Suurperhe, ekologinen vääryys?

Olen aika lailla samassa tilanteessa, eli kolmas minullakin haaveissa. Joskus on tuo ekologinenkin puoli tullut mieleen. Tottahan on, että me täällä teollisuusmaissa kulutetaan hirveästi. Varmasti ekologisinta olisi adoptoida, mutta meillä mies ei suostu sellaisesta edes keskustelemaan.



Ajatukseni ovat lyhykäisyydessään jotenkin sellaisia, että lapsissa on kuitenkin tulevaisuus. Jos se kolmaskin meille vielä tulee, yritän opettaa kaikille lapsilleni yhteisvastuuta ja järkeviä elämänarvoja. Yritän herättää heissä kunnioitusta luontoa kohtaan ja saada heidät oppimaan, että voimme tehdä valintoja, joilla voi pienuudestaan huolimatta olla suuria vaikutuksia. Voimme ostaa reilun kaupan tuotteita ja riistää siten kehitysmaiden tuottajia vähemmän, voimme kuluttaa järkevästi luonnonvaroja säästäen ja lopetta ns. kerskakulutus. Tavaran sijasta voimme antaa esim. lahjaksi palveluja, voimme käyttää luontoa mahdollisimman vähän kuormittavia tuotteita. Nämä asiat ovat pisara meressä, mutta jos minä onnistun kasvattamaan kolme samoin ajattelevaa ihmistä, jotka puolestaan opettavat taas muita, muutosta voi tapahtua. Kauhean paljon riippuu minusta ihan asenteista. Jos ajatellaan ihan perheen kulutusta, monilapsinen perhe ei välttämättä kuluta yhtään enempää kuin vaikkapa yksilapsinenkaan perhe.



On totta, että me länsimaiset kulutamme valtavasti luonnonvaroja, mutta toisaalta maksamme myös sitten veroja, jotka menevät mm. kehitysapuun. Ehkä tulevaisuudessa kehitysmaiden suuri väestönkasvu saadaan taittumaan valistuksen ja koulutuksen avulla. Ja siihen tarvitaan kovasti varoja, joita näillä mailla ei itsellään ole. Eli ratkaisu ei minusta ole se, että me emme täällä teollistuneissa maissa lisäänny, koska meillä on kuitenkin koulutusta, tietoa ja ennen kaikkea varoja auttaa näitä köyhempiä maita.



Nämä ovat tällaisia vähän hajanaisia ajatuksia, enkä varmaan esittänytkään niitä hyvin. Jotain tämmöistä olen kuitenkin mielessäni pyöritellyt.

Minusta lasten määrä ei ole vääryys vaikka niitä olisi kuinka monta. Enemmän tärkeää on se kuinka paljon kulutatte ja mitä lapsille opetetaan. Usein ajattelee ettei yksi ihminen voi tehdä paljonkaan ympäristön hyväksi mutta jos saat monta lasta jotka kasvatat hyvillä arvoilla, siinä on tulevaisuudessa ja nyt jo monta tekijää jotka yhdessä voivat saada paljon aikaan :) Lapset oppivat nopeasti hyviä elämäntapoja ympäristön puolesta ja ovat rohkeita tartuttamaan niitä muillekin.

niin kauan vain kun ollaan tällainen opiskelija, kotivanhempi perhe, ei ole mahdollisuuksia tuollaiseen. Eihän ne köyhille adoptiolapsia anna.



Mielestäni se että kasvatan lapseni hyvin ei tällähetkellä riitä. Liian paljon tuhlaan luonnonvaroja itsekin, vaikka niukasti elän ja helpot asiat (kestovaipat, autottomuus, lentämisen välttäminen, kierrätys) ovat itsestään selvyyksiä elämässäni.



Tuota vauvan kasvua katsellessa olen ihan varma, että vauvan kaipuu tulee olemaan hurja kunhan tuo pienimmäinen vielä vähän kasvaa. Saa nähdä voiko sitä luonnolleen mitään, vaikka haluaisi. Ja kun olen vielä ikionnellinen kaikista neljästä omasta sisaruksesta... Tiedän miten ihanaa voi olla kasvaa isossa perheessä. No olen antanut vauvan tavaroita jo kiertoon enkä säilönyt kaappiin niinkuin esikoisen jälkeen ja yrittänyt kuulostella millaisia tunteita se minussa herättää.



-Limetti

Ei ihmisten määrä pilaa ympäristöä, vaan ihmiset jotka tuhoavat sitä. Jos ajattelet noin, et vvarmasti ole valmis siihen. ASiallista keskustelua tästä on vaikeaa, koska aloituskin sinulla pielessä. Ekologisesti väärin on vedellä hormooneita.

Vaikka kuinka yrittäisi olla ekologinen, on se sula mahdottomuus täällä vielä silloin tällöin kylmässä pohjolassa. Jokainen lapsi/ihminen kuluttaa täällä moninkertaisesti verrattuna kehitysmaiden ihmisiin.



Yhden lapsen perhe teollisuusmaissa on monin verroin ekologisempi kuin iso suurperhe, vaikka yhden lapsen perheen äiti vetäisi koko ikänsä hormoneita, söisi lihaa, lentäisi lomille, ajelisi autolla ja käyttäisi kertakäyttövaippoja.



Siitä huolimatta aion minäkin sen kolmannen vielä hankkia, jos se meille suodaan! Ekologisuus ja inhimillisyys kun on vastakkain, valitsen inhimillisyyden. Lapset ovat elämän rikkaus eikä kaikessa voi valita ekologisesti, jos haluaa säilyttää oman elämänhalun ja mielekkyyden.

Minusta Sadetuuli osuit ihan asian ytimeen, jotenkin noin minäkin ajattelen, en vain osannut sitä oikein sanoiksi pukea.



Meidän asunnossa asui ennen meitä yh-äiti teini-ikäisen tyttönsä kanssa. Meille tulee sähkölaskun yhteydessä toisinaan sellainen diagrammi, joka kuvaa tämän meidän asunnon sähkönkulutusta muutaman viime vuoden aikana. Tosi kumma juttu on, että meidän nelihenkinen perhe kuluttaa sähköä huomattavasti vähemmän kuin nuo entiset asukkaat. Kumma juttu siksikin, että olen lasten kanssa päivät kotona, teen aina ruokaa, pyykkiä tulee paljon jne. Meillä on käytössä energiansäästölamput, pesen vain täysiä pyykkikoneellisia, ei ole vesisänkyä tai akvaariota eikä arkkupakastintakaan, eikä kuivausrumpua. Voiko tämä sitten tehdä noin suuren eron? Kodinkoneet meillä on valittu energiankulutuksen mukaan, ja ollaan joskus mittailtukin niiden kulutusta.



Mutta on totta, että toki suurperhe kuluttaa huomattavasti yksilapsista perhettä enemmän. Itse kuitenkin aion silti seurata sydäntäni enkä aivojani tässä lapsiasiassa.

Voi olla, että meille olisi tullut suurperhe, jos kaikki olisi käynyt niin kuin kakarana (eli reilu parikymppisenä) ajattelin ja jos lapsia olisi tullut tuosta vaan toivomalla. Nyt olen kuitenkin sitä mieltä että monesta eri syystä se olisi väärin meidän perheessämme. Adoptio ei meille ole mahdollinen, mutta sijaisvanhemmiksi aiomme ryhtyä kun perhetilanne sen sallii, sen sijaan biologista lasta meille ei varmaan enää lähdetä uudelleen yrittämään jos tämä *hormoneilla aikaansaatu* viides raskaus nyt sitten lopulta kestäisi ja kauan kaivattu esikoinen syntyisi.

vaan laatu. Sä kasvatat luonnosta huolehtivia ihmisiä jatkamaan sun aloittamaa hyvää työtä. Sun lapset todennäköisesti kuluttaa huomattavasti vähemmän kuin lapset keskimäärin. Ja mitä enemmän on ihmisiä jotka ajattelee asioita luonnon hyväksi, sehän on hyvä asia. Ainahan asioilla on kaksi puolta, mutta tässä asiassa minä korostan tätä puolta. Itse ainakin tunnen suurta ylpeyttä kun olen huomannut poikani (7v) oppineen asioita kuten olen yrittänytkin opettaa. Uskon että samat asiat siirtyy myös seuraavallekin sukupolvelle, vaikka nyt tämä poika sanookin ettei hän tee ikinä lapsia ;) Siinä missä muut opettaa lapsiaan kuluttamaan ja nauttimaan esineistä ja ruoasta mielinmäärin, pieni, mutta kasvava joukko opettaa lapsiaan hillitsemään kuluttamista, mahdollisesti myös poliittisiin asioihin vaikuttaminen aloitetaan jo nuorella iällä. Kun on pieni lapsi, joka on oppinut pienestä pitäen kierrättämään ja välttämään turhaa kuluttamista, joka on osallistunut jo vauvasta saakka vaikkapa mielenosoituksiin, kokee sen normaalina käyttäytymisenä. Ja tuskin eksyy " väärälle polulle" .