Kun synnytit, miten paljon kiinnitit huomiota muihin synnyttäjiin?
Kommentit (32)
Sitten muistaakseni mun kätilö kävi siellä ja se sanoi et pistetään paremmaski ja yritetään tsempata, et meille syntyy nopeemmin.;)
No se huutaja akka voitti...En nähnyt ikinä kuka lie olikaan.
VIHAAN SUA, PERKELEEN IDIOOTTI, MÄ EN ANNA ENÄÄ KOSKAAN
supistuskäyriä, vai mitä ne nyt on. Ja vauvojen sydänkäyriä. Ajattelin siinä vaan että onneks mulla ei supista noin kovaa.
No en muuten ole kiinnittänyt hyuomiota mutta myös esikoista synnyttäessä yksi nainen painui syvästi mieleeni. Itse kävelin rauhassa käytävillä kun supistukset olivat vielä aika iisejä niin yhtäkkiä sisään saapuu kahden ambulanssi miehen kantamana nainen joka oikeesti huusi tuskissaan, omin jaloin ei pystynyt kävelemään. Nainen makasi vastaanotolla viereisin verho sermin takana ja valitti kivusta ja oksensi lattialle. Kätilö kyselin kauan ollut supistuksia ja nainen kirosi hänet maasta taivaisiin mutta kertoi että tunti aikasemmin oli vedet mennyt ja samantien oli alkanut kauheet kivut. Kätilö tutki naisen ja totesi järkyttyneenä että nainen oli jo täysin auki... Kiireellä lähtivät synnytyssaliin. Se myös jäi mieleen että nainen oli ensisynnyttäjätä. Mies kertoi että 15 min myöhemmin tämän naisen mies oli ollut samaan aikaan tupakalla ja kehunut että poika oli tullut.
lastamme kaksin, niin viereisestä huoneesta alkoi kuulumaan aivan hirveetä karjuntaa ja huutoa, niin kuin sikaa olisi tapettu. Luojan kiitos, en kuullut sellaista ennen omaa koitostani. Itse vaan kuulemma ähisin:)
Tosin mun mies ei edes polta. En käsitä miten tupakka voi sillä hetkellä olla omaa lasta tärkeämpi!!!!!!!!!!
että hän ei kestä enää, ja muuta vastaavaa. Synnytyssalissa en kuullut enää muita. Tokassa synnytyksessä en kuullut ääniä muualta.
Siellä satuin kuulemaan yhden synnyttäjän valitusta. En pelännyt synnytystä prenalle tullessani, mutta kuunneltuani tuon ihmisparan eläimellistä valitusta tuntitolkulla olin kau-huis-sa-ni.
ihmettelenkin miten normaalisynnyttäjät olivat osastolla häpeilevän ja nolon näköisiä vaikka onnellisuus vauvasta hehkui kasvoilta.
jos leikkaus tai muu akuuttimpi menee heillä edelle, niin sit menee ja säälin heitä, toivoen että ei itselle mitään yhtä kamalia juttuja tulis, mutta jos olen itse 10--> kivuissa, niin minä olen se ykkönen!
kun muut tulivat ja lähtivät ja mä aina vaan odotin, että meidänkin lapsi näkisi päivänvalon.
kummallakaan kertaa mutta kun toisen sain niin yksi ensimmäistään odottava kulki tippapullon kanssa käytävällä ja varmasti meni paniikkiin kun huusin kun eläin
(hävettää vieläkin vaikka aikaa siitä on jo 15.5v)
En minä ainakaan kuullut yhtään karjuntaa, vaikka olin osastolla vuorokauden ennen saliin menoa ja oli kyllä ihan ruuhkaisa aikakin. Enkä karjunut itsekään, lähinnä örinää pidin.
Esikoisen syntyessä olin ainoa synnyttäjä ja viisi salia oli tyhjinä. Suraavana päivänä olikin sitten kaikki salit täynnä. Kuopuksen kanssa sama tilanne, kaksi salia käytössä mutta kun sain tuupattua lapsen pihalle niin muut salit oli taas täynnä ja porukkaa jo jonossakin. Joskus käy tuuri!
Ensimmäisellä kerralla tosi ruuhkaista, kenestäkään en silti kuullut mitään. Toisellla kerralla olin ainut synnyttäjä ko. päivänä, myöskään edellisenä tai seuraavana päivänä ei kukaan siellä synnyttänyt. Hiljaisia synnyttäjiä ollut siis mun kamuina :)
synnytyksen kesto 1.5 tuntia ilman mitään kivunlievitystä ja vauvan koko oli 4420g ja 52cm
Kuopuksen kanssa naapurisalin kätilöllä ja omallani oli kisa kumpi vauva syntyy ensin. Joku valo syttyi mihin kiinnitin huomiota ja kysyin mitä tarkoitti, ja kätilö kertoi että naapurihuoneessa ehdittiin ensin ;-)