Emme taida mieheni kanssa vanheta yhdessä.

Olemme olleet jo toistakymmentä vuotta yhdessä. Nuorina tavatessamme hän oli itsevarma ja minä ihaileva, mutta nyt iän myötä minullekin on tullut itsevarmuutta ja näen meidät molemmat ehkä realistisemmin. Mieheni edelleen kuitenkin käyttää minuun vanhoja keinojaan, yrittää saada minut uskomaan että hän on täydellinen ja tietää kaiken, ja että minä en oikeastaan ole kauheasti mitään, ja kukaan muu minua ei näin kauan olisi katsellutkaan.



Kyllähän tähän on jo vuosien myötä tottunut, ja arvostan perhe-elämää ja turvallisuutta niin, että tuskin eroaisin tai mitään. Mieheni vain ei vaikuta ihan tyytyväiseltä.



Luulenkin että tästä vielä ajan kanssa kehittyy jonkilainen kriisi jossa hän syyttää minua kaikesta ja yrittää voittaa minut jollain lailla erossa. En tiedä miksi minulla on asiasta tällainen aavistus, mutta jotenkin sellainen tuntu minulla on. Mutta eroa kohti ollaan jotenkin vääjäämättä menossa.