Lue keskustelun säännöt.
Suomen uusi kansallissairaus:ADHD
10.01.2008 |
Miettikääpä hetki omia kouluaikojanne ja koulukavereitanne. Kuinka moni sopisi ADHD kuvaukseen? Itse olen syntynyt vuonna 1984 ja kun mietin omia kouluvuosiani ei yksikään sopisi ADHD lapseksi. Mistä sitten johtuu että se on nyt niin yleistä? Ja tiedän kyllä että silloin ei oltu vielä ADHD diagnosoitu, mutta eihän se sitä poista ettei sitä olisi.
Kommentit (27)
Ja toki tunsin koko ala-asteen lapset ja olin yhdysluokillakin sekä vuotta nuorempien että vanhempien kanssa. Puhutaan siis n. 50 pojasta, joista yksikään ei sopinut ADHD tapaukseksi. Ja meillä tietysti ne yhdysluokat olivat yli 20 oppilaan luokkia ja niissä piti keskittyä omaan tekemiseensä (esimerkiksi laskemaan matematiikan laskuj) vaikka samassa tilassa puolelle luokkaa opetettiin ihan muuta (esimerkiksi englantia.)
Vierailija:
5% on yksi kahdestakymmenestä! Lisäksi pienessä luokassa ADHD:n on helpompi pärjätä kuin ison koulun 25 oppilaan luokassa, jossa häiriötekijöitä on valtavasti enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
adhd:tähän nimittäin hoidetaan stimulanteilla. Eli tuotetaan lisää aistimuksia.Adhd-lapset myös hoitavat itse itseään juuri tuottamalla lisää aistimuksia: keinumalla, jatkuvalla liikkeellä, syömällä kynää jne. Siitä on heille ja heidän tarkkaavaisuudelleen hyötyä. (ei haittaa, kuten moni asiaa tuntematon esim opettaja luulee)
Kolmanneksi ei ole ollenkaan sanottua, että esim metsässä on VÄHEMMÄN aistiärsykkeitä kuin vaikkapa kotiteatterihuoneessa. Siellä teatterihuoneessa on tasainen lattia ja yksi sohva ja sitten se elokuva, jossa tosin on välikkyviä valoja ja kaikuvia ääniä, mutta niiden lähde on kuitenkin se yksi ja sama ja lopun aikaa seinillä on valkoista ja huoneessa ei muita kuin elokuvan ääniä ole. Siellä metsässä sen sijaan maasto vaihtuu joka askeleella, on kiveä ja kuoppaa, auringonvalo välkkyy puiden lomasta, männynoksa tuiskahtaa naamalle, on kylmä ja sitten kuuma, 26 eri lintulajia kiljuu omia viserryksiään, oravia ja hiiriä juoksentelee näkökentän rajamailla jne.
Aistiärsykkeiden määrästä tässä ei välttämättä ole kyse. Eikä välttämättä edes niiden laadusta. mutta siitä ehkä kyllä, että siellä metsässä se adhd-tapaus ei näy kenenkään muun silmiin ja saa olla ihan rauhassa itsekseen ja tunnustella oloaan. Vain joskus sinne eksyy kun menee sekaisin.
Meinaatko tosissasi, televisiosta tulee katsomalla vähemmän ärsykkeitä kuin metsästä? Sun 26 lintuas jää toiseksi jo ensimmäisten sekuntien aikana.
Televisio on liikkuvaa kuvaa.
Tiedät jotain adhd:stä, mutta et ymmärrä syitä ja seurauksia. Vastaat mututuntumalla.
Totta on, että adhd henkilö liikkuu myös siksi, että pitää itseään vireänä ja jaksaa näin pitää tarkkaavuuttaan yllä. Hän hakee monesti liikkeillään myös äärikokemuksia, liikkeet saattavat olla voimakkaita.
Ja mainittu metsä. Siellä on ärsykkeitä miljoonasti vähemmän kuin televisiolähetyksessä. Siellä on levollista.
Ihmettelen lisäksi mielikuvaasi adhd henkilöstä. Tähän päädyn seuraavasta lauseestasi:
" mutta siitä ehkä kyllä, että siellä metsässä se adhd-tapaus ei näy kenenkään muun silmiin ja saa olla ihan rauhassa itsekseen ja tunnustella oloaan."
Itse, kun katselen adhd ihmistä leffan jälkeen tai esim. sieltä metsästä tulon jälkeen näen useinmiten erilaista olemista/käytöstä.
joka siirtyi tarkkikselle. Sittemmin ajatui rikoskierteeseen ja nyt istuu kakkua murhasta. Ja toinenkin tulee mieleen: hän sitten sekaantui huumeisiin ja hyppäsi parvekkeelta ja kuoli jo alle parikymppisenä...
ja maallikot kutsuu sitä ADHD:ksi
kovin vilkas veljeni (syntynyt -70) sai sen diagnoosin.
Myös äitini on selvä adhd .. hänet diagnosoitiin lapsena ilkeäksi ja kurittomaksi :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Meinaatko tosissasi, televisiosta tulee katsomalla vähemmän ärsykkeitä kuin metsästä? Sun 26 lintuas jää toiseksi jo ensimmäisten sekuntien aikana.
Televisio on liikkuvaa kuvaa.
ELÄMÄ on aina miljona kertaa liikkuvampaa ja moniulotteisempaa kuin televisio. Siksi oikeast maailmasta saa AINA myös enemmän ärsykkeitä kuin televisiosta.
Ja sen adhd-ihmisen erilaisuus kun se tulee metsästä voi johtua myös ihan vain siitä,e ttä hetken aikaa se on saanut olla jossain, missä ei ole joku kritisoimassa kokoajan, mitä sen pitäisi tehdä tai olla mutta ei ole ja päinvastoin. Minäkin olen heitä katsellut...
adhd:tähän nimittäin hoidetaan stimulanteilla. Eli tuotetaan lisää aistimuksia.
Adhd-lapset myös hoitavat itse itseään juuri tuottamalla lisää aistimuksia: keinumalla, jatkuvalla liikkeellä, syömällä kynää jne. Siitä on heille ja heidän tarkkaavaisuudelleen hyötyä. (ei haittaa, kuten moni asiaa tuntematon esim opettaja luulee)
Kolmanneksi ei ole ollenkaan sanottua, että esim metsässä on VÄHEMMÄN aistiärsykkeitä kuin vaikkapa kotiteatterihuoneessa. Siellä teatterihuoneessa on tasainen lattia ja yksi sohva ja sitten se elokuva, jossa tosin on välikkyviä valoja ja kaikuvia ääniä, mutta niiden lähde on kuitenkin se yksi ja sama ja lopun aikaa seinillä on valkoista ja huoneessa ei muita kuin elokuvan ääniä ole. Siellä metsässä sen sijaan maasto vaihtuu joka askeleella, on kiveä ja kuoppaa, auringonvalo välkkyy puiden lomasta, männynoksa tuiskahtaa naamalle, on kylmä ja sitten kuuma, 26 eri lintulajia kiljuu omia viserryksiään, oravia ja hiiriä juoksentelee näkökentän rajamailla jne.
Aistiärsykkeiden määrästä tässä ei välttämättä ole kyse. Eikä välttämättä edes niiden laadusta. mutta siitä ehkä kyllä, että siellä metsässä se adhd-tapaus ei näy kenenkään muun silmiin ja saa olla ihan rauhassa itsekseen ja tunnustella oloaan. Vain joskus sinne eksyy kun menee sekaisin.