Sallitaanko vammaistenkin lasten tulla? LUE

sekä juttu äidistä joka ei tehnyt aborttia kun sikiöllä todettiin trisomia18. Lapsi eli 6 päivää. Siinä myös mainittiin että abortti on kristillisen ihmiskäsityksen pohjalta moraalisesti väärä valinta, mutta ei kuitenkaan anteeksiantamaton.

itselläni lähipiirissä kehitysvammainen ja olen kyllä järkyttynyt ihmisten mielipiteistä...

Toki... jos on tulossa todella vaikeavammainen lapsi, niin mielestäni on hyväksyttävää keskeyttää raskaus. Tällä tarkoitan sitä, että jos etukäteen esimerkiksi tiedetään, ettei lapsella ole mahdollisuutta elää. Sitten taas... rajan vetäminen tässä on todella vaikeaa. Jos sallitaan jotain, niin sitten lipsutaan jo johonkin muuhunkin... eutanasiassa on mielestäni vähän sama ongelma.

Vammaisten lasten vanhempia ei mielestäni säälitä missään, en ainakaan itse ole huomannut tällaista. Enkä ole kuullut näiden vanhempien tällaisesta puhuvan myöskään.

Meidän lähipiiri käytti tätä kehitysvammaista keppihevosena mm. omalle raskausajan tupakoinnilleen. " Kun kerran tuo sai vammaisen, vaikkei polttanut tai ryypännyt, niin kyllä me voimme vetää tupakkaa posket lommolla ja saada terveitä lapsia..." hassua kyllä, niin kävi... en silti väitä, että tupakoinnilla olisi mitään tekemistä sen kanssa, että syntyi terveitä lapsia... heillä kävi vain hyvä tuuri.

Enpä usko, että tämä kehitysvammainen toivoisi, ettei olisi koskaan syntynyt... arvoin tapaa niin iloista ihmistä kuin hän on. Meillä niin sanotuilla terveillä olisi paljon oppimista monilta vammaisilta... Hänen hymynsä muuttaa monesti meidän muidenkin päivän paljon paremmaksi.

Ajatelkaapa, että tämän lapsen äitiä pidettiin ihan kummajaisena, kun hän halusi hoitaa vammaisen lapsensa kotona, eikä laittaa tätä heti vauvana laitokseen pysyvästi. Tuo oli kai tapana siihen aikaan... nykyään ei kai enää niinkään. Tosin tämä lapsi on " vain" kehitysvammainen... hän liikkuu ihan normaalisti tms, eli hänellä ei ole mitään liikkumista estävää vammaa (ehkä hän on hieman kömpelö, mutta muuten). Hän pystyy myös puhumaan ihan normaalisti... eli siinä mielessä hän on onnekas kyllä.

Me, hänen lähipiirissään olemme onnekkaita myös. Saimme tuon ihanan lapsen lähellemme , lapsi hän on siis vieläkin, vaikka on jo iältään aikuinen ja lapsi hän tulee aina olemaan. Mikään ei ole niin ihanaa kuin nähdä hänen iloitsevan joulupukista :)

Silti... Tämän erityislapsen äiti sanoi myös sen, kun myöhemmin odotti toista lasta, että hän keskeyttää raskauden, jos tutkimuksissa havaitaan lapsella jokin vamma. Ymmärsin myös sen... ei kahden kanssa varmaankaan jaksaisi. Itse en tiedä, jaksaisinko yhdenkään kanssa.

Eli tässä ei kai ole olemassa yhtä ainoaa totuutta... jokainen tekee päätöksensä omantuntonsa mukaan. Meidän päätös oli jättää kaikki tutkimukset väliin. En halunnut tietää... terveen vauvan saimme ja olen erittäin onnellinen tästä. Tiesin myös kokoajan, ettei terveen lapsen saaminen ole mitenkään itsestäänselvyys, vaikka kuinka eläisi raskausajan kaikkien sääntöjen mukaan.

Mielestäni kuitenkaan näitä vammaisia, joita kaikista tutkimuksista huolimatta tulee aina syntymään, ei saa eikä pidäkään sulkea normaalin arjen ulkopuolelle... he ovat arvokas osa tätä yhteiskuntaa ja heillä on meille terveille niin paljon annettavaa kuitenkin.

Ja kyllä... kaikki nämä tutkimukset ovat kuitenkin hyvästä, sillä näillä tutkimuksilla käsittääkseni nähdään myös ne erittäin vaikeat vammat... kuten sanottua, jokainen oman moraalinsa ja omantuntonsa ja jaksamisensa mukaan tekee päätöksen. Ehkä on parempi keskeyttää raskaus kuin täyttää laitokset vammaisilla, joista omat vanhemmat eivät välitä... en minä tiedä... eikä tiedä kukaan muukaan. Perhe, jonka vauvasta tutkimuksissa jotain poikkeamaa löytyy, tietää itse oman tilanteensa... ei sitä kukaan muu voi moralisoida.