanhemman kanssa. Huonoa äitiä tai isää reissu ei sentään kuitenkaan kenestäkään tee! Törkeä väite. Ja erityisen tökeröä on möläyttää sellainen ystävälle :-/ Muutenkin on varmasti vaikeaa lähteä, siihen ei kaivata enää yhtään negatiivista kommenttia päätöksen tekemisen jälkeen. Tosiystävä sanoisi suoraan huolensa ETUKÄTEEN. Päätöksen jälkeen ystävää pitää vain tukea ja kannustaa, olipa itse mitä mieltä tahansa oikeasti.



PS. Itse koen olevani ennemminkin liian ripustautuva äiti, kun teen usein " turhia" uhrauksia ;) Eli mikään ei ole täydellistä, tai sitten kaikki ns. normaali vanhemmuus on riittävän hyvää. Eivät lapset yksittäisistä valinnoista kärsi, kokonaisuus ratkaisee.

on aivan totta, että psykologit suosittelevat yökyläilyn öiden määräksi lapsen ikävuosia, lapsen ei tulisi olla hoidossa ja erossa vanhemmistaan kuin maksimissaan ikävuosiensa mukainen vuorokausimäärä. Ja psykologit ovat tässä aivan oikeassa.

Mutta puhe aloittajan tapauksessa ei ole tuollainen, eihän. Lapsi jää oman vanhempansa kanssa omaan kotiin - se on aivan eri tilanne.