onko täällä miehiä tai naisia joilla on salasuhde?
Aluksi heti että en moralisoi. Haluan vain kuulla kokemuksia miten olette päätyneet siihen. Tai jos on ollut, mutta on päättynyt, niin miksi päättyi?
Kommentit (54)
Myöhemmin tajusin, että koko suhde oli lähinnä perseestä, eikä se seksikään ollut kummoista. Noin 4v sitä kesti, myöhemmin lähinnä vituttanut koko ajan tuhlaus.
Sen koommin ei ole juuri salasuhteet kiinnostaneet. Ne rakentuvat yleensä vain hölynpölylle ja löyhille puheille.
ja menetätte oman kunnon suhteenne? Ja olisiko sillä edes väliä? Onko toinen osapuoli myös varattu?
Haluan moralisoida teitä. Miten te voitte tehdä ton lapsillenne? Mua ei teidän avokit kiinnosta vaan ne pienet lapset jotka luottaa että MOLEMMAT VANHEMMAT ON 100% SITOUTUNUT PERHEESEEN niin fyysisesti ja henkisesti, sen he ansaitsevat! Millä oikeudella te tuotte sen kolmannenosapuolen teidän perheeseenne johon pitäisi VAIN KUULUA vaimo / mies ja ne lapset.
Täällä te puhutte AVIORIKOKSESTA niin kuin aamupalasta. ihan hirveetä!
Heti olette suunnittelemassa uutta kerttaa kun se oma puoliso ei nyt tänään ollut niin mukava, seksiäkään ei saanut. Huh huh! Varmaan joku pian heittää puolustuksen että on kestänyt niin kauan! Voitteko te pettäjät luvata käsi sydämellä että olette OIKEASTI KAIKKENNE YRITTÄNYT suhteenne eteen? Olette kaikki temput tehnyt? Olette käynyt ammattiauttajalla pelastamassa suhdettanne? Olisiko aika katsoa peiliin ja huomata myös ne omatkin virheet eikä syyttää sitä puolisoa siitä minkälainen sinusta on tullut.
Koska te ymmärrätte että suhteeseen kuuluu kaksi osapuolta, ei kolme? Te ette ole vastuussa tekemisistänne vaan itsellenne vaan myös teidän perheellenne, pystyttekö ylpeenä katsomaan lapsianne silmiin ja kertomaan tekemisistänne? Sääliksi käy lapsianne jotka rakastavat teitä ehdoitta ja te kohtelette heitä noin. Mihin tää maailma on menossa kun vanhemmat elää ajatellen vain itseänsä?
olen samaa mieltä, että lapsia pitäs ajatella enemmän, ku omia himoja ja haluja. mut jotkut on itsekkäitä luonteeltaan.
ilman lapsia on sitte eri asia, miten haluaa kohdella kumppaniaan.
tyyliin ja se tärkein asia elämässä on se oma napa. Pääasia että itsellä menee ihqusti, vi*ut muista ja niiden elämästä. Kun ei ole selkärankaa edes erota, vaan luimistellaan selän takana ja pyöritetään sitä omaa pikku " elämää" miten tahdotaan.
Lapsille ja puolisoillenne on 100 kertaa parempi, että eroatte reilusti ja naitte sitten sinkkuina vehkeenne verille. Mutta ei taida olla sitä munaa olla rehellinen? Edes itselleen?
Niin ja minkä takia pettäjät ei kerro ihan suoraan tekemisistään ja anna sille puolisolle mahdollisuutta valita haluaako elää suhteessa missä toinen käy vieraissa? Antaisivat edes sille puolisolle mahdollisuuden löytää vierelleen ihminen joka olisi uskollinen, rehellinen yms. Jättäisivät ennenkuin pettäisivät! Itse en halua elää loppuelämääni miehen kanssa joka seläntakana pettäisi, olen miehelleni sanonut että kun alkaa miettii pettämistä niin kertoo mulle että voin itse tehdä omat valintani. Minä olen äitinä, naisena oikeutettu rehelliseen / eheään parisuhteeseen ja aion vaalia joka päivä näitä ed. mainittuja asioita - - > Taidanpa tehdä tosta uudenvuodenlupaukseni!!!
Olen kauhukseni rakastunut työkaveriini, meillä ei ole suhdetta, mutta pientä vipinää on ollut ja kiinnostusta myös hänen puoleltaan. Tosin en tiedä, mitä hän tarkalleen ottaen tuntee. Tämä tilanne on kestänyt jo pitkään ja olen alkanut ymmärtää, miksi ihmiset pettävät puolisoitaan. Jos rakastuu ja on varattu pienten lasten äiti, mitään helppoja ratkaisuja ei ole. Ero olisi raskas itselle, lapsille ja miehelle. Toisaalta ajatus siitä, että en saa haaveideni kohdetta, on myös aivan hirveä. Olen ihan oikeasti ajatellut, että pitäisikö hankkiutua ko. miehen kanssa sittenkin suhteeseen, jotta asia selviäisi johonkin suuntaan. Jos suhde sitten kuivuisi itsestään kasaan, asia olisi jollain tapaa läpikäyty. Jos se osoittautuisi joksikin kestäväksi asiaksi, hyvä niinkin. Mä en pysty enää moralisoimaan ketään, olen vaan järkyttynyt tämän rakastumisen voimasta ja kaipuusta.
Ja ollaan oman miehen kanssa käytiin 2vuotta ammattiauttajalla ja arki sujuu ilman riitoja ja kotona on seesteistä, omalta puoleltani intohimo puuttuu vaikka seksiä kotona onkin.
N32 ja lapsia 2
Tuskinpa se uusi suhde niitä ongelmia poistaa, vaikka tekisit valinnan aloittaa ns. puhtaalta pöydältä uuden kumppanin kanssa, ennemin tai myöhemmin ne vanhat ongelmat nostaa päätään mitkä oli jo vanhassa suhteessa. Rakastumiset kuuluu ihmiselämään mutta se miten sä hoidat sen niin on nyt avainasemassa. Itse kannatan rehellisyyttä ja uskollisuutta ja toivon että teet päätöksen ajatellen lapsiasi. Sun lapset ansaitsee parasta. Kannattaako kaikki heittää menemään lyhytkestoisen huuman takia?
Joku se jaksaa mustavalkoisesti vaahdota kuinka itsekästä on rakastaa ja tavoitella henk.
kohtaista onnea
saati edes katsella muita.
Itsekin olin joskus noin jyrkkä ja ehdoton mielipiteissäni ,
mutta siitä on aikaa jo monta,
monta kuunkiertoa. Elämää nähneenä ja kokeneena on väkisinkin oppinut ajattelemaan laajemmin. Kaikkea ei tarvitse hyväksyä, mutta tosiasia on että jokainen viimekädessä etsii onnea ja hyvää oloa elämäänsä. Mitä se sitten kenenkin kohdalla tarkoittanee ...
Elämä ei ole joko - tai eikä sekä - että eikä varsinkaan ei - koskaan vaan kaikkea mahdollista . Helppoa on tuomita toisten tekemiset ja tekemättä jättämiset , ja jatkaa hyveellistä eloaan norsunluutornissaan .
Astu alas muiden kuolevaisten joukkoon , ja kas :
näet ettei kukaan meistä ole toistaan kummempi .
Toiko oli sun puolustus aviorikokseen? Jos asiat olisi kaikilla mustavalkoisia niin moni lapsi säästyisi paljolta, lopeta se itsesi jauhaminen ja ala miettimään mitä voisit tehdä että olisit parempi kumppani ja vanhempi.
Vaikka kuinka yritätte puolustella tekosianne niin se ei saa sitä tosiasiaa pois että olette pettänyt, loukannut puolisoanna mitä raaimmalla tavalla! Sama kuin suttaisitte valkoisen paperin mustekynällä ja yrittäisitte pyyhekumilla sitä pyyhkiä. Ei oikein onnistu! Turhaan tulette tänne puolustelemaan ja vetoamaan elämänkokemuksillanne, siinä ei oikeasti ole mitää kehuttavaa ja ylpeyden aihetta vaikka media niin väittääkin!
siis PARIsuhde. Jos siihen ottaa salaa kolmannen osapuolen, on se silloin törkeä henkinen pahoinpitely puolisolle ja lapsille.
Jos rakastuu uuteen ihmiseen, se entinen pitää jättää! Eikö ole sitä vertaa selkärankaa että antaa toiselle ihmiselle myös mahdollisuuden onneen?! Tajuatteko miten petetyn elämästä saataa mennä vuosiakin kokonaan hukkaan kun LUULEE elävänsä PARIsuhteessa.
Puolisolle on annettava mahdollisuus myöskin valita mitä elämältään haluaa. Voi hyvinkin olla että sille puolisollekin olisi ollut tarjolla rakkautta muualla, mutta on kieltäytynyt siitä koska haluaa että perhe pysyy koossa.
Miten joku rakastaa niin vähän omia lapsiaan että voi tehdä heille näin. Lapset vaistoavat erittäin herkästi jos äidin ja isän välit eivät ole onnelliset.
Puhun täysin kokemuksesta. Minua petettiin selkäni takana kahden vuoden ajan. Tähän aikaan mahtui sekä pitemi suhde toiseen naiseen, piipahdukset ex:än luona sekä yksittäiset yhden yön jutut lapin reissuineen. Mutta niin vain jäi mieheni kiinni. Valheilla on tapana aina paljastua ennemmin tai myöhemmin.
Itse olin tuon koko ajan hyvin rakastunut ja siksi en voinut uskoa tapahtunutta. Mieheni puhui minulle koko ajan kauniisti suhteestamme ja tulevasta vauvastamme.
Jos olisin saanut tietää silloin, olisin häipynyt. Enpähän ainakaan olisi nolannut itseäni suurilla rakkauspuheillani ja huomionosoituksilla joita annoin joka päivä. seksiäkin oli useita kertoja joka päivä ja se oli ihan oikeasti hyvää seksiä, sen mieskin myönsi.
Kaiken lisäksi itse olin suht. kaunis yli 170 cm ja 57 kg, jotenm en ollut edes lihava. Omasin pitkät paksut hiukset ja kauniit kasvot. Pidin myös huolta itsestäni. Luonteeltanikin olen iloinen, en kälätä tai nalkuta, minulla on hyvä huumorintajua ja olen hyvin seksuaalinen.
En tänä päivänäkään tiedä miksi mieheni teki sen kaiken minulle ja lapsellemme. En koskaan pääse siitä täysin yli. En koskaan pysty luottamaan miehiin enää. aina välillä kaikkia pulpahtaa mieleeni kuin lumivyöry, tuntuu niin pahalta että oksennan... elämäni muuttui täysin kaiken kokemani paskan jälkeen. En koskaan enää ole yhtä nauravainen ja iloinen ihminen kuin silloin olin.
Miettikää kuinka paljon onnellisempi lapseni olisi jos äitikin olisi onnellisempi. Ja jos äiti ja isä olisivat yhdessä. Mies haluaisi edellenkin takaisin luokseni, tekisi kuulemma mitä vaan. Itsekin rakastan vielä mutta en voi luottaa enää.
Älkää tehkö puolisollenne ja lapsillenne niin kamalaa tekoa minkä minä koin. Voin rehellisesti sanoa että mieluummin ottaisin kerran viikossa fyysisesti turpaani kuin koskisin kaiken kauheuden uudelleen.
Joo siis mä olen nykyisen pitkän suhteeni aikana aina ollut sitä mieltä, että tietenkään ei petetä ja just että ihastuksia tulee ja menee ihmisillä ja että perhe on ykkönen. Mutta en oikeasti enää tiedä, voinko olla hyvä kumppani tilanteessa, jossa toinen mies pyörii mun mielessä päivin ja öin monen vuoden ajan. Epäilen, että rakkaudella on sittenkin jotain omia vaatimuksiaan, joiden toteuttamatta jättäminen rikkoo musta jotain. En ole koskaan ollut yltiöromanttinen enkä taipuvainen hetken huuman hakemiseen, ja ehkä just siksi rakastuminen on yllättänyt mut. Eihän näitä asioita ole helppo myöntää edes itselleen. Mutta siis en ole tekemässä nyt mitään äkkinäistä mihinkään suuntaan, olen ajatellut, että aika näyttää, mihin suuntaan elämä menee. Sitä halusin sanoa, että rakastuminen voi olla todella kova paikka itselle ja se voi pistää koko siihen astisen ajattelun odottamattomaan myllerrykseen.
syitä ja selitykisä pettämisellle löytyy, oikeutusta ei.
MUTTA on jokaisen perheen/parisuhteen oma asia mitä siinä tapahtuu, ei kellään, ei teillä eikä minulla ole oikeutta heristää sormea. Täällä käy niin kovin nuorta porukkaa ja se (valitettavasti) näkyy kommenteissa, mielipiteet on niin kovin jyrkät ja paatokselliset. Kyllä elämä vielä opettaa sitä toista puolta :)
Joten sitä suvaitsevaisuutta kehiin taas kerran. Ei pettämistä kohtaan vaan erilaisia ratkaisuja tekeviä ihmisiä kohtaan.
T. N 30 vielä toistaiseksi uskollinen
Vierailija:
syitä ja selitykisä pettämisellle löytyy, oikeutusta ei.MUTTA on jokaisen perheen/parisuhteen oma asia mitä siinä tapahtuu, ei kellään, ei teillä eikä minulla ole oikeutta heristää sormea. Täällä käy niin kovin nuorta porukkaa ja se (valitettavasti) näkyy kommenteissa, mielipiteet on niin kovin jyrkät ja paatokselliset. Kyllä elämä vielä opettaa sitä toista puolta :)
Joten sitä suvaitsevaisuutta kehiin taas kerran. Ei pettämistä kohtaan vaan erilaisia ratkaisuja tekeviä ihmisiä kohtaan.
T. N 30 vielä toistaiseksi uskollinen
kaunis ja koskettava. Puolisonsa pettäjä on valehtelija luihu oman nautinnon tavoittelija, varas, eikä ansaitse mitään " suvaitsevaisuutta" . Valehtelija on valehtelija. Ihminen jolla ei ole selkärankaa lopettaa vakisuhdettaan ennen uuden aloittamista ei ole ansainnut mitään kunnioitusta. Eikä sitä ainakaan minulta saa ja ihan turha lässyttää tähän mitään moralisoinnista. Eläkää yhtä elämää kerrallaan tai kusettakaa muita mutta älkää selittäkö.
M40+
On tää vaan vähän liian julmamaailma, en voi enään ymmärtää. Oon erittäin surullinen teidän perheiden puolesta jotka hajoaa tollaisen typeryyden takia. Ehkä olen nuori ja elämäni voi olla teidän mielestänne mustavalkoista ja ehkä se on parissa tekstissä paistanut juuri ehdottomuutena tätä asiaa kohtaan mutta jos teillä vanhemmilla ihmisillä on noin vaikea elämä teidän höllentyneen moraalinne ja tekostenne kanssa niin en tiedä miten tässä enään suhtautuisi vanhempiin ihmisiin.... Kunnioittaen muka?
Oikein alkaa vaan masentaa kun mietin!!! = (
Ja sinä nainen jonka mies petti, toivon sulle paljon jaksamista ja toivoa että LÖYDÄT SEN USKOLLISEN MIEHEN.
Vaimo ja perhe on hienointa elämässä, mutta hienoa on myös kaveruus ja tuo salainen dimenssio kaveruudessa.
Humalassa alkanut suhde on kehittynyt kiihkeäksi salarakas suhteeksi!
Niin ja parisuhteessa jo 15 vuotta ja lapsia kaksi!
-m32-