NELIAPILAT VKO 2
Aloitus tälle viikolle!
Tervetuloa mukaan moonshine! Kiva, että meitä on paljon eri elämäntilanteissa olevia joita kuitenkin yhdistää unelma neljännestä(kin) lapsesta.
Mulla oli eilen illalla lasten nukkuessa mieheni kanssa pitkästä aikaa kova riita, joka alkoi aivan mitättömästä asiasta ja paisui ihan liikaa. Saimme asian kyllä ennen unta sovittua. Mutta mietin siinä jossain vaiheessa :) että nyt jos olisin tullut koneelle purkamaan mieltä ni ois tullu aika samanlainen kirjoitus ku sulla leekolasse...että ymmärrän hyvin mitä kirjoitin viime kirjoituksessasi.Helposti saa aivan väärän kuvan kaikesta näin luettuna.
Kommentit (24)
Mulla on meneillään mahdoton uniongelma, eri asioista kestynyt massiivinen yöongelma ja unen puute on järjetön. Että pää on huttua täynnä ja sen mukaiset jutut.
Zepalle tsempit. Se katkeruudesta pois pääseminen on mielestäni tärkeintä. Mulla on pari esimerkkiä lähipiirissä siitä mitä katkeruus voi teettää. Siinäpä syy miksi haluan " jyrätä" läpi tämän tahtoni tässä lapsiasiassa. Koska se on niin iso ja tärkeä niin pelkään että muuten muutun samanlaiseksi kuin nuo esimerkit.
Ja määhän sitä miestä täällä voihkin. Sanottakoon että tuo edellä mainittu uniongelma värittää/virittää kaikki jutut omassa mielessäkin jo kärjistetyiksi.
Mutta siis " kamalaahan" tämä on, kun mies hoitaa lapsia aina kotona ollessaan, joskus jopa täysiaikaisesti. Hoitaa meillä tiskipuolen kokonaan ja pyykeistä suurimman osan. Meillä kun on se ongelma että minä olen a)laiska ja verkkainen b)sotkunsietokyky on todella suuri c)pidän monia muita asioita tärkeämpinä kuin talon puunausta tai siivoilua, niin usein sitten se on mies joka hommiin ryhtyy. Ja tämä " sietämätön" lapsenhankintatilannekin on niin sietämätön, että mies on jopa pyytänyt että annettaisiin lapselle mahdollisuus syntyä sitten ensi vuoden puolella. Tän olen tarkastanut monta kertaa, etten ymmärtänyt väärin. Ja käytännössä sehän tarkottaa sitä että joudun yritystä odottamaan ainakin pari kolme kuukautta... Vain. Että ihan turhaan tiltsailin niin pahasti mutta minkäs teet kun kaikki olosuhteet yhdistyy ja paha mieli päällä.
KAiken huipuksi oisin halunnut alottaa yritystä hetikaikkimullenyt mutta eihän mulla kiertokaan vielä pelaa. Takana vasta yhdet kunnon kuukautiset ja yksi ovis. Tässä kierrossa ois ovis voinu olla kp 15 tai 19 tai 22,masunjomotusta ja limoja miten sattuu mutta kun noita lämpöjä tykkään analysoida niin ne sahaa ylös alas joten ei ovista vissiin ole ollut ollenkaan. (Lämmöistä olen joka raskautumisen nähnyt ennen kuin kk edes jääneet pois.) Viimeksi kun tässä vaiheessa jo yritettiin niin en saanut kun pahan stressin kun joka kierrossa yritettiin vaikka jälkikäteen analysoiden ei niissäkään ovista monessa ollut. Saati että yritystä ois ollut oikeaan aikaan.
kp24/aiemmin 25-28, ovuloimattomissa ja muuten hakee tahtiaan kierroissa 32-35. Ei yritystä vielä.
Nyt tissiä antamaan.
Leekolasselle tsemppiä.
Kovin käyt samanlaisia ajatuksia läpi kuin minäkin mielessäni. Joskus minusta tuntuu siltä että olisi parempi vain luovuttaa.. mutta en sitä kuitenkaan sitten sisimmässäni todella halua.
Vaikeina hetkinä ajattelen että parempi olisi olla yksinhuoltaja, kun ei tuosta miehestä ole mitään apua. Mutta jos tarkemmin asiaa ajattelee, niin kyllähän sitä rakastaa ja paljon, ja onhan siitä edes joskus apua. Ei kylläkään osallistu kotitöihin, ei vaihda vaippoja jne. Mutta joskus katsoo edes isompia lapsia niin pääsen lenkille. Ehtona kyllä että otan kuopuksen mukaan rattaisiin..
Meillä mies viihtyy sohvalla telkkarin ääressä. Ja aina on tärkeää katsottavaa ja pitäisi muiden olla hiljempaa. Raivostuttavaa, yritä siinä sitten kekustella vakavasti kun tuntuu ettei koskaan ole sopivaa hetkeä. Meillä tilanne on paisunut siihen että kunnon perheriita odottaa ihan oven takana, sopivaa hetkeä.
Keskusteltavaa on juuri tämä keskustelemattomuus, lapsiasiat, taannoinen keskenmeno ja mahdollinen tuleva naimisiinmeno.
Lasten aikaan puhuminen on miltei mahdotonta, näistä tärkeistä asioista. Ja kun ovat nukkumassa, niin tulee aina telkkarista jotain ohjelmaa. Argh!
Menkkoja olen pari päivää kytännyt tulevaksi, jo valmiiksi äkäisenä siitä kun ne taas alkaa. Pääsisi tästä piinasta...
Onneksi tänne voi kirjoittaa tuntojaan, niin ei pää ihan hajoa. Virtuaaliystävätkin ovat tärkeitä!
Vauvakuume " vaivaa" jonkin verran, mutta oireilua helpottaa se, että työt alkoivat ja joutuu keskittymään arkiseen aherrukseen. Meillähän yritys aloitettaneen vasta huhtikuussa aikaisintaan, joten tässä saan kuumeilla ihan rauhassa koko kevään :)
Miehistä täytyy kommentoida jotain positiivistakin, kun täällä on nyt paljon tullut sitä negaakin. Minulla on varmaan käynyt jonkinsortin lottovoitto, koska olen saanut miehen, joka tekee (ansiotyönsä ohella ja vielä pyytämättä) paljon kotitöitä eli hoitaa tiskejä, tekee tarvittaessa ruokaa, vaihtaa vaipat, osaa pestä pyykit koneessa, eikä lorvi netissä (niin kuin tämä rouva joskus!), ei katso koko ajan telkkaria, hieroo hartioita iltaisin, kun vain pyytää...Eli kyllä niitä tällaisiakin ihmemiehiä on olemassa. Ja siis vielä kuumeilee neljättä...Joskus tuntuu, että on ihan outo tapaus...No, mutta vakavasti puhuen olen pahoillani niiden puolesta, joilla on monenlaisia ongelmia. Toivottavasti saatte asiat ratkaistua. Ja toki kyllähän meilläkin riidellään, välillä kovastikin, mutta anteeksi pyydetään ja annetaan ja sitten jatketaan matkaa taas. Tsemppiä kaikille parisuhteisiin ja perhe-elämään! t. Menninkäinen
Nostetaanpa vähän.
Meillä ihme tilanne. Kaikki nukkuvat ja niin itse käväsen koneella...