*** TAMMITENAVIEN to-su ***

tervehdys mammat!!

täällä suht hyvin nukuttu yö takana... vain 2 vessaherätystä...



Viklillä kuulostaa lupaavalta suppailulta!!! toivottavasti olisi nyt sitä itteään ettei tulisi " pettymystä" !!!! sup sup ;)



Täälläkin on ollut eilisestä asti kummaa nipistelyä alavatsalla ja eilen kaupassa ollessa tuli yhen äkin semmone kumma olo. ei oikein tienny oisko tullu kauhee vessa hätä kun rupes alavattaa koskee/kuumottaa!!! kesti jonku aikaa ja meni pois. Olikohan supistus? nyt sit tiedän miltä tuntuu... Mies oli ihan että pitääkö jo lähteä... heh.

Muutenki ollu " outo" olo aikaisempaan verrattuna. Limasta ei tosin tietoakaan. vatsa on toiminut myös erittäin reippaasti...

Jotenka suolen tyhjennystä ei varmaan tartte pyytää jos näin hyvin toimii loppuun asti, mutta muuten kyllä ajattelin sen toivoa! Voisi kuvitella ponnistamisen olevan kivempaa jos ei kakka pönkkää samalla ulos.



Eipä tässä taas kummempia kuin omanapaista tekstiä... 10.30 neuvola, ehkä palaan viimeistään sitten kertomaan kuulumisia.



hemi ja 39+2

Mä olen jo luovuttanut kaikki keinot kokeiltu ainakin puolivakavissaan :DD Minusta tuntuu että olen koko ajan niin poikki tästä arjen pyörittämisestä etten kerkeä synnyttämään yksinkertaisesti ja jotenkin kroppa myös tajuaa sen eikä se ala :/



No katsotaan josko saisin kerrankin kokeilla miltä tuntuu kun menee yliajan :O Sitten olisi sekin koettu! Toisaalta olisi jännää jos vaikka menisi lapsivedet ensin. Sekin olisi uutta :D



Veskissä kävin pari kertaa ja vaikka nukun hyvin niin en meinaa päästä sängystä pois kun särkee ja paikat puutuu. Pakko tehdä pieniä kävelylenkkejä yöllä muutenkin kuin vain vessaan eli pysyä pystyssä hetken ennen kuin menee taas vaakatasoon jotta veri lähtee kiertämään.



" Tuutu" lauluja vauva on varmaan saanut laulutunneilla kuunnella riittämiin ja tuntuukin heti aina aktivoituvan kun kotonakin alan laulaa oikein kunnolla :) Sama kuin tyttökin ja on nykyäänkin kova musiikin perään kun aina kantoliinassa kulki harjoituksissa mukana synnäriltä saakka :DD



Minä NIIN haluaisin kans vaikka 5km kävelylenkille mutta kun siitä seuraa kahden päivän jumalattomat liitoskivut niin pistää vähän miettimään varsinkin kun todettu on että ei se vauva ainakaan ulos sillä tule jos ei muuten ole valmis...



Josko sitä kuitenkin oman mielenterveyden takia lähtisi vähän ulkoilemaan kun kerrankin ei näytä tuulevan niin kylmästi kuin eilen....



RuuteliTuuteli 39+2 ja HYVIN odottavalla kannalla jo....

vikli80:

Saas nähdä kuinka käy. Vähän epäilevä silti olen, kun voihan ne vielä tästä hiljetäkin, mutta toisaalta jänskättää, että entäs jos tämä on nyt sitä synnytykseen lähtö enteilyä!

T:vikli80 rv 40+5 (tai 40+1)

Peukutuksia!! Toivotaan että pääsisit tositoimiin tänään =)))

RuuteliTuuteli 39+2

siis neuvola kuulumiset



rv 39+2

paino: pikkusen alle kilo/ viikko (kokonaisnousu huimat 15kg!!!! huh huh)

turvotus +

rr: 129/85

pissa puhdas

sf: 33 laskenut viimekerrasta sentin

tarjonta: rt

syke: 140++



Sykkeitä otettiinkin kahteen kertaan kun ei meinannu löytyä millään ja mammalle tuli taas kerran niin höntti olo selin makuulla. siinä sitten pompin edestakaisin ja vesassa käynnin jälkeen saatiin sykkeetkin kuuluville.

tällästä siis tällä kertaa. kovasti toivotteli hyvää synnytystä, mutta uusi aika kuitenkin varattiin... voikun vaan jäisi käyttämättä!!!



Kovasti tekisi mieli ulkoilemaan, mutta ei kertakaikkiaan pysty. äskeinen reissukin otti koville. autolla ajo ei ole enää meikäläisen juttu.. eikä kyllä kävelykään. liitokset on niin perhanan kipeet!!!



ei auta kuin jatkaa kärvistelyä... jos neuloisi vaikka pikkuisen nuttua joka on jo kohta valmis.



hemi 39+2

Ensimmäiseksi ReettaE:lle onnittelut tyttövauvasta!



Eventus: toivottavasti vauvan kääntöyritys onnistuu ja vauva malttaa pysyä oikein päin masussa! Tsemppiä!



Stagelle kiitos vinkeistä synnytyksen käynnistämiseksi! Ja muillekin tietty!



Viklille supistuksia....



Suosituksia hyväksi itkuhälyttimeksi ottaisin minäkin mielelläni vastaan, sellainen hankinta on siis vielä tekemättä...



Täällä sitä siis vielä kärvistellään. Aamuyöstä supisteli useita tunteja tiuhaan mutta niin ne vaan loppu taas aamulla kun tytön kanssa heräiltiin. Supistukset ei oo mitään järkyttävän kipeitä mutta sellasia kuitenkin että niihin herää eikä saa nukuttua. Alaselässä tuntuu myös. Tätä on jatkunut kuitenkin jo varmaan viikon... Sais nyt alkaa kunnolla, olo on aikas kärsimätön.



Maanantaina ois taas neuvola,toivottavasti ei tarvi sinne mennä.

Mulla tuli muuten kutsu yliaikaiskontrolliin joka ois ollut vasta kun mulla viikkoja 42+4!!! No soitin taysiin ja ne siirsi sitä muutamalla päivällä et nyt se on sit kun viikkoja tasan 42. Toivon koko sydämeni pohjasta et tonne asti ei tarvi sinnitellä... Blaah!



Nyt päiväunille..



satsuma 40+4

Täällä on -15 pakkasta, ei oikein huvita mennä ulos!



Eilen kävin neuvolassa ja kaikki oli ok. Painoa oli joulun aikana kertynyt vain vajaa 300g per viikko. Vauvan sykkeet olivat 160-165. Terkka kysyi että onko vauva nyt liikkunut, ihan rauhassa se mun mielestä oli ollut. Nyt tuli huoli ku joku tuossa kyseli omassa otsikossaan että mitkä ovat liian korkeat sykkeet. Tuli heti mieleen että epäilikö terkka jotain vai miettikö sykkeiden perusteella vauvan sukupuolta.



Niin ja ihan eka olis pitänyt onnitella kaikkia vauvansaaneita! Onnittelut kaikille tuhisijoiden kanssa jo puuhaaville!



Minä aloitin tämän päivän niistä " ässistä" tympeimmällä, siivouksella. Mutta liekö jaksan siivota loppuun asti. Onneksi mies tulee pikkasen aikasemmin töistä kaveriksi.



Nyt oli pakko pitää mielensiivoustauko ja tulla nettiin. Anteeksi valitus mutta tämä oli ainut paikka jossa ajattelin minua ymmärrettävän. JOtenkin alkaa ottaa niin hermoille jo koko raskaus. Vaikka viikkoja on vielä vähän niin silti jo ottaa päähän. JOtenki haluais että olis ne menkkojen mukaiset viikot, jo 37 ja jotain päälle. Mutta 35, PLÄÄH!

On niin hermot kireällä ja kaikki meinaa masentaa. Tähän ei auta ku vauvan saanti kainaloon. Mieskin varmaan kohta pimahtaa mun kans, on silläkin kestämistä.



Synnytyksestä ei ole suuremmin merkkejä ollut vaikkei niitä ole koskaan ollutkaan. Eilen illalla kun ompelin niin tuli yksi kipeä supistus, mutta vain tuo yksi. Miten ihmeessä sitä jaksaisi pari viikkoa!! Ei se sieltä ennemmin tule kuitenkaan. Noh, nyt saa riittää, varmasti tiedätte jo mikä fiilis tällä mammalla on!!



Olen ajatellut parin viikon kuluttua kokeilla vyöhyketerapiaa minäkin jos vauva vielä pysyttelee masussa.



Olen laittanut nyt kaikki vauvalle valmiiksi, vaatteet on pesty ja sänky petattu. Ja keskiviikkona ompelin jopa uuden päällisen vauvan turvaistuimeen. Tuli ihanan pirteä uusi kuosi. Sairaalakassi itselle on pakkaamatta. Ja vauvalle pitäs etsiä jostain vielä lämmin lakki ja lapaset, mihin lie kätketty sitten viime vauvan.



Ihan kivoja nuo käynnistysvinkit. Niitä vois jossain vaiheessa kokeilla.

Mies ainakin innostuis tuosta nännien hieronnasta, ei varmaan tarvi kahta kertaa houkutella!!;-)



TÄllaiset ajatukset täältä tällä kertaa, jospa vielä saisin jotain piristävääkin ajatusta aikaan. Voikaa muut reippaammin...



Iuiu ja Sirkku-Omena melkein 36 jo...

Monella tuntuu olevan jo jännät paikat, kovasti täältäkin suppareita niitä toivoville!



ReettaE:lle sydämelliset onnittelut tyttövauvasta!



Itkuhälyttimistä: Itse hankin Doro-merkkisen, kahdella vastaanottimella varustetun. Ainoa huono puoli siinä näyttäisi olevan, että vauvan yksikkö ei ole langaton toisin kuin vastaanottimet. Valittavana on 8 kanavaa, ja toimii samalla taajuudella kuin pojille ostetut samanmerkkiset radiopuhelimet =) Edellinen itkuhälytin oli Tomy, jota en voi suositella, toimi samalla taajuudella kuin venäläisten rekkamiesten LA-puhelimet, joten lapsen ääntelyn sijasta meillä kuunneltiin enemmänkin keskustelua venäläisittäin... Muutenkin oli epävarma laite. Philipsin hälyttimistä olen kuullut myös positiivisia käyttökokemuksia.



Tuutulauluista ja lukemisesta vauvalle: meillä vauva kuulee iltasadun vanhempien lasten ohessa joka ilta. Esikoiselle luin runojakin raskausaikana, enää ei oikein virtaa riitä sellaiseen =) Lauleskellaan paljon nuoremman pojan kanssa, en tiedä onko protestointia vai ihastusta, mutta melkoinen mylläys on mahassa silloin.



Elämänmuutoksesta vauvan myötä: kyllähän se elämä muuttui. Mulle oli selviö heti suhteen alusta että haluan lapsia ja mielellään vaikka heti. Nuori ja naiivihan sitä silloin vielä oli ja elättelikin ehkä turhankin ruusunpunaisia kuvitelmia siitä mitä se vauvaelämä on. Mulle vaikeinta oli yksinäisyys, kavereilla ei ollut lapsia, enkä tuntenut lähistöllä asuvia pienten lasten äitejä eikä ollut voimia lähteä etsimäänkään seuraa. Meillähän esikko on kehitysvammainen, tosin hän sai diagnoosin vasta 6-vuotiaana. Alusta asti vaistosin ettei kaikki ole kunnossa, mutta sain joka puolelta kuulla kommenttia että jokainen lapsi kehittyy omaan tahtiinsa, älä stressaa, joten lopulta aloin uskotella niin itsekin. Jäin entistä enemmän yksin lapsen kanssa, kun en halunnut häntä vertailla ikätovereihin ym. Vasta vuosia myöhemmin, kun syvennyin opinnäytteessäni synnytyksen jälkeiseen masennukseen havahduin siihen että kärsin siitä itsekin. Samaa ovat täällä sanoneet muutkin, vertaistuki ja oma aika ovat jaksamisen a ja o. Turha täydellisyydentavoittelu kannattaa myös unohtaa, parempi on mennä eteenpäin ajatuksella että riittää kun olen riittävän hyvä äiti.



Käynnistysvinkkejä on tullut paljon. Mulla toimisi varmaan tälläkin kertaa parhaiten että sovitaan sektiopäivä, ja viimeistään edeltävänä päivänä tulisi vedet.



Kovasti omanapainen viesti tulee taas, joten jatketaan samalla linjalla: täällä oireet on vaihtuneet täydelliseen oireettomuuteen, kirvely kohdunsuulla ja kipeät supistukset ovat tipotiessään, ei niin minkäänlaista toivetta siitä että jotain olisi tapahtumassa. Toki toivonkin, että pikkuruinen vauvamme saisi vielä pari viikkoa kasvaakin, mutta tämä toivon ja epätoivon vuoristorata tympii jo. Vuoronperään äitipolilla tulee hyviä ja rohkaisevia uutisia ja seuraavalla kerralla väläytellään vaikka mitä uhkakuvia. Tällä kertaa mulla kuitenkin on ihmeen hyvä vaste tuolle Albetol-verenpainelääkkeelle, paineet pysyy tasaisesti 130/85, eikä annoslisäykseen onneksi ole tarvetta.



Romaanihan tästä taas tuli...

Rentouttavaa viikonloppua!

aksiina 36+

Kiva kuulla vähemmän palstautuvienkin kuulumisia!



Iuiu:lle jaksamista loppuraskauteen!



Viklille supistussäteitä :).



Hemin eiliset kauppatuntemukset kuulostivat aivan supistuksilta. Siitä se lähtee :).



Itkuhälyttimistä oli kyselyä. Suosittelen hankkimaan kaksisuuntaiset radiopuhelimet. Niistä on enemmän iloa, kun lapsi/lapset ovat isompia, tai miksei iloa vanhemmillekin :). Mitään merkkiä en osaa suositella.



Mulla myös pukamia, jotka tulivat esikoisen synnytyksen jälkeen vaivaksi. Yleislääkäri diagnosoi sen haavaumaksi, mutta erikoislääkäri pukamiksi ihan viime vuoden lopulla. Nyt käytän ilman reseptiä saatavia peräpuikkoja, ovat kuulemma tehokkaampia kuin rasvat (mulla pukamat eivät siis näy ulospäin).



En ole laulanut, enkä juuri lukenutkaan vauvalle. Esikoinen on tainnut saada tarpeekseen kirjoista, kun tulee luettua aika harvoin iltasatua, tms. :/.



Aiotteko liittyä johonkin kerhoon vauvan kanssa? Tällaisia kerhoja on mm. kirjakerhot, Piltti-piiri, Pampers ja Libero. Olen kuulunut esikoisen kanssa noihin kaikkiin (siis jopa neljään eri kirjakerhoonkin). Nyt Piltti-piiri on ainoa, mistä tulee enää postia. Päivittelin ainakin noihin vaippakerhoihin tietoni, jotta näytevaippoja voi alkaa odotteleen jossain vaiheessa :).



Minskeli, on olemassa sellainen sidetesti, millä näkee onko vuoto lapsivettä vai jotain muuta. En vain muista miten se tehtiin. Netistä löytyy varmaan ohjeet.



Justus rv38+

onnittelut ReetaE:lle ja koko perheelle onnittelut yllätyshyökkäyksen tehneestä vauvasta :).

Muistelinkin, että ihan ekoina päivinä olisi ollut ainakin parilla tammimammalla sektioaika...

ReettaE: oikein paljon onnea tytön johdosta!



Tuntuu useammalla olevan jännät paikat. Itse lukeudun myös tähän porukkaan. Mua on supistellut nyt säännöllisen epäsäännöllisesti reilu 2 vrk ja neuvolantäti sanoi tänään, että ihmettelee hieman jos ei seuraavan 2 päivän aikana mitään tapahdu. Vauva on ERITTÄIN alhaalla, kyllä hän kertoi missä asti pää oli, mut en enää kunnolla tajubbut mitään tuon alun jälkeen. Päässä vaan soi, et 2 vuorokautta ja vaavi syntyy. Eihän tuohon voi luottaa, vaavi syntyy sitten kun niin itse päättää, mutta... Sf mitta oli kasvanut 36,5 cm:iin. Alkaakin hieman olemaan tukalaa tämän vatsan kanssa.



Itse todella toivoisin, että vaavi syntyisi nyt viikonloppuna kun miehellä on 5 pv vapaata ja voisi näin ollen aloittaa isyysloman vasta ensi viikon puolella. Saisi siis lähes yhden viikon lisää.



Oikein paljon tsemppiä kaikille, joilla supparit jo hieman säännöllisempiä!



Terkuin: huhtityttö 39+0

Nyt olisi taas tämän viikon neuvolakäynti takana. Ei mitään erikoista, ihan rutiinimittaukset vaan..

-Paino +1575/vk (edellinen oli kyllä vaan +88/vk, yhteensä tullut 10kg)

-Turvotusta ei

-RR 115/67

-pissa puhdas

-hemppa 105

-sf 34,5 (aika iso!)

-tarjonta edelleen perätila

-sydämensyke hyvä, en muista paljon (eikä kirjannut)

-liikkeet ++



Viikon päästä sitten tosiaan katsasteltaisiin äippäpolilla mahtuuko syntymään perätilassa, jos ei käänny. Neuvolasta jäi sellainen mielikuva (rivien välistä tulkittuna) että epäilee ettei. Kyseli siis olenko kovin pettynyt jos joudutaan sektioon... No ehkä hieman olenkin, mutta en sitten kuitenkaan, pääasia että jollain tavalla turvallisesti saisi vauvan ulos tulemaan..! Ja itsekin mietin että saattavat suositella sektiota, vauva kun ei taida olla ihan pienimmästä päästä...



Se mua nyt tässä vaiheessa raskautta hämmentää (enkä tietenkään neuvolassa muistanut asiasta jutella) että mitä ne on ne supistukset.. Kun aina on vaan sanottu että kyllä sen tietää jos niitä on. Muttakun mä en ole enää varma. Tähän asti olen ollut sitä mieltä ettei mulla ole ainuttakaan ollut. Viime yö oli kuitenkin aika vaikea...kolme kertaa havahduin tuskaiseen oloon, pienikin liikkuminen sattuu mahaan, on tunne että pitää päästä vessaan. Onhan se mahakin kovan tuntuinen, mutta sitä se nyt on useinkin, pidemmän aikaa. Jotenkin mä vaan olen saanut kuvan että supistus on jotain mikä selkeästi tulee ja menee. Nää mun olotilat taas hiipii päälle huomaamatta, kestää tasaisesti pitkän aikaa (puolisen tuntia ainakin), häviää sitten pikkuhiljaa huomaamatta. Niin ei kai tuo nyt voi supistelua olla??? Mutta jos ei, niin mitäs sitten..



Noh, ei kai nuokaan asiat miettimällä parane. Hyvin me kuitenkin voidaan, näkee sitten milloin syntyy ja millä tavoin, enköhän mä sen kuitenkin huomaa ;)

Nyt jos lähtisi silitysraudan ja ison puhtaan vaatekasan kimppuun.



Frimmy rv36+5

Moikka kaikille! Olen säännöllisesti käynyt täällä lukemassa, mutta koskaan ei ole sanut aikaiseksi ruveta itse kirjottamaan.



Raskaus on sujunut kaikin puolin hyvin, mitä nyt toissa päivänä neuvolassa hieman huolestui kohdunpohjan kasvusta, oli tullut 1cm/3 vko =( Nyt maanantaina uusi neuvola ja harkinta täytyykö kävästä äitipolilla. Korkeus kasvoi alkuun pitkään yläkäyrällä, nyt vain 29cm!!!!

Terkka sano kyllä että neitokainen on jo hyvin alhaalla, joka voi mittaan vaikuttaa. Toivotaan et kaikki ok.



Muistaakseni täällä oli puhetta suolen tyhjennyksestä ennen synnytystä. Vuonna 2005 Keski-Suomen keskussairaalassa annettiin VESIperäruiske ihan kysymättä...onnex oli jo niin kovat supistukset etei se paljoa tuntunu. Ilkeetä se kuitenkin teki kaiken muun lisäx =(



Joku mietti supistuksia (tai varmaan kaikki niitä jo miettii ja odottaa=) ) Itse mietin samaa sillon esikoisen kohdalla, ajattelin että noinkohan sitä tajuaa että mitkä on oikeita. Voin kertoa että ainakaan omalla kohdalla ei tarvinnut enää miettiä kun supistukset alko että onko oikeita vai ei =) Taitaa luonto hoitaa sen puolen.



Supistuksia odotellessa. -Siiricata rv 37-

Ja tsemppiä viimeisille viikoille/päiville ;) Vaikka se ei paljoa lohdutakaan, niin ei sinne masuun kukaan ole vielä tähän päivään mennessä jäänyt ;)



Itkuhälläreistä olitte keskustelleet, itsekin olisin kiinnostunut kuulemaan suosituksia merkeistä!



Jälkisupparit, jotain aivan järkyttävää ja tuntuu että mitä useampi lapsi sitä pahempia supparit ovat =/ Kipulääkettä en niitä varten ole ottanut, muita vaivoja varten kylläkin...



Maidonnoususta olitte kans jossain vaiheessa jutelleet, itselläni nousi sektiosta huolimatta maito kunnolla toisena päivänä sektion jälkeen eli pe leikkaus ja sunnuntaina jo istuin sairaalassa lypsyllä. Minulla siis ainakaan synnytysmuoto ei vaikuttanut maidon nousuun mitenkään...



Mitäs muuta... täällä on arki alkanut sujumaan kahden pienen kanssa vähän vaihtelevasti, poitsu on sairaan mustasukkainen isästä eikä tämä saisi sylitellä vauvaa lainkaan =/ Lisäksi poika tahtoo koko ajan syliin ja itsellä tekee aika heikkoa vielä nostella 12 kiloista, joten itkua kuullaan aika usein, pieni raukka...



Sektiohaava on parantunut suht hyvin, mutta sisuskaluissa tuntuu kuin joku rullaisi tykinkuulaa edes takaisin takalistossa =/ Menenkin tänään vatsanalueen ultraan tarkistamaan, että kaikki ovat paikoillaan ja ettei sinne ole jäänyt mitään ylimääräistä! Kipu on toisinaan aivan hel***illistä, enkä kyllä toivo kenellekään samanlaisia tuntemuksia. Lisäksi toivon, että tämä oli ensimmäinen ja viimeinen sektio, minkä joudun ikuna kokemaan, sen verran järkyttävä olo on vieläkin! Onnittelut vain niille, joilla sektiosta parantuminen on sujunut mallikkaasti ja nopeasti!



Tytön kanssa ollaan käyty bilirubiinikontrolleissa ja vihdoin nyt maanantaina luvut lähtivät laskuun, jee! On se kamalaa katsottavaa kun pieneltä otetaan verikoe, huh-huh :( Painoa neidille oli tullut 300g/viikko eli tissi maistuu hyvin!



Mietiskelin tuossa että sinällään aika hassua, että meidän neiti on tämän vuoden puolella syntyneitä " vuoden" vanhempi vaikka tosiasiassa ikäeroa on vain muutamia päiviä/viikkoja!



Ja mietiskelin sitäkin, että saankohan jäädä Tammitenaviin kirjoittelemaan vauva-juttuja tuonne vauvapuolelle, vaikka joulukuussa siis Neea syntyikin...?



Kaikkea hyvää ja tsemppiä loppuraskauteen!



-Allu ja Neea 14vrk

Helou kaikille!



Täällä vielä kokonaisena, on kyllä jo useampana päivänä supistellut siihen malliin, että ehdin epäillä että tästä se lähtee.. Mutta vielä odotuttaa.



Joku kyseli supistuksista, miltä ne tuntuu ja mistä tietää että ne on " oikeita" . Jokainen varmaan tuntee ne eri tavalla, mulla ne tuntuu samalta kun kuukautiskivut; mahassa ja kipu säteilee jalkoihin. Siitä helpompia kuin kuukautiskivut, että tulee ja menee supistusten mukana. Toisilla supistukset tuntuu selässä. Mutta kait ne kaikilla on joka tapauksessa kipeitä.



Yksi suppareita ja synnytystä edistävä keino on ainakin mulla synnytystarinoiden lukeminen ;) Ainakin nyt loppuajasta alkaa supisteleen, senku lukee toisten juttuja!



Tänään kävin neuvolassa, kaikki hyvin paitsi paineet vähän koholla ja pissa heikosti plussalla. Pitää viikonloppu seurailla niitä kotona, ja jos kaikki hyvin niin maanantaina sitte taas neuvolaan. Parasta kuulemma ois, jos synnyttäisin viikonlopun aikana :)



Se synnyttäminen välillä pelottaa, välillä odottaa innolla että saa vauvan syliin. Toivoo että alkais jo, ja samalla toivoo ettei vielä.. Sekavat olot :/ mutta eiköhän se tästä. Tsemiä kaikille!





Anhi ja viikkoja öbaut 40+3

Tänään olin taas äitipolilla ja eivät ala enää kääntämään uudestaan vauvaa. Päädyin sitten sektioon, jotenkin pelotti ajatus perätilaisen synnytyksestä.

No Allun kivut sektiohaavan kanssa eivät kyllä lämmitä mieltä, mutta minä luotan särkylääkkeisiin. Ja onneksi miehellä on 20 päivää vapaata synnytyksestä eteenpäin ja sitten mun äiti voi kanssa tulla jeesaan jos tarvetta on. Ja onhan meillä esikoinen päiväkodissa, joka osaltaa helpottaa myös.



Itkuhälytin on meillä on Doro, jonka sain edullisesti Stockmannilta ja Vauvalehtiä vielä kaupan päälle.

En ole tuohon ehtinyt tutustua, joten en voi kertoa kokemuksia. Vauvan yksikkö on langaton ja äidille ja isälle on omat yksiköt.



Nyt ruoan laittoon...



eve 38+4

Moi kaikille.



Täällä nautitaan vauvaan tutustumisesta enkä paljoa täällä ole kerennyt käymään. Sen verran kuitenkin, että sain listan taas päivitettyä, joten onnittelut taas uusille synnyttäneille.



Linkki uuteen listaan löytyy täältä:



http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=102&m=12097935&p=1&tm…



Huomasin myös, että suurimmalla osalla täällä on tukala ollaa odotuksen kanssa, joten teille lähetän jaksamishalit!



T: Emem

Moi kaikille!!!



Sektio oli 28.12.07 rv 38+3 ja takanapäin-huh.Syntymäkellonaika oli 11.18.



Saimme tytön, kuten ultra ja enneuni aavistelivatkin=) Mitat 3365g ja 48cm. Prinsessallamme on musta tukka, sirkeät tummansiniset silmät ja nuppusuu.



Maitoa tulee, mutta joudun antamaan lisämaitoa hiukan imetyksen jälkeen, koska vauvan paino putosi hieman liikaa ja vauva on nälkäinen vielä imetyksen jälkeen.



Mulla tehtiin samassa rytäkässä myös sterilisaatio, jonka johdosta olin ihan mielettömän kipeä.Munasrjoissa oli ja on osin edelleen järjetöntä vihlontaa; kuin veitsellä rassattais. Kukaan ei ollut kertonut, että siitä tulee niin kipeäksi, mutta nyt kyseltyäni naisilta, joilla on ko.toimenpide tehty, ovat he vahvistaneet että kipeäksipä hyvinkin siinä tulee. En pysty nukkumaan kuin selälläni, mutta sentään pahimmat kivut on jo takana.



Sairaalasta lähdin viidennnen päivän iltapäivänä kotiin, vaikka kipujeni takia olisivat pitäneet vielä pitempäänkin. Mulla oli vahvat opiaattijohdannaislääkkeet koko sairaalassaoloajan, mutta kotiin menin buranan ja parasetamoolin turvin.Toipuminen vauhdittui heti, kun kotiin pääsin-ihmeellistä ja ihanaa.



Mullahan on 2 sektiota tehty ennen tätä.Edellinen toipuminen oli kamalaa ja kesti pitkään, eka oli helppo ja tämä siltä väliltä. Yksi alatiesynnytyskin on, josta olin kyllä kipeä myös, kun toosa oli aivan muussina ja tikkejä 20.



Mutta siis nyt on vauva-arki vauhdissa.Haastellista on, kun tuo seuraavaksi nuorin on vasta täyttänyt hiljan 1v.Säälittää, kun pieni tulee kuvakirja kädessä eteen inisemään että luettais kirjaa, mutta siinä onkin vauvan imetys menossa aina. Onneksi on isi kotona jonkin aikaa, niin saa 1v huomoita myös. Koululaisista on järjettömän iso apu viihdytysjoukkoina.



Tsemppiä kaikille joilla edelleen vauva masussa ja selkää ja muita paikkoja särkee. Mulla raskauskivut jäi taa, mutta nyt on uusia kipuja, kun imettäessä helposti jännitän hartioita, jatkuva selällään nukkuminen aiheuttaa lapaan pistoa, leikkauskipujakin yhä on jne. Odotan hulluna, että alkaisin minäkin päästä pian urheilemaan ja purkamaan sillä paineita.Olen edelleen kuin tikittelevä aikapommi, kun vähillä unilla ja hormoonit heittelehtien kahlaan päivät läpi. Onneksi tuore prinsessamme on ollut toistaiseksi erittäin helppo vauva: syö, nukkuu ja kakkii. Imuote on napakka ja tyttö ei turhia itkeskele. On käsittämätön siunaus saada neljäs terve lapsi, mikä on mielestäni ihmeiden ihme=)



Sammermanni ja prinsessa

Aloin eilen aamulla alotella siivousta ja pesin vessat. menin aamupäivällä vessaan ja pikkuhousuissa oli pitkä keltanen paksu lima. En tiedä oliko se sitä limatulppaa vai mitä. Kahdessa ekassa raskaudessa en ole tommoseen törmänny. Olen ollu vähä hermostunu sen takia=( Tänää siivottii loput ja onpa ihanan puhdasta ja nättiä kotosalla ku sai kaikki joulu roippeet pois!



Nyt sitte hermoilen täällä vaan tota eilistä lima pötköä??!!



minä ja herne 37+5

eli siis vali vali...

eilisestä asti ollut saamarin moinen issias kipu... illalla ennen nukkumaan menoa pilleri ja yöllä jouduin ottamaan toisen kun ei kivulta saa nukuttua...

johtunee varmaan kun nivuset olleet niin kipeinä ja niitten takia linkuttanut menemään niin eikös vihlo issiastakin.

Perhana. kyllä ottaa pannuun kun muutenkin rupeaa olemaan melko tuskaset oltavat.



Supistuksista ei taas tietoakaan saati mistään limasta...

kaippa se on vaan kipujen kanssa kärvisteltävä.



hemi 39+3 ja kuinka paljon vielä jäljellä...

Satsuma: Mahdanko ehtiä vastaukseni kanssa, vai joko sinulle on tullut lähtö synnärille... Ihan oikein muistit, että synnytin Taysissa. Olihan siellä tosiaan paljon muitakin synnyttäjiä, mutta ei mitään hillitöntä ruuhkaa. Itse pääsin synytyksen jälkeen osastolle 2B, jossa huomasin yhden äidin myös käytäväpaikalla. Muuten kiirettä ei mielestäni erityisemmin huomannut. Nopeasti sain hoitoa ja neuvoja kun niitä pyysin ja henkilökunta oli tosi mukavaa.



Allu: Myös minä ajattelin kyllä röyhkeästi tuppautua tuttuu tammikuisten porukkaan tuolla vauvapuolella, vaikka poika syntyikin jo joulukuun puolella. Toivottavasti meidät otetaan sinne vastaan. :-)



Ajattelin pistää pystyyn pinon tuonne synnytys-puolelle, johon voitaisi kirjoitella synnytysjuttuja. Ne olisi siellä sitten ehkä helpommin luettavissa kuin täällä kaikkien muiden juttujen seassa. Toivottavasti ei kuulosta ihan tyhmältä idealta. Käykäähän kaikki kirjoittelemassa synnytystarinanne sitten kun sen aika on.



Peräruiskeesta: Taysissa ainakin kysyttiin haluanko ruiskeen. Vaikka olin pari tuntia jo kotonakin tyhjentänyt, niin otin silti ruiskeen. Se oli mielestäni ihan hyvä juttu.



Paljon jaksamista teille masujenne kanssa vielä tallaaville! Ja suppareita niitä toivoville!



Siru-Sofia