Mitä sinä muistat siitä, kun olit 4 vuotta?

Tulimme rattailla neuvolasta ja huudin koko matkan kun sain piikin.Äiti sitten laittoi päiväunille ja olen aikaisin jättänyt unen.

Ehkä nelivuotiaana tai pienempänä olin isän mukana töissä. Menin pöydän alle piiloon kun siivojas alkoi jututtaa.

Olen räpätäti mutten vieraille.

Vanhemman poikani tyttärestä taitaa tulla samanlainen, on myös näköiseni.

Muista tosi paljon aikaisia juttuja, joskus ihan äidiltä kysyin onko totta vai olenko nähnyt unta.

Vierailija:

myös edelisestä leikkikoulusta. ja muistan kuinka kolmipyöräiseni meni rikki, kuinka jalkani oli kipsissä yms. asioita jotka sukulaiset ovat voineet sijoittaa vuoaiin 2,5-4

Kukaan ei voi muistaa alle 4v elämästään!

Voi muistaa alle 4v...

Muutosta muistan kun olin vanhan kodin kuistilla katsomassa kun isä tuli autolla tietä pitkin tyhjän peräkärryn kanssa. Minua pelotti, koska äiti oli vähän aikaisemmin sanonut että seuraavan tavarakuorman mukana osa meistä lapsista lähtee sinne uuteen kotiin.



Uudesta kodista muistan kun pihalla oli kolme muurahaispesää. Minä menin yhteen niistä seisomaan ja yllytin pikkusiskoni (silloin 3v.) seisomaan toiseen. Sisko alkoi kiljua kuin hyeena kun muurahaiset kiipesivät hänen jalkojansa pitkin. Minä nauroin vieressä.



Ja sellaisenkin muistan, kun meidän yläkerrassa asui vanha mies, joka kerran tarjosi meidän perheelle jänispaistia. Minä en suostunut syömään sitä vaikka yritettiin lahjoa mm. karkilla sanomalla että " saat jälkiruuaksi karkkia, jos syöt. Jos et syö et saa karkkia. Toiset saa" . En syönyt enkä saanut karkkia, mutta se ei edes harmittanut.

t se joka muistaa 1,5 v eteenpäin

Vierailija:

t se joka muistaa 1,5 v eteenpäin

Alle 4-vuotiaana asuin padasjoella..muistan kun käveltiin mutaista polkua pitkin äidin kanssa jollekin pikku kioskille ostamaan karkkia..Muistan mitä vaatteita mulla oli...Lempparimekko sinä kesänä oli vihreä. Ei se pidä paikkaansa, että alle 5-vuotiaana tapahtuneita asioita ei muistaisi.

Rakensimme taloa ja asuimme kerrostalossa vuokralla. Muistan sellaisen, että istuin rapussa portailla isomman tytön kanssa, joka näytti minulle kiiltokuvia. Samalta ajalta muistan, kuinka poltin käteni kynttilään. Viimeksi mainitussa tilanteessa vanhemmat olivat mukana, mutta ensiksi mainitussa ei.

Tiesittekö että lapsen muistia voi kehittää juuri noilla muistatko-jutuilla? T 1,5 v olinko nro 13

ja minulle laitettiin korvakorut. Sattui.

Varhaisin muistoni on se, kun olin kaksivuotiaana isän kanssa pyöräilemässä. Samalla reissulla tipahdin käpyä kurkotellessani syvään vesiojaan, joten ehkä sen takia se retki jäi mieleen.



Nelivuotiaana opettelin mm. ajamaan ilman apurattaita, kaaduin ja sain ilkeän haavan polveen. Tuttia söin myös nelivuotiaaksi asti ja muistan sen illan, kun ilmoitin, että nyt loppuu tutin syönti. Nelivuotiaana olen myös vieraillut Korkeasaaressa ja saanut sieltä sellaisen ison nalletikkarin. Eli siis lähinnä mukavia asioita on jäänyt mieleen.

Vierailija:

Kukaan ei voi muistaa alle 4v elämästään!

Niin kuin joku sanoikin, lapsen muistia voi kehittää muistelemalla yhdessä hänen kanssaan tapahtuneita asioita. Itselläni on nyt neljävuotias poika, joka aina silloin tällöin muistelee asioita, jotka ovat tapahtuneet hänen ollessaan kaksivuotias. Esim. joka kerta, kun ukkostaa, poika muistaa kuinka salama iski autoomme hänen ollessaan 2 v ja 3 kk. Ja tämä on nimenomaan tapahtuma, jota me vanhemmat emme edes ole hänen kanssaan halunneet pahemmin muistella, jottei poika alkaisi pelätä ukkosta. Silti lapsi muistaa sen jokaikisen ukkosmyrskyn aikana.

uinnin oppiminen, ilman apupyöriä pyöräily, isot pojat " kiusas" pihalla yms. Huoletonta lapsuutta.

Sen muistan, kun olin 4-vuotiaana sairaalassa, muistan matkan sinne, muistan odotusaulan ja jopa vaatteet, jotka minulla oli päällä. Vasta hiljattain äidiltäni kysyin, että muistaako hän, mitä minulla oli tuolloin päällä, ja juuri samoja vaatteita äiti kuvaili. Erityisen hyvin muistan sairaalan tunnelman ja ruuat ja erään tympeän, suorastaan ilkeän sairaanhoitajan. Jouduin viettämään viisi viikkoa sairaana kaukana omasta perheestä. Siitä on aikaa 43 vuotta.



Omat lapseni (tai nuoret) muistavat hyvin tapahtumia, jotka ovat sattuneet jopa alle kahden vuoden iässä. Kyselevät siis, että muistanko minä sitä ja sitä juttua, ja kyllä vain ihan oikeita tapahtumia lapset muistelevat.

sairaudesta johtuen, huusi esim. olkaa hiljaa, vaikka olimme hiirenhiljaa. Tätä oli pienen lapsen vaikea käsittää :(.

polkupyöräni yli " isossa" mäessä. Muistan lastenhoitajan. Opin sanomaan ärrän. Olin usein kiukkuinen. ;)

Muistan myös paikkoja ja maisemia isovanhempieni kanssa tekemältäni matkalta, jonka aikaan olin ehkä 2v6kk.

katsokaa netistä faktaa tutkittua tietoa