Tunnetteko ketään, joka kotona ilman työttömyyskorvausta,

Mies yrittäjä, ei tipu luukulta mulle mitään.

ja ihan tyytyväinen,mies elättää ja minä hoidan kodin ja lapset.

Olen koulutukseltani FM, lapsia on viisi, nuorin 5-vuotias. Säästin kotihoidontuesta sen verran, että säästöillä, lapsilisillä ja miehen tuloilla pärjätään. Pidän itseäni parhaana hoitajana lapsilleni ja sen takia olen kotona ainakin siihen asti, kunnes nuorin menee kouluun.

Lapset yli 3-v. ja mies tienaa sen verran, että pärjätään hyvin mutta ei ole varaa esim. isoon omakotitaloon. Jos olisin töissä, olisi meillä rahaa rakentaa täällä pääkaupunkiseudullakin :) Mutta me olemme valinneet näin ja olemme tyytyväisiä elämäämme paritalossa...

Hänellä ei kuulemma ole edes pankkitiliä =O



Eli appiukko elättää, on elättänyt aina. Anoppi on ollut töissä pienen hetken ennen mieheni syntymää, sen jälkeen vain kotona tehden ei mitään. Heillä 2 nuorena saatua lasta, jotka molemmat jo aikuisia ja omillaan.



Anoppi saa mieheltään ruokarahaa, " humputtelurahaa" eli kampaajalle ja vaateostoksiin, kodin sisustamiseen tms. hän säästää s-bonuksista.



En kadehdi hetkeäkään hänen elämäänsä. Päivät pitkät istuu kotona, ei ole harrastuksia, ei ystäviä, ei mitään. Poikansa perheeseenkään (eli meihin) ei pidä juurikaan yhteyttä, käy kerran vuodessa meillä pitkin hampain.

En usko että työttömyyskorvausta saa, koska ei koskaan puhu työkkäristä mitään, ei ole ikinä millään kursseilla tai työllistettynä. Ilmeisesti edesmennyt miehensä jätti niin paljon rahaa että ei tarvitse tehdä mitään.

Mies käy töissä, muttei elätä meitä, vaan pannaan peruskulut tasan ja pidetään omat rahamme. Saan kotihoidontukea ja olen myös säästänyt pahan päivän varalle muutamista pätkätöistä tienaamani rahat. Olen ainut lapsi, joten perintöäkin tulen samaan joku päivä... Tosi, töihin olen halukas ryhtymään, kun pieninkin lapsi on 3v.

Olen ollut kohta 7 vuotta kotona ja koulutukseltani KM. Nautin kotona olosta ja meille tämä sopii, että minä hoidan kodin ja kaikki juoksevat asiat ja mies tienaa. Iltaisin ja viikonloppuisin pystymme puuhaamaan koko perhe yhdessä ilman, että tarvitsee tehdä kotitöitä. Se on ehkä tämän järjestelyn paras anti. Kotona aion olla vielä pari vuotta ja sen jälkeenkin tehdä osa-aikatyötä, jota tuskin omalta alaltani löydän mutta eipä se työn laatu ja sisältö ole koskaan niin paljon minulle merkinnytkään...

Elämme miehen pääomatuloilla ja satunnaisilla tuloilla sekä minun varsin hyvällä palkallani. Mies on lasten kanssa kotona ja hankkii noita satunnaisia tuloja yöaikaan kotoa käsin (ei mitään rikollista, heh)

ts kerryttäneet mitään isompia eläkkeitä itselleen. Tiedä sitten onko meidän eläkeiässä mitään eläkejärjestelmää edes pystyssä enää ;) mutta pakkohan siihen on luottaa. Juuri joulun alla luin lehdestä jostain naisesta, joka saa pieninsä mahdollista eläkettä, ei työhistoriaa. Ollut aina kotirouvana mutta mies kuolikin, eikä rahaa sitten ollutkaan. Viettää eläkepäiviään lähes kerjäläisen tasolla :(

Koska on vain yksi työssäkäyvä ollut taloudessa, niin heille ei ole kertynyt muuta omaisuutta kuin omakotitalo jumalan selän takana. Mieheltä ei tule jäämään vaimolleen mitään jos hän kuolee... Ja koska miehelläkin ollut siis melko pienet tulot, niin ei hänekään eläkkeellään kovin paljoa juhlita. Tiukat ajat on heille tulossa, kävi miten kävi.

t. 8

Vierailija:

ts kerryttäneet mitään isompia eläkkeitä itselleen. Tiedä sitten onko meidän eläkeiässä mitään eläkejärjestelmää edes pystyssä enää ;) mutta pakkohan siihen on luottaa. Juuri joulun alla luin lehdestä jostain naisesta, joka saa pieninsä mahdollista eläkettä, ei työhistoriaa. Ollut aina kotirouvana mutta mies kuolikin, eikä rahaa sitten ollutkaan. Viettää eläkepäiviään lähes kerjäläisen tasolla :(

eläkeasiaan; mies säästää omaa eläkerahastoa ja minä tulen saamaan varsin mukavan eläkkeen. Lisäksi on eläkeiässäkin ne pääomatulot ja melko mittava perintö tulossa. Joten eläkkeellä ollaan rikkaampia kuin nyt, jos vaan sinne asti eletään eikä mitään ihmeempää satu.

Sitten mulle ei tule kuin lapsilisät. Meillä ei oo velkaa ja omaisuuttakin on tullut hankittua. Kaikki on huolissaan miten käy sitten eläkkeen, sitä vaan en osaa niin pitkälle ajatella. Perintöäkään ei ole tulossa. olen kyllä ajatellut jotain osa-aikahommaa etsiä jossain vaihessa...

Minkäikäisiä muut kotona olevat olette ja miten ootte sen eläkkeen ajatelleet?

Pyöritän firmaani, nuorinkin lapsi on jo 3,5.

Perintöä tulee aikanaan jonkin verran ja jos miehen kanssa ollaan edelleen yhdessä, tulee miehellä olemaan tosi hyvä eläke (säästää myös). Jos mies päättää ottaa ja lähteä vanhoilla päivillä, on meidän omaisuudesta puolet minun. Ja kotiin en aio loppuelämäksi jäädä mutta enpä minä enää mitään uraakaan tee. Mutta enköhän minä tule toimeen ihan kohtuullisesti sitten, kun eläke-ikä koittaa.

1) eläkeikään mennessä on tullut hankittua talo ja tavarat - mitä niitä enää ostaa uudestaan?



2) kuukaudessa pystyisi elämään 2 ihmistä noin 500 eurolla ihan rikasta elämää (ainakin täällä kaupungissa) ja syömään kunnon kotiruokaa. Käytännön kokemusta opiskeluajoilta ja silloinkin piti kuitenkin tehdä perushankintoja huusholliin niillä tuloilla (kattilat, lakanat jne.)



3) Jos molempien vanhemmat tavis keskituloisia ja jättävät perintöä, kertyy siitä aikamoinen summa.



4) Kuluttamista pitäisi muutenkin vähentää tai maapallolla ei kohta elä kukaan.

kun kuopus täyttää keväällä kolme vuotta. Mieheni vakiotyössä, liksa käteen 1600-1800¿ kuussa. Tuolla olisi tarkoitus pärjätä, plus lapsilisät kahdesta 210¿.



Asutaan toistaiseksi vuokralla, vuokra 450 plus sähkö noin 100¿ kuussa. Auto aiotaan vaihtaa velattomaan lähiaikoina, siis nyt maksamme vielä autolainaa 300¿ kuussa, ihan turha meno kun halvemmallakin pääsee :)

(mies tarvitsi entisessä työssään " paremman" auton)



Eli menot tippuvat sitten likin minun kotihoidontuen verran, saan sitä vielä pari kuukautta 350¿.



Olemme ostamassa taloa, mutta asumme sen verran korvessa että saamme kevyesti lainan lyhennettyä samalla summalla millä nyt maksamme vuokraa, luultavasti lainanlyhennys tulee olemaan 350-400¿.



Kotona olisi tarkoitus olla ainakin siihen että nuorempi menee esikouluun, luultavasti odotamme ainakin eka- ja tokaluokankin, teen tarvittaessa jotain hanttihommia tms. osa-aikaista jos rahantarve kasvaa.



Pärjäämme kyllä aika pienellä rahalla, teen kotiruokaa alusta asti itse, ja leivon, vaatteet ostamme kirppareilta. Harrastuksetkin ovat halpoja ja pihasta alkaa sieni- ja marjametsät mitä hyödynnämme. Mies on myös intohimoinen kalastamaan.



Valintakysymyksia tosiaan. Itse arvostamme kotihoitoa, ja muutenkin vaatimattomampaa elämää noin kuluttamisen suhteen.



Eläkkeestä en jaksa huolehtia, olen tehnyt ennen lapsia töitä kuitenkin vuosia. Ja tärkeintä on elää tässä hetkessä eikä murehtia tulevasta. Olen ikävä kyllä nähnyt läheltä miten pian se elämä voi romahtaa, joten olen päättänyt olla murehtimatta tulevaisuudesta. Nautin perheestäni, elämästäni ja teen asioita joista saan iloa, ikinä ei tiedä mikä päivä on se viimeinen.



Enkä toistaiseksi ole löytänyt työtä jota tekisin mielummin kun olisin kotona lasten kanssa. Hoidan tämän tontin hyvin, mies tuo sitten ne rahat omasta työstään kotiin, minun työstäni kun ei rahallista korvausta saa.



Kukin tyylillään tietysti.

Mulla on varakas mies, siinäpä se lyhykäisyydessään.

Onhan se tietysti hienoa, että uskaltaa ottaa sen riskin että jää kotiin ja rahaa ei sitten paljon olekaan. Ja noinhan sitä kaikki siinä vaiheessa ajattelee, että kyllä tämä tästä, mitä sitä tulevaa miettimään, kyllähän se mies tuo rahaa taloon jne. Juuri nuo samat lauseet luin siitä köyhän mummon jutusta. Mies kuoli alle kuuskymppisenä ja mummeli nykyään 90+ ja koko ikänsä tehnyt töitä... kotona. Se juttu pisti jotenkin ajattelemaan, vaikka itsekin olen ollut sitä mieltä että " mitäpä näitä tulevia miettimään" .

Vierailija:

Onhan se tietysti hienoa, että uskaltaa ottaa sen riskin että jää kotiin ja rahaa ei sitten paljon olekaan. Ja noinhan sitä kaikki siinä vaiheessa ajattelee, että kyllä tämä tästä, mitä sitä tulevaa miettimään, kyllähän se mies tuo rahaa taloon jne. Juuri nuo samat lauseet luin siitä köyhän mummon jutusta. Mies kuoli alle kuuskymppisenä ja mummeli nykyään 90+ ja koko ikänsä tehnyt töitä... kotona. Se juttu pisti jotenkin ajattelemaan, vaikka itsekin olen ollut sitä mieltä että " mitäpä näitä tulevia miettimään" .

Ei köyhien tai vähän tienaavien kannatakaan jäädä kotiin.