Millainen nainen ei leiki lastensa kanssa?
Sellaisia tosikoita kalkkiksia kuulemma on. Miksi et leiki? :O
Kommentit (55)
Vierailija:
Leivälläkin elää
Niin elää. Lapsi elää myös, vaikka äiti ei hänen kanssaan leikkisi. Lapsi elää mysö, vaikka äiti ei des puhuisi hänelle jne. Tarkoitukseni ei ollut kuitenkaan puuttua puuronsyöntiin mitenkään vaan siihen, että kaikki eivät ajattele eikä kaikkien tarvitse ajatella samalla tavoin. Toisissa perheissä tehdään toisin kuin toisissa perheissä ja harvoista ns. normaaliesta asioista voi faktana sanoa, että ne vahingoittavat lasta.
Vierailija:
Mitä hyötyä tutkimisesta varsinkaan kasvatustieteessä jos tieteellisiä tutkimuksia ei voi kansanomaistaa. Jospa otanta ei ollut tarpeeksi suuri tai joku oli vähän yleistänyt, mutta kyllähän sen järkikin sanoo, että lapsi nauttii laatuajasta. Ei siihen tarvita mitään väitöskirjoja.Mitä hyötyä on tutkia mitään siellä omassa kopissa, jos sitä ei käytetä?
Tiedettä ihmisille, ei tutkijoille! Löysää vähän pipoa.
Jatkuu huomenna...
Tottakai voi mutta gradu ei ole mikään tieteellinen tutkimus. Se on opinnäyte. Mielestäni tähän aiheeseen ei todellakaan tarvita mitään väitöskirjoja mutta eräs täällä toi tuon gradun esiin esitelleessään FAKTANA sitä, että yhteisen leikin puute MURENTAA lapsen itsetunnon. Aika rankka väite yhden gradun perusteella.
Laatuaikaa on muukin kuin varsinainen leikki! Siitähän tässä on kyse. Aika moni tässä ketjussa on samaa mieltä ;).
En missään nimessä väitä, että lapsi arvostaa ENEMMÄN sitä, että äiti leikkii kuin sitä, että lapsi saa osallistua eri asioihin. EN tietenkään enkä niin ole kirjoittanut.
Kuten kirjoitin, on erittäin hyvä asia, että lapsi otetaan jo pienestä pitäen mukaan eri askareisiin. Ei ole mikään kilpailu, että kumpi on parempi, leikkiminen vai hommiin mukaan ottaminen. Molemmat ovat tärkeitä, siitä oli kysymys. Siis myös leikkeihin osallistuminen on tärkeää. Ei vaikeaa, ei...
Mutta olkoon, kukin tyylillään.
58
Toki kommentoin leikkiä(esim. syön ja juon " tarjoilut" )ja voin auttaa solmimaan jotain tms. mihin nyt aikuista tarvitsen ja sanallisesti osallistun/ohjaan tarvittaessa leikkiä jos tarvis. Olen saatavilla mutta valitettavasti kun lasten isä on reissutöissä niin minulla on ihan kädet täys töitä että saan lapsille ruokaa, puhdasta vaatetta, siivotakin pitää jne. Silloin kun pienempi nukkuu niin yritän isomman kanssa esim. lukea, se ei suju kovin hyvin jos pienempi pyörii mukana.
Minä en ole siisteysintoilija ja meillä lapset saavat vapaasti levittää leikkejä lähes mihin vain, kunhan se on turvallista. Muistan itse kun joidenkin kavereiden kodeissa niuhotettiin että ei saanut leikkiä kuin leikkihuoneessa. Itse autan rakentamaan majan vaikka olohuoneeseen jos niin toivotaan.
esikoiseni kanssa ja hän nauttii siitä kovasti! Jotenkin se vain TUNTUU oikealta mulle sen sijaan että istuisin tölläämässä telkkaa.
meillä lapset leikkivät joko keskenään tai kavereidensa kanssa. Pelaan, luen kirjoja, askartelen ja ulkoilen heidän kanssaan kyllä.
Lapsia tosin on 5 pienellä ikäerolla, eli kavereita riittää!
eikä kiinnosta. leikki on lasten työtä.
Minäkään en muista, mielikuvitus siltä saralta kapea.
Tytön kanssa kyllä välillä leikin barbeilla(yritän) ja pojan kanssa brion junia rakentelen ja vauvan kanssa ihmetellään kaikkea ja rakennetaan torneja, mutta näitäkin varten saan pinnistellä!!
Luen kyllä paljon lapsilleni, ulkoilen ja urheilen heidän kanssaan, teen kotitöitä jne., mutta en jaksa leikkiä kuin enintään 10 minuuttia kerrallaan (lapset poikia). Mies kyllä onneksi jaksaa leikkiäkin...
Lapset kehittyy paljon luovemmiksi kun niiden antaa itse keksiä leikkinsä eikä mene väliin sörkkimään.
on LAPSEN työtä, ja sen tarkoitus on valmistaa häntä aikuisuuteen. Aikuisen ei enää tarvitse siis leikkiä. En ole lapseni lelu, enkä kaveri. Hullutella voin ja vitsailla ja pelleillä. Mutta en kyllä leikki-ikäisen kanssa lattialle lähtisi nukeilla leikkimään. Enkä tunne minkäänlaista syyllisyyttä tästä. Ihme juttuja täälläkin ihmetellään...
Kun me aikuistuttiin. Ihan normaalia. Enemmän tervettä se on kuin ne leikkivät aikuiset.
olin lapsi. Tässä senkin tuloksen nyt näkee :P
Leikkiminenhän on lapselle tärkeä taito: keskittymiskyky, mielikuvitus, luovuus... kaikki ne kehittyvät leikissä.
Molempia on kehuttu kovasti päiväkodissa, ovat kuulemma ainoita ryhmässään jotka tosiaan osaavat leikkiä yksin ja vuorovaikutteisesti, eivätkä vaan häslää koko ajan.
Kyllä minä lasten leikkiä ohjaan ja valvon jonkin verran kun on tarvetta, mutta en varsinaisesti leiki heidän kanssaan, koska he eivät kaipaa aikuista leikkeihinsä mukaan.
Minulla on 2 v 1 kk ikäiset kaksoset, poika ja tyttö.
vuotta. Lapsi on luova, jaksaa keskittyä, koulussa erittäin tunnollinen.
helpotti lukea, että on muitakin äitejä, jotka eivät leiki lastensa kanssa. Minäkään en viitsi, enkä ole kiinnostunut leikkimään lasten kanssa, eivätkä he kyllä sitä kaipaakaan. Meilläkin iskä on se, kuka leikkii... onneksi.
Mun kanssa sitten käydään teatterissa, retkillä, kahvilassa, syömässä, uimassa ja pulkkamäessä, kunhan tulisi sitä lunta...
Mitä hyötyä tutkimisesta varsinkaan kasvatustieteessä jos tieteellisiä tutkimuksia ei voi kansanomaistaa. Jospa otanta ei ollut tarpeeksi suuri tai joku oli vähän yleistänyt, mutta kyllähän sen järkikin sanoo, että lapsi nauttii laatuajasta. Ei siihen tarvita mitään väitöskirjoja.
Mitä hyötyä on tutkia mitään siellä omassa kopissa, jos sitä ei käytetä?
Tiedettä ihmisille, ei tutkijoille! Löysää vähän pipoa.
Jatkuu huomenna...