Tokaluokkalaisen pojan käyttäytyminen äitiä kohtaan, mitä voin vaatia?

ongelmia (kotiolot/ neurologiset syyt) ole löytynyt.

ap

Vierailija:

Lapsi reagoi ympäristöön häiriköimällä, kun asiat ei ole kohdallaan.

Pojasta tikulla vikoja etsimällä ei ole oikea tapa. Syyt ovat muualla. Jos lapsen kehitystä ei osata tukea, vaan moittiminen on jatkuvaa seuraukset ovat myöskin nähtävissä itsetunnon heikkona kehittymisenä.

Sinä näet oireet, mutta et syitä ja siihen tarvitset ulkopuolisen asiantuntian apua.

ennen pitkää lapsikin tajuaa, ettei sillä oikeasti ole väliä, syökö hän pannukakkua mummolassa vai ei - ja alkaa pitää sellaista vaativaa äitiä kunnioitettavan auktoriteetin sijasta hölmönä pikkusieluna. Auktoriteetti ei tule tiukkuudesta vaan järjestä, tiedosta, asiantuntemuksesta ja älystä.



Osoita, että sinä tiedät paremmin, mitä kannattaa tehdä, ja lapsikin uskoo. Jopa minä uskon.



Pelkästään siksi en usko mitään, että sinä niin sanot.

Meinaatteko, että murkkunne saa vetaista pullolla vastaantulijaa päin naamaa kun vituttaa?

Kun pikkupetteri haluaa avoimesti näyttää tunteitaan.



Meillä ei paiskota ovia äidin nenän edessä, eikä riehuta. Mutta ei ole tullut koulustakaan negatiivista palautetta.

Sääli, että näiden pikkukeisareiden takia menee muiden koulunkäynti-into kun eivät saa rauhassa opiskella.



Hei, lasta saa jopa kieltää.

ap

Onko sulla tarjota konkreettisia neuvoja, kun niitä ei asiantuntijoilla ollut?

Vierailija:

Sääli, että näiden pikkukeisareiden takia menee muiden koulunkäynti-into kun eivät saa rauhassa opiskella.

Hei, lasta saa jopa kieltää.

mummo sanoo.

ap

Vierailija:

ennen pitkää lapsikin tajuaa, ettei sillä oikeasti ole väliä, syökö hän pannukakkua mummolassa vai ei - ja alkaa pitää sellaista vaativaa äitiä kunnioitettavan auktoriteetin sijasta hölmönä pikkusieluna. Auktoriteetti ei tule tiukkuudesta vaan järjestä, tiedosta, asiantuntemuksesta ja älystä.

.

työskentelemään ilolla. Tottahan se on. Ovia ei saa paukuttaa, jotta eivät mene rikki, mutta en ihan aina itsekään tätä muista. Äristä saa, mutta ei puhua rumasti, eikä meillä onneksi kukaan lapsista haistattee ketään, edes toisilleen. Jos lapsi on jatkuvasti töykeä, juttelisin hänen kanssaan ja kysyisin, onko töykeyden taustalla jotain muuta suurempaa murhetta: esimerkiksi huolta koulussa tai kavereiden kanssa.

Mutta pojan on ilmeisesti pakko totella (vaikkakin äristen), ettei saisi rangaistusta. Voisiko asioista puhua vähän diplomaattisemmin, niin että poika tuntisi tekevänsä asioita omasta tahdostaan eikä pakosta.



Kouluhäiriköintikin voi johtua ihan siitä, ettei kemiat opettajan kanssa pelaa. Voi olla että teidän poikanne on vain tavallista herkempi tapaus eikä kouluympäristö tarjoa oikeanlaisia virikkeitä. Todennäköisesti hänkin vielä kuitenkin löytää sen oman väylänsä luovia tässä erilaisten ihmisten massassa!

Ihan selkeästi kokeilee ketä voi pompottaa.

Tai sitten oikeasti on jotain pielessä. Siis lapsen hahmotusmaailmassa.



Ei tulisi kuuloonkaan että meillä jos lapset on mummolassa niin minulle soitetaan että laitapas nyt poikasi kuriin, kun ei halua mummoa totella.

Käsittämätön pentu suoraan sanottuna.



Ettei vaan lapsi ole saanut ihan liikaa päättää perheen asioista?

Kirjoituksesi perusteella hänellä on myöskin turhautumista.



Oletko koskaan kertonut, että saa olla vihainen saa olla paska olo?

Oletko koskaan kertonut, että äidilläkin on sellaisia känkkäränkkä päiviä. Ja että niitä oli sinulla myöskin lapsena.

Oletko koskaan kertonut, että on olemassa tylsiä päiviä ja että niitäkin tarvitaan.

Oletko koskaan kertonut, että on ihmisiä jotka saa sinut vihaiseksi, mutta silti yrität antaa mahdollisuuden.





Vai oletko sen sijaan kertonut, että sinä et koskaan tehnyt niin kuin poikasi teekee?

Oletko myöskin muistuttanut häntä katsomaan mallia muista jotka ovat mallikelpoisia jne...



Edelleen sitä mieltä, että jotain on pielessä? Äidin oleminen roskatynnyrinä kertoo siitä, että on turvallista kaataa ne roskat jonnekkin. Poikasi luottaa sinuun. Hän huuttaa, rakasta minua ja hyväksy minut sellaisena kuin olen.



Ihmettelen suuresti, jos sinulle ei ole anettu minkäänlaisia neuvoja/ideoita vaikeissa tilanteissa.

lapsenhan kuuluu noudattaa niitä sääntöjä joita kotona on sovittu. jos ei noudateta niin siitä seuraa rangaistus.

mut säännöthän on joka perheessä vähän erilaiset.. miten näitä voi nyt sitten lähteä vertaamaan..

meillä ollaan tehty heti pienestä lähtien lapsille selväksi, että meillä säännöt koskee koko perhettä. myös äitiä.

sääntöjen tarkoitus meillä on se , että elämämme yhdessä olisi mukavaa.. toisten huomioon ottaminen ym.

jos jollain palaa pinna, niin sitä sitten pyydetään anteeks.

jos ei lempiruoka kelpaa niin ei sitten. Mutta mummon ei myöskään tarvi hakea sitä hampurilaista. Musta on idioottimasta, että tästä pitää oikein käydä puhelinkeskusteluja.



Ja kyllä 8-vuotiaalle pitäisi vielä lukea iltasatu. Normaalioloissa siis. Rangaistuksena sen voi jättää pois, mutta musta sellaiset rangaistukset on huonoja, mitkä voi pilata yöunet, varsinkin jos on vaikeuksia koulussa(kin) Kunnon lepo ja yöuni pitäisi ainakin turvata.



Mun analyysini - samanlaisessa tilanteessa oltuani - on, että lapsella on koulussa vaikeaa, hän ei saa siellä minkäänlaisia onnistumisen kokemuksia ja sitten kun hänen vihdoin päästyään kotiin turvaan te vanhemmat vaaditte selostusta päivän tapahtumista, läksyjen tekoa jne, hän ahdistuu koulunkäynnistä uudestaan, ärisee ja paiskii ovia. Todennäköisesti koulunkäynti on myös voimiaksyvää ja hän on konkreettisesti hyvin väsynyt iltaisin. Tilanteessa on kaksi ristiriitaista tärkeää tarvetta: Lapselle olisi tärkeää saada purkaa stressiä ja levätä kotona ahdistumatta koulujutuista uudelleen ja teille taas o ntärkeää tietää, mitä siellä koulussa tapahtuu ja että lapsi tekee läksynsä jne.



Tähän tilanteeseen on olemassa vippaskonsteja:



Ensinnäkin, jos lapsi on väsynyt, pankaa hänet 20 min torkuille ennen läksyjentekoa ja keskusteluita. Ja antakaa ihmeessä välipalaa myös - hyvä ruoka, parempi mieli.



Toiseksi, laatikaa läksyjentekolukujärjestys tai ilta-aikataulu, jossa läksyille on alkamiseltaan ja loppumiseltaan määrätty aika. Muuten, kun kerran koulussa on muitakin vaikeuksia, kannattaa istua pari iltaa vieressä ja katsoa, osaako lapsi tehdä läksynsä vai onko oppimisessakin hankaluuksia. Joskus muut vaikeudet johtuvat siitä, että oppimisessakin on joku tilapäinen katkos - ja joskus muut vaikeudet voivat aiheuttaa sellaisen katkoksen oppimisessa.



Kolmanneksi, tartu KAIKKEEN positiiviseen, mihin pystyt pojan kanssa. Jos ja kun hän joskus kertoo vapaaehtoisesti jotain, kuuntele AINA ja HETI - oli se missä ja milloin tahansa (vaikka telkkarista tulisi lempisarjasi tai olisi nukkumaanmenoaika), osoita olevasi kiinnostunut ja palkitse vapaaehtoinen keskustelu tekemällä siitä mukavaa. VÄhitellen poikakin huomaa sen. SAmoin jos hän tekee kotitöitä tms edes jotensakin kunnolla.



Neljänneksi kiellä ja nuhtele huonosta käytöksestä, mutta älä takerru siihen. Jos lapsi hakee huomiota negatiivisella tavalla, myös ylenpalttiset rangaistukset jne ovat sitä huomiota. Anna sitä mieluummin mistä tahansa positiivisesta. Suhtautu huonoon käytökseen lähinnä kyllätymisellä, ei niinkään vastaraivolla...

sääliksi käy ap:ta. Kun toinen pyytää apua, niin av:lla kaadetaan paskaa niskaan.

että vanhemmalla on oikeus osallistua oppitunneille? Se on ihan oikeus. Mitä jos uhkaisit poikaasi, että tulet kouluun käymään - noloistuisiko hän siitä?

Vierailija:

Oletko koskaan kertonut, että saa olla vihainen saa olla paska olo?

Kyllä, ja sanonut ettei ole oikein silti äristä äidille.

Oletko koskaan kertonut, että äidilläkin on sellaisia känkkäränkkä päiviä. Ja että niitä oli sinulla myöskin lapsena.

kyllä, olen kertonut lapsuuden typeryyksistä, ja olen myös kiukutellut miehelle ja itkenyt, ja sitten lasten kuullen pyytänyt anteeksi typeryyttäni.

Oletko koskaan kertonut, että on olemassa tylsiä päiviä ja että niitäkin tarvitaan.

Jatkuvasti

Oletko koskaan kertonut, että on ihmisiä jotka saa sinut vihaiseksi, mutta silti yrität antaa mahdollisuuden.

kyllä, olen kertonut että esim työkavereita ja pomoja on vaan siedettävä, ja sama pätee koulumaailmassa

Vai oletko sen sijaan kertonut, että sinä et koskaan tehnyt niin kuin poikasi teekee?

En oikeastaan

Oletko myöskin muistuttanut häntä katsomaan mallia muista jotka ovat mallikelpoisia jne...

kyllä, sanon että älä ota mallia yhdestä luokan häiriköstä vaan niistä 20 muusta kiltistä.

.

Vierailija:

Ettei vaan lapsi ole saanut ihan liikaa päättää perheen asioista?

kyllä ovien paiskominen ja äidin " uhmaaminen" on IHAN NORMAALIA ja tulee lisääntymään murrosiässä entisestää. Herranjumala eikö kukaan teistä muista millaista oli olla murrosiässä ?????????????? Ilmeisesti ei muista

kyllä taas näyttää että suurimmalla osalla on vanhemmuus hukassa

Pojan kaverit suhtautuvat tosi kivasti minuun, ja en haluaisi pilata sitä olemalla X:n kyylämutsi.

ap

Vierailija:

että vanhemmalla on oikeus osallistua oppitunneille? Se on ihan oikeus. Mitä jos uhkaisit poikaasi, että tulet kouluun käymään - noloistuisiko hän siitä?

Vierailija:

Vierailija:

Oletko koskaan kertonut, että saa olla vihainen saa olla paska olo?

Kyllä, ja sanonut ettei ole oikein silti äristä äidille.

.

En minä ap:ta ainakaan tuomitse. Mutta ihmettelen tuota yhtä vastausta.

Siis miksei vihaisena ja kiukkuisena saisi äristä äidille?? Nimenomaan äidillehän silloin pitää voida äristä...

Törkeästi ei saa käyttäytyä, mutta kyllä kiukuttelu ja ns. ärinä pitää äidin kestää.

Vierailija:

Pojan kaverit suhtautuvat tosi kivasti minuun, ja en haluaisi pilata sitä olemalla X:n kyylämutsi.

ap

Vierailija:

että vanhemmalla on oikeus osallistua oppitunneille? Se on ihan oikeus. Mitä jos uhkaisit poikaasi, että tulet kouluun käymään - noloistuisiko hän siitä?