*** TAMMITENAVIEN to-su ***

Soitappa äippäpolille, mulla oli esikoisesta viimeisen raskausviikon selkä niin kipeä että ainoa missä oli hyvä, oli kävellessä, en siis voinut istua tai maata ilman hirveää tuskaa. Sain ajan seuraavalle aamulle ja tutkiva lääkäri totesi että paikat sen verran valmiit että käynnistetään, tyttö syntyikin seuraavana yönä kolmen tabletinmurun jälkeen, laskettuna päivänä! Minusta ei ole mitään järkeä antaa viimeisillään olevien äitien kärsiä tuskissaan päiväkausia, johan sitä on niin poikki että ei edes jaksa synnyttää!! Soita nyt reippaasti ja vaadi! Tsemppiä!

Vielä kuumeennostatusta teille isomahaisille...



[URL]http://www.aijaa.com/v.php?i=1400498.jpg[/URL]

Eipä tuo linkki toiminutkaan. Koitan vielä uudestaan, mutta jos ei sitten onnistu, niin enpä viitsi tukkia koko palstaa sähläämiselläni.



[URL=http://www.aijaa.com/v.php?i=1400498.jpg][IMG]http://www.aijaa.com/img/…]

http://www.aijaa.com/v.php?i=1400498.jpg

Uusi, vähän kuulostaisi tuo sun kellertävä lima limatulpalta. Välttämättä ei vain vielä tullut kerralla kaikki, mutta jos tuli, niin lähtö synnyttämään voi tulla koska vaan, kun on noin hyvät viikot jo :).

Itse olisin tässä vaiheessa huolissani ainoastaan kovasta verenvuodosta (jos puhutaan vain noista alapään vuodoista).



Allu, Siru-sofia ym. joulukuussa synnyttäneet: Siis tottakai tuutte kirjoittelemaan tammikuisten pinoon jatkossakin!!! Ollaan niin pitkä matka kuljettu jo yhdessä, että tuntuisi jopa loukkaukselta, jos meidät hylkaisitte :). Ja samat sanat niille, jotka kenties synnyttävät sitten joskus vasta helmikuussa.

Eli rohkeesti nyt jo vaan sinne vauva-puolelle kirjoittelemaan vauva-arjesta (ellette jo kirjoittele)! Me muut tullaan perässä ja ehkä käydään jo nyt kurkkimassa miten menee :).



Hemi, toivottavasti tosiaan pääset pian eroon kivuista!

Mulla tuli esikoisen syntymän jälkeen issiaskivut ja kyllä oli sillonkin kamalaa, vaikkei enää isoa mahaa ollutkaan.



Siru-sofialle kiitokset ihanasta vauvakuvasta <3. Viimeinen linkki toimi :).



Täälläkin tekee mieli valittaa. Viime yö oli tosi rankka. Eka en saanu kakkahädän ja suppareiden vuoksi nukuttua ja sitten esikoinen könysi (eka kertaa) ilman lupaa meidän väliin kaks kertaa, enkä saanut kunnon asentoa. Aamulla oli ihan rikki. No, ei se vielä mitään. Appivanhemmat olivat meillä päin (asuvat ulkomailla) tänään viimeistä aamua ja oltiin eilen illalla sovittu, että esikoinen voi mennä hetkeksi heidän kanssaan leikkimään, ennen kuin lähtevät takaisin kotiin. Eipä kuulunut herrasväestä mitään, ennen kuin meillä oli ruoka-aika ja ne tuli hyvästeleen. Olin niiiiin odottanut edes tunnin ylimääräistä lepoa aamusta, mies kun oli arvatenkin taas raksalla. Voi että pisti vihaksi. Onneksi näen heitä seuraavan kerran vasta ristiäisissä ja puhelimeen ei ole pakko vastata, kun näkee kuka soittaa ;).



Mutta se tässä on " kivaa" , kun eilen illalla alkoi alapäätä taas pakottamaan ja yöllä tuli noista supistuksia. Alan pikkuhiljaa saamaan tarpeekseni tästä odotuksesta :).



Mukavaa viikonlopun jatkoa ja onnea käärönhakumatkalle, sekä supistussäteitä niitä tarvitseville!



Justus rv38+

Kiitos siru-sofialle tays infosta! Ja kiitos suloisesta poikavauvan kuvasta!

Kirjoitelkaa muuten vaan niitä synnytystarinoita sinne synnytys-puolelle, niitä onkin sieltä kiva käydä lukemassa.



Viikkoja nyt 40+5 eikä vieläkään mitään merkittävää edistystä tapahtunut. Mitään limoja en ole havainnut, supistuksia kyllä tulee mutta ei ne ole tästä juuri mikskään muuttunut viikossa. Ahdistaa. Niin mieluusti jo menisin synnyttään, kuten varmaan niin moni muukin!



Vaikka ultrassa meille on lupailtu ihan normaalikokoista vauvaa niin jotenkin tässä " yliajalla" kun ollaan niin mielessä vaan pyörii et minkälainen jättivauva sieltä oikein tulla tupsahtaa.. Esikoinen oli tasan 4kg! Tietysti lohduttavaa on se että sain tuon nelikiloisenkin puserrettua maailmaan niin eiköhän tämä toinenkin tulisi vaikka olisi vielä isompi...



Olen tässä viime päivinä kokeillut kaikkia mahdollisia keinoja synnytyksen käynnistämiseksi mutta tuloksetta! Äsken juuri kiipesin pariin otteeseen meidän kerrostalon viidenteen kerrokseen, onneks en törmännyt rapussa kehenkään, varmaan olis ihmetellyt mitä siellä oikein puuskutan.. :)



Yliaikaiskontrolli olis 14.1 (oma syntymäpäivä!) kun viikkoja tasan 42!!! Toivottavasti ei tarvi tonne asti odottaa.. Ei ne silloin kuitenkaa tee mitään jos istukka vielä kunnossa ja lapsivettä tarpeeksi. Tiedän ainakin yhden joka on synnyttänyt taysissa 18 päivää yli lasketun ajan! Se ois mulle jo vähän liikaa...



Mut eipä tässä nyt muuta. Tarvii alkaa vielä vähä jumppaileen jos se vaikka auttaisi.. heh!



satsuma 40+5 eikä loppua näy

Sitä ei aina oikein tajuakaan, että tuolla mahassa köllii täydellinen pieni ihminen, sormineen ja varpaineen. Epätodellista tämä elämä...



Aika jännää että ekat 9 kuukautta me kiltisti odotamme ja toivomme ja olemme kärsivällisiä ja nautimme vatsoistamme. Ja nyt sitten viime metreillä tämä tuntuu niin vaikealta ja niin pitkältä ajalta. No, syitä tietysti onkin.



Mulla olo myös tukala, ja kaupassa käyntikin on saavutus. Mutta kun ei jaksa neljän seinän sisällä olla koko ajan niin pakko on yrittää. Olen saanut bonuksena kamalan napakivun. Siis napaan ja sen ympärille sattuu tuohon pintaan tosi paljon kun olen pystyasennossa. Kun lepään, se menee ohi. Soitin siitä päivystykseenkin ja on kuulemma ihan yleistä että kudokset reagoi näillä viikoilla. En siis siitä stressaa. Kyllä kivun kestää kun tietää mistä se johtuu. Mutta epämiellyttävää se on näiden supistusten ja liitoskipujen lisäksi.



En nyt muista kuka tuossa puhui appivanhemmista ja heidän hoitolupauksistaan. Niinpä. Moni on sanonut, että auttaa tässä viime metreillä jos tarvitsee, mutta todellisuus on jotain ihan muuta. Apuja esikoisen hoidossa tosiaan kaipailisi, mutta ei näy ei kuulu.



Alkaa kohta iskeä marttyyrimieliala, että ei sitten. Mutta emmepä ole pariin viikkoon tavoitettavissakaan sitten vauvan syntymän jälkeen. En halua tänne ketään. Olen sanonut sen jo monille.



Kummiasia on vielä hakusessa. Ja nimikin. Mutta luulen, että se selkiää kun tapaa tämän vauvelin. Niin kävi esikoisen kanssakin, nimi muuttui kun näimme millainen ukkeli sieltä tuli. Mutta kummeja pitää miettiä, ei ole sellaisia selkeitä valintoja, joten pitää arpoa muutaman väliltä.



Olen tässä laskenut, että saan ajan yliaikaiskontrolliin " jo" kolmen viikon kuluttua. Olen sopinut niin, että pääsen muutamaa päivää aikaisemmin kuin säännöt sanoo. Ne pelot... Joten maali häämöttää. Kunhan tuon ensi viikon kestäisin kun mies on poissa melkein koko viikon. Parina päivänä näen häntä, muuten ei ole paikalla. Rankka viikko siis tiedossa tuon hyperaktiivin lapsen kanssa. Ja kun niitä apuja ei ole tulossa...



Hyviä vointeja kaikille!



ipu 38+

Hemi81: Olosi kuulostaa tismalleen samalta kuin omani :(( Viime yönä valvoin pari tuntia kun heräsin kipuihin. Ei vaan voinut enää nukkua. No kohta alkaa vauvan nuttu olla jo neulottu kun öitä valvoessa olen sitä puuhaillut ;D Ehkä tämä kuuluu viikkoihin nimittäin itsellä samat viikot kuin sulla :DD



Siru-Sofia: Kiitos kuvasta <3<3 Tippa tuli linssiin *sniif*



Uusi: Mulla on tullut tuota samaista mönjää nyt pari viikkoa :/ Nyt näyttäisi vähentyneen joten ehkäpä viimein sen virallisen tulpan vuoro. Kummassakin aikaisemmassa siinä on nimittäin ollut selkeästi kyllä verta mukana ja sitä on tullut enemmän kuin vain kerran eli sen erottaa kyllä jos sellainen tupsahtaa. Viimeksi alkoi samalla supparit!! Saa nähdä miten tällä kertaa...



RuuteliTuuteli 39+3 *tulppia tai vesiä tai jotain odotellen*

Voihan räkä tätä odotusta - nyt olen terveenä ja energiaa on kuin pienessä kylässä, mutta kärsivällisyys on kyllä negatiivisen puolella.



Niitä oikeita kivuliaita supistuksia ei näy eikä kuulu, ehkä yksi sinnepäin per päivä. Heh heh... Toivon todella, että huominen vierailu vyöhyketerapeutilla tekee taikansa, sormet ristiin ja toivomaan parasta.



Sain perjantaina siivoushepulin ja sain siivottua kaikki keittiön kaapit. Eilen sain pestyä jääkaapin ja uunin. Nyt puuttuu enää lattian kuuraus ja sitten edes yksi osa talosta hohtaa puhtautta. Mutta vielä on paljon siivoamista jäljellä, varsinkin kun olen maannut lähes kuukauden tekemättä yhtään mitään. Mies kyllä imuroi tarvittaessa, mutta haluan itse laittaa tavarat paikalleen, mutten en enää löydä niitä.



Oli ihana tuo vauva kuva, sniifs. Itse katselin eilen meidän typyn 3D videota ja kaipuu vain kasvoi.



Kuten muutkin ovat jo sanoneet, toivottavasti tapaamme joulukuussa synnyttäneet pian vauvat palstalla. Avatkaa lista ja me tulemme kohta perässä. Tosin ikäskaala listalla on laaja, mutta onpahan teillä jo kokemuksia joita voitte jakaa kun me tulemme listalle.



Siivousta jatkaen ja odottaen huomista (toivottavasti saan käärön pian syliini)



T. Pia ja pikku myy rv 37+4

Heippa,



eihän täältä malta pysyä pois, kun nyt on alkanut tapahtuun ja jännät paikat jo niin monella.... voi että. ONNEA REETTAE! Aina napakka typy näytti tulevan ;) JA ONNEA SAMMERMANNI!



STAGE3lle kiitokset yhteen kerätyistä vinkeistä, sisälsi hyvää täydentävää tietoa jo kuultuihin. Miten meni vyöhyketerapeutin luona? Yritetäänkö siellä jo aktivoida kroppaa supistuksiin tai valmistellaanko sitä jotenkin muuten vielä tässä vaiheessa...? nimimm. hirveän kiinnostuntu aiheesta ;)



Missä vaiheessa teidät vauvat on laskeutuneet ja asettuneet tai kiinnittyneet? Mulla sanottiin viimeksi, että on asettumassa... mut niin taidettiin sanoa jo pari viikkoa sitten. Mietin että asettuuko välttämättä edes ennen synnytystä. Huomaan että tyyppi nousee aina öisin ylöspäin eli peppu on korkealla heräillessä.



Iuiu: tsemppiä tuskaiseen fiilikseen, mäkin pidän sitä vyöhyketerapian mahdollisuutta mielessä juuri siksi, että se auttaa henkisesti: tulee olo että jotain voisi kokeilla jos alkaa mennä liian pitkäksi ja liian tukalaksi. Akupunkitolla tosin on samaa asiaa kuulema tehty myös. Yksikin synnytys käynnistettiin silloin kun oli Tehyn lakkouhka päällä ja haluttiin varmistaa että päästään synnyttämään lähisairaalaan silti. Se oli onnistunut, kun hoito oli tehty 3 krt/vko. Sitten se vauva oli sieltä tullut. En tiedä kuinka porukka yleisesti suhtautuu tälläiseen? Toisaalta pidän sitä silti pehmeämpänä muotona kuin sitten sairaalakäynnistys. Olenkohan väärässä.. Pelottaa melkein puhua aiheesta koska en haluais provosoida ketään ;)



Tuhannesti kiitos muuten mun elämänmuutosgalluppiin vastanneille! Oli todella iihana lukea niitä. KIITOSKIITOS!!



Minäkään en ole vauvalle laulellut, koska ei tule luonnostaan. Harmi kyllä..



Siiricata:mun kaverin sf-korkeus synnytyksen aikaa oli 27 cm.. eli tosi pieni. Yksilöllistä. Hyvä kun pääset tarkistamaan.



Ihana kuulla Allusta! Onkin oikein tuntunut pieneltä aukolta :) Kun kuitenkin olet kirjoitellut alusta asti niin säännöllisesti!

iHANA kuva Sirusofialta. Ihanaa jos jäätte meidän seuraan. Aion minäkin, vaikka vauva syntyisi sitten helmikuussa!



Jännä muuten, että aika omissa oloissaan sitä haluaa nykyisin olla. Mahtava on nähdä omia ystäviä, mutta kaikki sukulaisvierailut alkaa jotenkin kypsyttämään! En jotenkaan jaksais yhtään. Ehkä joulun aika täytti osaltaan kiintiötä. Mutta en usko, että pelkästään siitä.. Tuntuu kuin välillä olisi karhu, joka haluaisi vetäytyä talviunille kunnes vauva syntyy.



VOIMIA SISKOT!

meille syntyi esikoispoika keskiviikkona 2.päivä tammikuuta klo.00.03.

pikku-prinssillä oli syntyessään painoa 3140grammaa ja pituutta 47cm, pään mitta 32cm.



synnytyshän lähti käyntiin napakoilla suppareilla tiistaina aamupäivästä, raskausvkolla 39+2, kun oltiin miehen kanssa harrasteltu rakkaushommia. ;) supistukset tulivat alusta alkaen n.2-3minuutin välein. joskus kahden pintaan tuli sitten reilun kymmenen minuutin tauko ja ajattelin että ei se lähtö sitten tänään tulekaan. sitten alkoi uudestaan ja edelleen samalla tahdilla ja koko ajan koventuen. yritin siinä sitten käydä suihkussa ja se alussa helpottikin kipuihin. mies hieroskeli selkää ja luulen että se ajatteli että mä vaan kuvittelen että vauva tulee sinä päivänä. :D jossain välissä aloin vaelteleen pitkin kämppää ja mikään ei tuntunu helpottavan. yritin etsiä vauvalle kotiutumisvaatteita ja samalla tarkastaa ja pakata omaa laukkua sadatta miljoonatta kertaa. joskus puol viiden pintaan päätin että lähdetään taksilla sairaalaan, jos ois mahdollista saada pikkuhiljaa jotain kivunlievitystä.



synnytysvastaanotolla sitten tietty käyriin ym. kanava oli kokonaan hävinnyt, auki en ollut juuri lainkaan. ajattelin jo että lähettävät takaisin kotiin, mutta olikin helpottavaa kun kätilö alkoi kaivamaan sairaalavaatteita esiin ja laittoi peräruiskeen. ihana hotellihelpotus. :D sitten äkkiä vessaan hoitamaan hommat, vaikka olin jo kotosalla

useampaan kertaan juossut vessassa. sen jälkeen kävin sitten ukolle selittämässä tilanteen käytävällä, että ' tilanne on totista totta, vauva tulee maailmaan kohta' . painelin suihkuun mutta sekään ei sitten enää auttanut yhtään, joten pyysin päästä jo synnytyssaliin ja amme-huoneeseen jos se olisi vapaa.. ja onneksi oli! pääsin sitten ammeeseen, mies hieroskeli siinä samalla ja pääsin aika hyvin siinä sitten rentoutumaan. vietin siinä ammeessa jotain 30-45minuuttia, mutta sitten mikään asento ei tuntunu auttavan ja kivut vaan yltyivät ja yltyivät. :´( pyysin saada jo jotain lääkkeellistä kivunlievitystä. olin 3cm auki, joten amme oli saanut hyvin paikat rentoutumaan. ilokaasua sitten sängyllä maistelin, mutta koin että ei se kipuja mihinkään vienyt. noh, saipas muuta ajattelemista. :D kätilö pyysi sitten lääkärin paikalle, että annetaan jo se epiduraali. kello oli siinä vaiheessa varmaan jotain klo.20 kieppeillä. olin n.6cm auki. lääkäri kuitenkin päätti, että kokeillaas ensin tätä kohdunkaulan puudutetta. puhkaistiin kalvot. ja puudute auttoi.. tai ainakin niin luulin. puudutti muuten ihan hyvin, mutta vasemmalle puolelle alavatsaa jäi aivan hemmetin kivulias kohta. siinä sitten n.10min. ton puudutteen jälkeen säikähdettiin vähän, kun vauvan sydän äänet laski. minut käskettiin konttausasentoon sängylle pylly pystyssä ja satakymmenen hoitsua (noh, lääkäri ja muutama hoitsu) siinä pyöri sitten ympärillä, hölskyttelivät vatsaa ja vaikka mitä. laittoivat supistuksia estävän tipan (mulla tuli siis supistuksia ihan koko ajan) ja ' työnsivät' vauvan päätä vähän takas päin, tais olla napanuora tai joku välissä. siinä sitten odoteltiin vähän aikaa että tilanne normalisoituu ja supistuksen estotipat otettiin pois. ilokaasua siinä yritin naukkailla, mutta se vasemman alavatsan kipu oli niin sietämätöntä että kysyin voiko siihen tuskaan saada vielä jotain lääkettä. toinen lääkäri tuli sitten ja pistettiin epiduraali, olin n.6-7cm auki. ja taivaan se toi, niinkuin monet olivat sitä kuvailleet. suosittelen! :D kello varmaan oli jotain 22. (mulla ei oikein oo mitään tajua ajasta.) tunsin kuitenkin supistukset koko ajan persaukon ympärillä. vihdoin ja viimein pystyin lopettamaan ilokaasun nappaamisenki ja hymyilin pitkästä aikaa. :) jossain vaiheessa taas pikkuisen sydän äänet laskivat ja jouduin pylly pystyssä kontilleen, mutta se meni nopeaa ohi. aukenin siinä ihan omituisesti. ensin olin toiselta puolelta auki enemmän ku toiselta, sitten yhtäkkiä toinen puoli olikin kokonaan auki mutta toisella puolella jäljellä vielä 8cm. kivut peräaukon ympärillä alkoi siinä sitten pikkuhiljaa koveneen ja koveneen ja joskus 23 jälkeen aloin tuntemaan jo ponnistamisen tarvetta. puol kahdentoista pintaan olin kokonaan auki ja makailin siinä kyljelläni. kätilö käski alkaa ähisemään ja puhisemaan ja pikkuhiljaa työntelemään vauvaa ulospäin aina kun supistus tulee. klo.23.55 käännyin sitten puol istuvaan asentoon ja aloitettiin tosihommat. eihän niissä tosihommissa kauaa mennyt kun klo.00.03 poika oli syntynyt. 8minuuttia meni yhteensä ponnistamiseen! :D vauva rinnuksille ja helposti tulivat jälkeiset ulos myös. yhteensä synnytys kesti 9tuntia 40minuuttia. :) jonnekin kolmeen asti oltiin sitten salissa, jonka jälkeen siirryttiin osastolle ja mies lähti kotia tutimaan.



eilen päästiin vauvan kanssa kotiin. imetys ja vauvan hoito muutenki on sujunut hyvin. aika rauhallinen tapaus kuitenkin tuo on. verensokerit ajoittain laskivat sairaalassa ollessa, mutta lisämaidolla ja tiheällä imetyksellä saatiin ne kontrolliin. keltaisuutta oli pikkusen eilen havaittavissa ennen kotiin lähtöä, mutta arvot olivat onneksi ' ei valohoitoa vaativia' . pikkumiehellä on tuollainen ' ulkonevan luomen tyyppinen juttu' (on sille latinankielinen nimiki :D) keskellä kaulaa ja saatiin aika korvalääkärille, että se leikattais pois. muuten kyllä kaikki ollu ihanan rauhallista vauva-arkea, vaikka tosissaan olen vähän huolissani tosta pikkuisesta välillä kun on turhanki rauhallinen tapaus. pitää huomenna soitella neuvolaan, ku ois muutenki aika ollu huomenna, että oiskos sieltä aikaa tulla jo pikkumiestä katsoon. sais vähän tietoa että onko paino lähteny nousuun ku on niin vähäsen tässä kotosalla syöny. tosin ruokailemaan pitää herätellä, ku pikkunen ei muutaku nukkuis.



sori, hirveen pitkä tarina.





// mutsiko ja unelias pikku-prinssi 4vrk

(tänään ois ollu laskettuaika)

Onnea hirmuisesti kaikille vauvan saaneille ja jaksamista vielä niitä odottaville! Meillekin saapui ihana pikkumies 4.1 klo 17.43, pituutta 50cm ja paino 3285g, raskausviikkoja 39+5. Synnytys alkoi 3-4päivän välisenä yönä säännöllisillä supistuksilla 10min välein, aamulla soittelin mummon paikalle esikoista hoitamaan ja haikaranpesään saavuimme 16 aikoihin. Synnytys meni todella hyvin, vaikkakin oli kivulias tietysti.

Vauvalla kesti laskeutua kun oli avotarjonnassa, eli syntyi kasvot edellä. Syntyi jakkaralla, ja huusi kuin leijona.

Ei itke ollenkaan, maiskuttaa vain suullaan kun on nälissään. Ihana ja ihmeellinen pikkumies jota isosisko niin kovasti haluaisi hoitaa.

Harmittaa meitäkin kun ei kuitenkaan voi antaa, koska nuo 2,5veen otteet ei kuitenkaan oikein sovi vauvan käsittelyyn :/.

Nyt sitten vaan opetellaan arkea nelihenkisenä perheenä :).



Pikaisin terkuin Mantelihammas