Uskotteko, että lapsi valitsee itse perheen mihin syntyy?

Uskon, tai ainakin pidän sitä mahdollisena. Asiasta löytyy aika paljon kirjallisuutta. Kaikki, mitä voi tapahtua, tapahtuu. Yksi elämä kestää hyvin lyhyen aikaa verrattuna ikuisuuteen. Kärsimys ja tuska kuuluu elämään siinä missä ilo ja onnikin. Toisaalta kaikki erillisyys on harhaa ja illuusiota, me olemme kaikki yhtä. Edes aika ei ole todellista.

Kyllä uskon, vaikka sitten kun on maan päälle syntynyt ja toinen todellisuus on unohtunut, sitä on vaikea hyväksyä.

No hohhoijaa. En todellakaan usko.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 22:21"]Eläimillä ei ole sielua. Ihminen saa oman sielunsa ensimmäisessä hengenvedossaan.

[/quote]

Eli sikiön saa abortoida vaikka viimeisellä raskausviikolla, kunhan se ei vielä hengitä?

Kyllä uskon. Siksi lapsettomuuskin pitäisi hyväksyä. 

Aivan naurettava ajatus. Mitä puppua tuollainen on olevinaan ja miksi sitä ihmisille syötetään? Kai nyt jokainen täysjärkinen ymmärtää miten ne lapset syntyy.

Joo, toki lapsi valitsee syntyä hiv-positiivisena Afrikkaan näkemään nälkää.

Minä uskon että ihmiset kyllä tietävät ennen maan päälle tuloaan millaiseen perheeseen ovat menossa ja minkälaisia koettelemuksia heillä on edessään. Valitsemisesta en sitten tiedä. 

Uskon siis että henget on luotu kauan ennen maapalloa ja tänne me tulemme saamaan ruumiin ja oppimaan asioita ja kehittymään. Kuoleman jälkeen sitten palaamme taivaallisten vanhempiemme luo (sekä isän että äidin) ja nousemme ylös kuten Jeesus.

Ja homot valitsevat että tykkäävät pojista, eikä tytöistä. Valintakysymyksiä.

Voi jessus, muutaman viestin joukossa pehmopäät edustettuna 50% uskoen tuollaista paskaa. Ei se ihme ole, että maassa ja maailmassa on asiat päin persettä kun mukana on noin suuri osa täysiä typeryksiä!

En 

Öh, köh. Siis joku valitsisi elää hirveän elämän ja kuolla lapsena, että saisi siitä sitten kivaa kokemusta? Tuonpuoleisessa sitten kaikki yhdessä naureskellaan kuinka mukavasti joku kerran siinä yhdessä elämässä puukotti minut kuoliaaksi vain 18-vuotiaana. Sen jälkeen sitten kun on koettu kammottava kuolema voidaankin valita seuraavaksi jotain leppoisampaa. Voisi vaikka syntyä esikoiseksi kuninkaallisen perheeseen vai mitä? Mutta mitäs jos edellisessä elämässä käyttämäni hammaslääkärikin haluaisi kruunun päähänsä, tulisiko silloin käden vääntöä vai ratkotaanko tälläiset tilanteet karmapojoilla. Silloinhan tietysti kävisi niin ettei jompi kumpi meistä pääsisi toivottuun perheseen, mutta ainahan tätä jälleensyntymisideaa voi vähän laajentaa: jotkut menee 2. valintaan ja joku parka joutuu tyytymään toivelistansa viimeiseen perheeseen.

Ihmisesten lukumäärä tietysti lisääntyy jatkuvasti eli elämienhän on pakko myös olla tässä lottoarvonassa mukana, muuten ei sielut riitä. Naapurini on kyllä aikamoinen pässi eli mikä jottei, mahdollista kai sekin. Ehkä minäkin olin aikoinaan se viimeinen dodo, joka päätti sukupuuton olevan sille lajille paras vaihtoehto.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 01:00"]Uskon, tai ainakin pidän sitä mahdollisena. Asiasta löytyy aika paljon kirjallisuutta. Kaikki, mitä voi tapahtua, tapahtuu. Yksi elämä kestää hyvin lyhyen aikaa verrattuna ikuisuuteen. Kärsimys ja tuska kuuluu elämään siinä missä ilo ja onnikin. Toisaalta kaikki erillisyys on harhaa ja illuusiota, me olemme kaikki yhtä. Edes aika ei ole todellista.

[/quote]

voitko vinkata kirjan nimeä? Minusta mielenkiintoinen ajatus.

En usko. Miksi ihmeessä meilläkin kuopus olisi halunnut tulla joukon jatkoksi, kun ennesstäänkin perheessä oli sairas lapsi. Sitten hän vielä siihen jakamaan huomiota omilla ongelmillaan.

Joo en todellakaan usko. Tuollainen kohtalonusko on ollut pitkälti esteenä monien yhteiskuntien ja yhteisöjen kehittymiselle. Koska miksi muuttaa mitään, kun joidenkin kohtalo nyt vaan on olla köyhiä ja sairaita, halveksittuja ja satutettuja? 

Itse usko että tuollaisen kohtalonuskon takana on ensisijiasesti halu paeta vastuuta omasta ja toisten elämästä, ja toisekseen halu saada valtaa toisiin, kun heidät on ensin nujerrettu väittämällä, että kaikki kärsimys mitä heille elämässään lankeaa, on tarkoitettukin tapahtuvaksi.

Kyllähän tämä on mielenkiintoinen ajatus ja minusta kaikkea kannattaisi pysähtyä miettimään, varsinkin tässä maailman menossa kun kaikilla on muka kiire. Esim. Jehovat uskovat että vain muutamat pääsevät Jumalan valtakuntaan oikeasti taivaaseen. Suurin osa syntyy uudelleen. Mikä on ihan mahdollinen myös näin ajatus pohjalla. Jälleensyntymisen pohjalta myös tämä että syntyy vanhoja sieluja ja uusia sieluja. Esimerkkinä meille syntyi vanha sieluinen tyttö. Yritti päästä liikkeelle kuukauden vanhana, ryömiä ja huusi lähestulkoon koko ajan eikä ollut koliikkia. Anoppi uskoo jälleensyntymiseen ja sanoi että vanhat sielut huutavat tuskaa koska muistavat edellisen elämän ja uudelleen syntyminen on raskasta koska ovat avuttomia ja toisten hoidettavana. Ei osaa puhua tai kävellä ja kaikki on opeteltava uudestaan. Ehkä tämä lapsi valitsi meidät koska oli minun toinen lapseni ja ajatteli että selviän haasteesta. ;) Toinen esimerkki uudesta sielusta. Kaveripariskunnalle syntyi tyttövauva 1,5kk: tta myöhemin kuin meille. Vauva nukkui ja oli tyytyväinen ensimäisen puoli vuotta. Ei ollut koskaan ollut vielä täällä ja heidän ensimmäinen lapsi niin ehkä he saivat sen takia "helpon". =)

Eihän se tarkoita pehmopäisyyttä jos miettii laajemmalti asioita. Ei tästä elämästä muuten selviää jos nipottaa ja pinkottaa ja kuvittelee että vain olemalla aikuinen ja "täyspäinen". Sopivassa suhteessa molempia ja pilke silmäkulmassa niin hyvin pärjää. ;) :D

Sielujahan on käsittääkseni uusia ja vanhoja. Sitä en tiedä, onko uudet etusijalla yhteishaussa.

En todellakaan usko. Todella monella perheellä ei olisi yhtään lasta jos saisivat valita. Miksihän joku haluaisi syntyä esim. johonkin täysin persaukiseen tavisperheeseen, jossa äitinä on marttyyri ja isä on sellainen perusjuntti saati sitten johonkin moniongelmaiseen perheeseen.

Ihmiset, jotka eivät näe elintavoissaan ja itsessään mitään parantamisen varaa uskottelevat että heidän lapsensa olisivat muka valinneet ne iki-ihanat vanhempansa.

Joo, tyhmäähän se olisi vannoa tai kiistää tällaisia, kun KUKAAN EI TIEDÄ VARMASTI miten asiat ovat.

Mielenkiintoisia asoita, nämä uudellensyntymiset ja perheensä valitsemiset, suojelusenkelit, henkioppaat....

Ennen en miettinyt, mutta nykyään...

[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 10:15"]Kyllähän tämä on mielenkiintoinen ajatus ja minusta kaikkea kannattaisi pysähtyä miettimään, varsinkin tässä maailman menossa kun kaikilla on muka kiire. Esim. Jehovat uskovat että vain muutamat pääsevät Jumalan valtakuntaan oikeasti taivaaseen. Suurin osa syntyy uudelleen. Mikä on ihan mahdollinen myös näin ajatus pohjalla. Jälleensyntymisen pohjalta myös tämä että syntyy vanhoja sieluja ja uusia sieluja. Esimerkkinä meille syntyi vanha sieluinen tyttö. Yritti päästä liikkeelle kuukauden vanhana, ryömiä ja huusi lähestulkoon koko ajan eikä ollut koliikkia. Anoppi uskoo jälleensyntymiseen ja sanoi että vanhat sielut huutavat tuskaa koska muistavat edellisen elämän ja uudelleen syntyminen on raskasta koska ovat avuttomia ja toisten hoidettavana. Ei osaa puhua tai kävellä ja kaikki on opeteltava uudestaan. Ehkä tämä lapsi valitsi meidät koska oli minun toinen lapseni ja ajatteli että selviän haasteesta. ;) Toinen esimerkki uudesta sielusta. Kaveripariskunnalle syntyi tyttövauva 1,5kk: tta myöhemin kuin meille. Vauva nukkui ja oli tyytyväinen ensimäisen puoli vuotta. Ei ollut koskaan ollut vielä täällä ja heidän ensimmäinen lapsi niin ehkä he saivat sen takia "helpon". =)

Eihän se tarkoita pehmopäisyyttä jos miettii laajemmalti asioita. Ei tästä elämästä muuten selviää jos nipottaa ja pinkottaa ja kuvittelee että vain olemalla aikuinen ja "täyspäinen". Sopivassa suhteessa molempia ja pilke silmäkulmassa niin hyvin pärjää. ;) :D

[/quote]

tää on kyllä oikeasti mielenkiintoinen ajatus, vaikka en tiedäkään uskonko siihen. Meillä oli myös eka lapsi tosi rauhallinen mutta toinen hvin itkuinen.