Ette kai vanhemmat riitele lasten nähden tai kuullen??

emme huuda ja hauku toisiamme ja sovimme aina riitamme lasten kuullen.

Lapsuudenkodissani sain ihan tarpeeksi katsella ja kuunnella sitä möykkäämistä, omat lapseni tulevat säästymään siltä.

lasten nähden saa ja pitääkin riidellä, kunhan sitten riidat myös sovitaan. Se on osa normaalia elämää.

Aika harvoin tosin, emme hauku tai huuda törkeyksiä ja aina sovitaan. Kyllä meillä on lapset saaneet pienestä asti tietää, että kaikilla on tunteita ja että ne tunteet saa myös näyttää. Mitään örvellyshuutoja täällä ei tosiaan harrasteta. Yhtä lailla me halitaan ja pussataan ja sanotaan toisillemme rakastan sua, monet kerrat päivässä.



Lapset tietävät, että me rakastamme toisiamme, mutta joskus ollaan eri mieltä ja joskus tulee riitoja.

kuitenkin opetat lapsellesi tunteidenilmaisua ja sitä että erimielisyydet kuuluvat elämään? Lapsesi eivät opi käsittelemään negatiivia tunteita jos eivät opi sitä kotona, mun ex oli sellainen ja voi sitä raukkaa missä tunnetyhjiössä se elää. Kyllä lapset voivat nähdä erimielisyyksiä, mutta sitten on hyvä näyttää miten riidat sovitaan ja rakkaus ei lopu vaikka riidellään. Sellaiset lapset jotka eivät koskaan näe riitoja, pelkäävät niitä omissa parisuhteissaan eikä se ole normaalia. Lue se neuvolasta saatava ohjekirja 5 ja 6 vuotiaille siinä puhutaan kaikenlaisten tunteiden ilmaisun tärkeydestä. On eri asia riidellä koko ajan, sillon kannattaa erota jos ei tulla toimeen.

Missäs sitä riideltäisi jos ei kotona. Ja jos riidat pimittää lapsilta, on kalsea ilmapiiri kuitenkin aistittavissa.

ja sitten sovitaan kanssa lasten nähden. Onhan lasten tervettä nähdä, että riidat kuuluvat elämään mutta ne sovitaan ja sitten taas rakastetaan ihan hirveästi.

Kyllä lapset ovat jääneet jostain tärkeästä paitsi, jos joutuvat 20-vuotiaana toteamaan, ettei heidän lapsuudenkodissaan ole koskaan riidelty mistään!



Riidat ja erimielisyydet kuuluvat elämään! Ajattelepa, osaako lapsi itse sitten koskaan esim puolustautua sanallisesti, jos on oppinut kotoa mallin, ettei koskaan saa olla eri mieltä?

Mistä lapsi muuten saisi mallin asioitten selvittämiseen. Lapsi näkee riitamme, saa kuulla, että kukaan ei ole vihainen hänelle (se sanotaan selkeästi) ja asia sovitaan lapsen kuullen ja nähden.

Meidän riitamme ei kuitenkaan ole mitään tappeluita, keskusteluja paremminkin. Samoin sovimme myös riitamme niin, että lapset sen näkee.



Myös itkemme, halaamme, pussaamme ja osoitamme avoimesti hellyyttä toisillemme lasten nähden. Kaikki tuo kuuluu elämään.



Mieheni perheessä ei ikinä riidelty lasten nähden eikä koskaan kysytty mistään lasten mielipidettä. Mieheni on pitänyt sitä nyt aikuisiässä erittäin pahana asiana, jota ei missään nimessä halua periydyttää enää omille lapsillemme.

Vierailija:

Tulee epämiellyttävä kasvuympärystö lapselle. Miettikää miten aikuisenakin on jotenkin noloa kuulla muiden riitoja.

Vaikka riitelemme todella harvoin, emmekä koskaan huuda tai käy käsiksi. Sitten myös sovimme riitamme lasten nähden ja kuullen. Kyllä lasten täytyy oppia etteivät aikuisetkaan täydellisiä ole. Muutenhan pitäisivät myöhemmin itseään epänormaalina, eivätkä oppisi selvittämään erimielisyyksiään. Lapset oppivat että samat säännöt riitelyn ja sopimisen suhteen koskevat myös aikuisia niin kuin lapsiakin.

Me ei varsinaisesti riidellä, kinataan kyllä mutta myös hellitään ja pussaillaan lasten aikana.

negatiivisten tunteiden ilmaisemiselle riitelemällä ja räyhäämällä.

Negatiivia tunteita voi kyllä käsitellä muutenkin... ei sitä huonoa olo tartte muille välttämättä jakaa/tartuttaa... käsittelee itse pois ja unohtaa.

mutta mielestäni sussa on kyllä jotain outoa, jos aina vaan itse käsittelet pois negatiiviset tunteet. Joskus voi purkautua pahasti.

Sanoin käsitteleväni negatiiviset tunteet, en kasaavani niitä.. ei se riitely ole ainut tapa päästä niistä eroon.

Asiota voi selvitellä ja negatiivisia tunteita käsitellä räyhäämättä; näinhän toimitaan yleensä esim. työpaikoilla. Ollaan eri mieltä voimakkaastikkin mutta ani harvoin mitään huutoa kukaan aloittaa... kestää siis käytös lapasessa

missä sitten riitelette riitanne? Menettekö makuuhuoneeseen sipisemään vai mitä?

ei varmaan ap ole ollut oikeita vaikeita asioita elämässäsi, toki pienet murheet voi itse ajatella pois. Mutta olet varmaan saanut tuollaisen mallin kotoa, ennenvanhaan ei sopinut näyttää tunteitaan, varsinkaan pohjanmaalla mistä mun ex on kotoisin. No siinä suvussa tämä tunneahtaus on kasaantunut niin pahasti että exäni kolme serkkua sairastui masennukseen vaikeiden elämäntilanteiden jälkeen ja yksi teki itsemurhan. Jos ihmisellä on todella vaikeaa, siis todella vaikeaa niin silloin voi tarvita jopa terapiaa. Miten luulet että maailmassa on paljon psyykkisiä sairauksia jos kaikki negatiiviset tunteet voi vain itsekseen ajatella pois.

tunteita ei saisi olla! Saa olla, mutta ei niiden purkamiseksi tarvitse huutaa ja räyhätä... ja erimielisyydetkin kuuluu väistämättä elämään, mutta ei niitäkään ratkaista sillä että sen mielipide voittaa kuka huutaa kovimpaan ja pisimpään.

Eli siis jos ei näytä negatiivisia tunteitaan, ihminen on muutenkin tasainen viilipytty, joka ei innostu mistään tosissaan. Ei koskaan riehaannu eikä iloitse täysillä. Tiesitkö ap että lapset rakastavat vanhempien riehaantumista positiivisesti. Opettele siis näyttämään myös negatiiviset tunteet, jotta osaat purkaa positiivisuutesi. Tasapaksut tunne ihmiset ovat pitkästyttäviä ja mauttomia!