*~**Kultainen 60-luku VKO1/08*~**

..mutta pikainen kysymys Isotikrulle: Oletko sinä varma, että vaavinne on oikeasti se viimeinen?



Tää pino on muuten mahtava paikka. Itse kun oli täällä koko kuumeiluajan, odotusajan ja nyt jatkan kun vauva on jo syntynyt. Kertonee myös ehkä siitä kroonisesta kuumeesta...



Mutta nyt tissit esiin.



w

ja syötykin on. Kiltti vauva vaan jatkaa uniaan kehdossa.. Meillä on olohuoneessa kehto, jossa vauva pääasiassa nukkuu päiväsaikaan. Yöt on sitten pinniksessä makuuhuoneessamme.



Mitä kuuluu muuten Elsamarjalle? Ei ole taas vähään aikaan kuulunut mitään?



No nyt taitaa olla jo kolme viimeistä viestiä meikäläiseltä, joten jään odottelemaan muiden kuulumisia.



w

Ihana wemppa lukea vauva-arkeasi ja että kaikki menee hyvin. Kyllä täytyy minunkin tunnustaa että vaikka kohta 2kk takana vauva-arkea niin hormoonihuuruissa täällä eletään. Yösyötölläkin kun katsoo vauvaa niin itku välillä pääsee,siis se on onnen itkua,ei sitä voi sanoin sanoa. Vielä kun vauva on noin hyväntuulinen että nukuu syö ja välillä seurustelee niin ei voi kun olla onnellinen. Ja tietysti se että tytöt ovat niin satasella mukana siinä että vauva oli tervetullut taloon niin helpottaa tilannetta paljon. Kyllä minäkin toppuuttelen itseäni kun vauvakuume jyllää pahasti nupissa mukana,eihän se voi olla järjenmukaista,eihän??? Mutta voihan se olla että tämä meidän viimeinen on. Jospa kuitenkin vielä ensi viikon lääkärireissulla jättäisi ehkäisyn ottamatta,voihan se hullanuna minua pitää...

Wemppa,minäkin muistan kun kätilö sanoi,hyvä kun pulla oli edes kokonaan ulos saatu,että onneksi olkoon,teillä on poika. Minä jäin kyllä h-moilasena katsomaan että täh! Olin niin varma tytöstä ja niin taisi olla mieskin kun vain ummisteli ja aukoi silmiään ja suutaan ja samalla rutististeli minua. Mutta olipa kumpi vain,tunne kun vauva on rinnoilla on ihan sama,se ei muuksi muutu.

Niin isotikru,minäkin kyselen samaa kuin wemppa eli vieläkö siellä kuumeillaan kuudetta? Levinialla on ihana tilanne(minun kannalta katsottuna) että mies haluaa lisää lapsia. Sori levinia jos tekee pahaa mutta nämä hormoonit ovat saaneet minut ihan sekaisin vauvoista.



Minäkin noiden kilojen kanssa taistelen. Makea ei odotusaikana maistunut mutta nyt sitten viime kuukausi ei muuta ole syötykkään jouluruuan kera kuin suklaata,suklaata ja suklaata! Ostin tänään kauppareissulla digivaaan(hitsi kun vaikea sana,siis vaaka). Jospa sitä seuraamalla saisi edes 5 kg tippumaan,sen verran on vielä lähtöpainoon matkaa ja enemmänkin saisi pudota..



Meillä mennään rinta-ja lisämaidolla. Ensin syö tissit ja päälle menee pullosta maitoa. Ei ole mahavaivoja tullut. Devitol menee aamupullossa ja sekin tuntuu menevän hyvin,ei ole vaivoja tullut. Viime yö meni yhdellä syötöllä mutta pääasiassa pulla syö kaksi kertaa. Nopsaan ne menvät,sellaiset 20 min ja uutta unta silmään. Päiväsaikaan nukkuu kolmet unet,joskus neljät jos pitkät unet ovat olleet lyhyet.



Yritetäänpä laittaa kuvaa pullasta jatkoksi jos vaikka onnistuu. Tässä ollaan jouluaaton tunnelmissa pukkia odotellen:



http://www.aijaa.com/v.php?i=1395717.jpg

-pietu ja pulla

Ihana pullapoika! Suloiset hymykuopat, kyllä noilla aikanaan naisia hurmataan! Täällä ja sama juttu, että onnen kyyneleet tulee vieläkin välillä imettäessä poikaa. Silloin aina muistan kiittä siitä, että tämä onni vielä meille suotiin! Itselle ei ole vauvakuume tullut, ehkä se on jo niin lopullisesti mielessä päätetty, että tämä on viimeinen. Jos olisin nuorempi....

Meidän Sri Lankan ukki sitten otti ja lähti viimeiselle matkalle tänä aamuna klo.6, saimme heti soiton kotiin. Koko aamun olen itkenyt, ja miehen kanssa ollaan muisteltu hänen isäänsä. Mies on surun murtama. Hän lähti juuri äsken Srilankaan ja viipyy reissussa 10pv. Kauempaa ei ole mahdollista olla. Ja me emme voinneet lähteä mukaan kun tytöllä ei ole passia hankituna eikä myöskään rokotuksia saati vakutuuksia ja itse olen tälläisessä räkätaudissa, onneksi ääni jo kulkee. Mutta tällaista täällä ... Jotenkin on niin surullista, kun ukki(ciia) ei kerinnyt näkemään tiinua, se oli hänen toiveensa, ja jos olisimme lähteneet nyt jouluna kuten piti niin silloin olisimme nähneet hänet elossa ja hän meidät kaikki jne, mutta turha jossitella. Olen pian lähdössä vanhempieni luokse, koska itse ikävöin jo nyt miestäni, vaikka olemme ollet erossa vasta 25min (real love)



Ja pietu, kiitos pullan kuvasta. Oikein söpöliinin näköinen hymykuopilla varustettu poika, sanoisinko, että hän on ihan oikean pojan näköinen ollakseen noinkin pieni. Onnea vielä kertaalleen.



Ja wemppa-täällä yksi ' herkistelijä' tuli itku kun luin tuota kirjoitustasi.



Tiinu on unilla. Ja pian kun herää lähdetään vanhempieni luokse, onneksi asuvat aivan nurkan takana. Täti edelleen poissa (kp27) mutta eiköhän tuo jo huomiseksi ole asettunut taloksi, koska vatsa on turvonnut ja sellaista kipuilua on.



t. emmi kp27/25-28

Emmille suureen suruun! Pitikin monesti kysyä, että miten kaukomaitten ukki jakselee:-(

Kp:tä en tiiä, mutta kipuileva ja turvonnut vatsa kaikkine muine pms-vaivoineen myös täällä..



Ihana pullapoika ja mitkä hymykuopat!! Unohdin aikaisemmin " ääneen" ihastelle tiinun hattua. Miten vauvat ovatkaan söpöjä hatuissaan!

Ihan ekaks Peltikselle rutkasti onnea pikku-prinssin syntymästä. Ihanaa nyt on viime vuoden vauvat syntyneet ja odotellaan uusia kevätvauvoja ja plussatuulia puhaltamaan...



Émmille isot halit ja jaksuja surun keskelle !



Wempan synnytyskertomus oli mukava lukea ja onneksi kaikki meni hyvin verenvuodosta huolimatta ja itse just mietin että se ponnistusvaihe oli synnytyksen kamalin vaihe ja kaikista mulla se on ollut 5-7 min joten pitkään en oo kärvistellyt milloinkaan...



Sain jo miehen tänään suostuteltua uuteen vauvaan mutta sitten sanoin että aprillia aprillia, ei vaineskaan osa musta haluaisi vielä yhden mutta järki sanoo että nyt riittää, ja minkä pahinta mies suostui ja varmaan alkaa mulle höpöttää kohta vauvasta ;-)



Pietun Pulla oli ihana ! Terkut sinne Tikrunpennulta !



niin paljon olitte saaneet juttua aikaseks että mä tipuin jo kelkasta mitäkaikkea piti kommentoida, se vielä noihin esittelyihin Senniina jos lisäisit että Tikrunpentu syntyi 2.12.07



Meillä arki ei oo vielä päässyt alkamaan kun muksut on olleet joululomalla ja mies lomalla mutta maanantaita odotan kun kuuta nousevaa, että tulee joku rytmi ja rutiinit tähänkin taloon !



Tikrunpentu oli kamalan räkäinen ja tukkoinen tuossa uudenvuodenaikaan mutta onneksi meni sitten nopeasti ohi ja nyt kaikki siltäosin ok.

Toinen murhe on se että Tikrunpennun paino ei nouse normaaliin tahtiin ja pituuskasvukin on hidasta.

1 kk.n ikäisenä neuvolassa paino oli 4000kg ja pituus 54cm ( syntyessään 3940/52)

Poika itsessään on kyllä hyvin kiltti ja tyytyväinen, ei itkeskele kun

nälkää, märkää vaippaa tai pieniä vatsanpuruja. Nukkuu hyvin ja herätetään syömään 2-3 h välein !

Nyt ollaan annettu tissittelyn jälken korviketta lisäksi muttá osan ainakin pulauttelee pois mutta kokeillaan nyt sitäkin.

Maanantaina on sitten taas neuvolassa painokontrolli !



No nyt on mentävä laittamaan pyykit kuivumaan ja uudet koneeseen ja sitten syömään, isukki teki sapuskaa ( makaroonilaatikkoa, nam nam )



Mukavaa viikonloppua ja maanantaista alkaen terrorisoin taas entiseen malliin palstalla kun arki alkaa...



Isotee+ Tikrunpentu 1 kk ja 2 pvää

Sinulla on varmasti tarpeeksi kurja olo apen poismenon vuoksi, ja vielä kun huomaa miten oma rakas mies suree.. se on todella murheellista. Itse olen menettänyt isäni v.95 (hän olin vain 54 v.), ja silti ajattelen häntä joka päivä.



Voimaa sinulle jaksaa, ja olla urhea.. jo tiinunkin vuoksi. On varmasti vaikeaa, koska oma rakas on kaukana eikä voi tukea häntä suuressa surussaan. Tule tänne meidän joukkoon (taikka mikä minä olen sanomaan, koska niin harvoin täällä nykyään käyn... pöh..), yritämme lohduttaa parhaamme mukaan.



Otan osaa.



ANI

Emmi,lohtuhaleja ja voimia koko perhelle suuressa surussa. Samalla pidän peukkuja sulle plussasta,jospa uusi elämänalku toisi lohtua miehellesi myös surun keskelle....

Ajatukset ovat niin tyhjät nyt...palataan myöhemmin. Jaksuja emmi!



-pietu ja pulla

Emmi: Olen kovin pahoillani! Rutistus sinulle ja voimia surun keskelle!



Pietu: Suloinen pikkupulla! Meidänkin pojalla on muuten hymykuopat.



Tuli noista Emmin uutisista surullinen mieli... eipä muuta tällä erää.



wemppa

Onneksi on tämä henkireikä olemassa, täällä saa vapaasti kirjoittaa tunteistaan. No nyt alkaa sellainen pahin masis olla ohitse, mutta miestä ikävöin ihan sikkuralla. Ollaan kohta neljä tuntia lähetelty tekstareita, kuten joskus silloin nuorina ja niiiiiiin rakastuneina, no kyllä sitä rakkautta vaikuttaa olevan edelleen, vaikka nuoruudesta en tiedä. Mies on Lontoon Heathrown kentällä ja odottaa lähtöä kohti Colomboa .. Voi voi .. mitenköhän sitä osaa edes nukkua (?)



Tiinu vedellyt sikeitä jo kaksi tuntia, saas nähdä miten yö menee, nti herää siinä klo.01-03 aikoihin muutamia kertoja tai sitten nukkua posottaa aamuun. Riehui oikein kunnolla mummon ja ukin luona, ja siksi taisi väsyä. Ja arvatkaapa kiinnostaako koira ? Nauraa koiralle, taputtaa käsiään ja hihkuu .. ja erittäin mielellään myös tarttuisi karvoista kiinni, pinsetti ote on koko esillä ;-))



Jos vaikka asettuisi sohvalle ja katseli telkkua, vaikkei yhtään huvita. t. emmi ja tiinu 9kk(olin ihan unohtanut)

pahoittelut appesi kuolemasta. Jaksamista sinulle (ja miehellesi myös) kovasti.



Meillä tämä nuorimmainen istua pönöttää aikas tukevasti lattialla ja karvakorvia nähdessään intoutuu konttaamaan :) Muuten kyllä kontataan tai edetään hiukan ja vähän sillain omaa tahtia, mutta eläimet pistää lapsoseen vauhtia :) Ja turkissa mielellään kanssa roikuttaisi ja innokkaasti taputetaan. *huh, kuinka ne kasvaa, missä on meidän vauva?!?*



Nyt haisee palaneen käry, olen tainnut unohtaa jotain.......

Voi kuinka suloinen Pietun pulla! Ihanat hymykuopat ja sellainen " miehekäs" ilme heti alusta alkaen.



Voimia Emmille suruun ja ikävään. Eipä voi oikein muuta kuin virtuaalisesti myötäelää ja toivottaa jaksamista. Onneksi sinulla on omat porukat siinä lähellä ettei ihan yksin jää.



Omasta voinnista sen verran, että r-testi näyttää vieläkin plussaa ja kaavinnasta yli 2 viikkoa nyt. Ettei sitten vieläkään pääse uudelleen yrittämään :(

Vuoto loppui jo viikko sitten ja muuten kaikki, jopa mielikin olisi malttamaton uuteen yritykseen. Me meinataan yritys aloittaa heti, kun ovis vaan saadaan aikaiseksi. Ei odotella yksiä kuukautisia väliin. Koska eihän tuo tärppi ole meidän käsissä, kuten ei sekään että onnistutaanko vaiko eikö.

Henkinen toipuminen ihan ok, luulen että se menee jo rutiinilla kun on tuota kokemusta. Eihän suru väisty mihinkään, nytkin jotenkin hetkittäin suren sitä että vielä muutama viikko sitten oltiin niin toiveikkaita ja raskaana, sitä kuplivaa onnentunnetta on ikävä, mutta kun ei näille voi mitään. Niin en sitten enää jossitteluun kuluta energiaa. Vielä toki muistan esimerkiksi LA:n, mutta en jää sitä miettimään pidemmäksi aikaa, tämän sielun taival nyt katkesi jo ihan alkuunsa.



Viime kesänä yks munkki Intiasta sanoi, kun edellisen keskenmenon suruissa kärvistelin että " Muista, että jokainen lapsi joka sinulle annetaan on vaan lainassa. Joku sielu vain sen pienen hetken, toinen viivähtää pidempään, saa alkunsa, syntyy, kasvaa, jatkaa omaa kulkuaan. Mutta äitinä voit rakastaa ja helliä jokaista sielua joka omaasi koskettaa, ja nauttia hetkistä jotka teille yhdessä annetaan kuljettavaksi" . Siinä vapaasti suomennettuna se mitä siitä muistan. Lohdutti silloin ja lohduttaa nyt. Varsinkin kun olen onnekas kun kolme olen syliin asti saanut ja toistaiseksi vielä tuossa pyörivät ;)



-minea-

Kiitos kaikille onnitteluista ja kauniista sanoista. " Hieman" herkistyneenä olen niitä lukenut. Poitsu nukkuu ja syö kiltisti. Tosin viime yönä valvottiin puoli neljästä puoli seitsemään; tankattiin ja kakattiin, röyhtäiltiin jne. ja sama alusta, mutta sitähän se vastasyntyneen kanssa välillä on. Nyt äiti on kyllä vähän väsy, kun viime viikon univelatkin vielä painaa päälle.



Eilen käytiin jo painokontrollissa neuvolassa. Hienosti oli paino lähtenyt nousuun, +100 grammaa oli tullut kahdessa päivässä. Kirjoitan synnytyksestä tarkemmin, kunhan jaksan. Lyhyesti kerrottuna; voimakkaat supistukset ja nopea eteneminen - Luojalle kiitos epiduraalista. Ponnistusvaihe kesti 8 minuuttia.



Ihania kuvia olette laittaneet pienokaisistanne! Meilläkin on vauvaa kuvattu ahkerasti, on se kyllä niin syötävän ihana. =)



Minealle piti kommentoida sen verran, että todella kauniisti sanottu sielujen lainassa olemisesta jne. Kyynel tuli silmäkulmaan lukiessani. Ihanasti jaksatte jo miehesi kanssa katsoa tulevaan ja uuteen yritykseen. Pikaista plussaa sinulle toivon kovasti!



Nyt taidan mennä lepäilemään, kun kerrankin on siihen keskellä päivää tilaisuus. Nyt vauva kyllä nukkuu - kun aamuyöstä riehui tissillä.



Peltis

Mies on kohta kotonaan, juuri äsken soitti Colombon kentältä .. Nyt voi hiukka relata. Vaikka miehellä taitaa alkaa se raskain hetki. Kyllä on kamalaa kun omat lähiomaiset asuvat noin kaukana, ettei ole ollut mahdollisuutta vierailla siellä, vaikka hänen isänsä tila oli pitkään huono. Voin arvailla miltä miehestä on tuntunut. Mutta, hyvä, että kipu ja tuska on nyt poissa.



Kaikille todellakin kiitos myötätunnosta !!!!



Tiinu nukkui viime yönä kuin enkeli, mutta itse vain pyörin sängyssä. Klo7 herättiin aamun askareisiin ja nyt ollaan jo tokilla päikkäreillä(harvinaista) oisko eilinen viennyt kaikki voimat.

Täällä on lämpöä ja täti edelleen kateissa. Onhan mulla tämä flunssa edelleenkin päällä, joten lämpö saattaa johtua siitäkin, mutta (37.5)

Ja kp 28/25-28 eli huomenna vosiin sitten testata jos edelleen tätsy on jossakin muualla. Tänä aamuna oli sellainen lievä kuvotuskin, mutta sekin sopii tähän lentsuun kuin myös huonosti nukuttuun yöhön.



Minea varaa aika heti maanantaina lääkärille, eikö sen hcg:n olisi pitännyt jo laskea ?? Koita jaksella ystävä hyvä.



Ja peltikselle myös ihanaa vauva-arkea :-)) Ihailkaa vain pientä poitsua .. Se on maailman ihanin puuha, ihailla omaa lastaan.



Nyt askareisiin, kun tiinukin vielä vetelee unisia !



t. emmi kp28/25-28

Piti kirjoitella ihan oikein juttuakin, mutta itkettää niin tuo Minean kaunis teksti sieluista... ei pysty nyt kyynelten seasta..

Olen itkeskellyt muutenkin tänään, kun kuuntelin joululahjaksi saamaani Samuli Edelmanin " Virsiä" levyä. Onpas herkkä päivä.



Palailen myöhemmin.



wemppa ja poika tasan viikon tänään. Sekin herkistää, koko ajan mietin " mitä tein viikko sitten tähän aikaan"

Emmille osanotot!



ja Minealle kysymys; joko nain monen km:n jalkeen sua tutkitaan jotenkin? en muista ootko jo kokeillu sita minidisperiinia- mutta mulle ainakin toi avun ja tan Allin syliin asti noitten kolmen km:n jalkeen kun tukostaipumusta epailtiin...100mg/pv soin.



meitin Allilla on hymykuoppa toises poskes, ei kuitenkaan noin syva kuin pullapojalla!

eipa tanaan oikeestaan muuta; joulukamat kerasin jo kaappiin.



voikaa hyvin

- levinia ja nukkuva Ally sylissa -

Meillä on poitsut jo kauniita unia katselemassa ja ajattelin tulla käväisemään vielä täällä.



Hienoa Peltis, että pikkuisen paino on alkanut nousta. Ei tarvitse sen takia huolestua. Ei muuta kuin nautinnollisia maitobaarihetkiä sinne;)



Emmi, siksi ajattelinkin ottaa tuon Hcg:n täällä esille, kun en oikein tiedä miten nopeasti sen pitäisi laskea. Sen tiedän ettei ovulaatio tule, ennen kuin tilanne on ns. nollaantunut. Soitin perjantaina lääkäriaikaa, ja sainkin peruutusajan reilun viikon päähän. Silloin olisi jälkitarkastus ja katsotaan että kaikki ok uuteen yritykseen.



Arvaa vaan Wemppa ajattelinko myös teidän Inkaa silloin kun keskustelin tuon Munkin kanssa. Vaikka kuinka haluaisi toisen itsellään pitää ja tekisi sen puolesta mitä vaan, joskus vaan on rakkaistaan luovuttava. Mutta sitä, että edes sen hetken on saanut toista kantaa, sitä ei kukaan vie pois eikä se ole yhtään sen vähemmän arvokasta, vaikka päättyikin suureen ikävään ja tyhjään syliin.

Yhtä kaikki, jokainen pieni ihmisenalku, arvokas ja ainutlaatuinen. Sydämessään kantaa jokaista mukanaan. Aina.

Varmaankin nuo hormoonit itkettävät sinulla, itsekin vielä itkeskelen ihan pienistä jutuista ja kas kummaa, täälläkin on soinut viime päivinä tuo samainen Samulin Virsiä... Nyt vaan on sellainen fiilis.

Suloisia hetkiä vauvasi kanssa, silitä pientä poskea minunkin puolestani :)



Levinia, kysyin samaa tässä viimeksi keskussairaalassa että miksei tarkemmin tutkita kun oli jo viides km? Sanottiin, että kun eivät ole tulleet peräkkäin. Ja kun on kuitenkin sitten kolmesti onnistuttukin, tai siis kahdesti nykyisen mieheni kanssa. Niin katsovat että mahdollisuudet onnistumiseen vielä kerran ovat kuitenkin hyvät. Nyt tosin oli toinen peräkkäinen tänä vuonna, mutta kun pitäisi olla se kolmas :(

Itse olen kans pähkäillyt että mitä voisi olla vialla. Kaikki ovat menneet kesken suht alussa kuitenkin, ja melko saman kaavan mukaan. Itse panikoin jo sinkin puutosta yhdeksi syyksi, aloitinkin kuurin heti. Sitten mietin keltarauhashormonia, mutta sen puutos on epätodennäköinen, koska ovulaatiosta n. 14 vrk tulee menkat ja sitten mun kroppa itsessään vahvasti ottaa vauvanalkion kasvattaakseen, nytkin, ellei olisi kaavittu, niin en tiedä miten pitkään olisi elimistö ylläpitänyt raskautta.

Mistä vaiheesta sitä disperiiniä pitäisi ottaa, arvaatte varmaan kaikki, että hyvinkin voisin sitä kokeilla seuraavalla kerralla. Ellei siitä haittaakaan ole?

Katsotaan nyt sanooko oma lääkäri tähän meidän tilanteeseen mitään. Netistä kun surffailee, niin meidän ikäisille ei hirveesti toiveita anneta. Mutta minusta tämä meidän pino ja kaikki kultaiset vauvat kyllä kertoo ihan toista!



-minea-

Minea kiitos kauniista kirjoituksestasi, en tiedä omista hormooneistani, mutta kyllä kyyneleet tulivat myös minunkin silmiini, kun ajattelin kaikkia niitä vauvoja keiden elämä päättyy äidin vatsaan tai kuolevat liian pian pois. Se on varmasti yksi maailman kamalimmista asioista. Sitä ei osaa ymmärtää tai tajuta, miksi pientä ei saa pitää ja rakastaa. Muistan tosiaankin, kun olin siinä synnytyspöydällä, ja ponnistamassa tiinua maailmaan niin eräs kätilö ilmaantui siihen huoneeseen, ja ilmoitti sen verran kuuluvalla äänellä, että tämän synnytyksen jälkeen tähän synnytyssaliin tulee äiti kenen lapsi on kuollut kohtuun-arvatkaapa miltä tuntui olla kuulemassa nuo sanat. Kun päästiin perhehuoneeseen, mietin vain, että miltä siitä äidistä on tuntunut synnyttää tämä lapsi, ja itkin. Hän oli rv-38. Omalta hoitajaltani kyselin tästä tapauksesta, ja hän oli aivan tuohtunut, että kätilö oli tullut kesken oman synnytykseni kertomaan kuuluvalla äänellä tätä asiaa. Tämä oma hoitsu oli jo vaihtunut siksi mukavaksi kätilöksi.



Täällä edelleen on kova flunssa. Yskittää niin pirusti ja onneksi nyt lima jo irtoaa. Milloinkohan tämä tauti loppuu, kun pian olen sairastanut 2vkoa(?) Miehen kanssa juttelin hetki sitten, ja siellä alkaa pian hänen isänsä ruumiin polttaminen. Mieheni ei ole nukkunut pariin pvään lainkaan, ja sanoi olevansa väsynnyt. Rahaa on jo nyt palannut yli äyräiden .. ja olen aivan kauhuissani täällä. Tämä koko reissu tulee maksamaan lähelle 3000e, ja voitte kuvitella, että ainakin meidän perheelle se on liian paljon, koska mies opiskelee seuraavat 2.5v, ja minä olen juuri lopettanut äippäloman ja tehnyt muutaman työvuoron- En alkanut miehelle saarnaamaan, mutta jaksan ihmetellä hänen omaisiaan, että kaiken he ovat valmiit viemään, vaikka tietävät meidän tilanteen helkutin hyvin. Mieheni on sellainen ylikiltti, mutta ei siihen kiltteys sitten auta täällä kotona, kun tulee helmikuussa maksujen aika :-((



Tiinu nukkuu tyytyväisenä. On nukkunut todella hyvin yö aikaankin, tietää vissiin että ollaan kahdestaan ja haluaa antaa äidille tarpeeksi unta :-)) No mun nukkumiseni oli taas viime yönä sitä sun tätä ..Tyttö kakki aamulla sellaiset kakat (hui) oli pakko pestä koko nti kun oli niin kakassa selkää myöten :-// Nyt juuri laittelin sapuskaa hälle ja sitten lähdetään taas mummoa ja ukkia visiteeraamaan, itse taidan painua metsään koiran kanssa.



Ja edelleen ei tietoa tädistä ... Nyt alkaa jo hiukka pelottamaan. Ja ei olla edes oltu kovin ahkeria niissä puuhissa kierron aikana, ja sekin, että ollaan käytetty ehkäisyä joka kerta, joten en ymmärrä. No huomiseen odotan ja sitten käyn ostamassa testin.



Palstautukaahan kultaiset. t. emmi kp29/25-28

Pikku-ukko nukkuu tuolla meidän sängyssä, tytöt piirtelee ja mamma istuu koneella kuinkas muutenkaan ;-).



Kahvit laitoin tippumaan ja jos vaikka lehtiä saisin luettua. Pesukoneet pyörii ja iltapäivästä tulee vieraita katsomaan vauvaa.



Minä kanssa toivoin joululahjaksi sitä Samuli Edelmanin Virsiä-levyä kun tuntuu että olisi niin paljon aihetta kiitokseen mutta eipä ´tontut vissiin kuulleet toivettani ja käyn itse sen ostamassa kunhan jonnekkin

isompiin mestoihin tästä ehdin lähteä !



Kyllä huokaisen helpotuksesta kun huomenna arki alkaa, isukki menee töihin ja isommat muksut kouluun ja jään vauvan kanssa kahdestaan.

Saa nähdä kun tuo vauva on aikas sylikissa miten tulee hommista mitään.

Lisämaitoa on nyt max 200 ml vuorokaudessa annettu ja saa nähdä kuinka paino laita on kun huomenna käydään neuvolassa painokontrollissa !



Nyt kaffen juontiin ja herkkuttelen kun ostin tytöille wienerit eivätkä tykännetkään mutta mammalle kelpaa ..



Isotikru+Tikrunpentu 1 kk 1 vko