Lue keskustelun säännöt.
Henkisesti sairas vanhempi joka haukkuu aikuista lastaan sukulaisille?
27.01.2014 |
Onko täällä kohtalotovereita?
Toinen vanhempani on erittäin voimakkaasti narsistinen ja alkoholiongelman lisäksi kärsii ilmiselvästi jonkinlaisista henkisistä ongelmista.
Hän mustamaalaa minua jatkuvasti sukulaisille. Opiskelemani korkeakoulututkinto (ensimmäinen lähisuvustani) ja ammatti ei "kelpaa" hänelle, tekemäni työ ei kelpaa hänelle, kotini ei kelpaa hänelle, mieheni ei kelpaa hänelle....ylipäätään kaikki mitä minä olen tai mitä olen tehnyt/saavuttanut, ei kelpaa hänelle. Näin on ollut jo kauan, oikeastaan jo lapsesta saakka.
Hänellä on kuin maaninen tarve latistaa ja haukkua minut ja samalla ylentää itseään. Pahinta on että hän tekee sen haukkumalla minua selkäni takana sukulaisille. Hänen mielestään minä olen työtön, laiska, ihmisenä turha tyhjäntoimittaja, kotimme ei ole tarpeeksi (en edes tiedä mikä kodissamme on vikana) jotakin... Ja tämän kaiken hän sitten kertoo kuin hurmoksessa sukulaisille, sekä läheisille että kaukaisille sellaisille. Hän on pilannut minun maineeni sekä yksityishenkilönä että ammattimielessä.
Olen niin väsynyt korjailemaan hänen valheellisia puheitaan ja todistelemaan muille, etteivät hänen sairaat haukkunsa pidä edes paikkaansa. :((
Kommentit (56)
[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 16:16"]
Olen yllättynyt, että "meitä" on näin paljon! Olen ap:n kohtalotoveri muiden kirjoittajien lisäksi. Minun äitini levittää puhteita siitä, kuinka kiusaan häntä. Kuinka yritän juonia hänen päänmenokseen koko ajan jotain, kuinka käyn lukemassa hänen postejaan hänen postilaatikostaan, varastan hänen tavaroitaan jne jne. Äitini kärsii vainoharhaisuushäiriöstä kuten tekstistäni voi arvata.
Jotenkin pahinta on, että olen aina ollut läheinen isovanhempieni kanssa. Ja isovanhempani uskovat tyttärensä puheita! Välini isovanhempiini ovat lähes poikki näiden puheiden seurauksena. Olen lakannut käymästä heidän luonaan, kun vierailut muuttuivat pikkuhiljaa kiusallisiksi.
Surkuhupaisaa on, että en ole nähnyt äidistäni vilaustakaan yli kahteen vuoteen! Sitä ennenkään emme olleet juuri tekemisissä, hyvin harvakseltaan (1-2 krt vuodessa) olen nähnyt häntä ohimennen n. kahdeksan vuoden ajalta, jolloin hänen mielenterveytensä alkoi heitellä pahemmin. Tämä oli tietoinen päätös, sillä olen yrittänyt suojella itseäni pahalta mieleltä, jonka hän aina aiheutti.
Tuolla joku neuvoi, että kertokaa, ettette ole tekemisissä henkisen väkivallan vuoksi. Olen tehnyt niin - ja arvatkaapa miltä se kuulostaa sellaisen korvissa, jolle on juuri kerrottu kuinka kiusaan uhriani!
Muutama sukulainen on soittanut minulle ja kysynyt äitini mielenterveyden tilasta (siitä tiedän mitä hän on puhellut ympäriinsä) sen jälkeen, kun ovat olleet äitini kanssa tekemisissä. Hänen häiriönsä on vaikeaa laatua, minkä lisäksi häneltä itseltään puuttuu sairaudentunto. Puheissaan hän on hyvin vakuuttava eikä vaikuta valehtelevalta.
En kaipaa äitiäni, mutta olen surullinen siitä, että hän on etäännyttänyt minulle tärkeät henkilöt pois elämästäni.
[/quote]
Luettuasi viestin heräsi tälläinen kuva mieleen äidistäsi ja tekstistäsi sai sellaisen käsityksen että hänellä olisi alkamassa Alzheimerin tauti. Tämä on vain veikkaus, mutta niin sairauden kuvauksen mukaista. Voimia sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 08:21"]
Olen kohtalotoverisi, oma isäni harrasti tuota ihan siitä lähtien kun olin ihan pieni. Haukkui minua sukulaisille, maalaili että olisin aina jollakin tavalla jotenkin huono ihminen. Teki hän sitä muillekin jonkin verran, mutta minulle erityisesti, kun olin kuitenkin varsin pärjäävä ja älykäs. Aikuisena hän ryhtyi ahdistelemaan lapsiani ja kun vastustin, alkoi levittää huhua että olen mielisairas ja yritti usuttaa sossuja "vahtimaan" meidän perhettä :D
Niinhän siinä sitten kävi, että laitoimme lopulta narsistiukkoon välit poikki. Meidän perhe ei moista elämäänsä tarvitse. Yritti toki ahdistella siitä huolimatta, keksiä aina tikusta asiaa, mutta onneksi on poliisi ja oikeuslaitos. Tämän jälkeenkin hän on jatkanut sukulaisten läpi soittelua ja tyhmimmät heistä jopa uskovat hänen juttujaan. Viimeisin yhteydenotto tuli vuosi sitten veljeltäni, jolle isä ja hänen aina uskollinen henkinen tukijansa äiti olivat selittäneet jotain ihan ihme tarinaa. En voinut enää muua kuin nauraa, veli meni vähän noloksi kun hoksasi miten halpaan oli mennyt.
Elämäni parhaita päätöksiä on ollut laittaa välit poikki isään ja äitiin. En ole edes katkera vaan nautin tästä nykyisestä elämästä täysin rinnoin. Kaikki on paremmin näin :)
[/quote]
ihan sama täällä, paitsi että minulla ei ole lapsia. Välit poikki vaan narsistiin, ei soitä muuten pääse.
[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 08:46"]
Täällä myös yksi äitistään kärsivä! Ap:n kirjoitus oli kuin suoraan omasta elämästäni, mikään ei kelpaa sille akalle. Sen sijaan isosisareni on upea, mahtava, älykäs, täydellinen vaikka olisi välillä työtönkin! Koko elämäni (33v) olen kärsinyt äitini sairaalloisesta kiusaamisesta, tein sitten mitä vaan niin aina teen väärin ja vain hänen mielipiteensä on ainoa oikea. Monta kertaa olen välit katkaissut vaan aina se jotenkin luikertelee takaisin kuvioihin. Olen vuosia harkinnut jopa viranomaisten sotkemista asiaan, vaan jotenkin olen niin maahan lyöty ja manipuloitu etten ole saanut aikaiseksi.. Sisarenikin on monesti katkaissut välinsä äitiimme kun ei kestä sitä jatkuvaa holhoamista. Olen vähentänyt yhteydenpitoa radikaalisti ja mitään henkilökohtaisia asioita en kerro, sillä vaikka äitini vannookin ettei puhu eteenpäin, niin kummasti ne yksityisasiat on koko suvun tiedossa. Tsemppiä ap:lle, et ole yksin!
[/quote]
Tämä on kuin suoraan näppikseltäni, ikäkin melkein täsmää. Minun tilanteessa äiti tosin haukkuu aika tasapuolisesti meitä kaikkia lapsia muille. Meille lapsille hän sitten haukkuu muita sisaruksia ristiin rastiin tai kehuu yhtä, jos haluaa aiheuttaa pahan mielen tarkoituksella. Perhetutuilla ja sukulaisilla mahtaa olla järkyttävä kuva meistä ja nykyisestä elämästämme ;)
Surkuhupaisaa on se tuttavien lasten ylistäminen. Äiti ihmetyksen sekaisesti taivastelee, kuinka kyllä muilla ikätovereillaan on niin erinomaiset lapset ja osaavat tehdä kaiken niin oikein ja hyvin, koska ne ikätoverinsa ovat tietysti normaaliin tapaan ylpeinä lapsistaan kertoneet asiat hyvässä valossa ja jättäneet kertomatta ne huonommat (ja tätähän minun äitini ei ymmärrä, koska hän tekee juuri päinvastoin). Eli muiden lapset aina vain olevat, aviopuolisot tekevät kotityöt ja tuovat rahan perheeseen, aviopuolisot hoitavat lapset ja nämä lapset eivät ole koskaan sairaana, heillä ei koskaan palele pakkasessa sormet, posket tai nenä, he ovat rauhallisia ja hyväkäytöksisiä kuin pikkuaikuiset, silti iloisen lapsekkaita ja rohkeita, ovat oppineet puhumaan 1-vuotiaana ja kaikki äänteet tulevat oikein, jne.
Lastenhoitomme ja ihan lasten perustarpeista huolehtiminen on aivan retuperällä äitini mielestä, vaikka väittäisin minun ja sisarusteni lasten kuuluvan siihen hyväosaisten joukkoon, jossa lapset huomioidaan, annetaan rajat ja rakkautta, lasten kanssa puuhaillaan ja heidän perustarpeista todellakin kannetaan huolta (ravinto, vaatetus, sosiaaliset suhteet, uni, terveys, leikkiminen). Kerran meinasin suutuspäissäni tokaista äidille, että hänen puheidensa perusteellahan kuulostaa aiheelliselta tehdä ls-ilmoitus meistä kaikista, mutta en uskaltanutkaan, koska äiti olisi oikeasti saattanut saada siitä idean?!
Voimia kaikille meille kohtalotovereille! Meitä näemmä on yllättävän paljon!
Mikä ihme saa vanhemman haukkumaan omaa lastaan ja likaamaan omaa pesäänsä tällä tavalla? Aivan käsittämätöntä! Luulisi että yrittäisi mieluumminkin kehua ja pönkittää omaa lastaan, kertoisi sukulaisille positiivisia juttuja ja liioittelisi sitten niitä, jos jotakin pitää liioitella. Mutta ei! Haluavatko nämä vanhemmat uhreiksi ja marttyyreiksi? Onko se niin haluttu rooli? Ja sitten kuitenkin oikeassa elämässä he ovat näitä kiusaajia ja aivan muut ovat uhreja.
Asian oikean tolan esiintuominen on tuskainen prosessi. Monet kun automaattisesti ovat uskoneet kaksinaaman valheet. :(
eiköhän kaikki tiedä mistä on kyse. Ota etäisyyttä ja elä omaa elämääsi. Äitisi on oman linjansa valinnut, ei tarvitse sitten ihmetellä kun ei edes joulukrotyyia lähetetä. Ei ole sinun tehtäväsi todistella mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on vastaava tilanne, mutta kiusaajani on oma mummoni, joka levittelee minusta aivan sairaita, vainoharhaisia valheita sukulaisille ja naapureilleen/tuttavilleen. Hän väitti/väittää, että olen jotenkin tunkeutunut hänen tietokoneelleen ja puhelimeensa ja seurailen aina, mitä hän tekee tietokoneellaan ja puhelimellaan.
Muutama vuosi sitten välimme käytännössä katkesi, sillä loukkaannuin hänen jutuistaan ja pyysin jättämään mut rauhaan ainakin moisten sairaiden syytösten osalta. Sitä ennen hän oli myös muuten nolannut minua aina silloin, kun olin siellä kyläilemässä (kerran - pari vuodessa) ja pilkkasi koulutustani ja työpaikkaani, vaikka itse olen ihan tyytyväinen tilanteeseeni.
Ennen välien katkeamista hän saaattoi soittaa keslen työpäivän useampana päivänä viikossa ja alkaa kysellä joitain kysymyksiä, joihin tarvitsi vastauksia sekä kysellä, olenko "seuraillut" häntä. Yritin selittää, etten voi puhua kesken töiden ja että lounastauollakon pitää ehtiä syömään, joten voisin jutella illemmalla, mutta hänen mielestään olin itsekäs, kun en voinut töistä alkaa jaaritella jotain maratonpuhelua.
Mummoni vuoksi en ole toisen vanhempani puolen suvun kanssa käytännössä lainkaan tekemisissä, vaikka mitään henkilökohtaista ongelmaa ei muiden kuin mummoni kanssa ole (ja sekin "ongelma" oli hänen omissa harhoissaaan keksitty). Hän kuitenkin on ollut se suvun keskushenkilö, joka on pitänyt lankoja käsissään ja pitänyt yhteyttä ja toisaalta puhunut minusta pahaa muille vuosikaudet, vaikka oikeasti en ole mitään pahaa koskaan tehnyt. Silloin kun olimme tekemisissä, autoin häntä ja vein (silloin harvoin) kyläillessäni lahjoja/kivoja juttuja tuliaisina ja olin asiallinen/ystävällinen. Ilmeisesti hän vain tarvitsi "mustan lampaan"/syntipukin vaikka väkisin, että on joku, jota saa vapaasti mollata ja syyttää kaikesta. :(
Äitini ei mennyt omien vanhempiensa hautajaisiinkaan. Onko muita joilla käynyt näin vai olenko ainoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
vähän tylyn kuuloinen neuvo, mutta: ITSENÄISTY! yksinkertaisesti tämä vanhempasi ei voi vahingoittaa sinua puheillaan mitenkään, koska itse tiedät oman arvosi ja omat tekemisesi ja tekemättä jättämisesi. Se mitä hän suustaan suoltaa ei ole noloa sinulle, vaan hänelle itselleen. Puheillaan ihminen luo kuvaa omasta itsestään, ja ihminen joka solvaa omaa lastaan, antaa itsestään erityisen tyhmän vaikutelman.... sinä et ole vastuussa tämän vanhempasi puheista, olet vastuussa vain omista teoistasi tai puheistasi.
sanon tämän sydämellä. Minun suvussa oli tällainen ihminen, jolle omat lapset eivät koskaan kelvanneet, aina heissä oli vikaa: huonot puolisot, huonot palkat, huonot lomasuunnitelmat, huonot kaikki... koko elämänsä nämä lapset (nyt keski-ikäiset) ovat sitten yrittäneet miellyttää tätä vanhempaansa, vielä tämän vanhemman kuolemankin jälkeen. Se on surullista katsottavaa, äärimmäisen surullista, koska tällä tavalla henkisesti sairasta ihmistä ei voi koskaan miellyttää... eli lopputulos voi aina olla vain huono....
Ainut keino selvitä tilanteesta on tiedostaa asia ja sen jälkeen lakata kaipaamasta vanhemman hyväksyntää ja ihailua. Se tarve meillä kaikilla on, se on ihmisen ensimmäisiä perustarpeita: kelvata omille vanhemmilleen, olla näiden ihailun kohde. Mutta ap, sun kaltaisessa tilanteessa pitää hyväksyä tosiasiat: tämä tarve jää nyt ikuisesti täyttymättä, ja sillä hyvä. hyväksyt sen ja jatkat elämääsi ja saat varmaan elämässä paljon muuta hyvää, keskity siihen muuhun, ettet miellyttämishalussasi menetä niitä muita asioita, jotka ovat elämässäsi hyvin!
Ei se itsenäistyminen mitenkään estä narsistia haukkumasta.
Minä itsenäistyin 14-vuotiaana.
10 vuotta myöhemmin törmäsin tätiini joka alkoi räyhätä minulle miten edelleen roikun äidissäni enkä pärjää omillani. Olin yo-opiskelija joka oli just ostanut oman asunnon ja jo oman alan töissä. Kihloissa DI:n kanssa
Äitini selittänyt ummet ja lammet miten raskasta hänellä oli kun joutui elättämään minua enkä pärjännyt jne.
Miksi korjailet hänen puheitaan? Miksi yrität todistella muille? Tsiisus, hulluksihan siinä vain tulee jos joutuu tuhlaamaan aikaa ja energiaa tuollaiseen, poltat vain itsesi loppuun. Älä välitä tuosta hullusta sukulaisesta yhtään, aivan sama mitä hän tekee, välit poikki! Soitelkoon muille niin paljon kuin tahtoo, se on hänen oma ongelmansa, omaa aikaansa hän siinä vain tuhlaa. Opettele rutkasti välinpitämättömyyttä, älä välitä idioottien puheista, anna itsellesi lomaa tuollaisesta välittämisestä, lomaa loppuiäksesi, se on ihanan vapauttavaa. Ei vastuuntuntoisuus tarkoita sitä että yrität väkisin miellyttää kaikkia - sinulla on oikeus välittää itsestäsi niin että teet itsestäsi onnellisen hylkäämällä paskiaiset.
Tuollaisia sairaita ihmisiä on Suomi täynnä. Sodanjälkeisestä suuresta sukupolvesta 50% on tuollaisia. Välit poikki kaikkiin, eläkööt elämäänsä kuin jossain saippuasarjassa, sinä voit elää ihan normaalia elämää.
Minun melkein kaikki sukulaiseni ovat tuollaisia - olemme Pohjanmaalta. Itse en ole koskaan puhunut kenestäkään mitään pahaa enkä ole tehnyt toista ihmistä kohtaan mitään pahaa, en ole pilkannut ketään enkä tahallani loukannut ketään, siis en kertaakaan elämässäni. En suostu narsistien kätyriksi enkä suostu tanssimaan muiden pillin mukaan, joten juurikin siksi sukulaiseni mustamaalaavat minua kaikista eniten, olen suvun musta lammas. Ei se minua haittaa, en minä ole heidän kanssaan missään tekemisissä, muutin jo ajat sitten pois Pohjanmaalta. Riehukoot sukulaiset siellä keskenään.
Jos jossain suvussa on musta lammas niin se koko suku on narsistinen ja se musta lammas on sen suvun ainoa ei-paha ihminen.
Aidosti hyvät ihmiset kyllä välittävät sinusta ihan entiseen tapaan vaikka joskus kuulisivat sinusta jotain idioottihuhuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa niin tutulta! Tuohon ei auta muu kuin se että vietät aikaa näiden sukulaisten kanssa (jos viitsit noiden haukkujen jälkeen) jolloin pääsevät huomaamaan että oletkin ihan tavallinen ja mukava. Näin kävi mulle. Nykyään onneksi tämä narsisti on itse pilannut omat välinsä kaikkiin sukulaisiin joten yhtäkkiä minä en olekaan se kaiken pahan alku ja juuri :)
Itselläni myös narsisti äiti. Kehuskelee itseään ja minua suureleisesti sukulaisille, yleensä keksityillä jutuilla.
Manipuloi, valehtelee ja puhuu minulle alentavasti silloin, kun olemme kaksin ja muut eivät kuule.
Onhan niitä joskus hyviäkin hetkiä, mutta luonne pahentunut vanhetessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö muu suku oikeasti ihmettele ihmistä, joka kertoo omista läheisistään jatkuvasti pelkkää negatiivista. Eihän se ole mitään normaalia käytöstä. Monella on diagnosoimaton dementia ja/tai joku persoonallisuushäiriö esim. harhaluuloisuushäiriö.
Myös minun äitini on tällainen haukkuja. Olen vasta omia lapsia saatuani havahtunut siihen, ettei ole todellakaan normaalia, että lasten kehitettäviä puolia liiotellaan ja haukutaan ympäri kyliä. Valtaosa ihmisistä pyrkii pitämään kulissit kunnossa, mutta minun äitiäni ei voi sellaisesta syyttää. Päin vastoin likapyykki on aina pesty ulkona: kuulin alakoululaisena mummoltani, että äiti on tosi huolissaan minun koulunkäynnistäni enkä viitsi edes läksyjäni lukea. Itse olin jäänyt siihen käsitykseen, että ihan hyvin menee ja tein kyllä läksyni. Mutta ilmeisesti kasvattaja koki tärkemmäksi lällättää selän takana kuin olla oikeasti minun tukenani. Mistä edes olisi voinut tietää, että on parannettavaa, kun minulle ei sanottu mitään?
Pitää myös sanoa, että en arvosta niitä, ketkä ovat olleet tässä kuviossa mukana. Esimerkiksi isäni on aina vaan hiljaa kuunnellut. En tajua, eikö ole missään vaiheessa oikeasti raksuttanut, että ei tämä nyt ole ihan ok. Samoin veljeni. Taidan olla perheen syntipukki, johon äidin heikko itseluottamus projisoituu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju oli todella lohduttava, mutta rankka. Aivan kuin omasta elämästäni. Eli isäukkeli juuri tuollainen. Esim. lasteni isää(nykyisin ex) haukkui minulle selän takana 5 vuotta ennen lapsia, lasten jälkeen ja eron jälkeen edelleen, vaikka erostani jo 5 vuotta. exäni ei ole todellakaan väkivaltainen alkoholisti tms. haukkui esim. silmien karsastamista, lihomista yms.
Hyvä, että pääsit eroon hänestä.
Vierailija kirjoitti:
Aivan sama. Tosin minulla latistajana isä. Olen käsitellyt asioita aikoinaan terapiassa - ei auta. Olen mielenterveysongelmainen enkä ikinä saa rauhaa - en ehkä isän kuoleman jälkeenkään.
Onko mahdollista sanoa isällesi, että se puheensa loukkaa sinua?
Samoin aapee, sille haukkuvalle äidille voit sanoa, että loukkaa käytöksellään ja puheellaan sinua.
Luulisi oman vanhemman olevan ylpeä ja kehuvan lastaan. Senkin voi sanoa, että naapurit puhuu sinulle.
-voi myös olla muistisairautta ennakoivaa käytöstä
-jos se läheinen vanhempi siinä haukkuu, niin ei siinä mitään menetä vaikka asiasta sanoo, koska hänhän on haukkunut jo kauan. Saisi ainakin mietittävää.
- mielummin sanoa suoraan, kuin sammutella niitä paloja ts. käydä selvittelemässä ja oikomassa toisen puheita.
Minun äitinipä projisoi minuun kaikki mielialansa: hyvät ja huonot. Ja ihan tunteiden mukaan sitten mennään olenko menestyvä bosslady vai umpisurkea epäonnistuja.
Yleensä olen se surkimus ja luuseri.
Äitini elää meidän lasten kautta täysin. Soittelee rinkiin, tekee yksinkertaisessa päässään päätelmiä "piilomerkityksistä", joita kuvittelee asioiden taustalla olevan. Ja sitten juoruilee näitä ajatuksiaan totena. Utelee kaikilta yksityiskohtia myöten mitä olemme syöneet, mitä tehneet ja tärkein: kenen kanssa! Tämä muiden ihmisten kanssa vietetty aika on hänelle aivan pakkomielle.. Jos ei tunne näitä ihmisiä niin yrittää nyhtää vaikka lapsilta tietoja tästä väestä selän takana myöhemmin. Sitten yrittää mustamaalata kaikkia tuttaviani näiden "outouksien ja vikojen" vuoksi. Mainittakoon nyt vielä, että nämä ihmiset, joita välillä nähdään ovat hyvin tavallisia, sosioekonomisesta pärjääviä ja siististi eläviä perheitä ja kollegoita ym.
Meillä onkin sitten suvussa äidin tarinoiden perusteella kokonainen liuta alkoholisteja, lasten laiminlyöjiä, pettäviä puolisoita, sikoläteissä eläviä ihmisiä, pinnallisia narsisteja, rahattomia pelureita ja muuta. Kumma kyllä nämä samat ihmiset on kurjasta taustamme huolimatta kouluttautuneet ja päässeet työelämään kiinni. Sikäli ihmeellistä ajatellen juoppohullun isämme ja epävakaan äitimme kasvatusmetodeita.
Äitini elää täysin omien päähän pälkähdysten mukaan eikä siedä esimerkiksi sitä, että sovimme kyläilyn etukäteen. Sitten raivoaa ja loukkaantuu jos ei tullessaan olla kotona, tai valmiina auttamaan kesken työpäivän.
Sitten kiukuttelu siitä, jos ei ole saanut huomiota ja seuraa riittävästi. Mutta kuitenkin hirveä valitus, stressi ja kipeäksi tekeytyminen + vierailujen peruminen jos on sitten sukulaiset sopineet kyläilyn. 80% kyläilyistä peruuntuu kun sairastuu edellisenä yönä flunssaan.
Raskasta on.
Vierailija kirjoitti:
Äitini ei mennyt omien vanhempiensa hautajaisiinkaan. Onko muita joilla käynyt näin vai olenko ainoa?
Hautajaisethan on surevia sukulaisia varten. Miksi sinne pitäisi mennä jos ei koe tarvitsevansa surujuhlaa yhdessä muiden kanssa?
Itse tulen olemaan vain vapaa ja helpottunut, enkä todellakaan mene hyväksikäyttäjäni kuoppaamiseen mukaan.
Äitini tekee tuota. Minusta oman pesän likaaminen ei ole koskaan ollut hyväksyttävää.
Miksi olette näiden tällaisten sukulaisten kanssa tekemisissä? Perinnön vuoksiko?
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 10:16"]
Ap, tuskin sukulaisesi uskovat vanhempasi puheita sellaisenaan. Minusta ainakin kuulostaa kummalliselta jos joku vanhempi haukkuu ja mollaa omaa lastaan. Tulee mieleen että mikähän tuolla haukkujalla on ongelmana.
[/quote]
Pahemmaksi tämän jutun tekee se jos tällä haukutulla lapsella sattuu olemaan sisarus jota tämä narskuvanhempi kehuu ja hehkuttaa sukulaisille. Monesti tilanne on juuri tämä, ainakin omassa tarinassani. Eli sairas vanhempi haukkuu ja valehtelee asioita toisesta lapsestaan (minusta ja perheestäni) ja toista lastaan (sisartani) taas jatkuvasti nostaa jalustalle ja kehuu vuolaasti.
Mitä sukulaiset ajattelevat tästä? Eli toinen lapsi on narskuvanhemman puheissa aina se laiska, paha, työtön, surkea, rikollinen jne. ja toinen on kuin enkeli, ahkera, ihana, kiltti, aikaansaava, auttavainen.... Ehkä sukulaiset ja tuttavat kokevat puheet uskottavammiksi kun narskulla kuitenkin on aihetta kehua sentään yhtä lastaan, eli osaahan hän tarvittaessa antaa positiivistakin palautetta. Ehkä sukulaiset ja tuttavat ajattelevat, ettei tämä "huono lapsi" vain tarjoa aihetta kehuihin...?
Tuollainen tarkoituksellinen kahtiajako on yksi narskun aseista, joilla tarkoituksena on yrittää luoda eripuraa sisarusten välille ja aiheuttaa kiusatulle vielä enemmän mielipahaa.
Mua harmittaa että olen niin heikkoitsetuntoinen, että annan henkisesti sairaan vanhemman puheiden ja valheiden vaikuttaa minuun vielä aikuisenakin! Sillä mun ongelmanihan tämä reagointi ja mielipahani on: miksi välittäisin siitä mitä vanhempani tai muut minusta mahd. ajattelevat jos itse tiedän totuuden? Tämähän on kun ikioma elämäni josta voin olla tosi ylpeä. Jotenkin sitä vaan haluaa hyväksyntää, erityisesti kun ei sitä ole edes lapsena osakseen saanut. Haluaa että sukulaiset kertoisivat niitä tosia ja positiivisia juttuja, eivätkä uskoisi törkeitä valheita ja mustamaalausta.