haikaranpurema

varmaan yksilöllistä, mutta se niskassa oleva haikaranpurema on kyllä vielä aikuisiälläkin tosi monella. Ne on tosi yleisiä. Kysäiseppä vaikka joltain kampaajalta, joka katselee aikuisten ihmisten niskoja tarkemmin:) Mutta sehän ei siellä hiusten alla haittaa.



Tutullani oli ja on otsassa ns" enkelin suudelma" eli punainen syntymämerkki. Se on hiukan vaalentunut iän myötä mutta siis näkyvissä vielä aikuisenakin selvästi. Se meikkaa sen sitten aina peitepuikolla näkymättömiin, nainen kun on.

Ei ole ainakaan vielä vaalentunut. Tai itse en tietenkään enää huomaa sitä ollenkaan, mutta korvalääkäri joka kerta kysyy onko tytöllä silmätulehdus kun punoittaa niin.



Toivottavasti vaalenee joskus, paikka on aika ikävä syntymämerkille.

Niskassa on ollut piilossa jo kauan, en ole sitä enää edes muistanut, koska on niin pitkä ja tuuhea tukka. En tarkkaan muista koska katosi otsasta, mutta oli melko varmasti poissa viimeistään siinä pariin ikävuoteen mennessä. Tosin senkin jälkeen, yhä edelleen, kun hän itkee, se merkki tulee näkyviin otsaan :)



Vähän pienempänä, kun merkkiä ei näkynyt kuin hippusen verran, sanoimme sitä hänen " ketutuskäyräkseen" , sillä aina kun hän alkoi suuttumaan, tämä merkki alkoi alhaalta ylöspäin kohoten tummenemaan ;) Nyt ei ole enää reilusti yli vuoteen vetänyt mitään herneitä nenään, joten en tiedä toimiiko edelleen, mutta itkiessä tosiaan tulee esiin.

näkyy edelleen ja on nyt 5,5v. otsassa on. varsinkin semmosissa punastumistilanteissa kuten itkiessä, mutta muutenkin kyllä edelleen näkyy.

Itselläni (ja siskollakin taitaa olla) haikaranpurema niskassa, eikä se ole mihinkään kadonnut. Ei kyllä hiusten alta näykään. Taaperon merkkiä ei ole tullut edes viime aikoina vilkaistua, kun on siellä hiusten alla...otsassa hänellä on myös merkki, joka näkyy lähinnä väsyneenä, kiukkuisena tai itkeneenä.

Muistan kun ala-asteella terveydenhoitaja varmuuden vuoksi kehotti pesemään tukkani täihampoolla sen punaisen läntin takia..kai mulla on sitten edelleen täitä.. ;)