Köyhä ei voi olla onnellinen!

Moni tajuaa vasta vakavan sairauden (kuolemaan johtavan!) kautta sen tosiasian, että mikä on elämässä oikeasti tärkeää...!



Koyhällä voi olla kiva asunto, hienot vaattet, ja hyvää ruokaa.



Kivan asunnon saa jos on mielikuvistusta, hyvää makua ja luovuutta. Vaatteita löytää kirpparilta, pitää vain tietää mikä itselle sopii ja mikä ei. Ja monelle itsetehdyt sämpylät ovat herkkua, ei suiknaan 350e maksava olvii bruchetta leipä...



Niin, ja läheisten merkitys ymv. ei ole rahalla mitattavissa. Vai paljonko voisitte kestää turmpiin vetoa ja kylmyyttä mieheltä jolla on rahaa kun roskaa? Entä miten hinnoittelisitte rakastavan ja huomioivan miehen rakkaudella, jolla ei ammonaa ole, muta joka kirjoittaa esim. maailman ihannimat runot sinulle joulu/synttärikorttiin?



Ystäväni on stylisti, ja puhuu aina kuinka esim. kallis laukku (joka on JOKAISEN suomalaisen ulottuvilla...! Sillä kuka tahansa voi säästää sen 500-1000e joko päivässä/vuodessa) on statussymboli. Eli puhutaan ilmiöstä " köyhien luksus" ---> kuka tanahnsa voi hankkia kotiinsa jostain luopumalla luksus laukun/videotylin tmv. ja vaikuttaa rikkaalta, vaiikka hankintaa ennen olisi vetänyt vuoden vain kaurapuuroa.



Eri asia on oikea luksus, eli vaikkapa 14´000euroa maksvat laukut, joihin ei ihna oikeasti kaikilla ole varaa...

hän joutuu tinkimään peruselintasostaan saadakseen lapsensa hautaan. Hautajaiset tulevat todella kalliiksi.



Rikkaalla ei ole murheinaan kuin se lapsen menetys.

Kyllä on läheisellä vakava sairaus, mutta se ei kyllä ole mun köyhyyttäni vähentänyt tai lisännyt. Ei liity siihen mitenkään. Oikeesti, kun ei ole rahaa maksaa laskuja niin ei ole, mitä siihen mikään sairaus tai elämänarvot liittyy? Ei ne siellä perintätoimistossa ketään kiinnosta. Ei sillä, että olisin koittanutkaan.



-47 vai 48ko olin..

Vierailija:

Moni tajuaa vasta vakavan sairauden (kuolemaan johtavan!) kautta sen tosiasian, että mikä on elämässä oikeasti tärkeää...!

Niin, ja läheisten merkitys ymv. ei ole rahalla mitattavissa. Vai paljonko voisitte kestää turmpiin vetoa ja kylmyyttä mieheltä jolla on rahaa kun roskaa? Entä miten hinnoittelisitte rakastavan ja huomioivan miehen rakkaudella, jolla ei ammonaa ole, muta joka kirjoittaa esim. maailman ihannimat runot sinulle joulu/synttärikorttiin?

No juu, toki.

Ymmärrän, mikä on oikeasti elämässä tärkeää ja arvokasta.

Mutta et(te)kö hoksaa sitä, että...

...myös köyhä voi olla kuolemansairas (ja siinä on sitten vielä rikkaaseen verrattuna ne rahahuolet lisänä. Miten perhe selviää, jos kuolen jne?)

...myös rikkaalla voi olla ihana mies, joka kirjoittaa niitä maailman ihanimpia runoja :) Sillä hellän ja rakastavan miehen puolisolla vaan ei ole niitä rahahuolia painamassa arjen onnea alaspäin.

ap

Sekä monen muun onnettoman asian kanssa. Raha lisää ihmisten keskimääräistä onnellisuutta tiettyyn rajaan saakka: kun saa perustarpeet täytettyä ja välillä jotain ekstraa (siis jotain, ei kaikkea - sellaista, minkä työssäkäyvä, ei ylivelkaantunut ihminen voi itselleen suoda), tämäkin on tieteellisin tutkimuksin todistettu.

vaihdoin esim. työpaikkaa. Vaativa työ jossa ei ylityötunteja laskettu (vaikka niistä maksettiin!) vaihtui tälläki palstalla monien " paskahommana" pitämään työhön.



Miksikö? Koska saan " tse valita" milloin tulen töihin, montako tuntia viikossa voin tehdä jne.



Rahaa tulee vähemmän, omistusasunnosta on luovuttu, vaatteita ostan vain tarpeeseen, autoa minulla ei ole jne. jne. MUTTA olen onnellisempi...!



Eli minulle onni=vapaa-aika.



Moni pyörii oravanpyörässä, saa rahaa ja maksa laskuja, mutta ei ajattele onko tämä juuri sitä mitä HALUAN tehdä?

Työtä pitää tehdä, eli palkalla tulee elää, mutta en ymmärrä miksi tavoitella sellaista millä ei ole merkitysä?



Työkaveri nauraa vanhalle puhelimelleni, miksi vaihtaisin toimivan kännykän uudempaan? Sama juttu monessa muussakin, se Ikean sohva voi olla ihan hyvä, mutta kun on se on IKEAM! sohav, herran jestas sentään---



Ja esimerkkinä, eräällä ystävälläni mnee päin hevelttiäelämä, mutta hän on onnellinen omasta mielestään. Miksi? Koska on rahaa käydä kalleimmissa baareissa, ostaa mitä vaan ja käydä kampaajalla&kosmetologilla joka kuukausi...

On itsekkin tunnustanut, että kadehtii minua.



Koska minä saan onneni vain siitä, että olen hengissä. Toki haluan matkustella ymv. ja se onnistuu naurettavan pienellä bidjetillakin, varsinkin jos tuttuja asuu ulkomailla jostak HALUAVAT majoittaa Suomen vieraat.



Naurattaa, kun moni häpeää sitä että huonekalut ovat halpis kamaa, vaatteet ostetaan henkalta eikä stokalta, tai että mies ajaa vanhaa autoa... MITÄ väliä tuolla kaikella muka on...???



49

Kyllä siitä vallitsee jo yksimielisyys, ettei tarvitse olla rikas ollakseen onnellinen... Mutta naurettavan halpa matkustelukin asettuu uudenlaiseen horisonttiin, kun bussilippu kaverin luo samassa kaupungissa tuntuu liian kalliilta....

Vierailija:

Kyllä siitä vallitsee jo yksimielisyys, ettei tarvitse olla rikas ollakseen onnellinen... Mutta naurettavan halpa matkustelukin asettuu uudenlaiseen horisonttiin, kun bussilippu kaverin luo samassa kaupungissa tuntuu liian kalliilta....

49/55 ei ole aivan sisäistänyt köyhyyden ja vähävaraisuuden eroja.

ap

Sitä en todellakaan kiellä!



MUTTA kyse on elämänarvoista. Esimerkki; ottaako iso laina jota maksaa pois ja olla sitä kautta sidottu siihen että on PAKKO olla siinä hyvässä työpaikassa, vaiko muuttaa vuokralle, vaihtaa työpaikkaa ja elää TÄTÄ hetkeä?



Moni elää " sitten joskus kun-" elämää, vaikka sitä ei ehkä koskaan edes tule. Lienee fiksumpaa elää tätä päivää?

Ja kyllä, voi hieman miettiä myös tulevaa, mutta ei niin että " kärsin tässä nyt, sitten 30-vuoden päästä alan elää" -elämää!



KÄRJISTÄEN maailmanloppu voi tulla huomenna. Mikä pahempi kohtalo kun katua niitä hetkiä joita vielä olisi pitänyt elää, kun elettyä elämäänsä? Elämä on tässä ja nyt, pitää hiukan ajatella myös tulevaa, mutta ei uhrata kokonaan tätä päivää huomisen vuoksi!



...olinkohan 49 ja 55?

etteikö olisi varaa matkustaa saman kaupungin sisällä kaverin luokse. Kyse on valinnoista; käyttääkö sossun rahat viinaan/ruokaan/vaatteisiin/kaverin luokse menemiseen. Ja jos kaveri on oikea kaveri, niin hän voinee tulla ystävänsä luokse jos tietää että tällä rahat loppu???!

Ja suoraan sanottuna, köyhä yh-kaverini (ei ole koulutusta tai töitä koskaan tehny, narkkarin kanssa kaksi lasta) ja hänellä menee paremmin (taloudellisesti!) kun meidän kotiäiti&opiskelija parilla:( Me emme saaneet esim. sossusta joulurahaa, hän sai.

Tietääkseni minulla on aika paljon kokemusta nälästä, roskiksista syömisestä ja muustakin sairaudesta ja kurjuudesta.

Vierailija:

Vierailija:

Toisessa on kyse puhtaasti materiaalisesta toimeentulosta ja toisessa mielentilasta. Itse mielelläni voittaisin lauantaina lotossa 4 miljoonaa, että voisin valita elänkö rikasta vaikko köyhää elämää ulkoisesti. Mielentilaani en valitettavasti pysty yhtä konkreettisesti vaikuttamaan. Olen ihminen ja normaalisti jokseenkin terve ihminen kokee kaikenlaisia tunteita tilin saldosta riippumatta.

Epäilenpä, että olet kokenut pidempiaikaista rahapulaa, siis köyhyyttä.

Pitkään jatkuva rahapula vaikuttaa vääjäämättä mielentilaan!

ap

Vierailija:

MUTTA kyse on elämänarvoista. Esimerkki; ottaako iso laina jota maksaa pois ja olla sitä kautta sidottu siihen että on PAKKO olla siinä hyvässä työpaikassa, vaiko muuttaa vuokralle, vaihtaa työpaikkaa ja elää TÄTÄ hetkeä?

Moni elää " sitten joskus kun-" elämää, vaikka sitä ei ehkä koskaan edes tule. Lienee fiksumpaa elää tätä päivää?

Ja kyllä, voi hieman miettiä myös tulevaa, mutta ei niin että " kärsin tässä nyt, sitten 30-vuoden päästä alan elää" -elämää!

KÄRJISTÄEN maailmanloppu voi tulla huomenna. Mikä pahempi kohtalo kun katua niitä hetkiä joita vielä olisi pitänyt elää, kun elettyä elämäänsä? Elämä on tässä ja nyt, pitää hiukan ajatella myös tulevaa, mutta ei uhrata kokonaan tätä päivää huomisen vuoksi!

...olinkohan 49 ja 55?

Minusta nämä sinun kirjoitukset eivät kuulu tähän ketjuun ollenkaan. Paremmin sopisivat samat kirjoitukset sellaiseen ketjuun jossa keskustellaan ihmisten kykenemättömyydestä nähdä elämässääm muitakin arvoja kuin raha ja vallan portaissa ylöspäin kiipeäminen.

Tässä keskustelussa esim. tuo yllä oleva, sinun kirjoituksestasi lainaamani viestin pätkä on lähinnä herjausta. Aika moni köyhä todellakin on loukussa tilanteessaan, eikä voi muuttaa sillä hetkellä asioita millään lailla parempaan tilanteeseen. Kunhan sätkivät vaan päivästä toiseen.

ap

Vierailija:

Tietääkseni minulla on aika paljon kokemusta nälästä, roskiksista syömisestä ja muustakin sairaudesta ja kurjuudesta.

No, sitten epäilykseni olivat vääriä.

Mutta en ymmärrä, miten sinun mielestäsi köyhyys ei vaikuta mielentilaan mitenkään? Normaalin tunne-elämän omaava ihminen ahdistuu pidempiaikaisten vaikeuksien jatkuessa. Toki vaikeuksiin tavallaan turtuu, eikä kaikki enää tunnu niin musertavalta kuin aluksi, mutta kuitenkin, kyllä ahdistus tuntuu elämässä.

Kyllä köyhyys vähentää onnellisuutta, väitän minä vieläkin.

ap

etkö saa toimeentulotukea? oletko töissä? miten voi olla niin tiukkaa jollain, en ymmärrä. Sammoin ihmettelen että joku on saanut itselleen vaatteisiin tukea, mm. äitiysvaatteisiin, eihän ne ole edes välttämättömiä. Ehkä myös kuntakohtaisia nämä asiat, mutta silti ihmetyttää.

Minä pääsin köyhyyden tuskasta eroon noin 5 vuotta sitten kun tajusin, etten ikinä parane masennuksesta jos en vain anna asioiden olla. Sellaisille asioille mille en voi mitään voi antaa olla ja keskittyä siihen mille voin jotain.

Jos en saa jotain laskua maksettua tässä kuussa niin maksan sen sitten kun rahaa tulee , ei hätää. Kukaan ei kuole, loukkaannu tai mitään pahaa tapahdu siitä kellekään.

Elämään pitää hankkia jokin asia joka pitää koossa ja yllä tulevaisuuden toivoa. Minulle se on opiskelu. Avoimen yliopiston maksu maksetaan oli tilanne mikä tahansa, sille on aina varaa. Opiskelu pitää yllä toivoa, että tälle köyhyydelle löytyy joskus se loppu ja tästäkin voin oppia jotain jota hyödyntää tulevaisuudessa.

Vierailija:

Vierailija:

Tietääkseni minulla on aika paljon kokemusta nälästä, roskiksista syömisestä ja muustakin sairaudesta ja kurjuudesta.

No, sitten epäilykseni olivat vääriä.

Mutta en ymmärrä, miten sinun mielestäsi köyhyys ei vaikuta mielentilaan mitenkään? Normaalin tunne-elämän omaava ihminen ahdistuu pidempiaikaisten vaikeuksien jatkuessa. Toki vaikeuksiin tavallaan turtuu, eikä kaikki enää tunnu niin musertavalta kuin aluksi, mutta kuitenkin, kyllä ahdistus tuntuu elämässä.

Kyllä köyhyys vähentää onnellisuutta, väitän minä vieläkin.

ap

Vierailija:

etkö saa toimeentulotukea? oletko töissä? miten voi olla niin tiukkaa jollain, en ymmärrä. Sammoin ihmettelen että joku on saanut itselleen vaatteisiin tukea, mm. äitiysvaatteisiin, eihän ne ole edes välttämättömiä. Ehkä myös kuntakohtaisia nämä asiat, mutta silti ihmetyttää.

että kukaan olisi saanut.