*~**Kultainen 60-luku VKO1/08*~**

Ihania kuvia taas täällä.



Ja PELTIS! Onnea sylin täydeltä sinulle pojasta! Ja koko perheelle tottakai!

Olipas muhkeat mitat ;) Mahtoi olla hienot fiilikset vuoden vaihtumisen tienoilla rakettien paukkeessa tuhiseva nyytti vieressä. Snif!



-minea-

ONNEA HURJASTI ' PIKKUMIEHEN' SYNTYMÄN JOHDOSTA!

Johan oli isännän mitoissa jo heti alkumatkasta :)

On se kyllä totta, että jonkinmoisessa ' huurussa' sitä mennee ensimmäiset päivät, kun nuppu on syntynyt..

Onnea hurjasti koko perheelle!!



Ja ihkuihania ovat kuvat teidän lapsosista! Jään mielenkiinnolla odottelemaan pietun pullapojan, wempan hanamiehen ja peltiksen isännän kuvia :)



Esittelyistä on ollut puhetta. Omalla kohdallani mikään muu ei ole muuttunut kuin se että olen siirtynyt työelämään. Sitä nyt ei kannattane päivittää.. ei ole oleellista. Jospa saisi tänä vuonna vielä muuta päivityksen aihetta *vinks vinks*.



Nyt pitää vaihtaa kanavaa... tulin nimittäin käymään verkkopankissa, mutta miten lie tänne lipsahdin ;)



ANI

Näitä uutisia tulin täältä etsimäänkin. Onnea koko perheelle!

Meillä sitten onkin aika samanikäiset pojat!



wemppa

Minäkin tulin kurkkaamaan uutisia ja olihan niitä;paljon onnea peltis potrasta pojasta. Toivotaan että jaksat pian kertoa pikkumiehen alkutaipaleesta.



Senniinalle kiitos päivityksistä. Onhan tuo ikäkin vähän väärin mutta näyttää paremmalle noin ja nicci kertoo paljonko se todellisuudessa on.



Emmi,kiitti ohjeista.Yritän laittaa pullan kuvan lähiaikoina. Juuri eilen laitoin pullan syntymästä saakka kuvia teetätettäväksi. Ainakin joulukuvista löytyy kasvokuviakin....



Wemppa,hassua,meillä tytöt oikein odottaa vaipanvaihdon vieressä että pullalta pääsisi " vahinko" ja pissa lentäisi kaaressa. Hupinsa kullakin. Pienempi tosin ilmoitti että pitäisi " saada" uusi vauva taloon ja mieluiten heti kun pulla ei kuulema ole enää mikään vauva,kasvaa liian nopsaan. No todellinenkin syy selvisi;naapuriin on tulossa huhtikuussa neljäs vauva ja siitäkös tämä riemu syttyi. Tosin nuorempi tytöistä on satavarma että äitillä on vauva masussa kun se " pullottaa" . Jeps,vähemmästkin pitäisi ymmärtää jättää herkut vähemmälle...



Nyt taas peti kutsuu..



-pietu ja pulla(joka taas nukkuu yöuniaan...)

Huvittavan samankaltaisia juttuja tulee meidän tyttöjen suusta. Minunkin neljävuotias kysyi eilen, että onko sulla jo uusi vauva mahassa kun se pullottaa noin. Ja entinen keskimmäinen tokaisi myös eilen, että pitäisi olla toinenkin vauva, kun me tapellaan koko ajan kuka saa pitää sylissä...



Juu, ja rivissä seisovat edelleen, vaikka pissavaara on koko ajan olemassa...



Rehellisesti sanottuna, itsekin pysyn varmaan hamaan tulevaan täällä pinossa " kuumeisena" . Tiedän, että vain miestä vaihtamalla voisin alkaa ääneen puhumaan " vielä yhdestä" , mutta kuten olen sanonut, kroonikkona vauvakuume ei poistu kropastani ennenkuin luonto niin määrää...



Mukavaa torstaita kaikille!!



wemppa

Perjantai-iltana 28.12. alkoi supistelut nukkumaan mennessä n. klo 10. Ennen puolta yötä soitin jo sairaalaankin ja kyselin milloinka olisi lähdettävä. Mulla tuli supistukset 8 ¿ 12 minuutin välein ja soitin jo vanhempanikin valmiustilaan. Puoli viiden aikoihin sitten alkoi tuntumaan siltä, että pitäisi lähteä. Soitin isälleni, että tulevat meille ja samalla kun nousin siinä sängystä ylös tunsin että jotain valuu ja paljon. Olin varma, että vedet meni ja sanoinkin samalla isälleni, että tulkaapas HETI. Menin vessaan ja paniikki iski. Vuoto olikin verta ja sitä oli paljon. Saman tien soitto sairaalaan ja muutaman minuutin keskustelun jälkeen kätilön kanssa päädyimme siihen ratkaisuun, että soitan ambulanssin.



Ambulanssia odotellessa vuotokin lakkasi ja ajattelin, että tulipa varmaan vähän hätiköityä. Mutta kanssani ollut mies siellä autossa sanoi, että ei näissä asioissa kannata ottaa riskejä. Kyyti oli nopea ja pääsin turvallisesti perille. Matkaan meni noin reilu puoli tuntia ja sinä aikana tuli 3 supistusta. Ne eivät siis yhtään tihentyneet.



Sairaalaan päästyäni minut laitettiin käyrälle. Supistusten väli oli koko ajan vain se 8 ¿ 11 minuuttia, ja verivuotokin lakkasi muuttuen pelkäksi limaiseksi vuodoksi. Kohdunsuu oli auki vain pari senttiä. Syytä verenvuodolle ei ollut, eikä siitä kamalasti puhuttukaan siellä, koska vuoto lakkasi. Mies tuli autolla heti perässä ja siinä me olimme tarkkailuhuoneessa fiiliksellä ¿taas me ollaan täällä¿. Meni tunti ja kätilön vuorot vaihtui, uusi vuoroon tullut laittoi taas uuteen käyrään ja odottelu jatkui. Supistukset ei vaan ottaneet tihentyäkseen ja ajattelin jo, että pitäisiköhän tässä lähtee takaisin kotiin. Meni vissiin 5 tuntia, kun sanoin miehelle, että hän voi kyllä mennä kotiin vapauttamaan vanhempani hetkeksi ja soitan sitten kun tarvitsee tulla. Olin aivan väsynyt valvottuani koko yön ja tuntui paremmalta nukkua, kun ei mies hermoillut siinä vieressä. Taas jossain vaiheessa vaihtui vuoro ja uusi kätilö puhui lääkärin kanssa ja päättivät, että minua tarkkaillaan siellä. Jos vesi ei mene itsekseen illan tai yön aikana, aamulla puhkaistaan kalvot. Maatessani koko ajan käyrässä, mitään ei tapahtunut. Kun nousin istumaan lehteä lukemaan tai syömään, heti tuli tiuhemmin supistuksia.



Iltavuoroon tullut kätilö oli ihan erilainen kuin muut. Hän piti vain puoli tuntia käyrässä ja käski sitten lähteä kävelemään, vaikka uloskin jos jaksan. Kävin haukkaamassa happea ja join kahvit sairaalan kanttiinissa. Menin katsomaan telkkariakin, muistan kun odotin Holby Cityn sairaalan alkamista ja yhtäkkiä tuntui, etten enää voikaan istua paikallani supistuksen tullessa vaan kipu oli aivan eri luokkaa. TV:n katselu jäi ja aloitin käytävällä edestakaisin ravaamisen. Jossain vaiheessa sanoin kätilölleni, että nyt tää kipu ei mene enää hetkeksikään pois ja sattui jo niin, että itku pääsi. Samalla soitin miehelle, että tulee äkkiä¿ tuli ihan kamala olo, jospa se ei ehdikään tänne.. Mulla tuntui koko ajan olevan paskahätä ja ajattelin, että niin varmaan onkin, kun sinä päivänä ei ollut suoli tyhjentynyt. Sitten tajusin, että se kakkahädän tunnehan tarkoittaa sitä, että vauva syntyy¿ Tarkastettiin kohdunsuun tilanne ja oli auki jo 5 -6 senttiä ja siitä sitten tarkkailuhuoneesta suoraan saliin. Mies tuli paikalle ja minä jo hengittelin ilokaasua. Kokemuksen kautta olen sitäkin oppinut hengittämään oikein ja se auttoi kummasti. Siitäkin huolimatta puristin miehen käden melkein mustelmille¿



Jossain vaiheessa kysyin kätilöltä, voisinko saada jonkun puudutuksen, ja laitettiin se kohdunkaulanpuudutus. Oli juuri viimeinen aika laittaa se, koska lääkäri sanoi, että paikat on jo 8senttiä auki. Puudute tehosi loistavasti. Ponnistusvaihe alkoi joskus ennen puoli kahdeksaa ja vaikka se kestikin vain 19 minuuttia, multa meinasi usko loppua. Vauvan pää liikkui vielä siinäkin vaiheessa ja oli jo vissiin 3 kertaa melkein puoli päätä ulkona kun sitten ¿imaisi¿ takaisin sisään. Se oli ihan kamalaa, mä luulin, ettei se tule sieltä koskaan ja sanoin kätilöllekin, että vedä se vaikka korvista¿ Oli semmonen tunne, että ei se sieltä tule, voidaanko jatkaa huomenna.



Mutta sitten kuitenkin klo 19.44. poitsu syntyi ja me meinasimme pakahtua onnesta. Kätilö oli ihmeissään siitä, ettemme tienneet sukupuolta, kun kuulemma nykyään ¿kaikki¿ tietää.



Oli se kaiken kaikkiaan rankka kokemus, vaikka synnytyksen kestoksi merkittiinkin vain 2h 45 min. Mulla oli edelleen yskä ja nuha ja voimat aika vähissä. Mutta kunnialla selvittiin, eikä mitään repeämiä tullut mulle. Ei tarvinnut tikkejä tms. Pelkäsin välillä, että päästä katkee verisuoni, kun oikein tunsi miten pää punertui.



Kymmenen paikkeilla mut vietiin vauvan kanssa osastolle neljän hengen huoneeseen joka oli täynnä. Oli aika rauhaton yö, kun jokainen vauva itki eri aikaan. Mut niinhän se on aina.

Tosta tapahtumasta saisi oikeesti vaikka romaanin, mutta kun ei sitä kukaan jaksaisi lukea, niin tuo saa riittää.



Se päivä siellä sairaalassa oli tuskainen, kun tuntui, ettei mitään tapahdu. Mut sit kun alkoi tapahtumaan, menikin kaikki vauhdilla.



Multa jäi varmaan jotain tärkeetä tai oleellista kirjoittamatta, mutta kun nyt halusin tän jollain tapaa saada teidän luettavaksenne, niin tämmönen tuli.



w

Olipa kertomus Wempalla! Meinasin melkein pyörtyä, kun en tajunnut hengittää juttua lukiessani:-) Tuli niin omat " kakkimiset" kesältä mieleen ja paljon olikin yhtymäkohtia meidän synnytyksissä. Ekaks ei meinaa tapahtua mitään ja sitten tullaankin rytinällä. Meral vaan lopsahti pihalle sen verran nopeammin, että jäi se toivomani kohdunkaulan/-suun puudutus saamatta. Ei kuulostanut kivalta tuo eestaas sahaaminen..Ihmeellistä kyllä se, miten kaikki kipu unohtuu heti kun lämmin nyytti on sylissä.



Peltis sitten liittyi myös loppuvuoden poikien mammaklubiin:-) Lämpimästi tervetuloa ja halauksia!!



Ankkikselle vielä pahoittelut, kun olin totaalisesti missanut sun esittelykorjaukset. Onneksi muutkin hoitavat päivitystä!!



Emmille vielä, että niinhän se usein on, että lapset joko keskittyvät liikkumiseen tai puhumiseen. Harvoin kai molempiin samanaikaisesti. Poikakin sanoi joskus 9kk iässä " nan tssssi" , mutta unohti sen sitten kun piti lähteä liikkeelle. Äiti sanaa odotinkin sitten kauan ja muksu osasi sanoa virheettömästi mikahäkkinen, ennenkuin mut hokasi:-O

peltikselle, pojalle sekä koko perheelle!



Ja wempan synnytyskertomus oli jännittävää luettavaa.



Ihan tässä alkaa taas vauvakuume nostaa päätään... voi kun pitää olla vuosi sektiosta ennen kuin saa uutta yrittää. No, hoitoihin sitä kait taas joudutaan, mutta kuiteskin :)

Tänään sitten olen mykkä, koska ääntä ei ole eikä tule. Koitan pihistä tiinulle ja tytöllä on hauskaa, mutta sitten kun tulee yskänkohtaus niin välillä alkaa itkemään, kun se on niin pelottavaa, voi vauva parkaa. Taidan hakea tänään antibiootit, koska aamulla oli hiukka lämpöäkin. Ja täti on edelleen poissa. Nyt kyllä olisi aika hauskaa jos olisin raskaana, koska kierron aikana oltiin tunnollisia ja käytettiin ehkäisyä aina :-)) No en kuitenkaan ole raskaana, mutta mieli vain laukkaa ..



PELTIS-onnea miljoonasti ' hienon kokoisesta poitsusta' olipa hällä todellakin mittaa. Muistan kun kättärillä oltiin tiinun kanssa yhtä aikaa hoitohuoneessa, missä oli juuri noilla mitoilla varustettu nuorimies niin olipas heillä koko eroa tiinun kanssa. Nyt vain vauvailoa sinnekin suunnalle ja koko perheelle onnea. Käyhän sinäkin kertomassa synnytyskertomus kunhan kerkiät. Voikaahan hyvin, poitsulle suukkoja.



Wemppa-kiitti synnytyskertomuksesta. Olipas kamalaa tuo verenvuoto osuus. Ja muutenkin vaikutti rankalta ' hommalta' ;-)) Tuli oma synnytys mieleeni, kun ponnistusvaihe kesti melkein kaksi tuntia, voit arvata miltä se tuntui ja ilman mnkäänlaista kivunlievitystä. Ja mulla oli kanssa se kova ' kakkahädän tunne' Hienoa ettei repeämiä tullut. Tuota synnytys osiota en mitenkään jäänyt kaipaamaan, enkä myöskään kokenut sitä mitenkään upeana tmv, vasta kun vauva oli syntynyt niin silloin alkoi se herkistyminen. Mutta mullahan koko helahoito kesti kauan 2vrk. oli se kamalaa, varsinkin ne supparit, mitkä tulivat parin minuutin välein ja kohdunsuulla ei tapahtunut mitään :-//



Ihania teidän jälkikasvu. Vai epäilevät, että siellä masussa olisi vielä lisää vauvoja :-)) Täälläkin pömpöttää vaikka synnytyksestä 9kk. Huoh ei tuo makkara katoa sitten millään ilveellä.



Nyt taas moit kaikille t. emmi ja tiinu

Niin ne vuoden viimoset olivat molemmat poikia muuten niin tyttorikkaaseen vuoteen (vai tuntuuuko munsta vaan silta etta lahes kaikki sai tyttoja)?!



Alli on lyhennys oikeesta nimestaan...' suomalainen' versio, hih.

Siis mina ja tytot kutsutaan likkaa tuolla nimella ihan kotosallakin.



Asken nukahti syliin ja sankyyn siirrettaessa heti hereilla, huoh! Ihme kausi se tamakin.

Kiitos esittelyjen paivitykselle; kyllapa heti tytot tuntuivat ' vanhoilta' kun heille noin vuoden lisas.. Esikkokin jo 16, onneks vasta heinakuussa! Meilla on kaks kesalasta ja kaks alkukevaan (talven siel) ja sitten Alli syksyinen (joka viela on kesa taalla); vauvakuumeessa on mies 100 prossalla, mina sita tuppuuttelen, ettei vaan sais mun paata kaannettya, varsinkin nyt kun en viel oo saanu ees ehkaisya kuntoon! Kumeilla mennaan edelleen, kun kierukka pitais laittaa kk aikaan ja ei oo menny paivat yhteen sairaalan laittopaivien kans! Ilmatteeks kun laittavat en viitsi menna yksityisellekaan ja maksaa hunajaa...hmmm kai se tuo on selitys? Ettei vaan olis taka-alalla kuitenkin, mita jos... ei ei * tukistaa itteensa*! Ma pelkaan noita toistuvia km liikaa yhteenkaan yritykseen!!!



Mutta voikaahan hyvin -nyt on lennettava keittioon! Makin oon ' aloittanu' iltaruuan poistolla tan ruuasta luopumisen =lue laihdutus.. 3 kg lisaa on taallakin tullu alkulaihtumisen jalkeen ja olis nyt sitten enemman urakkaa edessa, 2 kg alkupainoon ja siitakin 5 kg aivan ylimaarasta...7-10kg urakka! Ja ma en oo mitenkaan urheilullinen, patalaiska kotikissa kun oon...

-levinia- (+15°c pilvista)

Paljon onnea pienestä metsurinalusta! Nyt ei muuta kun Stilhit soimaan ;)

ja hyviä vointeja molemmille! Vihdoinkin miehekkään kokoinen poika tähän pinoon, eipä juuri ole 50cm vaatteille käyttöä.



Wemppa, kiitokset synnytystarinasta. Aika hurjaa tommonen verenvuoto ja ihmeen hitaasti synnytys sitten kuitenkin eteni vaan onneksi loppu hyvin kaikki hyvin. Itsekin huomasin, että pystyasennossa supistukset ovat napakampia ja onhan se aika järkeenkäypää, että silleen paine alaspäin on tehokkaampi, vaikka ei mun omista suppareista ollutkaan mihinkään. Hanasta huomasin semmoisen jutun aika pian, että kannattaa varmistaa, että se menee vaippaan " oikein" päin, muuten pissat on kyllä missä sattuu.



Neuvolassa taas tuli pyörähdettyä aamulla ja massakausi senkun jatkuu. Pitää varmaan lopettaa suklaan syöminen, eilenkin meni puolikas lumiukko, " fasadi" jäi vain jäljelle.



Emmi, mäkin vietin mykkäkoulua syksyllä, kun ääni lähti ihan kokonaan, se ei ole kivaa. Toivottavasti paranet pian. Puhe ja liike eivät tosiaan yleensä kulje käsi kädessä. Meidän äijä oppi kävelemään 10kk ikäisenä ja on muutenkin liikkuvaista sorttia, mutta ei juuri jutellut ennen kahta ikävuotta.

vallan ihastella " ääneen" levinian allia! Ihana nappisilmä! Teillä ei varmaan tartte " jännätä" sitä, minkä värisiksi silmät muuttuu;-)



Meilläkin on muuten isoveli taputellut mun mahaa ja sanonut, että siellä on toinen vauva. Jauhoi reppana " siellä on vauva, siellä on vauva.." kuukausitolkulla ennenkuin raskauduin ja sanoi sitten polleana, " tiesinhän minä" , kun kuuli että siellä oikeesti on vauva. Nyt se jauhaminen ja mun mahan taputtelu on alkanut uudestaan. Liekö ennustajan vikaa pojassa;-) Painohan mulla on tipahtanut ilman mitään vippaskonsteja takas sinne 70kg tienooseen. Jos en söis niin järkyttäviä määriä, niin olisin varmaan ihannepainossa. Mutta kun syön. Se roikkuva nahka ei multa ainakaan koskaan lähde kuin puukolla, mutta en taida " rolfille" aikaa varailla.



Tänään ilmoittauduttiin muskariin ja ensi viikolla alkaa meidän uusi harrastus! Mukavaa!

Hienon pojan sait sylkkyyn! Nyt vain nautiskelua ja herkistelyä pienen(onhan se pikkuinen kuitenkin..) nyytin äärellä. Onnea vielä koko perheelle!



walo

Huomaa kylla etta moneen kuukauteen ei paassy linjoille- olis vaikka mita juoruttavaa...



Kylla Senniina sita edelleen ' kahtellaan' noita simmuja! Ruskeeltahan ne nayttaa (ja kuvissa aina tummemmat ku luonnossa) mutta niis on niin valtavasti vihreeta etta hyvinkin voivat vaaleta, tai sitten ei. Ja kaikkien muksujen silmien ulkoreunat on siniset, niin etta valkuainenkin on sinertava. Ruskeesilmasilla kun valkuainen on yleensa kellertava ihan luonnostaan. Mulla viidesta muksusta esikko ja kolmonen on SINIsilmasia, kakkonen vihree silmanen pienella ruskeen savylla ja nelonen on se nappisilma; silmat on tummemmat kuin isallaan. Mulla on vihreen-siniset, noh on kai niissa ruskeetakin, joten meidan porukassa kaikki on mahdollista!!! Anoppi aian odottaa sinisilmasia, mutta munsta kauneimmat on ruskeet!!! Olinhan ma itekin ruskeesilmanen vuosia noitten piilareiden kans!



Eipa tassa oikeestaan mitaan uutta; hieno ilma taalla tanaan, aurinkoista ja nyt mittarikin nayttaa +17°; varjossa kyl viileeta. Loppuviikoks kylla sit jo luvattiin sadetta ja viilenevaa.



Voikaahan hyvin

- levinia -

Hyvää uutta vuotta kaikille. Paljon onnea uusille kultaisille vauvoille poikia on tullut monta. ihania kuvia kaikilla niitä on kiva katella. Lukenut olen viestejänne vaikken ole kirjoitellut ja odottanut innolla koska syntyy taas uusi kultainen vauva. päivityksiin voi joskus lisätä meidän tytön 17.9.07. Meidän Hilla kasvaa omaa käyräänsä joskin hitaammin kuin muut on olleet. Rintamaidolla ja perunaa ja porkkanaa ollaan maisteltu lisä maitoa ei huoli tuttipullosta myöskään ei tuttia joten pitää välillä tuttina tissiä. Eipä tässä muuta yritän kirjoitella taas. T. syystoive

Kiitos wemppa kertomuksesta.Hengittämättä minäkin sen luin mutta onneksi kaikki hyvin. Mukavaa vauva-arkea sinne. Onko miehesi jo isyyslomalla? Meillä mies pitää pienissä pätkissä sen eli tämän viikkoa ollut isyyslomalla ja aina kun pystyy pitää irtopäiviä. Se sopii minullekin niin saadaan vietettyä pidennettyjä viikonloppuja vähän useammin.



Ihania nappisilmiä teillä kaikilla. Ei malttaisi millään olla katsomatta niitä aina vain uudelleen. Minäkin yritin saada kuvaa mutta enpä saanut tehtyä siitä linkkiä... no yritän huomenna uudelleen sillä nyt tuli iltakahville porukkaa eli kahvinkeitto kutsuu...



-pietu ja pulla 8 vko

Ei oikeestaan mitaan asiaakaan; kunhan puumerkkini pistan etta kavaisin!

-levinia-

Olen nyt viidettä päivää kotona ja en juurikaan ole poistunut omalta pihalta. Ulkoiltu on neidin kanssa, mutta kun itkuhälytin ei kanna kovin pitkälle ei juuri omalta pihalta voi poistua. Ihan outoa, kun ekan kerran on talvivauva, eikä voikaan viedä heti ulos. Mutta hyvin nää päivät sujuu näinkin.



Pietu: Mies ei ole vielä isyyslomalla, oli muutenkin niin paljon pois töistä viime vuonna (jalkamurtuma, angiina ja jouluna ihan lomaa) että meni nyt keskiviikkona töihin. Ehkä ensi viikolla pitää muutaman päivän ja sitten katellaan myöhemmin. Kun ei tässä oikein nyt tarvi kotona olla, vauvan kanssa ollaan vaan kotona ja sekun vaan nukkuu ja syö, niin pärjään ihan hyvin. Ensi viikolla alkaa tytöllä taas srk:n kerho ja silloin saatan tarvita apua, jotta tyttö ehtii kerhoon ajoissa.



Emmi: Enpä muistanutkaan että sulla oli noinkin pitkä ponnistusvaihe. Kun itsellä se oli vain 19 minsaa, niin tuo kaksituntinen tuntuu ihan kammottavan pitkältä ajalta. Niinpä, herkistely alkoi heti kun lapsi oli ulkona. Ja kyllä itkettää vieläkin kun muistelen sitä " se on poika" lausetta. Me miehen kanssa paruttiin siinä ääneen. Joo, valuu kyyneleet nytkin... hoh hoh, ei näille hormoneille mitään voi...



Ankkis: Totta tosiaan, hana pitää laittaa oikeaan " asentoon" . en mä sitä heti itse tajunnut, olin kyllä miettinyt sitä, mutta luettuani sun viestin, uskoin, että niin sen on oltava. Sanoinkin eilen miehelle, että olisi voinut olla käyttöohjeet mukana.

Kerää vaan rauhassa massaa ja nauti olostasi! Kyllä ne kilot sitten aikanaan karisee!



Levinia: Tukistan minäkin täällä itseäni, koska JO NYT mietin, että mitäs jos vielä sittenkin joskus... miehelle ei tuollaista uskalla koskaan edes ääneen sanoa, se kun on niin vannottanut mua, että tää on sitten viimeinen. Mutta en ainakaan suostuisi teettämään itselleni mitään toimenpiteitä, joilla varmistettaisiin ettei lapsia enää tule. Mut mä olen nyt vielä niin näissä hormonihuuruissa, että tottakai ajatukset on tän suuntaisia. Jokatapauksessa, kun seksielämä meillä palaa arkeen, kumeilla mennään.

Voi kun teillä on siellä ihanan lämmintä. Täällä tänään 10 pakkasastetta ja takkaa lämmittelen.



Valdevina: Hienosti jo teillä sitten pöntöllä käydään, kansi vaan auki aina tästä lähtien, jospa vaikka tulisi tavaksi suihkaista sinne. Joo, ja yöllä nukutaan se mikä pystytään. Ei tulisi mieleenkään tehdä mitään kotihommia silloin.



Pitää nyt kyllä laittaa tää viesti eteenpäin ja vaikka jatkaa kohta. Eilen kävi pitkästä aikaa niin, että viesti lensi avaruuteen, enkä sit jaksanu/ehtinyt uutta laittaa..



w