Olenko pettänyt miestäni? Paha olo ja hävettää. Kerronko hänelle?
Olimme etelässä. Siellä eräs todella hyvännäköinen mies eräänä iltana ravintolassa iski minulle silmää ja hymyili. Häkellyin, mies oli todella komea. En flirtannut takaisin.
Seuraavana päivänä näin miehen kun olin tyttäreni kanssa kaupassa, mies taas hymyili flirttaillen ja flirttasin takaisin.
Näin miestä (hänellä vaimo ja lapsi) altailla. Vaihdoimme katseita, hän enemmän, minä vähemmän. Eräänä päivänä mies seurasi minua huoneeseemme (mitä en huomannut), antoi puhelinnumeronsa, tuli lähelleni ja kosketti minua alaselkään. Säikähdin, vedin oven kiinni.
Jotenkin mies kuitenkin kiehtoi minua ja lähetin hänelle viestin (tyhmätyhmätyhmä minä!). Hän halusin tavata minut, en suostunut.
Tekstasin hänelle useasti miten hänellä on upea vaimo ja lapsi, ja että hän aiheuttaisi vain ongelmia itselleen ja minulle. En lähettänyt YHTÄÄN ainutta vihjailevaa viestiä. Kuitenkin viestitin ja vieläkin olen viestittänyt. Tulimme kotiin viikko sitten. En tiedä miksi. Mies kertoo ajattelevansa minua joka hetki ja ettei hän ole koskaan tuntenut mitään tällaista. Haluaa tavata minut. :( Jotenkin olen koukussa tähän tilanteeseen. Tiedostan etten ole edes ihastunut tuohon mieheen vaan siihen tunteeseen jonka hän saa minussa aikaan. Olen ihailtu. Se hivelee itsetuntoani.
Minulla on hyvä ja rakastava mies, hyvä isä. Hän ei ole ikinä loukannut minua millään tavalla. Paska olo. Olen huono ihminen.
Kommentit (64)
vaikka sisimmässäsi ehkä tunnet niin.
Itse olen muutama vuosi sitten joutunut samanlaiseen tilanteeseen, paitsi se, että puhelin oli omalla nimelläni.
Tutustuin suomalaiseen mieheen ulkomailla melkein samalla lailla kuin sinä ja siinä sitten hölmöilykseksini annoin oman nimen tietoon.
No muutaman viikon päästä Suomeen tullessani alkoi tekstiviestejä tulla oudosta numerosta ja siellä tämä mies kehui minua maan ja taivaan välistä. Joka kerta jaksoi kysyä, milloin voitaisiin nähdä.
Mietin ja valvoin öitä tätä salaperäistä miestä ja muutaman kerran kävi mielessä että mitä jos näkisin häntä " salaa " .
3 kk yhteydenpidon jälkeen vihellsin pelin poikki kerta kaikkiaan. Mieheni alkoi epäilemään minua, koska käyttäydyin hänen mielestään oudosti. Piillottelin puhelinta, välttelin omaa miestä, olin hajamielinen.
Ajattelin, että taisin olla liian sokea tuntematonta miestä kohtaan ja enhän tienyt hänestä sitten yhtän mitään. Ehkä olin hänen yksi uhreista ja hän kokeili että onko minusta lähtiäksi hänen mukaan seksisuhteeseen( ? ) Sitä hän varmaan toivoi.
Omalle miehelleni en koskaan ole paljastanut sitä asiaa enkä paljasta.
Jos et ole valmis luopumaan omasta miehestäsi yhden yön / tai useamman yön suhteesta niin lopeta hyvä ihminen viestittely ennen kuin menetät todellisuuden tajuntasi. Sitä niin vaan sokaistuu komeisiin miehiin.
Olen itse aika ehdoton näissä pettämisjutuissa, sillä valitettavasti olen aiemmassa pitkäaikaisessa suhteessani pettänyt sekä henkisesti että fyysisesti. Kyllä se jää helposti painamaan mieltä, jos ei kerro puolisolleen epämääräisestä viestittelysuhteesta (kokemusta on). Siinä on tavallaan siirtynyt yhden askeleen eteenpäin väärään, uskottomuuden suuntaan ja seuraavalla kerralla on jo helpompi edetä askel eteenpäin. Olette ilmeisesti jo vakiintunut pari miehesi kanssa. Tavallista on että jossain vaiheessa pitkää suhdetta alkaa kaivata huomionosoituksia muilta miehiltä. Näistä asioista pitäisi kuitenkin rehellisesti puhua oman puolisonsa kanssa, jos aikoo säilyttää luottamuksen suhteessa. Olethan jo edennyt aika pitkälle tässä jutussa koska omatuntosi painaa ja tunnet paniikkia siitä, näkeekö miehesi viestittelysi puhelinlaskusta. Onko näin tapahtunut aiemmin vai onko tämä ensimmäinen kerta? Mikäli on eka kerta, niin voit vielä pelastaa luottamuksen ottamalla asia puheeksi miehesi kanssa. Kerrot rehellisesti, ettet ole kuitenkaan lähetellyt mitään flirttailevia viestejä ja että sinulla on kuitenkin paha olo koko jutusta.
Itse tulin uskoon erottuani edellisestä parisuhteestani. Silloin päätin että jos vielä löydän elämäni miehen, niin suhteemme tulee alusta asti perustua luottamukseen ja kunnioitukseen. Tätä periaatetta olemme kumpikin noudattaneet ja on mahtavaa elää onnellisessa liitossa omatunto puhtaana! Uskon ap että et ole tarkoittanut miehellesi mitään pahaa. Lopeta nyt kuitenkin ajoissa, jos haluat jatkaa rehellisellä pohjalla.
mitä teen sen puhelinlaskun kanssa?
ap
flirttaillut olen, mutta mitään yhteydenpitoa ei ole koskaan ollut. Mutta olen huomionhakuinen, se on ongelmani. Kaipaan ihailua. Sitä ei päällepäin välttämättä uskoisi.
ap
mielestäni en liikkunut ihan puhtailla vesillä. Koska tunsin syyllisyyttä.
Itsekkäästi kerroin miehelleni tilanteen.
Ja kun taika iskusta tunteeni tähän mieheen viileni heti (jonka kanssa siis tekstailin). Kait se oli joku kielletty hedelmä joka päässä nousi hurjiin mittoihin.
Mies loukkaantui, mutta kiitti kun kerroin ja olin rehellinen. Hän rupesi kovasti kiinnostumaan minusta taas, tuntui, että lähenimme noiden sanojen jälkeen paljon.
Minusta parisuhteen tärkeimpiä juttuja on luottamus ja se, että pystyy puhumaan. Jos joskus mokaa, tunnustaa mokansa. Ei meistä kukaan ole täydellinen.
Puhelinlaskusta. Sanoisin asiasta heti miehelleni, että tilanne on tämä ja vaikka maksaisin tällä kertaa laskuni, ettei hän joudu maksaa tyhmiä viestejäni.
Mutta se mitä sinä teet, jää sinun päätettäväksi.
Meillä onni nyt kukoistaa ja aikaa tapahtuneesta on kolmisen vuotta. En usko, että mies tuota muistelee enää. Alussa oli aika mustasukkainen kännykän käytöstä. Annoin sen jopa tutkia puhelimen, että toisi lisää luottamusta. Hänen nähden poistin numeronkin johon olin tekstannut.
ja rauhoitan tilannetta päässäni. Jos asia jää vaivaamaan, kerron miehelleni.
ap
vittu et mä inhoon tollasia tyrkkyjä halpoja naisia.
vähän erilainen kuvio vain. mua alkoi piirittää vanha työkaveri, jolla vaimo ja lapsia. yritin tehdä hänelle selväksi, että en ole kiinnostunut ja että oma avioliittoni todellakin on kunnossa jne. mutta jollain tavalla jäin myös kiinni tuohon ihailluksi tulemisen tunteeseen, aivan kuten ap. mitään ei myöskään ole tapahtunut mutta tunnen syyllisyyttä siitä, että olen ylipäänsä lähettänyt sähköpostia ko. miehelle. tiedän, että hänenkin puoleltaan kyse on jännityksen hakemisesta (vaikka on kyllä harvinaisen sitkeä tapaus...). omalta osaltani alan päästä tunteesta yli, koska minulla oikeasti on ihana mies kotona ja tiedostan hyvin, että kyse on vaan siitä ihailluksi tulemisen tarpeesta...silti syyllisyys tietyllä tavalla painaa. jos olisin ap sinä, en kuitenkaan kertoisi, koska pitkissä suhteissa noita tunteita tulee etkä ole kuitenkaan varsinaisesti tehnyt mitään. lopeta kuitenkin viestittely ajoissa...äläkä ruoki tunteita.
Olen pettänyt miestäni (siis ihan oikeasti, en noin) enkä lähtisi tälle tielle jos saisi valita uudelleen
tsempatkaa mut eroon tästä tilanteesta. Nyt on fiilis, että ei yhtään viestiä enää, mutta pelkään, että kun mies taas tekstaa, repsahdan.. :(
ap
jotenkin nyt karmii kun se mies tietää missä asun, koko nimeni jne. Kamalaa jos se joskus pöllähtää tohon ovelle. Tuskinpa vaivautuu, mutta silti mietin kun se sanoo, että sillä on fiilis, että me vielä nähdään... Jotenkin en " uskalla" olla vain vastaamatta. Tuntuu, että pitäisi saada joku conclusion.
ap
naisa. Olet ollut lasten kanssa deittailu-tyhjiössä, ja mikä tahansa ystävällinen aloite saisi sinut lueskelemaan häälehtiä.
Enemmän pelikentillä oleskelleet tietäisivät kertoa, että mies huvittelee kanssasi eikä varmaan tajua että otit niin vakavasti.
Voit hyvin jättää vastaamatta tai vastata, tekstailee sitten jonkun muun kanssa.
Jos haluat conclusionin niin lähetä viesti missä lukee että on ihan hauskaa mutta et ehdi tällaisia lapsellisia tekstailuja, hyvää jatkoa miehelle ja perheelle.
en elä tyhjiössä. Olen mukana työelämässä ja saan lähes päivittäin lähestymisyrityksiä. Miehet tulevat usein iskemään minua, töissä ja vapaalla. Se ei ole minulle mitään uutta ja ihmeellistä.
Ja, minä tiedän tasan mitä tämä mies haluaa, tai halusi. Hän sanoi sen itsekin suoraan. Jopa hyvin tarkkaan, kertoi jopa missä ja miten hän sitä halusi. Nyt hän sanoo, että olin " special" , eikä hän saa minua mielestään, ei ole kuulemma tuntenut näin koskaan. En usko häntä. Uskon, että hän edelleen elättelee toiveita seksistä tai ehkä vain pelaa, mutta ihastukseen (muuta kuin fyysiseen) en usko.
Mutta jokin siinä miehessä ja siinä tilanteessa koukutti minut. En ymmärrä. Tosin tänään on ollut jo sellainen olo, että nyt riitti.
ap
nyt on mennyt kaksi päivää, enkä ole tekstannut miehelle. Äsken tuli " So this is it, I get no reply??" . Pitäiskö tohon jotain vastata vai kylmästi vaan jättää vastaamatta?
ap
mulla on tapana vatvoa, se on mun puute.
ap
se on oikeastaan aika sama. Fiksuja ajatuksia olen täältä lukenut ja uskon tulleeni järkiini. Kun pysyisinkin järissäni. Tänään oli ihana päivä miehen ja lasten kanssa ja kun tossa yhdessä syötiin ja puhuttiin hulluja, mietin että olen mä helvetin hullu jos vaarannan tän kaiken...
ap
Poista saamasi viestit ja yhteystiedot, kerran se vaan kirpaisee. Tiedät itsekin, että tällä toisella tiellä ei ole pysyvää onnea tarjolla. Tiedä kuinka monelle tuollainen mies viestejään lähettelee. Ala panostamaan omaan parisuhteeseesi. Helli miestäsi, kerro että kaipaat ihailua ja romatiikkaa ja kerro miehellesi, että arvostat ja ihailet häntä. Jos innostaa, menkää kesällä nmky:n avioliittoleirille. Siellä on pareja, joilla asiat ovat aivan retiperällään ja pareja joilla asiat on paremmin kuin keskivertoihmisillä ja kaikkea siltä väliltä. Siellä on uskovia ja ...uskottomia, kaikenlaisia. Et usko, mitä se leiri voi antaa.
Muutama vuosi sitten ruotsinlaivalla eräs ruotsalainen pukumies yritti aivan kympillä minua. Täytyy sanoa, että en ole koskaan luonnossa nähnyt elävänä niin komeaa miestä. Siis aivan häkellyttävä.
Tottakai tilanne imarteli minua, mutta minulla oli kotona Suomessa elämäni rakkaus, enkä näin ollen ollut silloin edes altis syrjähypylle.
Mies kertoi aivan avoimesti, että hänellä on avovaimo kotona, mutta siltikin hän haluaa seksiä kanssani. Mies oli puoliksi ruotsalainen ja puoliksi etelä-amerikkalainen (argentiinasta jompa kumpa vanhemmista muistaakseni).
Siinä oli todellakin yritystä kovasti, mutta kun kieltäytymiseni tuli hänelle vihdoinkin selväksi, niin vessassa käväistyäni huomasin hänen jo yrittelevän baaritiskillä seuraavaa saalista :D
olen kai jollain lailla " ihastunut" , mutta en koe olevani tuohon mieheen. En siis voisi ikinä kuvitella voivani elää hänen kanssaan tai hankkivani lapsia hänen kanssaan. Seksi voisi olla hyvää, mutten siitäkään haaveile..
Mies oli TODELLA hyvännäköinen. Kiinnitän miehen ulkonäköön huomiota äärimmäisen harvoin. En muista milloin olisin nähnyt hyvännäköisen miehen. Miehen vaimo oli upea. Ehkä vielä miestään upeampi. Kai se ajatus vain imartelee, että hän halusi minua. Vaikka vain seksiin. Minulla on huono itsetunto. Missään viestissä en ole kehunut hänen ulkonäköään, kertonut olevani kiinnostunut, sanonut ikävöiväni tms.
ap