Raskaus+ahdistus=millainen vauva?
Pistän tällaisesta aiheesta pienen kyselyn. Eli te, jotka olette olleet raskauden aikana ahdistuneita tai masentuneita, oletteko huomanneet että vauvanne olisivat olleet itkuisempia? Mietinkin, mitähän hallaa olen lapselleni aiheuttanut. :( Tuleekohan hänestä levoton aikuinen...vai sairaas?
Kommentit (7)
noin puoliväliin raskautta. Sitten alkoi helpottaa. Mitä ihanin, rauhallisin, helpoin vauva... Nyt kun lapsi on kohta 4-vuotias, sen huomaa että lapsi on tosi herkkä. Eli asiat vaikuttaa siihen ehkä enemmän kuin muihin lapsiin, jännittyy helpommin. Mutta tiedä sitten onko tämäkin enemmän temperamenttikysymys. Lapsi on ujo, niinkuin minäkin olin lapsena.
ja lapsi oli pienenä ärtyisä, itkuherkkä ja pettymyksensietokyky oli alhainen. Nyt on jo isompi ja helpompi, kun jaksaa jo odottaa ja kestää pieniä pettymyksiäkin.
Esikoisen kohdalla olin hyvällä tuulella lähes koko ajan enkä stressannut turhista, ja lapsi oli helppo kuin mikä!
Toki voi olla sattumaakin. Mutta eihän kukaan ole tarkoituksella päättänyt olevansa ahdistunut, eli ei itseään siitä voi syyttää. Kannattaa vaan yrittää ottaa rauhallisesti ja ajatella positiivisesti.
Ehkä sillä oli vaikutuksensa: lapsi oli vauvana hyvin vaativa ja nyt isompanakin varsin temperamenttinen, helposti kiivastuva tapaus.
Toista odottaessani olin suuren osan odotuksesta ihan vain kotona. Tyttö on tosi paljon tyytyväisempi ja rauhallisempi kuin ensimmäinen.
Jonkinmoinen stressi siitähän seurasi. Lapsi on ihan " normaali" onnellinen kiltti lapsi. Paljon helpompi kuin esikoinen jolla oli koliikki.
Lasten isähän valitsi itse sen toisen naisen jonka kanssa jo asuikin salaa. Ei enää itse tarvinnut siinä tilasa miettiä että pitäisikö ukko lempata pihalle vaiko yrittää vielä. No eipä ole tuota äijää enää näkyny eikä sitä näytä edes kiinnostavan omat lapsensakkaan.
minulle tulee ekaksi mieleen kaverini, joka erosi kuopuksen ollessa 5 kk. Tämä lapsi on oikein helppo tapaus. Esikoinen on jotenkin " häiriintynyt" - tosin hän on syntynyt pahaan perhetilanteeseen.
Minä vihasin itseäni ja toista raskautta. Taistelin jatkuvasti sitä tunnetta vastaan. Tämä lapsi on oikein helppo, mutta vauvana hän oli aina minuun liimautunut.
Esikoista odottaessani elämä hymyili, mutta tämä lapsi on kovakalloinen tapaus kuin mikä.
Eli jotenkin ajattelen, että ahdistuksen pitää olla tosi merkittävää, jotta se heijastuu lapseen.
Vauva oli kuitenkin ihan tavallinen. Vastasyntyneenä heräili pari kertaa yössä syömään, ei mitenkään tavattoman itkuinen. Iltaitkuja nyt on kaikilla vauvoilla jossain vaiheessa.
Nyt isompanakin on semmonen avoin, iloinen ja vilkas lapsi. Tosin olen huomannut että hänellä on pettymyksistä tosi vaikeaa päästä yli, saa ajoittain tosi kovia raivareita jos asiat ei mene mielen mukaan.
Mutta on toisaalta voimakastemperamenttinen lapsi ollut aina ja vahvoja persoonia on suvussa paljon, joten paha sanoa mikä lopulta johtuu mistä.
T:ap